Jenna Kostet: Yöperhosten talo

 

Jenna Kostet: Yöperhosten talo. Aula & Co. 2026. Kansi Sanna-Reeta Meilahti. 288 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Ylioppilas Lempi Ahlgren työskentelee Turun Vanuliikkeessä, mutta työ ei tyydytä häntä. Hän kaipaa jotakin uutta, ennen kaikkea vaihtelua ja jännitystä. Uusi työpaikka löytyy Grand Hotel Hamburger Börsista. Kotona isä ei vastaanota ilolla tietoa Lempin uudesta työpaikasta. "Kyllä minä tiedän, millaisia naisia hotelleissa ja ravintoloissa työskentelee", isä sanoi ja jatkoi: "Huonoja naisia! Sellainenko sinä haluat olla, kuin pieni yöperhonen, joka räpistelee pimeässä ja polttaa itsensä lampun valoon?" 

On toinenkin aihe, mistä isä suuttuu. Lempi on ihastunut tai jopa rakastunut. Hän on tapaillut muutaman kuukauden ajan Kallea, työläistaustaista miestä, jonka olemassaolosta Lempin vanhemmat eivät tiedä mitään, kunnes eräänä päivänä poliisi ilmestyy kodin ovelle kyselemään Kallesta. Isän reagointi on jyrkkä. "Meidän kattomme alla tuollainen käytös ei ole hyväksyttävää. Ei kerta kaikkiaan ole. Enkä halua kuulla enää koskaan sanaakaan siitä pojasta. Sinä et saa tavata häntä enää, et koskaan."

Lempi muuttaa pois kotoa ystävänsä Hiljan kanssa. Hän viihtyy uudessa asunnossa ja työ Hamburger Börsissä on mieluista, mutta Kallea on ikävä. Rettelöinnin vuoksi Kalle istuu Kakolan vankilassa ja odottaa oikeudenkäyntiä.  

Tapaamme kirjassa myös Lempin serkut Ainan ja Fannyn, jotka ovat esiintyneet sarjan aiemmissa osissa: Sinisiipisten saari (linkki) ja Valkoisen linnun kaupunki (linkki). Nyt Aina on palannut Afrikasta ja Fanny on menossa naimisiin. Edellisessä osassa esille tullut Hilda Koivunen kiinnostavine Ahlgren-taustoineen nousee yhdeksi kirjan päähenkilöistä.  Aina, Fanny ja Lempi ovat ihastuttavia nuoria naisia. Näistä naisista ei voi olla pitämättä. Kaikilla heillä on omat halunsa ja toiveensa tulevaisuuden suhteen, mutta yhteistä heille on, että he kaikki pyrkivät löytämään omanlaisensa tien itsenäiseen elämään. 

Kirjan tapahtumat edellisten osien lailla sijoittuvat Turkuun. Nyt eletään vuotta 1932. Yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat myös serkusten elämään. Erot yhteiskuntaluokkien välillä ja naisten asemassa ovat edelleen olemassa, mutta muutoksia on jo nähtävissä. Serkuksista Aina tekee rohkean päätöksen ja tähtää yliopisto-opintohin.

Yksi iso muutos on kieltolain päättyminen 5.4.1932. "Tänään kääntyy kansamme historian huomattava lehti. Kieltolaki on siirtynyt muistojen joukkoon ja uusi väkijuomalaki tullut voimaan. Väkijuomakaupat avaavat ovensa tänään klo 10 ja valtio yrittää väkijuomien myyjänä asettua salakauppiaiden tilalle." Lempi näkee Hamburger Börsissä, kuinka asiakkaat kokevat iloa ja riemua kieltolain päättymisen johdosta.  

Yöperhosten talo päättää Ahlgrenin suvun naisista kertovan trilogian. Viihdyin Ahlgrenin serkusten seurassa erinomaisesti. Teos on sujuvasti kirjoitettu, ja kerronta etenee vaivattomasti pitäen lukijan otteessaan. Historiallisen viihdekirjallisuuden kirjoittaminen edellyttää taitavaa tasapainoilua faktan ja fiktion välillä, ja tämän Jenna Kostet hallitsee vakuuttavasti. Sarjan viehätystä lisää sen sijoittuminen 1900-luvun alun Turkuun, jonka maisemista kaupunkia tunteva lukija tunnistaa monia tuttuja paikkoja.

Sanna-Reeta Meilahdelle jälleen kiitos kauniista kannesta. 

Jenna Kostet: Valkoisen linnun kaupunki

 

Jenna Kostet: Valkoisen linnun kaupunki. Aula & Co. 2025. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. 278 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Valkoisen linnun kaupunki on jatkoa Sinisiipisten saari -teokselle. Sinisiipisten saari kuvasi Aina Ahlgrenia, josta kehkeytyi rohkea nuori nainen, joka pystyi tekemään isoja, itsenäisiä päätöksiä. Valkoisen linnun kaupunki jatkaa saman suvun nuorten naisten tarinaa niin, että tällä kertaa pääroolin saa Fanny Ahlgren, Ainan serkku. Ainakin vilahtelee mukana kirjan tapahtumissa. 

Fannyn perhe kuuluu Turun varakkaimpiin. Perhe asuu kauniissa jugendtyylisessä Albatros-talossa Puolalanpuiston läheisyydessä. Talon ulko-ovea koristaa kaunis albatrossiaiheinen lasimaalaus. Kesät vietetään huvilalla Ruissalossa. "Huvila oli vanha, koristeellinen rakennus, jonka Fannyn vanhemmat olivat hankkineet silloin, kun kesänvietto huviloissa oli ollut muodissa." Fanny opiskelee Turun piirustuskoulussa. Tavallaan hän pitää opiskelustaan, mutta kokee kuitenkin, että "opiskelu taisi tosiaan olla pelkkää ajanhukkaa." Koulussa opettajat esittelevät moderneja suuntauksia, kun taas Fanny oli oppinut arvostamaan klassisuutta ja selkeyttä. Hän toteaakin, että "En ole ollut kovin innostunut mistään uudesta". Mutta kokeiltuaan uusia grafiikan menetelmiä, hän ihastuu menetelmien arvaamattomuuteen ja uudenlaiseen kauneuteen. Varsinais-Suomen Matkailuyhdistyksen reklaamikilpailu innostaa Fannyn kokeilemaan uusia tekniikoita. 

Fanny on kihloissa Johanneksen kanssa, joka on hyvin mieleinen sulhanen Fannyn vanhemmille. Fanny oli ollut onnellinen ja ylpeä siitä, että hän olisi ensimmäinen suvun nuorista naisista, joka astuisi avioon. Aikaa myöten Fanny kokee, että ei tunne rakkautta Johannesta kohtaan ja päättää purkaa kihlauksen. Se on rohkea päätös. Vanhemmat eivät ymmärrä eivätkä hyväksy Fannyn ratkaisua, mutta lukija kyllä tunnistaa Fannyn mielentilat ja myötäelää niitä. Fanny on ylpeä, kihlauksen purkaminen on ensimmäinen askel kohti uuden elämän suuntaa.

Eletään 1930-lukua. Taustalla maailmanpoliittisessa tilanteessa kuohuu. Sanomalehdissä pohditaan, saako Hitler niin suuren kannatuksen, että pääsee valtaan Saksassa. Fannyn ystävä Lena suhtautuu epäillen kaikkiin saksalaisiin, mm. taiteilija Max Langeen, johon Fanny tuntee ihastuvansa. Ajateltavaa Fannylle antaa salaperäinen nainen, jonka tausta kiinnostaa myös Elin-siskoa. 

Pidin kirjasta todella paljon. Sujuva teksti sekä taidolla ja huolellisuudella rakennetut henkilöhahmot ovat kirjan vahvuuksia. Kiinnyin Fannyyn ja toivon hänelle kaikkea hyvää miessuhteissa, koulunkäynnissä kuin myös terveysasioissa. Kuten edellinenkin teos, tämäkin kertoo nuoren naisen kasvun ja itsenäistymisen tarinan.  Fannyn on selvitettävä, onko hänellä riittävästi rohkeutta ja sisukkuutta irrottautua vanhempien hänelle suunnittelemasta elämäntiestä ja seurata omaa polkuaan. 

Ajankuva ja 1930-luvun Turku avautuvat lukijalle kiinnostavina ja todentuntuisina. Turkua tuntevat tunnistavat kirjasta vanhoja rakennuksia, kuten Aschanin kahvilan, joka tuolloin oli suosittu erityisesti nuorten keskuudessa. Laaja lähdeluettelo osoittaa, että kirjailija on tehnyt perusteellista taustatyötä kirjaa varten. Kirjasarja näyttää, että Kostet taitaa historiallisten kirjojen kirjoittamisen ja on noussut genren kirjoittajien kärkikaartiin. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa teosta.

Kostetin kirjoilla on lukijan mielenkiinnon herättävät hyvät ja osuvat nimet. Myös Sanna-Reeta Meilahden suunnittelemat kauniit kannet kutsuvat lukijaa tarttumaan kirjaan.

Jenna Kostet: Sinisiipisten saari

 

Jenna Kostet: Sinisiipisten saari. Aula & Co. 2025. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. 271 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun Turkuun. Päähenkilö on Aina Ahlgren, 24-vuotias naimaton nuori nainen. Kun Ainan vanhemmat olivat kuolleet tuberkuloosiin, Ainan naimattomat tädit Lydia ja Augusta olivat ottaneet lapsen kasvattitytökseen. Varakkaaseen sukuun kuuluvana Ainalla oli ollut mahdollisuus kouluttautua ylioppilastutkintoon saakka. Sen jälkeen Aina oli suorittanut konekirjoituskurssin.

"Aina rakasti haaveilua. Hänen elämänsä oli ollut niin tavanomaista ja yksitoikkoista, että hän antoi itselleen usein luvan kadota haavemaailmoihin. Hän sai lohtua siitä, että saattoi kuvitella itselleen elämän, joka ei tuntunut hänelle mahdolliselta." Aina tietää, että haaveilu on turhaa, hänen tehtävänään tulisi olemaan tädeistä huolehtiminen.  

Yllättävien yhteensattumien myötä Aina tutustuu yliopistotutkija Veikko Honkoseen, jonka tutkimusalana ovat kovakuoriaiset. Aina, joka on koko ikänsä totellut kiltisti tätejään, lupautuu kesäksi Veikko Honkosen tutkimusapulaiseksi Vilukarin saarelle. Eikä hän edes kysy lupaa tädeiltään!  

Aina ihastuu mereen ja ulkosaaristoon. "Vilukarin kalliot, sen ainoa mänty, sen notkelmissa ja syvänteissä pesivät linnut, kallionkolojen katajat ja joka puolella saarten ympärillä aukeava ulappa saivat olon villiksi ja yksinäiseksi. Vilukari oli ankara ja vakavamielinen pieni saari." Vilukarin lähellä sijaitsee Kataraisen saari, missä on tutkimusasema. Siellä Aina tapaa Sirkan, josta tulee hänen hyvä ystävänsä. Lysti-koira ja Kuningas-kissa pitävät Ainalle seuraa Veikon ollessa tutkimusmatkoilla.

Veikko Honkonen on Ainan mielestä kiinnostava mies. Selvää ihastumistakin on ilmassa. Mutta kaikki ei ole kohdallaan, tuntee Aina. On jotakin, mitä Veikko salaa. Juonen edetessä Aina tulee rohkeammaksi sekä haluaa ja pystyy tekemään omaa elämäänsä koskevia itsenäisiä päätöksiä. 

Jenna Kostetin kirjat ovat olleet minulle mieluista luettavaa. Historialliset teokset Margaretan synti (linkki) ja Punainen noita (linkki) ovat faktoihin perustuvaa fiktiota, jotka molemmat kuvaavat onnettomia naiskohtaloita ja tarjoavat samalla hyvää ajankuvaa. Mielenkiintoinen tietokirja Kuuden Katariinan jäljillä oli meillä Naisten Pankin lukupiirikirjana (linkki). Sinisiipisten saari on puolestaan kevyt ja viihteellinen feel good -kirja. Kirja osoittaa, että Kostet taitaa myös viihteellisen tekstin tuottamisen. Sujuvasti kirjoitettu teos on Ainan kasvutarina tarjoten samalla oivaa ajankuvaa ympäröivästä yhteiskunnasta, 1930-luvun Turusta ja aikakauden tavoista. Kostet kuvaa tarkkaan mm. aikakauden naisten pukeutumista, kuten hän teki myös Margaretan synnissä. Kirjan lopusta löytyvät kirjallisuuslähteet, jotka osoittavat, että Kostet on tehnyt mittavaa taustatyötä aikaudesta ja1930-luvun Turusta.  

Sinisiipisten saari on ensimmäinen osa trilogiaa, joka saa jatkoa elokuussa 2025. Valkoisen linnun kaupunki jatkaa Ahlgrenin suvun nuorten naisten tarinaa.  

Sanna-Reeta Meilahdelle kiitos onnistuneesta kannesta. 

Tässä oiva kesäkirja vaikka juhannukseksi. Oikein hyvää juhannusta kaikille lukijoille. 

Jenna Kostetin Kuuden Katariinan jäljillä lukupiirikirjana

 

Jenna Kostet: Kuuden Katariinan jäljillä. Aula & Co. 2023. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. 307 sivua.

Rauman Naisten Pankin Päi avara mailma -lukupiiri kokoontui kesätauon jälkeen jakamaan lukukokemuksia Jenna Kostetin teoksesta Kuuden Katariinan jäljillä. Mukana oli kymmenen naistenpankkilaista. 

Jenna Kostet on työskennellyt Turun linnassa museovalvojana ja museokaupan myyjänä. Työ oli inspiroinut häntä ottamaan selvää Turun linnassa vaikuttaneista Katariinoista. Kostet valitsi kuusi Katariinaa, teki mittavaa taustatyötä ja kirjoitti kiinnostavan kirjan, joka herättää eloon Turun linnan ja sen muurin sisällä eläneet Katariinat. Katariinoista on kirjoittanut myös Carl Jacob Gardberg kirjassaan Turun linnan kolme Katariinaa (Otava 1986). Kostet lisäsi Katariinojen määrää kolmella. 

Kostetin valitsemista Katariinoista useimmat ovat asuneet linnassa 1500-luvulla. Neljän Katariinan elämä kietoutuu Kustaa Vaasaan ja hänen poikiinsa Juhanaan ja Erikiin. Katariina Stenbock (1535-1621) oli kuningas Kustaa Vaasan kolmas vaimo ja vain parikymppinen emännöidessään Turun linnaa. Kaarina Hannuntytär (1539-1596) taas oli Kustaa Vaasan pojan Juhana-herttuan jalkavaimo, joka toimi linnanrouvana ennen kuin Juhana nai arvolleen sopivan prinsessan, Katariina Jagellonican (1526-1583).  Yksi Vaasa-suvun valtataistelun käänteistä aiheutti sen, että Juhanan veli Erik päätyi Turun linnaan vangiksi vaimonsa, alun perin tarjoilijattarena toimineen Kaarina Maununtyttären (1550-1612) kanssa. 

Kirjan viides Katariina on Kristiina Katariina Stenbock (1608-1650), Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahen vaimo. Pariskunta asui Turun linnassa, jossa tuolloin vietettiin vilkasta hovielämää.

Carin Bryggman (1920-1993), kuudes Katariina, toimi Turun linnan sisustusarkkitehtina. Isänsä kanssa hän suunnitteli linnan restaurointia. Bryggmanin linnaan suunnittelemat valaisimet ovat yhä edelleen ihastuksen kohteina.

Kirjan kuusi Katariinaa eivät ole irrallisia hahmoja, vaan Kostet linkittää heidän elämänsä luontevasti kyseiseen historialliseen aikakauteen, ympäröivään yhteiskuntaan ja Turun linnaan. Ruotsin kruunun 1280-luvulla Aurajoen suulle perustetusta linnasta muodostuu Katariinojen ohella yksi kirjan päähahmoista. Linna herää eloon ja lukija saa seurata linnan eri vaiheita, hovielämää ja arkipäivän asumista sekä myös mittavia korjaustoimenpiteitä sodan pommitusten jälkeen.

Pidimme Kostetin Katariina-valintoja onnistuneina. Keskustelua herätti 1900-luvulla eläneen arkkitehti Carin Bryggmanin liittäminen 1500-luvun Katariinojen joukkoon. Kyllä, olimme sitä mieltä, että Bryggman kuuluu joukkoon, olihan hänen panoksensa Turun linnan restauroinnissa merkittävä. "Hieno veto ottaa Bryggman mukaan", totesi eräs lukijoistamme. 

Kirjan rakenne on kiinnostava. Katariinojen ohella kirjailija kertoo omista työprosesseistaan Katariinojen elämiä työstäessään. Tutuksi tulevat myös kirjailijan koira ja sen kujeet. Jotkut lukijoistamme katsoivat, että tällaiset kuvaukset ovat tarpeettomia historiallisessa romaanissa, kun taas osan mielestä kytkös Kostetin omaan elämään oli kiinnostava ja mukavalla tavalla elävöitti kirjaa. Keskustelimme myös siitä, onko kirjailijan omien ajatusten ja pohdintojen esille tuomisella vaikutusta tietokirjan uskottavuuteen ja objektiivisuuteen. 

Olimme kaikki yksimielisiä siitä, että Kostet on taitava kirjoittaja. Kostetin teksti on miellyttävää ja sujuvaa luettavaa. Eräs lukijoistamme kertoi, että hyvin kirja kesti toisenkin lukukerran. Katariinat heräävät eloon kirjan sivuilla. Kostet kertoo, että Katariinojen muotokuvat olivat hänelle erityisen tärkeitä. Ainoastaan Katariina Hannuntyttärestä ei ole olemassa maalausta. Niin mielellämme olisimme nähneet naisten muotokuvat myös kirjan sivuilla. Ja lopuksi vielä iso kiitos Sanna-Reeta Meilahdelle upeasta kannesta.  

Kirja sai meiltä hyvän arvion: 4,2 (asteikko 1-5).

Syyskuun lukupiirikirjana on Claire Keeganin Nämä pienet asiat (Tammi 2023).

Jenna Kostet: Punainen noita

 

Jenna Kostet: Punainen noita. Aula & Co. 2024. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. 328 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Tukholmalaiset uskoivat Saatanaan, paholaiseen ja henkiolentoihin aivan yhtä paljon kuin Kuurinmaan väki. He pelkäsivät, että pahat teot, harkitsemattomat sanat ja mielessä kytevät ajatukset saisivat Jumalan kääntämään heille selkänsä. He pelkäsivät kirouksia, loitsuja, pahan naisen pistävää katsetta. Eniten he pelkäsivät huonoa mainetta, joka saattoi tarttua satunnaisessa kohtaamisessa tai väärälle ihmiselle suodusta hymystä."

Kirjan tapahtumat alkavat Tukholmasta vuodesta 1627. Valpuri ja Tuomas äitinsä Maria Kyndersin kanssa ovat muuttaneet Kuurinmaalta Tukholmaan. Perhe asuu vaatimattomasti, ja äiti elättää perheensä parantamalla sekä ihmisiä että eläimiä. Parannuskeinoja ovat hänen itsensä yrteistä valmistamat lääkkeet sekä loitsut. Hän antaa neuvoja tyttärelleen Valpurille. "Ja sinä saat opetella samat taidot, että pystyt elättämään itsesi ja minut, sitten kun en enää itse pysty siihen." Äiti on kiivasluonteinen ja saa kohtauksia, jolloin äidin puheesta ei saa selvää. Näitä kohtauksia, joita Valpuri kutsuu hulluuskohtauksiksi, Valpuri pelkää. Silloin tytär joutuu lukituksi pitkäksikin aikaa pimeään halkovajaan.

Äiti on hyvin tietoinen parantamisen vaaroista. "Naisten tekemisiä ei katsota hyvällä. Yksi paha sana naapurilta, yksi väärin ymmärretty huomautus, yksi loitsu, jonka väärä ihminen kuulee. Tai kirja, jota sinun ei pitäisi omistaa, äiti sanoi ja vilkaisi Valpuria. - Sellaisista joutuu mestauspölkylle ja menettää päänsä." Vaaroista huolimatta äiti antaa Valpurille yhä enemmän parannustehtäviä. Valpuri ihastuu parannettavan hevosen isäntään, saksalaiseen kauppiaaseen Otho Gruteriin. Valpuria pyydetään Othon luo yhä useammin ja kun kerran Otho sanoo "Kuulehan, Valpuri hyvä, minulla ei ole vaimoa, ja tuollainen nainen kuin Valpuri on, kelpaisi rouvaksi kauppiaalle," Valpuri menee sanattomaksi. Miten ihanaa elämä olisikaan kauppiaan vaimona, miettii Valpuri.

Pappien puheet noituudesta voimistuvat. Äiti pidätetään ja häntä syytetään taikakalujen hallussapidosta ja magian harjoittamisesta. Eikä kauppiaskaan halua mennä naimisiin noidan kanssa. Äidin vapauduttua perhe suuntaa matkansa Suomeen kohti vuosia autiona ollutta Kinnilän tilaa Liitsolan kylässä Ala-Sastamalassa. Tuomas ottaa paikkansa kyläyhteisössä. Valpuri yrittää sopeutua kyläläisten elämään, mutta äiti toteaa, ettei heitä ole tarkoitettu tällaiseen elämään. "Noidan elämään, Valpuri, noidan elämään meidät on tarkoitettu."  

Kyläläisten epäluuloisuus ja pelko äitiä ja Valpuria kohtaan lisääntyvät sitä mukaa, kun Turun piispa Isaacus Rothovius saarnoissaan tuomitsee jyrkästi noituuden. Niin käy, että kuudennusmiehet hakevat äidin. Välirikko veljen kanssa saa Valpurin lähtemään pois kotoa. Valpuri suuntaa kulkunsa Laukon kartanoon ja sieltä jälleen takaisin Liitsolaan. Kuudennusmiehet ovat taas valppaina ja ottavat hänet kiinni. Vangitsemista seuraa käräjät Huittisissa, vankila Turussa ja vesikoe Aurajoessa. Miksi hän ei missään saa olla rauhassa, miettii Valpuri. 

Kostet on tarttunut kiinnostavaan aiheeseen. Keskiajalla ja uuden ajan alussa oli laajoja noitavainoja koko Euroopassa. Kuolemaan tuomittiin joukoittain ihmisiä, joita syytettiin salaperäisestä yhteistyöstä paholaisen kanssa. Euroopassa noitavainot saivat joukkosuggestion piirteitä. Suomessakin yli sata ihmistä - sekä naisia että miehiä - tuomittiin noituudesta kuolemaan. Heidän joukossaan oli myös Valpurin äiti.

Kirjan tarinan kiinnostavuutta lisää vielä se, että fiktiivinen romaani nojaa faktoihin. Pienistä faktan aineksista kirjailija on luonut mukaansatempaavan elämäntarinan Valpurista. Valpuri Kynders eli Kinni on todellakin ollut olemassa. Omaa tietään kulkevasta Valpurista ei voi olla pitämättä. Hän on elävä ja sympaattinen nuori nainen, joka on aidosti kiinnostunut hoidettaviensa voinnista, olipa sitten kyseessä ihminen tai eläin.

Punainen Noita on Kostetin kolmas historiallinen romaani. Myös tässä kirjassa näkyy, että Kostet on historiansa tutkinut ja pystyy luomaan lukijalle uskottavan kuvan Suomen noitavainoista, joita kuvataan Valpurin elämäntarinan kautta. Oman kansan historian tunteminen ja ymmärtäminen kiinnostavat suomalaisia. Vahva ajankuva sekä Kostetin sujuva ja konstailematon teksti saavat lukijan eläytymään kirjan tapahtumiin.

Googlaamalla selvitin, että tapahtumat sijoittuvat nykyisen Sastamalan alueille. Kartta olisi ollut kiva lisä. Kiitos Sanna-Reeta Meilahdelle upeasta kannesta. 

Jenna Kostet: Kuuden Katariinan jäljillä

 

Jenna Kostet: Kuuden Katariinan jäljillä. Aula & Co. 2023. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. 307 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta 

"Katariina J. on poistunut Turun linnasta, mutta hänestä tullaan kertomaan tarinoita vielä vuosisatoja sen jälkeen, kun hän on lähtenyt. Mistä kaikki tarinat saavat alkunsa, mietin. Joskus on sattumanvaraista, kenen kokemuksista kerrotaan ja kenen kohtalot painuvat unohduksiin. Kuninkaallisten elämä kirjataan historian kirjoihin todennäköisemmin kuin rahvaan kokemukset. Tarinat ovat myös vallankäytön väline: hiljaisuus tekee asioista merkityksettömiä." 

Jenna Kostetille Turun linna on tuttu. Hän on työskennellyt linnassa useiden vuosien ajan, ensin museovalvojana, sittemmin museokaupanhoitajana. Linnan historiaan liittyvät kolme Katariinaa tulivat Kostetille tutuiksi, kun hän kertoi heidän elämästään linnassa vieraileville. 

"Ala kirjoittaa, Katariinat sanovat."

Koska Kostetista tuntui, että Katariinat eivät jättäneet häntä rauhaan, hän päätti jäädä vapaalle tutustuakseen tarkemmin Katariinojen elämään. Ensin on kolme Katariinaa, sitten heitä tulee lisää, niin että käsillä olevassa kirjassa Katariinoja on kuusi. 

Kaikkia kuutta Katariinaa yhdistää Turun linna, Ruotsin kruunun 1280-luvulla Aurajoen suulle perustama linna. Linnasta muodostuu Katariinojen ohella yksi kirjan päähahmoista.

Katariina Stenbockin (1535-1621), Kaarina Hannuntyttären (1539-1596), Katariina Jagellonican (1526-1583) ja Kaarina Maununtyttären (1550-1612) elämät kietoutuvat Vaasojen sukuun, Kustaa Vaasaan ja hänen poikiinsa Juhanaan ja Erikiin. 

Katariina Stenbock oli Kustaa Vaasan kolmas vaimo ja Ruotsin kuningatar. Kaarina Hannuntytär oli Juhanan, Kustaa Vaasan pojan, pitkäaikainen jalkavaimo. Kun Juhanan tuli asemansa vuoksi naida jalosukuinen nainen, sopivaksi vaimoksi valikoitui Katariina Jacellonica, Puolan prinsessa. Kaarina Maununtyttärestä, tavallisesta maalaistytöstä, tuli kuningas Erikin vaimo ja Ruotsin kuningatar. 

Kirjan viides Katariina on Kristiina Katariina Stenbock (1535-1621), Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahen vaimo. Pariskunta asui Turun linnassa, jossa tuolloin vietettiin vilkasta hovielämää.  

Carin Bryggman (1920-1993), kuudes Katariina, toimi Turun linnan sisustusarkkitehtina. Isänsä kanssa hän suunnitteli linnan restaurointia. Bryggmanin linnaan suunnittelemat valaisimet ovat yhä edelleen ihastuksen kohteina.  

Tiesin heti kirjan käteen otettuani, että tässä taitaa olla kirja juuri minua varten. Olin pitänyt paljon Kostetin teokseksesta Margaretan synti (Aula & Co 2021) (linkki). Tässä Katariinojen kirjassa minua viehätti myös Sanna-Reeta Meilahden suunnittelema kaunis kansi. Enkä pettynyt, kirja on yksi tämän vuoden parhaista lukukokemuksistani. 

"Linnan merkitys rakentuu erilaisista tarinoista, mielikuvista, haaveista, tunteista, ihmiskohtaloista."

Kirjan kuusi Katariinaa eivät ole irrallisia hahmoja, vaan Kostet linkittää heidän elämänsä luontevasti kyseiseen historialliseen aikakauteen, ympäröivään yhteiskuntaan ja Turun linnaan. 1500-luvun linna herää eloon ja lukija saa seurata linnan eri vaiheita, linnan hovielämää ja arkipäivän asumista sekä myös mittavia korjaustoimenpiteitä sodan pommitusten jälkeen. Linnan restauroinnin viimeistelee sisustusprojekti, jonka tarkoituksena oli saada linna vastaamaan linnan alkuperäistä asua. Linnan ohella kirjailija kuvaa Turkua, sen kasvamista ja kehittymistä. 

Kirjan rakenne on kiinnostava. Katariinojen ohella kirjailija kertoo omista työprosesseistaan Katariinojen elämiä työstäessään. Opimme tuntemaan Kostetin työskentelytavat ja myös kirjailijan koiran ja sen kujeet.    

Tämän kirjan seurassa minä viihdyin. Kostetin kirjoitustyyli on miellyttävää ja sujuvaa luettavaa. Aihe oli minulle kiinnostava, aiheen käsittely ja kirjan rakenne olivat onnistuneita. Laaja lähdeluettelo osoittaa, että kirjailija on tehnyt perusteellista taustatyötä kirjaa varten. Katariinat tulivat minullekin läheisiksi. Kostet kertoo, että Katariinojen muotokuvat olivat hänelle erityisen tärkeitä. Ainoastaan Katariina Hannuntyttärestä ei ole olemassa maalausta. Olisi ollut kiva, jos kirjassa olisi ollut naisten muotokuvat lukijoiden ilona.

Kiitos Jenna Kostet ja Aula & Co tästä ihastuttavasta kirjasta!  On varmaa, että kirjan innostamana vierailen vielä tänä keväänä Turun linnassa. 

Jenna Kostet: Margaretan synti

Jenna Kostet: Margaretan synti. Aula & Co. 2021. Kansi: Laura Noponen. 287 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"En ollut kuvitellut avioliittoa sellaiseksi. Olin ajatellut, että se olisi pitkiä ja lämpimiä katseita ruokapöydässä, sellaisia kuin ne, joita isän ja äidin välillä joskus oli ja joiden seurauksena vuodekaapin verhot vedettiin kiinni ja sisältä kuului ääniä, jotka samaan aikaan pelottivat ja kiinnostivat minua. Voihkaisuja, ynähdyksiä, huokaisuja, ähkäisyjä ja toisiaan vasten osuvien kosteiden vartaloiden synnyttämä ääni - sen merkitys minulle selvisi vasta paljon myöhemmin." (s. 162)

Eletään 1600-luvun puoltaväliä. Margareta Kitt asuu Turussa, mutta hänen mielensä kaihoaa kauas pois sinne, missä kasvaa taateleita ja missä maistellaan verenpunaista viiniä. Margareta kokee Turun hyvin pieneksi, niin pieneksi, että "lapsenjaloilla sen läpi ehtii taivaltaa helposti myöhästymättä puoliselta". (s. 12) 

Jenna Kostet kertoi Turun Kirjamessuilla, että hän kiinnostui tästä kaukokaipuuta tuntevasta Margaretasta, kun hän löysi Turun raadin vanhat oikeudenkäyntipöytäkirjat, joissa oli kirjattuna Margaretan tuomio ja tuomioon vaikuttaneet syyt. Heti kirjan alussa lukija tietää, millainen tuomio vankilassa istuvaa Margaretaa odotti. "Minä olen porvarisrouva enkä joudu Kerttulinmäelle roikkumaan, vaan minut mestataan miekalla tai kenties poltetaan. En tiedä, kumpi kuulostaa paremmalta, ja minun on ajateltava asiaa vakavasti. Ajateltava, miltä näytän silloin ja miten katselen väkijoukkoa, miten nostan leukani pystyyn. Miten hameeni helmat asettuvat ympärilleni sitten, kun astun ulos ja minut viedään mestattavaksi." (s. 13)  

Mitä oli tapahtunut ja miksi porvarisrouvaa odotti mestaustuomio? Kostet avaa hiljalleen tapahtumia ja lukijalle avautuu kuva 1600-luvun yhteiskunnasta, jossa raadin ja kirkonherrojen tehtävänä oli kontrolloida naisten kasvatusta, käytöstä, rakkautta ja avioliittoa.  Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe asui tuolloin vaimonsa kanssa Turun linnassa. Brahe oli arvostettu valtiomies, jonka tuttavuutta monet havittelivat. Oppineena miehenä Brahe arvosti koulutusta ja perusti Turun akatemian vuonna 1640. 

Margareta oli reipas ja iloluonteinen nuori nainen, vastentahtoisesti Mårten Hoenille naitettu. Mårten oli Margaretaa tuntuvasti vanhempi, töykeä ja hiljainen leskimies, joka ei pitänyt vaimonsa iloisesta lörpöttelystä. Mutta Margareta ei välittänyt, hänen sanansa olivat "kuin virtaava vesi". Hänen juttunsa naurattivat ja saivat hymyn kohoamaan ihmisten huulille. Häiden jälkeen turkulaiset mittailivat katseillaan Margaretan vyötäröä, mutta turhaan - raskaana hän ei ollut, eikä halunnutkaan olla raskaana jurolle Mårtenille. Margaretan katse hakeutui nuoriin ja komeisiin miehiin, jotka kaikki olivat kiinnostavampia kuin Mårten. Aviomiehen epäilyt Margaretan uskottomuudesta heräsivät, kun hän löysi Margaretan hallusta rakkauskirjeita ja näki hänen tapailevan nuorta miesta karjapihalla. Tällä kertaa Margareta todettiin oikeudessa syyttömäksi.

"Kaiken sinetiksi ukonhattu sopi hyvin." (s. 163)

Mutta ei mennyt kuin puoli vuotta, kun Mårten löydettiin kuolleena. Hänet oli myrkytetty. Eikä ollut yllätys, että katseet kääntyivät Margaretaan. Myrkky morttelissa kruunasi Margaretan kohtalon ja häntä odotti tyrmä. Kaupunkilaiset pitivät häntä murhaajana, huorana ja noitana, mutta niistä nimittelyistä Margareta oli tietämätön tyrmässään. Valtava puhumisen tarve hänellä oli. Hän sai kaksi kuuntelijaa. Toinen oli kaupunginpalvelija Jakob, vaatimaton mies, jonka tehtäviin kuului kaikkea mahdollista, kuten vaikkapa raatimiesten asioilla juoksemista, käymälöiden tyhjentämistä ja kaivojen pesemistä. Toinen kuuntelija oli pyöveli Henrik. Miehet antoivat Margaretalle erikoisvapauksia, kun huomasivat Margaretan olevan raskaana. 

Hyvää ajankuvaa

Historiallisen viihteen ystävänä Margaretan synti oli minulle mieluista luettavaa. Miten eläväksi ja autenttiseksi Kostet kuvaakaan 1600-luvun Turun. Kaupunki sananmukaisesti herää eloon. Pienistä faktan aineksista kirjailija on luonut kiinnostavan elämäntarinan Margaretasta. Nuoresta naisesta tulee elävä ja sympaattinen. Hän oli aikaansa edellä oleva nainen, oman aikansa feministi. 

Kirjan rakenne on toimiva. Joka toisen luvun kertojana on Margareta, kun hän kertoo elämäntarinaansa Jacobille ja Henrikille. Joka toinen luku omistetaan Jacobille ja Henrikille. Margaretan kaikkien lukujen alussa on kuvattu jollakin tavalla 1600-luvun vaatetusta, vaikkapa näin: "Hienoimmat turkikset tulevat Venäjältä. Vain hovi saa käyttää kärpännahkaisia asusteita. Pappi- ja porvarissääty saa käyttää soopelia vain asusteissa. Soopelia halvempi on näätä, mutta näätäturkiksen voi värjätä niin, että se muistuttaa soopelia." ( 159). - Erittäin hyvää ajankuvaa nämäkin asustekuvaukset.

Tekstiä täydentävät Turun kartta ja lähdeluettelo. Laura Noposelle kiitos onnistuneesta kannesta.