Gabriel Korpi: Matkalla ei minnekään #dekkariviikko

 

Gabriel Korpi: Matkalla ei minnekään. Valo Kurki 5. Rikosromaani. Books on Demand. 2025. Kansikuva Emma Björklund. 199 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Matkalla ei minnekään on viides osa Valo Kurki -dekkarisarjassa. Olen lukenut sarjan kaksi ensimmäistä osaa West Endin tytöt (linkki) ja Täydellinen päivä (linkki). Molemmat osat olivat virkistävää ja riemullista luettavaa. Onneksi bongasin nyt tämän tuoreimman teoksen - jo senkin vuoksi, että Valo Kurki -sarja päättyy tähän osaan. Tämä käy ilmi Gabriel Korven blogikirjoituksessa.

Matkalla ei minnekään -teoksessa Valo Kurki on saanut tehtäväksi vahtia ja pitää huolta nuorisoporukasta, joka lähtee viettämään viikonloppua Porkkalan saaristoon. Yksi nuorista on Joel Lammenranta, jonka isältä Valo Kurki on saanut toimeksiannon nuorista huolehtimisesta. Joelin isä on huolissaan Joelin turvallisuudesta. Joelin nimellä on tullut vuosien ajan uhkauskirjeitä, joista Joel ei tosin tiedä mitään. Viikonloppu nuorten kanssa sujuu sopuisasti tiettyyn pisteeseen asti. Valo kertoo: "...sillä välin kun kävin Kirkkonummella kaupassa täydentämässä ruokavarastoja, Joel oli tilannut mökille ruoho- ja kokkelilähetyksen. Kun tajusin, mitä oli tapahtunut, porukka oli jo ehtinyt omalle planeetalleen. Hauskaa tuntui olevan." Siihen päättyy mökkireissu. 

Ei mene montakaan päivää, kunnes Valo saa kuulla, että Joel on kuollut autopommin räjähdyksessä. Eihän Joelin kuoleman tutkiminen oikeastaan Valolle kuulu, poliisin asiahan se on, mutta Valo ei voi olla kiinnostumatta tapauksesta, koska hän tunsi Joelin ja oli tietoinen tulleista uhkauskirjeistä.

Tapauksen tutkiminen johdattaa Valon kansainvälisiin kuvioihin. Juttu osoittautuu sotkuiseksi ja saa aina vaan uusia ulottuvuuksia. Kun yksi hiertävä solmu aukeaa, uusi haaste on jo odottamassa. Onneksi Valolla on yhteyksiä entisiin poliisikollegoihin, joiden antamat tiedot edistävät jutun tutkintaa. Tutkimukset vievät Valon myös lähelle hänen omia perhesuhteitaan. Valon lapsuus on ollut rikkinäistä. Isästä hän ei ole tiennyt mitään ja äiti oli lähtenyt Australiaan. Nyt yllättäen löytyy viitteitä isän elämästä. 

Gabriel Korpi kuvaa kiinnostavasti Valo Kurjen elämää. Valo Kurki on entinen poliisi, joka pärjäsi työssään erittäin hyvin. Entiset kollegat kommentoivat: "Olitte Kurjesta ihan mitä mieltä tahansa, niin näissä hommissa hänellä on edelleen hallussaan selvitysprosenttiennätys." Nykyisin Kurki pitää huolta kahdesta kissastaan, tekee yksityisetsivän töitä ja pitää enoltaan perittyä antiikkitavaroiden liikettä. Nyt meneillään oleva tutkimusprojekti vie Valon aikaa niin, että aika miesystävä Janin kanssa jää hyvin vähäiseksi. Onneksi suhde kuitenkin tuntuu jatkuvan. Kirja loppuu positiivisesti. "Sitten hän soitti Janille ja ilmoitti menevänsä Vuosaareen ja sen jälkeen Hakaniemen torille noutamaan mansikoita ja tuoretta kalaa."  

Valo Kurki-sarja on ollut kiinnostava ja suosittu. Kirjailijan taito ja tyyli ovat kehittyneet sarjan myötä,  ja kirjat ovat parantuneet kirja kirjalta. Valo Kurjen persoonallisuus on tuonut sarjalle yhä uusia lukijoita. Sympaattisen Valo Kurjen ohella sarjassa on mukavia sivupersoonia, mm. Valon toimittajasisko Viola. Korven kieli on vaivatonta lukea, ja huumorilla on merkittävä rooli kirjassa. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä uutta kirjailija tarjoaa lukijoilleen tämän suositun sarjan jälkeen.

Gabriel Korpi: Täydellinen päivä

Gabriel Korpi: Täydellinen päivä. Books on Demand. 2020. 204 sivua.

Arvostelukappale kirjailijalta

"Pooki tuumaili, kulautti merkitsevästi oluensa loppuun ja pyyhkäisi suunsa hihaan. "Ei ainakaan niin että se mulle mitään olis kertonu. Mutta en mä siitä kaikkee tiennyt. Enkä kysynyt. Kai ihmisellä on oikeus olla kaikkee kertomatta. Ei se siitä onnettomuudestakaan mitään puhunut, josta se oli oikeudessa. Siitä missä se pikkulikka kuoli. Eikä me kyselty." (s. 26)

Valo Kurki on entinen poliisi ja nykyinen vanhan tavaran kauppias. Kaupan hän on perinyt Olli-enoltaan, tuskin hän itse olisi ryhtynyt moiseksi kauppiaaksi. Kaupanteon ohella Kurki tekee silloin tällöin yksityisetsivän toimeksiantoja. Tutustuin Valo Kurkeen Gabriel Korven esikoisdekkarissa West Endin tytöt (Books on Demand, 2020) (linkki). Tykästyin tähän sympaattiseen, rentoon ja vaatimattomaan kauppiaaseen/yksityisetsivään eli mielelläni lähdin jälleen Kurjen matkaan. 

Vanha tuttava Meeri kutsuu Kurjen vierailulle luokseen. Herkulliset kaalikääryleet maistuvat. Ja sitten tulee se asia, minkä vuoksi Valo sinne kutsuttiin. Meerin siskon poika Antero oli kuollut kaksi vuotta sitten. Kuolema oli kuitattu onnettomuudeksi, humalaisen kalliolta putoamisena. Nyt sisaruksia oli ruennut arveluttamaan, oliko kyseessä todellakin onnettomuus. Anteron taustoista selviää, että hän oli aloittanut rajun juomisen pienen tytön kuoltua onnettomuudessa, jossa Antero oli osallisena. Selviää myös, että Anterolla oli ollut naisystävä, jolle Antero oli jo ostanut sormuksenkin. 

Valo lupaa selvitellä asiaa, mutta ei lupaa tuloksia. Entisenä poliisina Valolla on paljon hyviä tuttavuuksia, joiden apua hän voi pyytää. Joitakin Anteron lähipiiriläisiä Valo pääsee haastattelemaan, ja avautuupa muutama Venäjä-yhteyskin. Jutun kannalta tärkeää henkilöä, Anteron naisystävää, ei löydy mistään. Mikään esille tuleva asia ei tunnu johtavan mihinkään. "Hän oli jumissa kaiken kanssa. Penkoi kyllä, mutta joka portin takana oli uusi portti. Ehkä hänen pitäisi vain suosiolla luovuttaa. Keskittyä vanhoihin tavaroihin." (s. 145) Juttu on jätettävä lepäämään ja odotettava uusia avauksia.

Mutkien kautta naisystävä löytyy, ja juttu tuntuu selvinneen, kun naisystävä vakuuttaa, että Anteron kuolema oli onnettomuus. Mutta kaikki olisi turhan yksinkertaista, jos tapaus olisi tällä tavalla loppuunkäsitelty. Uusia kuvioita tulee esille, kun käy ilmi, että naisystävällä on ollut vuosien varrella useitakin rooleja. Juoni pitää lukijan otteessaan loppuun saakka.

Lukija pääsee kurkistamaan myös Valon yksityiselämään. Valo elää yksin kahden kissansa - Sylvin ja Urhon - kanssa. West Endin tytöissä alkanut suhde Kaliforniasta tulleen Janin kanssa on vakiintunut. Kalifornian valoon tottunut Jan kärsii kaamosmasennuksesta, mutta onneksi uusi harrastus antaa uutta sisältöä harmaisiin päiviin. Ison yllätyksen tuo mukanaan Australiasta Suomeen saapuva Kathy. Valo kutsuu koolle läheisensä ja antaa Kathyn kertoa, kuka hän on ja miksi hän on tullut tapaamaan Valoa. Ensihämmennyksen jälkeen päästään viettämään iloista sukujoulua, johon myös Jan pääsee osallistumaan.

Jo sarjan ensimmäisessä osassa oli ilo huomata, miten sujuva ja konstailematon kirjoitustyyli Gabriel Korvella on. Tekstiä on miellyttävä lukea. Dialogi kuljettaa juonta luontevasti eteenpäin. Pidän siitä, että kaikkea ei aukikirjoiteta, vaan lukijan omille ajatuksille jää tilaa. Kirjan rikosjuoni on omine kiemuroineen kiinnostava ja pitää kiitettävästi lukijan mielenkiintoa yllä. 

Kiinnostavaa on nähdä, miten Valon ja Janin suhde etenee ja mitä seuraakaan Australian Kathyn vierailusta. Ja toivottavasti jostakin putkahtaa esille jokin uusi kiinnostava toimeksianto. Eli jatkoa odotellen!

Gabriel Korpi: West Endin tytöt

Gabriel Korpi: West Endin tytöt. Books on Demand. 2020. 175 sivua. E-kirja.

Arvostelukappale kustantajalta

”Mitä esineitä Ursula Tannerista oli mahtanut jäädä jäljelle? Ja miten hän olisi halunnut kuolla? Tuskin ainakaan 37-vuotiaana pää tohjoksi hakattuna. Ei kukaan ansainnut lähteä sillä tavalla. Ei myöskään niin että hirttäytyy selliin 21-vuotiaana. Jos Kati Gladiin oli uskomista, jossain kulki vapaana se ihminen, joka näistä kuolemista oli vastuussa.” (s.11)

”Toimistoon tulee kaunis nainen.” (s. 6)

Valo Kurki on entinen poliisi, nykyinen ”vanhan roinan kauppias” eli osto- ja myyntiliikkeen omistaja. Sivubisneksenä Valo tekee yksityisetsivän töitä. Kaunis Kati Glad, radiotoimittaja, ottaa Valoon yhteyttä ja pyytää, että Valo ryhtyisi tutkimaan useiden vuosien takaista murhaa. Cederin taidemuseon johtaja 37-vuotias Ursula Tanner oli murhattu. Murha-aseena oli käytetty kynttilänjalkaa. Murhasta epäiltiin Oskari Toukolaa, nuorta museon harjoittelijaa. Poliisitutkimuksissa ei kuitenkaan päästy pitkälle, koska Oskari teki itsemurhan. Kati ei usko, että Oskari oli syyllinen.

”Nainen, joka tapasi kaikki, ja jota kukaan ei tuntenut.” (s. 16)

Valo muistaa kyllä tapauksen. Hän kiinnostuu tapauksesta ja ottaa ensin yhteyttä Martikaiseen, vanhaan poliisikollegaansa, jolta saa tietää, että lisätutkimuksia ei katsottu tarpeellisiksi, koska Oskarin syyllisyys oli niin ilmeistä. Valo selvittää lisää Ursulan taustoja ja varsin pian käy ilmi, että kysymyksessä on todella arvoituksellinen ja etäinen nainen, josta kukaan ei saanut otetta. Valon lisäselvitysten myötä Ursulasta tulee entistä arvoituksellisempi. Vaikka Valo tapaa entisiä työntekijöitä ja hallituksen jäseniä sekä vierailee Ursulan siskon luona Keski-Suomessa, mitään ratkaisevaa ei löydy. Cederin museota ei enää ole, rakennuksen omistaa nyt venäläinen Mihail Blumenthal. Hänetkin Valo tapaa.

Murhan selvitystöiden ohella Valo löytää itsensä sokkotreffeiltä. Niin alkaa Amerikasta juuri palanneen Janin ja Valon suhde. Valoisa ja energinen Jani luo ympärilleen hyvää mieltä ja positiivista energiaa. Valo viihtyy Janin kanssa, mutta välillä esiin tulee muistoja menneiltä vuosilta, mieleen nousee mm. Teemu, entinen miesystävä, joka on nykyisin Koreassa. Lukija saa tutustua myös Valon läheisiin, Lahjaan, Violaan ja Vappuun.

”Minä nyt olen vain yksinkertainen ex-kyttä Vallilasta enkä mikään filosofi”, tokaisi Valo.

Valo saa käsiinsä musta-hopeisen käyntikortin ja on varma, että se on avain johonkin ratkaisevaan tietoon tai keskeiseen henkilöön. Joku taho ei kuitenkaan halua Valon jatkavan tutkimuksia. Se tulee esille, kun Valo saa nimettömiä soittoja ja hänen näyteikkunansa rikotaan. Valon käynti Englannissa ja Minnan Cederin tapaaminen avaavat hänelle uusia salaisuuksia Ursulasta, mutta ei mitään sellaista, mikä edistäisi murhan selviämistä.

Asiat eivät selviä. Vaikka Valo on saanut paljon selville Ursulan elämästä, hän joutuu toteamaan: ”Mä taidan jättää sen Ursula Tannerin jutun kesken. En mä ole päässyt siinä oikein minnekään. Tuntuu tyhmältä tuhlata asiakkaan rahoja.” (s. 162) Mutta niin vain, kuten yleensä rikosromaaneissa, kaikki yht’äkkiä selviääkin. Kaikki se työ, mitä Valo on tehnyt, ei olekaan mennyt hukkaan.

West Endin tytöt on Korven esikoisdekkari. Luin kirjaa mielelläni, minua miellytti ja vakuutti ennen kaikkea Korven kieli. Juonen etenemisessä dialogilla on merkittävä osa. Dialogi pulppuaa luontevasti ja uskottavasti. Muutenkin teksti soljuu eteenpäin vaivattomasti. Dekkarin juoni on melko perinteikäs, mutta kuitenkin tapahtumat yllättävät ja mukaan mahtuu näppäriä juonenkäänteitä. Lukijalle tulee tuntu, että kaikkia asianomaisia voi epäillä, joten loppuratkaisua joutuu jännittämään kirjan loppusivuille saakka. Mielelläni lähden uudelle matkalle Valo Kurjen seurassa. Eli jatko-osaa odotellen, mutta mielellään perinteisessä kirjamuodossa. Kirjan kanteen kannattanee kiinnittää huomiota, tämän kirjan kansi on melko ankea.