Outi Hongisto: Grynderi

 

Outi Hongisto: Grynderi. Hans & Venla tutkii I. Myllylahti. 2023. 309 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Hän oli käyttänyt Niittykummun kohteen suunnitteluun valtavasti aikaa, vaivaa ja rahaa. Koska oli jo elokuu, niin kaavamuutoksella alkoi olla kiire, jotta rakennusluvan saisi keväälle puolentoista vuoden päähän, sillä kaavamuutoksissa kesti harmittavan pitkään. Optimaalisinta olisi päästä rakentamaan vuoden 2017 keväällä ja saada talon runko pystyyn hyvissä ajoin ennen uutta talvea, jos nyt mitään kunnon talvea edes tulisikaan. Matti tiesi kyllä, että saisi lupa-asiat hoidettua kuntoon - mikäli raha ei puhuisi, hän ottaisi muut keinot käyttöönsä."

Dekkarin kehyksenä on rakennusala, johon en muistaakseni ole tässä genressä aiemmin törmännyt. Rakennusala on minulle vieras aihealue, mutta alaa hyvin tunteva Outi Hongisto pystyy avaamaan lukijalle rakennusalan salat. Kaikesta huomaa, että Hongisto todella tuntee alan. Hongisto hallitsee myös taidon kuljettaa juonta varmasti ja jouhevasti niin, että lukijan mielenkiinto pysyy yllä läpi kirjan.  

Kirjan pääosassa ovat rikosylikonstaapeli Hans Järvelä sekä hänen tyttärensä toimittaja Venla Nygren. Hans on joutunut jäämään ennenaikaiselle sairauseläkkeelle. Nyt ei ole työtä, avioeron myötä ei vaimoa ja suhde tyttäreen on tulehtunut. Tytär on yksinhuoltaja. Venlan Leo-poikaa Hans on tuskin tavannut. Ei ole ihme, että Hans tuntee itsensä tarpeettomaksi ja elämänsä turhaksi. Lisäksi hänellä on painolastina vanha työasia. Neljä vuotta sitten nuori poika, 16-vuotias Elias, oli löydetty kuolleena. Rangaistusta istuu mies, joka Hansin ymmärryksen mukaan on syytön. Eläkkeelle jäätyään tapaus palaa jälleen Hansin mieleen. 

Tytär Venla työskentelee kaupunkilehden toimituksessa. Työ ei ole kovin innostavaa, ja Venla huomaa toistamiseen kaipaavansa entistä rikostoimittajan työtä. Mutta nykyiseen työhön on tyytyminen, koska yksinhuoltajuus ei anna mahdollisuutta epäsäännöllisiin työaikoihin. Yllättäen Venla saa nimettömän sähköpostiviestin, jossa kirjoittaja kehottaa Venlaa tutkimaan virkamiestason väärinkäytöksiä. Rikostoimittajan vaisto herää Venlassa. Venla kääntyy isänsä puoleen ja pyytää apua, koska vinkit alkavat kiehtoa Venlaa. 

Grynderi Matti Sarpalan tähtäimessä on kerrostalokorttelin rakentaminen Niittykumpuun. Vaikeutena on enää Lankisen pariskunta, joka on päättänyt olla myymättä kotiaan Sarpalalle. 

Kun isä ja tytär yhdessä selvittävät väärinkäytäksiä, vyyhti alkaa selvitä pala palaselta. Mukaan joutuu myös Hansin ex-vaimo Sinikka. Ja mikä arvokkainta, samalla alkaa isän, tyttären ja tyttären lapsen tutustuminen toisiinsa. Hans huomaa, miten mukava onkaan leikkiä Leon kanssa. Silloin tällöin kivut tulevat ankarina, mutta Hans tekee kaikkensa salatakseen ne tyttäreltään. 

Grynderi on ensimmäinen osa Hans & Venla -rikosromaanisarjaa. Ainakin tämän ensimmäisen osan seurassa viihdyin. Sekä Hans että Venla tulivat minulle läheisiksi ja miten ihastuttava pieni mies Leo onkaan. Kirjaa on helppo seurata, luvut ovat lyhyitä ja teksti selkeää sekä sujuvaa. 

Aiemmin olen lukenut Hongistolta dekkarin Veljet Amir (Myllylahti 2020), josta pidin paljon (liite)

Outi Hongisto: Veljet Amir

Outi Hongisto: Veljet Amir. Myllylahti. 2020. 336 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Pakistanilaiset Younas ja Amir ovat veljeksiä, jotka saapuivat äitinsä kanssa Suomeen toiveena saada täältä turvapaikka. Heidän ensimmäinen sijoituskohteensa oli Kontiolahti. Amir muistelee  heidän tuloaan Pohjois-Karjalaan. "Oli vuosituhannen alku, ja hän oli kohta seitsemän. Ero kotimaan auringonpaahteisen hiekkamaan ja Kontiolahden lumisten maisemien välillä tuntui käsittämättömältä. Kuinka aurinko ei jaksanutkaan helottaa, vaan päivä oli lyhyt ja pimeä." (s. 22) Kontiolahdelta veljekset muuttivat äidin kanssa Joensuuhun. Poliisiksi valmistuttuaan Younas valitaan rikosylikonstaapelin virkaan KRP:ssä ja sen tähden vuorossa on muutto Espooseen. Siellä Younaksella on oma asunto ja Amir asuu äidin asunnossa. 

"Me ollaan veljiä 24/7." (s. 63)

Veljeksistä nuorempi Amir on toimeton. Elämässä ei ole oikein mitään. Ei ole tyttöystävää, mutta ennen kaikkea ei ole rahaa, eikä töitä juurikaan ole tarjolla. Ammattia ei ole, kun koulunkäynti ei kiinnostanut. "Mä tartten rahaa ja jotain duunia. Mut ei kukaan ota enää töihin kokemattomia nuoria, vielä vähemmän mamuja. Ja siivojan hommia en huoli." (s. 27) Kauppakeskuksessa Amir tapaa kaverinsa Saeedin, jonka siisti pukeutuminen kiinnittää Amirin huomion: hupparin etuosassa on tyylikäs, lieskoja muistuttava hirviö. Saeedin pyynnöstä Amir lähtee mukaan jengimiittiin tutustumaan jengin toimintaan. Jengi koostuu maahanmuuttajista, joista lähes kaikki ovat työttömiä. Presidentti Al, jota kaikki kunnioittavat ja tottelevat, on jengin johtaja. Pian Amir saa kuulla jengin toimintaperiaatteista. Täydellinen sitoutuminen on tärkeintä. Tällaisesta toiminnasta pidän, tuumii Amir. Hän viihtyy jengissä, tällaista hän on kaivannut, hän on osa jotakin, hän on tärkeä. Eivätkä ne onnenpotkut tähän jää! Työpaikka tuntuu löytyvän rakennusalalta ihan itsekseen. Ja lisäksi Amir tapaa Saanan. Nuoret  ihastuvat ja Amir alkaa viettää yhä useampia öitään Saanan luona. 

Younas Zardari, rikosylikonstaapeli 

Younas tiesi jo pienenä, että hänestä tulee poliisi. Hän teki paljon töitä koulun kanssa, jotta pääsi poliisikouluun. Erityisen paljon työtä teetti ruotsin kieli. Younas tietää, että maahanmuuttajataustaiset poliisit ovat hyvin haluttuja sekä SUPO:ssa että KRP:ssä. "Heidän kulttuuritaustatuntemuksensa on todella tarpeen maahanmuuttajataustaisia asiakkaita kohdatessa." (s. 19) Younasin työkaveri on Antti, joka vihjeiden perusteella kiinnostuu jengin toiminnasta. Tutustumme myös Antin sympaattiseen Riikka-vaimoon ja  heidän Anni-tyttäreensä.

"Ensimmäisen kerran Amir ymmärtää konkreettisesti, että he pelaavat eri joukkueissa nykyään. Veljekset." (s. 182)


Jotta Amir saa jengissä täysjäsenyyden, hän joutuu todistamaan uskollisuutensa jengille. Haasteet vaikeutuvat vaihe vaiheelta. Younas tietää Amirin olevan mukana jengitoiminnassa, samoin Amir tietää, että Younas ainakin aavistaa jotakin. Tapahtumat etenevät vauhdilla. Loppuratkaisu jättää haukkomaan henkeä yllättävyydellään.

Pidin kirjasta. Tarina kuljetti minua niin, että kirja oli luettava lähes yhdeltä istuimelta yöunien kustannuksella. Maahanmuuttajateema ja erityisesti nuorten miesten toimettomuus tekee kirjasta hyvin ajankohtaisen. Juonen kulku oli osittain arvattavissa. Mutta loppuratkaisua ei todellakaan voinut aavistaa, se oli niin yllättävä ja huolella laadittu. Loppuratkaisu haastaa lukijaa pohtimaan useitakin kirjassa esille tulleita teemoja. Moni asia jää avoimeksi, eli mielenkiinnolla odotan jatko-osaa.

Kirjan henkilögalleria pysyy hyvin koossa. Henkilöitä ei ole liikaa ja kaikkiin ennättää tutustua. Hongisto hallitsee henkilökuvauksen, erityisesti pidin Amirin tunnemaailman kuvauksista. Kiinnostava ja uskottava henkilö oli poikien äiti Maryam Zardari, joka laittoi hyvää kotiseudun ruokaa ja jolle pojat olivat kaikki kaikessa.

Outi Hongisto on aiemmin kirjoittanut kaksi lapsille suunnattua matkakirjaa. Veljet Amir on Hongiston esikoisdekkari, jolle on tulossa jatko-osa. On ilahduttavaa, että suomalainen dekkarikirjallisuus on saanut uuden naistulokkaan.