Kolme kirjaa -haaste

Huomasin LauraKatarooman Kirjaimia-blogissa kivan haasteen: mitkä kolme kirjaa haluaisit lukea uudelleen. Kun tätä miettii, ei se ihan niin yksinkertainen kysymys olekaan kuin miltä se aluksi vaikuttaa.

Ensiksi tein sen rajauksen, että valitsen vain niitä kirjoja, joita olen lukenut blogikauteni aikana eli vuodesta 2017 eteenpäin. Tämä siksi, jotta saan kirjan yhteyteen linkin blogiini ja jonkin kommentin kyseessä olevasta kirjasta. Eli ulkopuolelle jää monta suosikkiani. Esimerkiksi kaikki Toni Morrisonin kirjat, Tolstoin Anna Karenina (luettu kahdesti) ja Linnan Täällä Pohjantähden alla (luettu kahdesti).

Tässäpä valintani. Numero yksi. 

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois. 2018. Atena. (linkki)

Oli selvää, että listalleni tulee ainakin yksi afrikkalainen kirja, koska olemme lukeneet niin monia afrikkalaisia kirjoja Naisten Pankin lukupiirissämmme. Tämä kirja oli yksi parhaimmista. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Nigeriaan.

"Kaiken taustalla on Nigerian epävakaa poliittinen tilanne, on levottomuuksia, ampumisia, valevaaleja ja lopuksi diktatuuri. Tässä kirjassa eletään modernissa Nigeriassa ja eletään nigerialaista arkipäivää, eikä haikailla Amerikkaan tai Englantiin. Tavoitteena ei ole maasta lähteminen eikä sukulaisten sinne lähettäminen. Tässä kirjassa Nigeria on kotimaa."

Numero kaksi

Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa. Gummerus. 2020. (linkki)

Kirja kertoo kiinalaistaustaisen amerikkalaisen James Leen elämästä ja avioliitosta. James Lee opettaa historiaa Harvardin yliopistossa.

"Lukukokemus on kiehtova. Ng on onnistunut kirjoittamaan koskettavan tarinan perheestä, historiasta, kodin merkityksestä, rotuongelmista ja perheen suuresta surusta. Lopputuloksena on tiivistunnelmainen, tarkkanäköinen ja älykkäästi rakennettu esikoisromaani."

Numero kolme

Trevor Noah: Laiton lapsi. Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa. Atena. 2020 (linkki)

Tämä oli kyllä niin viehättävä kirja. Luin tätä mielelläni jo siksikin, että olemme käyneet Etelä-Afrikassa muutaman kerran. Noahin asuinseudut Sowetossa ovat tulleet meillekin tutuiksi. Arvostan paljon Nelson Mandelan työtä. Olimme Etelä-Afrikassa, kun hän kuoli. - Etelä-Afrikka on varmaankin yksi ensimmäisistä matkakohteistamme, jos tässä vielä joskus pääsee matkustamaan.

"Noah taitaa kirjoittamisen taidon ja siihen liittyen huumorin käytön. Huumoria on käytetty juuri oikealla tavalla keventämään vihan ja väkivallan täyttämiä apartheidin vuosia. Noahin intensiivinen kuvaus kosketti minua. Uskon, että kirjan lukeneet muistavat kiitollisuudella Nelson Mandelaa, joka muutti niin monen mustan elämän ja antoi mustille toivon paremmasta tulevaisuudesta."

Numero neljä, eli mukaan täytyy saada myös yksi kotimainen.

JP Koskinen: Tulisiipi. 2019. Like. (linkki)

Tämä kirja oli lukulistallani vuoden 2019 paras kotimainen teos.

"Minua kiehtoo Koskisen toteava, lakoninen kirjoitustyyli. Hän kuvaa Neuvostoliiton elintason kurjuutta, sotatoimien raakuuksia ja Stalinin vainoja, mutta hän ei mässäile. Kaarlen ja hänen perheensä tarina on uskottava, näin todellakin olisi voinut tapahtua Neuvosto-Karjalassa ja toisessa maailmansodassa. Koskinen on hyvin perehtynyt neuvostohistoriaan, hän tietää mm, mistä kirjoittaa kuvatessaan saksalaisessa sotavankeudessa olleiden neuvostosotilaiden kohtelua."

Tämän kiinnostavan haasteen heitän Kirjasähkökäyrä-blogin Maille sekä Anun ihmeelliset matkat -blogin anukatrille.