Fang Fang: Kun kaupunki suljettiin - Wuhanin kohtalonhetket. Into. 2021. Kiinankielinen alkuteos Wuhan fengcheng riji. Suomentanut Rauno Sainio. Kansi: Emmi Kyytsönen, karppidesign.fi 381 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
"Koronapandemia ei ole opetus pelkästään Kiinalle, vaan se on opetus kaikille maailman valtioille ja koko ihmiskunnalle, ja se opetus kuuluu näin: ihmiset hyvät, älkää olko niin ylpeitä ja ylimielisiä, älkääkä kuvitelko, etteikö tässä maailmassa olisi mitään teidän veroistanne; älkää ylenkatsoko viruksen kaltaisia, ensisilmäyksellä pieniltä ja harmittomilta vaikuttavia asioita, älkääkä koskaan aliarvioiko niiden tuhovoimaa." (s. 13)
Fang Fang on 65-vuotias kiinalainen kirjailija. Hän on voittanut useita arvostettuja kirjallisuuspalkintoja Kiinassa ja on toiminut Hubei Writers' Associationin puheenjohtajana vuosina 2007-2018. Hän asuu Wuhanissa kerrostaloasunnossa koiransa kanssa.
Wuhanilaiset olivat kuulleet koronaviruksesta ensimmäisen kerran 31.12.2019. Aluksi tiedot eivät olleet uhkaavia. Kaupunkilaisille tiedotettiin, että viruksen leviäminen voidaan estää eikä virus tartu ihmisestä toiseen. Koska mitään suurta vaaraa ei tuntunut olevan, virukseen suhtauduttiin varsin huolettomasti. Kunnes sitten epidemiologi ja keuhkolääkäri Zhong Nanshan ilmoitti 20.1. että infektio tarttuu ihmisestä toiseen ja että sairaita on jo paljon, mm. neljätoista sairaalatyöntekijää oli saanut tartunnan. Fang Fang haki Japanista palaavan tyttärensä lentokentältä illalla 22.1. Kotiin tultuaan hän avasi tietokoneen ja luki uutisen, että eristys lähes kymmenen miljoonan asukkaan Wuhanissa astuu voimaan 23.1. Kaupunkilaiset ihmettelivät, miksi meni niin kauan aikaa ennen kuin kaupungin johto ryhtyi toimenpiteisiin viruksen leviämisen estämiseksi. "Erityisen typerältä välinpitämättömyys tuntui siksi, että meillä piti yhä olla takaraivossamme opetukset vuonna 2003 riehuneesta SARS-epidemiasta. Niin, miksi?" (s. 8) Kukaan ei osannut arvata, että eristyksestä tulisi niin pitkä, peräti 76 päivää.
Ensimmäiset eristyksen päivät olivat kaaosmaisia. Virus levisi hurjaa vauhtia. Ruokaa oli saatava, maskeja oli hankittava. Onneksi jo heti muutaman päivän päästä tilanne rauhoittui, kun saatiin kuulla, että Wuhanista oli huolissaan Kiinan korkein johto ja että Wuhaniin oli tulossa ensimmäinen lääkintäryhmä. Nämä toimenpiteet saivat pian jatkoa, lääkintähenkilöstöä tuli lisää ja tilapäissairaaloita perustettiin. Mutta virukselle ei mahdettu mitään. Kansalaiset vaativat, että kaupungin johto täytyy vaihtaa, koska viruksesta oli annettu väärää tietoa ja oli tehty anteeksiantamattomia virheitä. Kaupunkilaiset surivat lääkäri Li Wenliangin kuolemaa, lääkärin joka oli saanut nuhteet yrittäessään varoittaa ihmisiä viruksen vaaroista. "Kyyneliä virtaa niin paljon, että koko internet tulvii yli äyräidensä." (s. 71)
Päiväkirja suljetusta kaupungistaMieluiten Fang Fang kirjoitti pienistä yksityiskohdista ja omista tunteistaan. Hän kuvasi eristyksen mukanaan tuomaa ahdistusta ja apatiaa sekä surua siitä, kun yhä useamman tuttavan nimi löytyi kuolleiden luettelosta. Luonnollisesti hän kirjoitti myös toimenpiteistä, mitä koronan taltuttamiseksi kaupungissa tehtiin. Toimenpiteitä tehostettiin ja hoitohenkilökunnan tieto koronasta karttui koko ajan. Mutta tautia ei ollut voitettu. Kun eristystä oli kestänyt 19 päivää, virustartuntojen määrä Hubein maakunnassa oli yli 70 000, uusia tartuntoja tuli runsaat 1500 päivässä ja kuolleiden määrä oli yli 2000. Potilaspaikkoja wuhanilaisissa sairaaloissa mukaanluettuna tilapäissairaalat oli noin 100 000. Jokainen koronaan sairastunut pääsi hoitoon. Vaikeampaa sairaalaan pääsy oli niillä, jotka sairastivat jotakin muuta kuin koronavirusinfektiota. Liikkumisrajoitukset kaupungissa olivat tiukat. Kotona piti pysyä. Asuinkortteleihin perustettiin ruokarinkejä, jotka hoitivat ruokaostosten tekemisen verkkokaupoista ja ruokien toimittamisen asukkaille.
"Eilen WeChatissa julkaisemani merkintä on taas kerran poistettu. Myös Weibo-tiliäni on sensuroitu." ( s. 189)
Se, mitä Fang Fang kirjoitti, ei aina ollut kaikille mieluista. Eristyksen aikana Fangin päiväkirjamerkinnöistä tuli poliittisia ja hänen tekstejään sensuroitiin tiuhaan tahtiin. "Lukuisat ystäväni ovat soitelleet ja rohkaisseet, että älä missään nimessä lopeta, me seisomme tukenasi." (s. 75) Fang Fang oli vakaasti sitä mieltä, että piti saada tietää, ketkä lääkärit ja virkamiehet olivat antaneet väärää tietoa tai salanneet tärkeää tietoa koronapandemiasta. Heidät oli saatava vastuuseen vastuuttomasta toiminnastaan. Jokaisen kaupunkilaisen velvollisuus oli ja on etsiä oikeutta niille ihmisille, jotka ovat epidemian vuoksi kuolleet. "Minä ainakin jatkan kirjoittamista, merkki merkiltä ja sana sanalta, kunnes olen kaivertanut jokaisen syypään nimen historian häpeäpaaluun." (s. 374) Fang Fang julkaisi viimeisen tekstinsä 24.3. Kirjoituksia oli kertynyt 60.Kun tuli 55. eristyksen päivä, Wuhanissa kirjattiin vain yksi koronatartunta. Alkoi toivo paremmasta, toivo liikkumisrajoitusten purkamisesta. Mutta meni vielä aikaa, kunnes kaupunki avattiin. Se tapahtui 8.4.2021. Eristyksessä olon päiviä oli takana 76.
15. toukokuuta Fangin online-päiväkirjan englanninkielinen käännös koottiin kirjaksi ja julkaistiin 15.5. nimellä Wuhan Diary: Dispatches from a Quarantined City. Nyt kirjan julkistamisen myötä kirjailija on täysin sensuroitu. Fangia pidetään maanpetturina. Fang Fang toteaa Ylelle lähettämässään sähköpostiviestissä: "Töitäni ei saa julkaista. Minua ei saa enää kutsua kirjallisuustapahtumiin. Nimeäni ei saa mainita mediassa. Minusta ei saa kirjoittaa." Fang Fangin päiväkirja on jo käännetty 20 kielelle.Koko maailma - Kiinan poliittista johtoa lukuunottamatta - kiittää Fang Fangia koskettavasta ja tärkeästä päiväkirjasta. Fang Fangilla on annettavanaan paljon arvokasta tietoa ja kokemusta koko maailmalle. Päiväkirjaa lukiessa toivoo todenteolla, että korona saataisiin pysäytetyksi, eikä Wuhanin 76 päivän eristyksiä tarvitse missään toteuttaa. Nyt jo tässä vaiheessa koronasta on paljon tietoa ja osaamista, ja onkin toivottavaa, että tämä kaikki karttunut tieto pystytään hyödyntämään ihmiskunnan hyväksi eikä tautia käytettäisi poliittisena lyömäaseena. Tutustuessaan Fang Fangin päiväkirjaan lukija ymmärtää, että maailmasta on koronaepidemian myötä tullut yksi ja että koronaviruksen torjuminen on yhteinen asia.
"Tämä kirja on omistettu Wuhanin asukkaille ja kaikille niille, jotka astuivat esiin ja auttoivat Wuhania epidemian ollessa pahimmillaan. Lahjoitan kaikki päiväkirjani tuotot ihmisille, jotka antoivat kaikkensa Wuhanin puolesta." (s. 14)
Kiitos Rauno Sainiolle erinomaisesta käännöksestä sekä Emmi Kyytsöselle onnistuneesta kannesta.