- kiitos kirjastolle -
MARIE: Jaahas,
laitetaanpas sitten tuulemaan. Minä sanon ja sinä teet. Yhdessä hujauksessa
tuloksena on koti, jossa kaikki tavarat tuottavat sinulle iloa!
KATJA: Mjaah...
Enpäs tiedä. Luulen, että olet minulle vähän liian vauhdikas. Olen vähän
kartellut sinua.
MARIE: Höpsistä.
Nyt aloitetaan. Kerääpä ensin kaikki vaatteet kasaksi lattialle ja ota sitten
jokainen yksi kerrallaan käteen ja mieti tuottaako vaate sinulle iloa.
KATJA: Mitäs kun
se tuottaa minulle iloa joskus kymmenen kilon päästä?
MARIE: Ei käy.
Sen pitää tuottaa iloa nyt.
KATJA: Niin
mutta – minä tykkään esimerkiksi tästä. Se mahtuu kyllä minulle taas joskus ja
sitten minä olen siitä hyvin iloinen. Tai sitten tytär voi käyttää tätä kunhan
kasvaa.
MARIE: Sinulla
on kirjoja kahdessa rivissä. Ainakin. Tai mitä pinoja nuo nyt sitten ovatkaan. Huomaatko
että takana olevat eivät edes näy?
KATJA: Huomaan.
Se on aika ikävää. Hyllyjä on liian vähän.
MARIE: Tai kirjoja
liikaa.
KATJA: Ei kun
hyllyjä liian vähän. Me ostetaan uusi hylly.
MARIE: Ja
mihinkäs se mahtuu?
KATJA: Niin
no... Tuota... Täytyy vähän miettiä. Ja järjestellä.
MARIE: Ja mitäs
ne nämä ovat.
KATJA:
Pussilakanoita.
MARIE: Nämä ovat
rikki.
KATJA: Juu mutta
vain toiselta puolelta. Niistä saa kivoja pöytäliinoja.
MARIE: Heitä
pois.
KATJA: Kuules
nyt, minulla on aika ärhäkkä ekologinen omatunto. Niistä rikkinäisistäkin
puolista joku voi tehdä mattoja.
MARIE: Joku?
KATJA: Niin.
MARIE: Ja sitten
tämä kaikki sälä.
KATJA: Kuule
minä en enää jaksa. Minä olen enemmän semmoinen zen-järjestelijä. Tarvitsen
välillä teetä ja meditaatiota. Sitä paitsi olen sentimentaalinen, tavaroiden
plärääminen ja päätösten tekeminen väsyttää. Luopuminen on työtä.
MARIE: Niin ne
kaikki sanovat. Jatketaanpas vaan.
KATJA: Eipäs.
Minä taidan nyt ajatella niin että talletan mieleeni tuon ajatuksen ilosta
mutta muuten etenen omalla tavallani. Etanavauhtia. Askel kerrallaan.
MARIE: Ei kun –
KATJA: Kyllä
kun. Menehän nyt vaan, jossakin on varmaan joku puuhakkaampi. Kaikki eivät ole
luonnostaan yhtä toimeliaita. Minä olen tämmöinen vähän hitaampi. Prosessoin
liikaa. Väsyttää.
**********
Katja juo teetä
ja istuu. Ajattelee, että alkaa tuntea itsensä sentään aika hyvin.
Tiesi, että menetelmä KonMari ei olisi hänelle oikein sopiva. Se olisi aivan
liian huikentelevainen ja höpsö. Miten niin kaiken voisi ensinnäkin vain heittää pois? Siis pois? Että ei kierrätykseen, lahjoitukseen, kirpputorille,
johonkin. Ja toisekseen, miten sitä muka kykenisi käymään kaiken läpi tuosta vain. Toisaalta, kyllähän hänessä ripaus (tai ämpärillinen) hörhöäkin on,
sellaista joka hyvinkin jo ennestään saattaa uskoa, että tavaroiden raivaaminen
ja järjesteleminen käy siirtymäriitistä kohti kirkkaampaa ja seesteisempää
tulevaisuutta. Sekään ei varsinaisesti ole uusi ajatus, että luopuminen ja
järjesteleminen auttavat hahmottamaan, mikä oikeasti on tärkeää. Tietenkin
niin.
Niin, ovathan he
oikeastaan yhtä mieltä aika paljosta, Katja ja Marie. Esimerkiksi siitä,
että ihmisellä tuppaa olemaan enemmän tavaroita kuin hän oikeasti tarvitsee tai
edes haluaa (sellaisellakin, joka ei oikeastaan edes ole mikään ostelija).
Siitäkin, että tavaroitaan on hyvä arvostaa ja että niitä arvostaa parhaiten
kun ne ovat oikeasti tärkeitä ja rakkaita (no joo, Katja ei kyllä omilleen välttämättä
jutustele, Marie sen sijaan sanoo kengilleen että ”kiitos kovasta työstä”).
Siitäkin, että olisi tietenkin luonnollista omistaa ainoastaan rakkaita ja
tarpeellisia tavaroita, sellaisia jotka tuottavat juuri sitä ihanaa iloa. Ja
kyllä, onhan siinä siivouksessa taikaa, on. Eikös nyt jokainen tiedä että se
puhdistaa ja kirkastaa, sekä kodin että mielen. Mutta melkein Katja rohkenisi
silti väittää, että se elämän
mullistaminen vaatii kyllä myös istahtamista teekupin äärelle, näennäiseen
toimettomuuteen joka antaa ajatuksille vapaan virran. Roipekasat ympärillä
häiritsevät kirkastumista kyllä, mutta jos niitä ei juuri sillä hetkellä jaksa
setviä, voi vaikka sulkea silmät. Ties mitä sitä näkee. Järjestellä ehtii sitten
kun taas jaksaa. Kun tulee se tuuli.
**********
MARIE:
Jos aiot laittaa kotisi järjestykseen,
tee se nyt.
(hiljaisuus)
KATJA:
Juu, mutta pikku hiljaa. Omaan tahtiini ja omalla tavallani.
Minulle
on sitä paitsi selvinnyt jo yksi tärkeä juttu:
kirjoittaminen
ja lukeminen on minulle paljon tärkeämpää kuin siivoaminen.
**********
Marie
Kondo: KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika.
222
s. Bazar 2015.
**********
Jos
olet kiinnostunut kotisi järjestelemisestä ja turhasta luopumisesta sekä
riittävän hyväntahtoinen Marien, tämän puuhakkaan touhuneitosen höpsötyksiä
kohtaan, kirja saattaa olla tutustumisen arvoinen. Höpsö se on, siitä ei pääse, mutta höpsöyden takana on jokunen hyväkin ajatus. Minulle kirja ei varsinaisesti
tarjonnut mitään mullistavaa, mutta olihan se taas yksi sellainen kepeä
töytäisy kohti kauniiden ja tarpeellisten tavaroiden sopivan väljästi täyttämää
kotia. Niin: päämäärä johon pyrin, mutta joka taitaa edelleen häämöttää
jossakin hamassa tulevaisuudessa... Mmm, hyvää tämä tee ja mukavaa tämä
kirjoittaminen ;)