Innoittava tutkimus löytyi

Proseminaarin ennakkotehtävässä on kuten viimeksi kerroin, määrä esitellä ainakin yksi tieteellinen tutkimus, johon "olet elämäsi aikana tutustunut ja joka on innoittanut sinua". Viimeksi sellaisesta ei vielä ollut tietoa, mutta nyt on. Ostin Turun Kirjamessuilta viidellä eurolla Gia Virkkusen väitöskirjan Köyhyyden kokemus ja selviytyminen 1930-luvun pulan oloissa Suomen maaseudulla. Aloin heti innoittua sen lukemisesta.

On muuten tosissaan kiinnostavaa tietoa. Ihmiset ovat olleet käsittämättömän sitkeitä pysytellessään hengissä ja ruokkiessaan vielä lapsensa oloissa, joita meidän on vaikea edes kuvitella.

Otin kirjamessuille mennessäni pankkiautomaatista neljäkymppiä käteistä ja annoin itselleni luvan tuhlata kaikki. Melkein tuhlasinkin. Ostin väitöskirjan lisäksi Kantelettaren, James Joycen Dublinilaisia ja Henri Terhon toimittaman Kohtaamisia Olavi Paavolaisen kanssa. Lisäksi ostin Osuuskunta Kulttuuriteon (oma osuuskuntani) osastolta keramiikkataiteilija Pipa Hytinkosken kynärintakorun. Minulla on niitä ennestään kaksi, mutta tykkään niistä tosi paljon. Itse en ollut osuuskunnan osastolla töissä, sillä toimittajana minulla ei ole mitään messuilla myytävää.

Tapasin messuilla myös erään blogituttuni ensimmäistä kertaa livenä. Tunnistin hänet helposti, vaikka hän onkin luonnossa nätimpi kuin kuvissa.

Tänään olen kirjoittanut yhden jutun, vähän kirjaani ja surkeahkon kolumnin. Olen vähän kipeä, flunssassa. Harvoin olen. Nyt kuitenkin yskittää niin paljon, että peruin paitsi kovasti odottamani huomisen tapaamisen ystävieni kanssa, myös illalla odottaneen työkeikan jolla minun oli määrä kuunnella muuan luento ja tehdä siitä juttu.
Aion olla kotona seuraavat kaksi päivää ja kirjoittaa kirjaani. Kovasti jo kiinnostaa tietää, mitä Genreenharjaantumiskurssi B:llä tehdään, nythän on A menossa. En kai kuitenkaan saa vielä ilmoittautua sille, kun A on kesken.

Antaa pölyjen kerääntyä ja pyykkitelineen olla täysi, minä aion nyt kirjoittaa.

Irlantilaisen kirjallisuuden ystäville

Terveisiä Dublinista. Olin siellä muutaman päivän ja asuin aivan Kirjailijamuseon lähellä olevassa Castle-hotellissa. Kävin tietysti museossa samoin kuin katsomassa Trinity Collegen kuuluisaa kirjastoa, joka toden totta on iso.

En ole vähääkään irlantilaisen kirjallisuuden tuntija, mutta jos ja kun joku muu on, niin häntä kiinnostanee nähdä kuva James Joycen pianosta; soittopeli löytyy Dublin Writers Museumista.

Alimmaisessa kuvassa museon julkisivu. Dublinissa ollaan hyvin ylpeitä kaupungissa asuneista kirjailijoista ja oppaat muistavat mainita, missä talossa kukakin on asunut. Erilaisia muistomerkkejä on useita.

Kirjailijamuseossa tärkeimmät irlantilaiset kirjailijat on esitelty sanoin, kuvin ja muistoesinein. Jos joku on intohimoinen Brendan Behanin ihailija, niin tuonne kannattaa vaivautua, nähtävillä on jopa herran kirjoituskone.

Vielä yksi kuva. Siinä seisoo Liisa Ihmemaassa uskollisen matkakassinsa kanssa kirjailijamuseon kaupassa. Tuon sinisen sadetakin ostin Scandinavian Outdoorin loppuunmyynnistä vähän ennen matkaa ja se oli todella tarpeen. Tarpeen olisivat olleet myös lämpökerrasto ja kumisaappaat.