Tässä tulee pikainen paluu eläkkeeltä. (Menen heti takaisin tämän tekstin jälkeen. On kuule ollut leppoisaa! Riippumattoja ja drinkkejä pikkuruisilla sateenvarjoilla! Turkoosia merta ja persoonallisuushäiriöisten haiden hyppynäytöksiä; ne luulevat nimittäin olevansa delfiinejä.) Olen lukenut Herra Harmaan jälkeen pari muutakin kirjaa, mutta rustailen niistä muutaman sanan sitten joskus. Myöhemmin. Kun jaksan. Viitsin. Ehdin.
Syy väliaikaiseen aktivoitumiseen on Sarah Lotzin uutuuskirja Kolme. (Alkuteos: The Three 2014) Kiitos Karistolle arvostelukappaleesta! Hienon synkkä ulkoasu kirjalla, houkutteleva. Pientä miinusta siitä, että näin isoa pehmeäkantista kirjaa on hiukkasen hankala käsitellä. (Naputtaa hän jostain typerästä pikkuseikasta. Toisaalta, ehkä arvostelukappaleet ovat pehmeäkantisia, en voi tietää. Ja toisaalta, minun ei ole pakko lukea kirjoja edistyneissä jooga-asennoissa.) Sivuja tähän kaunokaiseen on kertynyt 494, joita harppoo eteenpäin helposti, sillä mukana on tekstin pätkiä ja tyhjiä välisivuja yms. Varsinaisia lukuja ei ole ollenkaan; rakenne on rikkonainen. Kolme on olevinaan eräänlainen "tietokirja", joka on tietenkin oikeasti fiktiivinen romaani, mutta se on "toimitettu" tietokirjan muotoon. On pikkutarinoita, on uutisia, on sähköposteja, on nettikeskusteluja, on nauhoituksia. (Hmm, jotka ovat painettua sanaa, ei kirjan välistä sentään putoile mininauhureita, ooh, kuuntele tämä, rakas lukija!)
Sarah Lotzista sen verran, että hän on eteläafrikkalainen käsikirjoittaja ja kirjailija. Naisella on monta salanimeä ja hän on kirjoittanut kaikenlaista hauskaa, kuten kauhua, zombitarinoita ja jopa eroottisia teoksia. Kolme on suuren yleisön kirja, ja sillä hän on murtautunut kansainvälisille markkinoille. Kolmesta on tulossa tv-sarja.
Keitä ne Kolme sitten ovat? He ovat kolme maagista, mystistä lasta, jotka selviytyvät hengissä jokainen tahollaan, eri puolilla maailmaa, samoihin aikoihin tapahtuneista lento-onnettomuuksista. Neljäskin lento-onnettomuus tapahtuu, mutta se ei näytä jättävän jälkeensä eloonjääneitä. Traaginen päivä saa nimekseen Musta torstai, ja tuolla päivällä on kauaskantoisia seurauksia. Miten on mahdollista, että kolme lasta selviytyi? Vai onko neljäs lapsi jossain? Minkälaisia lapset ovat onnettomuuden jälkeen? Onko heillä kaikki kunnossa, vai ovatko he muuttuneet? Entä onko heidän omaisillaan kaikki kunnossa?
Kolme on (paranormaali) jännityskirja, joka on sopivasti psykologinen ja häiriintynyt. Se ei selitä kaikkea puhki, vaan jättää tulkitsemisen varaa. Lotz on miellyttävä uusi tuttavuus, joka kirjoittaa reippaasti hyvän ja luonnollisen tarinan kertojan elkein, lisäten rosoa ja lieroa otetta tarpeen mukaan. Lotz osaa olla myös pirun hauska! Siis sellaisella kierolla (typerällä) tavalla, joka uppoaa minuun. (Ketään toista ei välttämättä naurata.) Hahmoissa on kiinnostavuutta, vaikka he uhkaavat valitettavasti jäädä liikaa kaiken sen uuh, tässä teille siistiä tietoa, uuh, tässä teille vielä siistimpää tietoa - sälän alle. Olisin lukenut esimerkiksi Paul Craddockista mielelläni lisää! Minusta hän oli mahtava. (Siitä yhdestä pikkujutusta huolimatta. You know what I mean, te kirjan lukeneet.) Toivon, että Lotz kirjoittaa seuraavaksi kunnon, normaalin romaanin, eikä lähde kikkailemaan liikaa, sillä pidän hänen kirjailijanäänestään. Rento, selkeä ääni, jossa on jotain aavistuksen vinksallaan.
Rakenteensa ansiosta kirjaan on vaikea päästä sisään. Tai ainakin minulla oli vaikeuksia. Aluksi en millään saanut otetta mistään, kun kerrottiin pätkiä sieltä, pätkiä täältä. Muutenkin kirjan alku on turhan hidas ja samoja asioita toistava. Mutta kun pääsin kirjaan sisälle - se tapahtui ehkä puolen välin tienoilla - pidin kirjasta paljon. Toinen puolisko on oikein koukuttava, vahva paketti.
Tunnelmaltaan kirja on ihanan salaperäinen ja hullu. Se on kansainvälinen kokonaisuus, ja Lotzin kosmopoliittina olo onnistuu mainiosti. Yleensä en pidä kirjoista, joihin tungetaan kaiken maailman sähköpostiviestejä yms, mutta Kolmessa homma toimii. En inhonnut yhtään. Hyvä minä. Jopa yksi Twitter-pätkä meni läpi sormien. Salaliittoteorioista, uskonnoista, poliittisista ja moraalisista kysymyksistä sekoittuu varsin maittava hillo. Mansikkaa, mustikkaa, mustaherukkaa. Vain kaiken kruunaava kirsikkakerros jää saavuttamatta. Hyvä kirja, mutta ei niin loistava kuin odotin. Suosittelen silti lukemaan, ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja on kyseessä.
Lätkäisen Kolmelle kolme ja puoli kirjanmerkkiä!
Ja niin hän palaa eläkkeelle. See you!
PS. Laitan sanavahvistuksen (tai mikä lie se on) päälle kommentteihin, sillä jostain syystä olen alkanut saada valtavia määriä roskapostia. Aikaisemmin roskaposti oli hyvin harvassa! Joten koittakaa kestää ja toivottavasti jaksatte kommentoida siitä huolimatta!