Hei ihmiset ja muut rakkaat olennot. Olen lukenut ruotsalaisen Jonas Jonassonin teoksen Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi hiljakseen tammikuun aikana. Aloittelin sitä itse asiassa jo kuun alussa, mutta sitten tuli eräs Kuningas ja livahti väliin. Minulla ei ole ollut bloggausintoa ja netti-intoa juuri lainkaan viime aikoina, ja blogin kohtalo onkin tällä hetkellä auki, mutta katsotaan, jos vaikka vähitellen jaksaisin tuoda lukemiani kirjoja tänne, edes lyhyellä luonnehdinnalla. Nyt aion kirjoittaa tajunnanvirtamaisesti koko bloggauksen, joten voi olla, ettei tässä ole päätä eikä häntää, mutta sellaista joskus pitää olla, ettei ole päätä eikä häntää. Pitää vain olla.
Minä en ollut erityisemmin ajatellut tutustuvani Satavuotiaaseen, joka karkasi ikkunasta ja katosi (ehkä paras kirjan nimi ikinä!), vaikka olin kirjasta tietoinen etukäteen. Se kuitenkin ajautui puolivahingossa hyppysiini, ja kun halusin lukea jotain kevyempää, päätin antaa satavuotiaalle mahdollisuuden.
Olipas kirja! Hupsun hauska seikkailukirja ja veijarikomedia Allan Karlssonista, joka on saavuttanut sadan vuoden kunnioittavan iän, ja joka päättää ottaa hatkat hoitokodista juuri ennen satavuotispäiväänsä. Ja minkäläiseen seikkailuun vanha herra joutuukaan! Ja eikä tässä vielä kaikki; pian herran värikäs historia alkaa avautua kuin sateenkaaren väreissä hohtava viuhka. Herra on nimittäin ehtinyt yhtä sun toista, hän on nähnyt maailmaa ja tavannut liudan mielenkiintoisia henkilöitä ja sotkeentunut yllättävän paljon politiikkaan ja uskontoon, vaikkei hän kummastakaan perusta. Allan on sitä mieltä että viinaryyppy se miehen tiellä pitää! Minkä sille voi, että siinä sivussa saattaa joutua kiperiin tilanteisiin.
Allan on kertakaikkisen mahtava tyyppi, minkä ikäisenä tahansa. Hurmaava ja hulvaton, sisukas selviytyjä. Samaa hulvatonta henkeä löytyy useista sivuhahmoista. Vaikka tapahtumia riittää ja useasti ottaa ohraleipä, niin huumori pysyy housun lahkeessa sitkeästi kiinni kuin kuivunut lehmän lanta. En ole Arto Paasilinnaa lukenut, mutta voisin kuvitella, että Jonassonin poika on saanut inspiraatiota lahden tältä puolelta. Ainakin Jonasson mainitsee kirjan kansiliepeessä lukevansa Paasilinnaa. Jonas Jonasson on reipas ja sujuva tarinankertoja, viihdyttävä ja uskottava, vaikka meno olisi kuinka päätöntä ja absurdia. Sellainen on hyvä tarinankertoja! Minun makuuni kirjassa on ehkä liian paljon politiikkameininkiä, tosin se on ovelasti kehrätty tarinan koriin vahvana villalankana. Historialliset käänteet sinällään tuovat mielenkiintoisen ripauksen seikkailuun.
Satavuotias on oikein passeli kevyempi hassuttelukirja, josta toisaalta löytyy yksinkertaista, mutta lämminhenkistä elämänfilosofointia, josta sopii ottaa mallia. Kyllä satavuotias tietää! Itse en ole ryypyn kannattaja, mutta olenkin nainen, ja Allan antanee tämän varmasti anteeksi, ja hyväksyy oman näkökantani, että kyllä tumma suklaa naisen tiellä pitää! Pidin kirjasta, ja se toi valoa synkkään tammikuuhun. Kiitos paljon siitä, herra Jonas Jonasson, Allan ja kumppanit.
Alkuteos: Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann 2009
Suomennos: WSOY 2011
Sivumäärä: 384
Kirjanmerkit: Kolme
Lainattua: Ja niin Allan kertoi, että hän oli päivälleen satavuotias ja pirteä ikäisekseen, jopa niin pirteä että oli nyt karkuteillä vanhainkodista. Hän oli sitä paitsi ehtinyt varastaa matkalaukun eräältä nuorukaiselta, joka ei varmaan tässä vaiheessa olisi kovin iloinen, eivätkä hänen polvensa olleet tällä hetkellä parhaassa mahdollisessa kunnossa, joten hän tahtoisi päästä kävelemästä ainakin vähäksi aikaa.