Vallankin huhtikuun kylmä sää saa minut ajattelemaan syviä asioita. Eilen hyytävä kylmä tuuli...ei sitä voi eikä kannata kuvailla, varmaan te kaikki saitte siitä tuntuman, saati lumesta. Lumi tuli, oli ja meni.
Mutta Kylmä.
| Iris reticulata 'Polar Ice' |
Ajattelin, kun lämmitin leivinuunia: olenkohan syntynyt väärään paikkaan, missä voisi olla paratiisini. Pohdin asiaa varsin syvällisesti ja ajatukset jälleen muuttuivat järkeviksi. En ole ihan mahdottoman paljoa matkustellut maailmalla, mutta kaikissa paikoissa olen sen huomannut, että paratiisi pitää rakentaa ihan itse ja tehdä työtä, jos ei ole niin varakas, että joku sen eteeni taikoisi ja tykkäisinkökään sellaisesta paratiisista kuitenkaan. Tykkään vierailla ja kuvata puutarhoja. Haaveparatiisissani ehkä joku voisi tehdä istutuspenkit haaveideni mukaisesti valmiiksi ja kammeta kiviä, tuoda puita joita haluan ja hyvää multaa...mutta onkohan se paratiisini sittenkin täällä Takamaalla takatalvista, paukkupakkasista ja lumimääristä huolimatta - tuleehan se kevät aina kuitenkin? Minulle kasvien 'kasvatusmatka' usein on hyvin tärkeä. Taidan olla siis omassa pienessä paratiisissa kuitenkin ja kuten tässä viime viikolla, vieraana oli Muruja, jotka näyttivät taas minulle sellaisia asioita, joihin en ollut kiinnittänyt huomiota sen enempää...
Lämmitin siis ison uunin. Leivoin, en lämmitä isoa uunia turhan takia tai äärimmäisen harvoin pelkän lämmittämisen vuoksi. Jotain pitää uuniin aina laittaa paistumaan. Tänään oli pataleivän vuoro ja hiukan ikääntyneestä maidosta tein pikkupannukakkuja. Nyt uunissa on uunijuusto, pian laitan omenapaistosta ja myöhemmin lihapataa. Sellaista pyhäpuuhaa meillä.
Toki kun aamulla heräsin aika aikaisin, jatkoin kutomista. Olen tehnyt vain villasukkaa tässä välillä, mutta aamulla Murun traktoripaidan 'nurmikko' valmistui, kukat kirjon myöhemmin ja aloin lammasaitausta. Claire-huivin on melkein valmis ja sitten laitan uuden huivin puikoille.
Lämmin avasi kaunottaria pihassa. Mutta jälleen ainoita uskalikkoja oli keisarinpikarililjat - ne ovat sangen uhmakkaita vaikka niilläkin (kuten kaikilla muillakin kasveilla) perimä kertoo, että huhtikuun lämpimän jälkeen tulee takatalvi nöyryyttämään. Uskon siis vahvasti, että monella kasvilla on perimässä takatalvi. Nousevien kukkien varret ja lehdet ovat matalia, muutamaa rohkelikkoa lukuun ottamatta.
| Ard Schenk - nuoruudessa ihailemani pikaluistelijan mukaan nimetty krookus. |
| Alida - ihana puhdas sininen |
| Sheila Ann Germany |
| Rohkeasti nuputtelee keisari! |
| Blue carpet heräilee hiljalleen sulkien syliinsä rytökasat juurillaan. |
| Ja ensimmäisenä narsisseista varmaan taas narcissus 'Cassata' |
Mutta, sellaista meillä täällä tänään. Vaikka en ole postauksianne kovin paljoa kommentoinut viime viikon aikana, olen niitä kuitenkin lukenut. Meillä oli poikakolmikko ja vauhtia riitti ja silloin kun he meillä ovat, elämäni keskittyy vain heihin ja ruuanlaittoon. Pikku-ukkelit ovat vain niin ihania 💖!
Luvassa on vielä viileää säätä, kuten ajankohtaan sopiikin, mutta tomaatin siemenet olivat aika reippaita ja nousivat taimelle melkoisella vauhdilla. Puusavottaakin vielä tovin riittää, mutta loppusuoralla jo olemme.
| Sulo |
Mukavaa uutta alkavaa viikkoa Sinulle!
💚