Näytetään tekstit, joissa on tunniste myrsky. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste myrsky. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. heinäkuuta 2025

Illan hämyssä myrskyn jälkeen

Päivät ja viikot ovat vierineet, elokuu alkaa. Ilma on lämmin, kostea, ukkonen metelöi päivin ja öin ja taivas avautuu - sataa vettä kaikilla volyymeillä, onneksi vain vettä ja rakeita ja onneksi rakeitakin on tullut vain vähän. Teiden varsilla puita makaa pitkin pituuttaan, pelloilla viljat ja kasvimaallani härkäpavut ja perunanvarret ovat laossa. Toivoisin sateen loppuvan ja lempeämpiä mittarilukemia lämpötiloihin. Nytkin ukkonen jyrisee  jossain kaukana, kumu kuuluu.


Iltaisin olen ottanut kameran, kun trooppinen yö on alkamassa. Sävyt muuttuvat valon myötä - yöllähän on jo aika hämärää ja usva - joka nostattaa lapsuuden pelon muistot - nousee. Suolla usvassa on kuolema, sanoi pappa, tarkoitus kai sillekin asialle oli, mutta kavahdan usvaa, etenkin usvaista suota ja koivikkoa.


Mutta illan hämy ja usvan pehmentämät muodot ovat kauniita. Ukkosmyrskyn jälkeen sateen jälkeen jättämä kosteus kimmeltää kukkien terälehdillä.


Kauneutta mitä olen odottanut, madonnanliljan (lilium candidum) kukinta - toki vain yhdellä kukkavarrella - on alkanut.




Liljaa suojaa suuripihajasmike, jonka lähelle siirsin clematis 'Blue Angelin' omenapuulehdosta. Kärhö kiipeää jasmikkeen oksat tukenaan ja kukkii, iloitsee valosta ja on matkalla korkeuksiin.


Myös mielestäni todella upea clematis 'Endel' vanhan kirsikkapuun oksilla on täynnä kukkia. Näiden valkoisten ja hennon lilaan taittavien kasvien kukat tulevat illan hämyssä oikeuksiinsa.



Saman penkin toisessa päässä kukkiin ensikukinnallaan rakastamani kanadanlilja (lilium canadense). Sen kukka on vain niin herkkä, kaunis, upea, ihana! Vanha kanadalainen lopetti jo kukintansa.


Hiippailen etupihalle. Muuripenkissä tänään ensimmäisen kukkansa avasi kuningaslilja (lilium regale), samassa penkissä hennot kellot kilkattavat clematis viorna 'Kaiussa', vierellään nuputtelee c.integrifolia 'Hakuree'.





Askeleet kulkevat kohti kasvimaata. Kasvihuonepenkissä kukkii iloisesti lilium asiatic 'Must See' ensikukinnallaan, se ei jätä kylmäksi ja samassa penkissä pientäkin pienin clematis 'Miniseelik' on kukassa, se on kuin koru!




Kasvilavoilla tuoksuherneet ja kesäpäivänhatut ovat saaneet rankan sateen niskaansa ja ovat taipuneet, samoin pellolla kompassikukka, härkäpavut ja perunanvarret. Kaalimaan harso sentään pysyi suurelta osin paikoillaan ja sitä koetin korjailla. Kesäkukkamaa säästyi ihmeen kaupalla, samoin tanakat auringonkukat ja ilmeisesti kasvihuone oli sopivassa suunnassa suojatakseen preeriaväriminttuaidannetta.









Härkäpavut ja perunanvarret laossa




Toivottavasti kasvit nostavat myrskyn jälkeen päänsä jälleen ja toivon seesteisempiä päiviä. Huomenna on mukavaa luvassa taas Murujen kanssa, tänään olimme retkellä Kangasalla molemmissa automuseoissa ja sitten mökillä uimassa. Eipä tarvinnut pikkuisten illalla unta etsiä, nukkumatti heitä tuuditti uneen, toivottavasi unet ovat leppoisia.


Kaikkea hyvää Sinulle!

💚 

tiistai 26. marraskuuta 2024

Tuli ja meni...

 Talvi tuli sellaisella vauhdilla, että se ei varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta. Talvi lähti aivan samalla tapaa, tullakseen varmaankin vielä takaisin ja toivon, että hieman lempeämmällä temperamentilla!

Kukintaa siis vielä, vaikka hanki peitti välillä.
 

Lähtö oli siis näyttävä! Eilen satoi vettä ihan koko päivän täällä  Pirkanmaalla. Aamu-uutisissa kerrottiin järvistä, jotka olivat tulleet parkkipaikoille ja joissa uiskenteli rapasammakkoa tuulilasiaan myöten autot! Kolmostie oli poikki muilta paitsi rekoilta juurikin tulvan vuoksi, pelloilla oli isoja lampia...esimerkkejä on monta! Myös meidän valtaoja tulvi, mutta siitä ei ollut vaaraa meille, asumme mäen päällä, mutta kylän likaveden pumppuaseman vesi valloitti - seurauksista en osaa tarkemmin sanoa!

Tulviva valtaoja, pumppuasema tuolla tien toisella puolella.

 

Valtaoja laskee lehtoon ja matkaa siitä eteenpäin. Virta oli aika voimakas!

Isäntä otti sahan ja meni karsimaan tuulikaatoja. Suren tuulikaatoja aina. Meidän ikikuusikin kaatui - meille rakas, vanhan metsämme lehdossa kasvanut kuusivanhus - surullista!

Ikikuusi

Meillä puuta otetaan metsästä polttopuuksi varjellen ja ajatuksella. Metsä säilyy sellaisena, lähes koskemattoman näköisenä silti ja uusia taimia istutetaan joka vuosi lisää. Koska rakastan myös sammalia, suren (nyt paasaan!) kun metsämme yhdessä kalliokohdassa käy päiväkodin väki leikkimässä kerran viikossa ja sammal ei kestä peppumäkeä. Siitä olen muutaman kerran sanonutkin ja puhunut maltillisesti päiväkodin tädeille luonnon monimuotoisuudesta ja jokamiehen velvollisuuksista saaden niskaani ryöpyn - tämä metsä kuuluu kaikille! Maltin säilyttäminen on ollut siis työlästä, mutta isäntä on kieltänyt minulta paasauksen - lasten täytyy päästä metsään, mutta se sammal!

Yksi peppumäistä


Saa halata!

 Mietin myös sitä, että mikä on maailman voimakkain. Uskon että tuuli. Tuuli nostattaa myrskyt niin merellä, kuin autiomaissa, tuo vettä tullessaan kaikenlaisin seurauksin, kaataa ikikuusia ja ihan mitä vain - tuuli on voimakkain, uskon niin, lepääköhän tuuli tuulenpesässä, mitä luulet! Rakastan tuulta myös ja ihana kokemus on olla valtameren rannalla, kun tuuli puhaltaa aavalta ja näyttää voimiaan...

Vanhaa metsää ja siirtolohkareita.

 No metsässä jälleen tänään kävin ja vaikka siellä on muutama juttu mikä kismittää tuulikaatojen lisäksi, nautin siellä sammalikossa eläinten polkuja pitkin kulkiessani ja katselen kuinka ihanat vanhat puut huojuvat tuulessa!


 

 Anteeksi paasaaminen ja kuvien huono laatu!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚