Kissanpoikia ja kuorsaavia hevosia

 Kivipellon sivuilla on ollut hiljaista. Syynä siihen on ollut mökkiremontti, joka etenee. Meillä on siis melkoinen touhu päällä, isäntä tekee remonttia, minä laittelen ruokaa ja mökkipihaa sekä olen firman tulivastaava - saunan ja takan lämmitys kuuluu minulle eli puuhaa riittää. Välillä teen kotiin täsmäiskuja - kastelua, kylvöjä ja istuttamista, ruokkoaminen on jäänyt hiukan huonolle tolalle, mutta senkin aika on aivan tuossa tuokiossa.

Samettikurjenmiekka (Iris leavigata) oma siemenkylvö, ensikukinta, hiukan epäilyttää kuitenkin, onko lajike oikea!

Vein mökille ison juurakon iris pseudacorus 'Variagataa' se on hyvin kaunis vaikka ei kukkisikaan. Jaoin juurakkoa kolmeen eri paikkaan, luonnostaan siellä kasvaa iris pseudacorusta.

Tänään ja huomenna on siis kotipäivät ja nyt laitan tuulemaan. Pelakuut ja lehtikaktukset muuttavat ulos, lavakaulusmaan laitan kuntoon, kasvihuoneessa on pientä laittoa vielä ja pyykinpesua riittää.

Mutta ne kissanpojat ja kuorsaavat hevoset. Meillä on maatila mökkinaapurissa. Siellä heillä on kaksi emokissaa ja toisen pennut tulivat eilen aamulla kuvausreissullani tervehtimään, yksi niistä lähti mukaanikin ihan perässä kulkemaan, palautin sen kotiinsa ja kävin talon isännältä kysymässä, josko kaksi kollipoikaa olisi vapaan, ei ollut. Meidän vanha Nöpö oli samasta talosta kotoisin. Naapuritilalla on hevoshotelli eli laitumella on 19 hevosta kesää viettämässä, ovat upeita eläimiä ja kaiholla muistelin ratsastusretkiä upealla eläimellä ilman satulaa...

Aivan kuin meidän Nöpö pienenä!

No kotona kukkivat pionit, neilikat ja iirikset, toki muutakin. Sateet ja viikonlopun jopa helteinen sää on herättänyt kaikki kasvuun. Tänä istutuskautena on tapahtunut sellaista, jota en ihan äkkiä muista tapahtuneenkaan - kun taimet/siement ovat maassa, on alkanut satamaan, eli yläkerran isäntä on pyytämättä hoitanut kastelun. Kasvimaalla on nyt hyvässä kasvussa kesäkukkamaan asukit, herneet, pavut, maissit, kurpitsat ja kaikkea muutakin. Tämä on ihan parasta aikaa ja hyttysiäkään ei ihan kauheasti ole ollut, tuulinen sää on siitä pitänyt huolen.

Hiukan kukkakimaraa...nyt on pionien, iiristen ja neilikoiden kukkajuhlien aika!

Paeonia 'Blushing Princess' ensikukinta

P.rockii

Iris germanica 'Hiisi'

Nimetön iris germanica

Iris germanica 'Immorality'

Kivipellon perinneiiris

Elleninneilikka (dianthus 'Ellen') ja atsalea 'Ruususen Uni'

Iris germanica 'June Rose'

Paeonia 'Krinkled White'

Ruusuorapihlaja aloittaa kukintaansa!

Varjorikko (Saxifraga umbrosa)

Ja sitten yksi mietinnän kohde! Asia koskee siis pionia. Kyseessä on siis selkeä yhteisnimityksen 'kiinanpionin' alle kuuluva lajike, MUTTA mikä. Olen tätä tutkinut kirjallisuudesta ja netinkautta, ottanut yhteyttä pioniyhdistykseen ja Taivassaloon. Vastaus, jonka tiesinkin jo, että kyseessä on paeonia lactiflora, kiinanpioni, mutta kiinanpionien kastiin kuuluu iso joukko kiinanpioneita eli voisiko tämä kuitenkin olla se mistä Pionivaarin kanssa joskus juttelin eli valkokiinanpionin, jota Pionivaarin Matti Uusi-Hongon pojan mukaan ei ole olemassakaan. Uutta vastausta heiltä en ole saanut. Tarkennuksia siis kasvin habitukseen: kukka pienehkö, kukkatertussa jopa yhdeksän nuppua ja kaikki kukkivat lähes yksinkertaisin kukin, kasvia ei tarvitse tukea, niin vankkavartinen se on, aikainen, terve, kestävä eli se omaa kaikki pionille toivottavat ominaisuudet. Tällaisista pioneista olen nähnyt videon, joka on otettu Kiinassa, eli mahdollisuus tuohon valkokiinanpioniin voisi olla ja kun kukkaan tulee hento vaaleanpuna kukinnan jälkivaiheessa, no en ole rohkea, mutta en tyydy tuohon pelkkään paeonia lactifloraankaan. Kaunis kasvi kuitenkin! Mitä mieltä sinä olet?

Sain viestiä Taivassalosta ja tämän valkoisen pionin kanssa onkin aika mielenkiintoiset paikat: heillä on pihassa pioni, joka on lähtöisin Kiinasta saapuneesta siemenestä vuosia sitten ja siemenerässä, joka heille saapui luki vain P.lactiflora. Pionista on pieniä määriä myyty jakotaimia, tämä ehkä voisi olla yksi niistä - tosin hinta on ollut kallis ja en muista ostaneeni kovin kallista pionia kertaakaan silloin ennen (muitakin menoeriä oli useampia). Mutta Taivassalossa kasvaa lähes identtinen pioni kivikasassa eli sekin sopii hyvin, nämähän ovat lähtöisin sellaisilta seuduilta, joissa maaperä on juuri tuollainen.  Asiaa he selvittelevät kausikiireen jälkeen - todella mielenkiintoista! Lähettelimme kuvia puolin ja toisin vertaillaksemme taimiamme.

No nyt aika aloitta puuhat! Mukavaa Juhannusviikkoa Sinulle!

💚

Mökkijuttuja

 Kaikenlaisten sattumien ja säänkin vuoksi yöpymiset mökillä eivät vielä ole alkaneet. Mökillä on alkanut remontti: terassia, kattoa ja ulkovuorausta uusitaan. Toisaalta terassin uusi lattia ei ole vielä paikoillaan, ehkä on turvallistakin olla kotona yösydämenä, ettei satu vahinkoja mahdollisella yöllisellä vessareissulla. Remontit kyllä etenevät toivotussa aikataulussa.

Olen hehkuttanut varjohiippaa, jonka laitoin pienelle pengermälle mökillä. Kasvi vain on niin kaunis, niin kukka kuin lehdetkin! Se kasvaa vierekkäin miehen lapsuudenkodin pihasta saadun syreenin taimen rinnalla sulassa sovussa.

Mökin edustalla on muutama norjanangervo (Spiraea × cinerea 'Grefsheim'), villapaju (salix lanata) ja pikkujasmike (Philapelphus 'Snowbelle') . Talveksi olen niitä yrittänyt suojata kauriilta ja hiukan onnistunutkin, mutta kyllä kauriit niitä aina muotoilevat. Sisääntulon koivuangervo sen sijaan on saanut jäädä rauhaan sekä vanhat ruusut ja muut isommat pensaat.

Mukulaleinikkiä (Ranunculus ficaria) kasvaa nurmen keskellä maltillisesti. Aika korkeaa lajiketta, tarkempaa lajiketietoa minulla ei ole, anoppi saanut jostain kauan aikaa sitten.

Mökkipiha ei ole erityisen laitettu. Olen pyrkinyt mahdollisimman luonnonmukaiseen ja helppohoitoiseen pihaan. Nurmi täytyy joskus ajaa (säästelen nurmea ajaessani luonnonkukkia) ja mies leikkaa havuja hiljalleen.

Purppurakuusen (Picea purpurea) kerkät ovat nyt kauniin punaiset!

Pihassa nurmen keskellä kasvaa esikoita (Primula).

Pitkin pihaa on varjoliljoja (Lilium martagon), niin valkoisia kuin punaisen sävyisiäkin.

Vessapolun kielot (convallaria majalis) alkavat juuri kukkimaan.

Veden hengessä on rentukoita (Caltha palustris) ja iiriksiä, niin rannassa luonnostaan kasvavaa keltakukkaista iiristä, kuin sen variagata-muotoa (iris pseudacorus 'Variegata'). Veden lähellä viihtyvää siemenestä taimettamaani samettikurjenmiekkaa (iris leavigata) siellä kasvaa myös.

Lisäksi mökkipihassa on muutama kärhö vanhojen ruusujen lähellä. Mökkipiha on siis sangen helppohoitoinen ja vaatimaton, puuhastella voi jos haluaa tai sitten viettää kesän lämpimiä hetkiä monella eri tavoin. Nyt hanhipariskunnat uiskentelevat poikueidensa kanssa, sorsauros ottaa laiturin päässä päiväunia, silkkiuikku ja erilaiset sorsat uiskentelevat lahdella, haikaraa en ole vielä nähnyt tai kuullut eli luonto järjestää mukavaa ohjelmaa! Veneitä ei vielä ole montaa näkynyt ja vesijettejä ei onneksi lainkaan!

Toukokuu olikin aika lyhyen tuntuinen ja pian vaihtuu kesäkuu. Mukavaa alkavaa viikonloppua Sinulle!

💚

Mökkimaisemia

 Noin reilu neljä vuotta sitten ostimme isännän vanhemmilta heidän kesämökkinsä. Mökki on siis vain kesäasuttava ja syksyllä laitamme aina sen talviteloille. Remontteja ja puunkaatoa siellä olemme hiljalleen tehneet, tämän kesän projekti oli rannan laittoa ja pientä nurmikkoaluetta, jonne tulee varmaan joitain kauriin- ja rusakon kestäviä kasveja, valikoima on vielä avoin.

Mökkipihalla oli kukkamaita, joiden muokkaukseen ryhdyin heti. En halunnut pihasta toista työmaata, mutta jotain kukkivaa sinne kuitenkin ajattelin - kukkivaa ja kaunista, mielestäni olen onnistunutkin. Helppohoitoisuus on kaikkein tärkein. Näiden 'kukkamaiden' lisäksi minulla on muutama pelakuu amppelissa, tietenkin, ja yhdessä ruukussa kesäkukkia - tänä vuonna samettiruusuja.

Mökkipihamme ei siis ole kovin laitettu, sellainen meidän näköinen ja missä viihdymme. helppohoitoinen.

Rinnepenkki, käynti sisälle

Kiviä on siis mökilläkin, niiden avulla penkki on aikanaan tehty. Yläreunaa reunustaa koivuangervo (Spiraea betulifolia), joka koki kovia viime talvena, mutta elpyi.  Edessä siis samettiruusuruukku kiven päällä, sen vieressä seppelvarpu (Stephandra incisa), joka hoitaa tehtävänsä tuossa hyvin mallikkaasti, lähes kiven päällä (vieressä siihen jotenkin vahingossa omatoimisesti tullut Mustialanruusu (rosa 'Minette'), jonka aion leikata keväällä) Sen alapuolella on vanhaa Kivipellon ukonhattua (Aconitum). Taustalla on valkokirjokanukka (Cornus alba) 'Ivory Halo', sen lähellä ruusuja (tarhakurtturuusu (rosa rugosa) 'Louise Bugnet', suviruusu (rosa) 'Poppius', Mustialanruusu (rosa 'Minette') ja vanha tarhakurtturuusu (rosa rugosa). Näiden keskellä luikertelee kaksi kärhöä clematis 'Arabella' ja (clematis macropetala Artagene-ryhmä) 'Purple Dream'. Näiden juurella on kangas (valitettavasti, mutta lähes pakollinen) ja hake päällä. Penkin hoito on todella helppoa!

Mökillä on lipputanko ja sen juurella kasvaa kolme norjanangervoa (Spiraea ’Grefsheim’) ja pikkujasmike (Philadelphus 'Snowbelle) , jotka joka talvi ovat olleet kauriiden ja rusakoiden ruokalistalla, mutta ensi talveksi ajattelin laitaa niille jotain suojaa. Kuoliaaksi asti niitä ei onneksi kuitenkaan ole syöty, vaikka alueella on peurojakin.

Lipputankopenkki

Penkin takana on sireeniä (syringa), sinistä ja valkoista vanhaa meiltä kotoa ja tarha-alpia (Lysimachia punctata), josta en oikein tykkää, mutta saa olla paikallaan, koska hoitaa hommansa vaikeassa paikassa! Mökin sisääntulossa vanha humalaportti (humulus lupulus), josta tykkään. Pitkin poikin kasvaa varjoliljaa (lilium martagon), niin valkoista kuin lilaakin ja ne saavat siementää ja kasvaa halunsa mukaan!

Keinurinne

Vanha keinu siirrettiin niin, että siitä näkee järvelle. Rinnettä siivottiin ja siihen laitoin juhannusruusun (Rosa spinosissima 'Plena) viereen joitakin ruusuangervoita (Spiraea japonica Froebelii). Keinun vieressä on myös yksi norjanangervo, tuuheakasvuinen - joka talvi se on syöty, mutta ei sitäkään kuoliaaksi asti.

Haavepenkki

Mökin seinustalla oli sellainen - no en tiedä mikä, mutta sen raivasin kerran melkoisessa helteessä. Vaihdoin mullat, laitoin katteen ja siinä nyt kasvaa kaksi kärhöä (clematis) maanpeittona. Se on ainoa paikka missä olen onnistunut kasvattamaan siperianunikkoa (Papaver croceum). Sen kanssa kasvaa mustikkaa ja tuota, jonka nimeä en ikinä muista, ehkä joku tyräkki (ja jota lapsena inhosin, nyt annoin sille luvan kasvaa, tekee maarönsyjä, joista en tykkää). Takana yksi pieni ketoneilikka (dianthus deltoides) 'Arctic Fire'. Sen kanssa sulassa sovussa kasvaa metsäorvokki (viola riviniana), jota en ole raskinut poistaa. Kärhöt vielä siis pieniä, mutta odotan kukkapeittoa tulevina vuosina.

Aurinkoranta

Ja sitten lopuksi meidän uusin työmaa. Tuo taustalla oleva puusto oli ennen 'saari', siis siinä kulki pieni (kesällä kuiva) oja, jonka nyt olemme siis täyttäneet ja kylvettiin siihen sitten nurmi nyt alkuun, mutta neitseellinen maa suunnitella yhtä ja toista. Rantaan olen istuttanut hiukan keltakurjenmiekkaa (iris pseudacorus variegata) omasta pihasta, joka levisi kotipihassa, jota piti kurittaa ja joka viihtynee rannassa. Rannassa kasvaa myös keltakurjenmiekkaa (Iris pseudacorus) luonnonlajina. Lisäksi siementaimen kasvatin samettikurjenmiekkaa (iris leaviegata), jolle toivon pitkää ikää! Mökillä on kasvanut vuorenkilpeä ihan joka paikassa, sen kurittaminen on kesken mutta hyvässä vaiheessa! Tämän aurinkorannan on isäntä siis työstänyt kaivurikaverin kanssa yksin ilman minua.

Aamu oli mökillä lempeän sumuinen, mutta puolilta päivin taivas alkoi kirkastumaan. Huomenna olenkin sitten lähdössä 'viihteelle' hyvässä seurassa, yksi 4-vuotias ja kaksi 2,5-vuotiasta nuorta herraan äitiensä kanssa lähdemme Tukholmaan hiukan viettämään iloista aikaa Junibackeniin, varmasti muutakin kivaa ohjelmaa on tiedossa (toiveenani on päästä kauppahalliin)!

Pitkospuut rantasaunalta laiturille oli viime kesän projekti

Syyskuun alku on ollut armollinen ja lempeä. Kukkasipulien hankinta täydessä vauhdissa ja ihanuuksiakin on löytynyt, niiden istutus ei ihan vielä ole ajankohtaista. Saaripalstan Sailalla on erinomainen postaus tulppaaneista, jos sinua kiinnostaa! Häneltä juttutoivetta minulla olisi raakavillan käytöstä puutarhassa. Sadonkorjuutakin riittää vielä hyväksi toviksi!

Kaikkea hyvää toivon sinulle, aurinkoista ja lempeää syyskuuta!