Maanantai

Viikonloppu hujahti, mukavaa oli! Lauantaina hiukkasen leivoin ja laitoin ruokia leivinuunissa, lihapataa vihanneksilla. Voi että, kuinka umpioidut härkäpavut ovat ihania pataruuissa, niiden kuori pehmenee tosi hyvin pitkän hauduttamisen aikana, suosittelen lämpimästi niin härkäpavun kasvattamista kuin säilöntääkin! Omat kokemukseni ovat olleet erinomaisia!

Ruokinta-automaatilla kävi koko lauantaipäivän kuhina, lintuja seurailin puuhastelun lomassa. Nyt oli varpusia vieraana, meilläpäin varpusia on tosi vähän!

 

Pieni potilas lähettää terveisiä kaikille! Hän ei päässyt eilen tulemaan meille yskän takia, mutta on hyvässä hoidossa ja kevyttä puuhaa sekä lepoa on punkkaritytön ohjelmassa.

 

Mukavaa pilvistä viikkoa kaikille! 

Meillepäin luvataan oivallista marraskuista säätä kuluvalle viikolle - vettä, räntää ja pilvistä! 

 Mutta eipä haittaa!

Paljon iloa!

Viikonlopussa oli niin paljon iloa! 

Kanat tykkäävät talvikodistaan ja herkuista, joilla niitä hellittelen. Samoin tirppaset lintulaudalla, melkoinen vilske käy ja niitä on kiva katsella keittiön ikkunan takaa..yritin ottaa kuviakin, laatu ei ole kummoinen, mutta toivottavasti lintujen ilo niistä välittyy!

Lintulaudalla vauhtia riitti niin, aiottiin lähteä äitiä katsomaan, mutta hetki jos toinenkin sai meidät viivähtämään ja seuraamaan tapahtumia.

 Äidin (87 v.) loppukesä ja syksy on ollut varsin hankala, vaikea sanoisin. Kunto romahti, jaksot kuntoutuksessa ja terveyskeskuksessa eivät tuoneet juurikaan iloa, surua ja pahaa mieltä ennemminkin, kotiin äidistä ei enää ollut palaajaksi. Onneksi viimeisen terkkarihoitokerran aikana pidetty hoitoneuvottelu sai onnellisen lopun...äiti pääsi kodinomaiseen, lempeään ja välittämisen lämpöä huokuvaan hoitokotiin, Kuhmalahden Pentorinteeseen. 

 Kävimme eilen katsomassa äitiä. Hänellä oli paljon puhuttavaa, tutkimme hoitokodin paikat nuukasti, äidistä välitettiin aidosti. Hiippailumatkan aikana äidille oli tuotu yöpöydälle herkkua - kakkua ja mehua, äiti ei enää kahvista välitäkään. On niin hyvä mieli! Me tyttäret olemme hoitaneet äitiä vuosia parhaan taitomme, kuntomme ja voimiemme mukaan kotipalvelun kanssa yhdessä, äiti on sitä kovin arvostanut, mutta aika on tehnyt tehtävänsä niin äitiin kuin meihin kolmeen mummeliin! Siskot Mustikkamummo ja Virkkuumummo veivät äidin hoitokotiin viime keskiviikkona - äiti otetiin lämmöllä vastaan, hoitajat tulivat jopa parkkipaikalta äidin pyörätuolilla hakemaan. 

Eilen käydessämme kyselin, josko äiti kotoa jotain haluaisi - tottakai hän halusi, kaikki helmet, riipukset ja korvakorut...hoitokodissa hoitajat pukevat korutkin iloisille mummoille, se ei vie perushoidosta kuin hetken, eikä ole keltään pois, ja kuinka paljon iloa se tuottaa! Ihana, että tällaisia paikkoja on olemassa, elämän viimeisille vuosille, paratiisi, kuten äiti asian ilmaisi!

Lauantain suuri ilo oli pieni Nappi-tyttönen, hän tuli mummolaan vierailulle! Uusia temppuja oli oppinut, vaikka murkkuiän temmellystä mukana on hiukkasen. Napsukka osaa jo monta noutavan lintukoiran tehtävään liittyvää asiaa, niin pillin, kutsujen kuin käsimerkkien mukaan ohjattuna, hieno tyttö! 

Napero ja lelut

Mummolassa oli aikaa leikkiä, vähän herkutella, opeteltiin mummon temppua - tassun antoa - ja nopeana oppijana Napsukka senkin oppi hienosti!  Prinsessa ehti välillä mummon syliin, mutta ulkona vauhtia riitti, niin ettei kamera meinannut pysyä perässä!

Napin pieni punainen pallo, kiva lelu palkintona koulutuksen lomassa.
 

Lunta ei juurikaan ole satanut, tuuli puhaltaa voimalla, pakkanen tuntuu purevalta! Lumesta en niinkään välitä, mutta toivoisin sitä kuitenkin, jottei routa menisi taas niin syvään ja ettei talvi tekisi paljoa tuhoja!

Ajatelkaas, Joulu on jo ensi kuussa! Eikös ole ihanaa!! Ja Saaripalstan Sailalle iloksi, että enää ei ole talvipäivän seisaukseen kuin reipas kuukausi ja sitten alkaa kevät!

Pirteää pakkasviikkoa kaikille!

Poikien kanssa...

...pihakierroksella! 

Nöpö

Heistä saa aina kaverin mukaan katsomaan milloin mitäkin, nyt ruskaa ja viimeisiä kukkijoita! 

Muutama kuva myös prinsessasta, joka eilen ilahdutti päivääni, neiti Nappi, tai oikeastaan mummon Napsukka, Napero, mussukka! Tyttönen painaa jo melkein 10 kg! Noutajan taitoja hän on jo paljon oppinut!

Tarhuri puuhissan...

Piha alkaa olla paketissa talviunta varten, muutamia runkosuojauksia vailla vielä, mutta katteita olen levitellyt kovasti ja haikaillut ensi kevään herkkuja, niitä riittää jälleen!

Pojat olivat mukana, katseltiin tammia...

Punatammi, terhot kotoisin Mustilasta.

Otatammi, lehti herkän kaunis!

Tammi, terhot kerätty vanhoista Tampereen Metso-kirjaston edessä olevista tammista!

 ...kellastuvia lehtikuusia...

...surullista surukuusta...

Surukuusi

...ja sireeniaidassa sirkuttavia tinttejä. Ensi kertaa näin Kivipellossa pyrstötiaisia, niin kauniita...kuva ei anna oikeutta!

...paisteja, tuumii Sulo!

Onneksi linnut olivat Sulolle vain haave, niillä riitti sirkutusta ja touhua, syötävää etsivät ennen kylmää yötä. Pyrstötiaisia oli oikein parvi!

Kukkijoita riitti muitakin...

Yksin yksinäinen.

...katsastettiin vielä valkosipulimaa ja eilen nostetut purjot, jotka saavat vielä olla ulkosalla kuivumassa.

Linnut ovat löytäneet auringonkukkien siemenvarastot, sopivaa evästä tankattavaksi ennen muuttomatkaa!

Jouluruusut heräävät, nuput nousevat maasta.Viime talvi koetteli vanhaa ystävää, mutta kesä kasvatti uusia siementaimia ja vahvisti muutenkin kasvustoa. Jospa saisin jälleen jouluksi ihanan kukinnan!

Nuput nousevat.

 Kierros on tehty, hiukan lepäillään ennen iltaa ja yön metsästysretkeä!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Oikean sininen ametistiukonhattu ehti kukkimaan sittenkin!