Blogin elvytysyritys.

Onkohan täällä enää ketään? Jos lukijoita vielä löytyy, niin pyydän anteeksi, sillä viimeisin postaus on tehty elokuussa! Tekosyitähän löytyy. Rankka syksy alkaneiden opiskelujen vuoksi, yliopiston ja kodin välinen 80km välimatka, jota sitkuttelen miltei päivittäin, remontti kotona ja omien elämäntapojen parissa, pääsykokeisiin lukeminen (ja niissä onnistuminen, minusta tulee kässänopen lisäksi myös luokanope, jeij!) sekä myös jotain hieman pienempiä bloggausaikaa vähentäviä tekijöitä. 

Olen kuitenkin huomannut blogin olevan minulle tärkeä, joten alan elvytyspuuhiin. Jotain pientä olen saanut aikaiseksi, mutta kouluhommat vievät melkoisen tehokkaasti kaiken "ylimääräisen" ajan. Opiskelen käsityönopettajaksi, mutta minulla ei ole enää aikaa tehdä käsitöitä. Nice. 

 

Molemmille lapsukaisille on siis syntynyt aivan perusvaatetta, suurempaa ajatusta vaativiin projekteihin ei ole löytynyt aikaa. Mutta olen silti ihan tyytyväinen aikaansaannoksiini. Kirppareillekkaan en ole juuri ennättänyt vaan keskitän kirppistelyyn varatun ajan nykyisin kuntosaleiluun ja muuhun liikuntaan. Kyllä minä niillä silloin tällöin pistäydyn, mutten samoissa määrin kuin ennen. Onneksi on kuitenkin ihania ystäviä, jotka pitävät silmänsä auki ja minut mielessään kirppareita kierrellessään tai päästävät minut tyhjennystä vailla olevaan mummolaansa hakemaan turvaan tavaroita, jotka ovat joutumassa kaatopaikalle! 

Kaatopaikkakohtalolta pelastin:

 

 Ihana jalkalamppu.

Vielä ihanampi sienijakkara.

Arabian kannun sekä ottimia ja alusen kahvipöytään. Leipälautaset minulle jemmasi ystäväni kirpparikierroksellaan.

Vanhan roosan värinen, mukavasti kulunut puutuoli pelastettu myös ystäväni mummolasta.

Aiemmin mainitsin, että kotikin on kokenut pienen pintaremontin. Uusimme lattiat, listat ja hieman seiniä. Lisäkuvia voitte saada siivouspäivänä ;)

Heippa!

Mä halusin kyllä sen mustan!

Niinpä niin. Kuinka äiti ei taaskaan osannut lukea neljäpuolikkaan ajatuksia, vaan yllätti poikansa väärän värisellä tipusella.

Pientä uhkailua kirppispöydällä ja kyllä se siihen sitten rakastui ;). Malli oma ja toteutuskaan ei ihan minun silmää miellytä. Ihan hauska hattu silti. Lankana pipossa seiskaveikka ja silmätsunmuut jotain ylijäämä lankoja.

En ole koskaan ollut hyvä virkkaamaan, mutta nyt halusin opetella ihan ohjeen kera. Ja sehän olikin ihan helppoa (ja todella koukuttavaa)! Turkoosilla yllätin äitini ja ruskealla mummoni. Turkoosia kudetta jäi sen verran yli, että meidän vessa saattaa saada uuden maton... Ohje taisi olla Kangasaitan ja kuteena trikoo.

Kirpuilta ei tunnu löytyvän   m i t ä ä n  , vaikka melkein joka aamu pikaisen kierroksen ennätän jonnekkin kirpparille ennen töitä tehdä. Nämäkin löydöt ovat kuukauden ajalta kertyneitä. Ylemmän kuvan tunika ja tyynyliina yhteensä 3e, leijonapotkarit fb-kirpuilta Tuulin nukelle.

Alemman kuvan puput ehkä hieman parantavat mieltä kirppuilun suhteen. Kahdella eurolla priimakuntoinen aluslakanallinen pupuja! Ja pessimisti harmitteli heti, että miksi näiden piti olla keltaisia... Lopulta tunsin kuitenkin piston sydämessäni ja olin tyytyväinen :).

Kiitos kivoista kommenteistanne! Tää yrittää malttaa vielä viikon töissä, tällä opiskelemaanlähtöjännityksellä siitä tulee pitkä viikko...

Vihaisia lintuja ja iloisia äitejä.

Nyt tämä on innostunut virkkauksesta! Ensin valmistui turkoosi kori pikkuruisille leluille, nyt on menossa koukulla jo matto. Palaan siihen myöhemmin.

Iloiseksi minut teki myös tuo jättikello. Vitosen siitä köyhdyin, mutta eikös se olekkin soma? 

Pitkästä aikaa iski myös verhojenvaihtokuume. Uhrina lastenhuoneen ikkuna ja verhot vanha kirppislöytö. Yksi parhaista löydöistä ikinä!

Ystävä ilahdutti myös penkomalla mummolansa kaappeja ja tuollaiset aarteet meille kotiutui. Ihan huippua, kiitos!

Ylemmän kuvan vanhaa Arabia sain mummolani. Malleista ei mitään hajua, mutta vanhoja ne ovat. Molempia on kuusi paria plus tuo sokerikko ja kermakko. Tunne-arvoa näillä ainakin on jos ei muuta :)

Alemman lakanan löysin kirpuilta eurolla.

Poikaselle niitä kauan kinuttuja vihaisia lintuja. Äiti ei niin tykkää, poika senkin edestä. Seuraavan applikoinnin päätän kyllä minä! ;D

Moiks ja kiitos, kun jaksatte kommentoida!

Hylly.

Olin alkukesästä kummitätini kanssa hännen tuttavansa luona kyläilemässä. Onneksi. 

Tuo tuttava tarjosi roskikselle tuollaista harmaata hyllykköä, ettäs kehtasikin! Minä pelastin ja hylly sai tietysti hiomakonetta ja maalia pintaansa. Olisihan tuo ollut kaunis jonnekkin ihan alkuperäisenäkin, muttei meidän lasten huoneeseen...

Tuolla seinällä se nyt nököttää (ja näyttää omituisen pieneltä tässä kuvassa). Minä tykkään siitä kovasti, vaaleanpunainen kun tuosta huoneesta vielä oikeastaan puuttuikin. 

 

Ompelurintamalla on ollut hiljaista, muutaman kassin olen kuitenkin hurruutellut. Näitä tarvitsee aina ja lapsetkin niillä tykkäävät leikkiä. 

Kirpuilta bongasin ihanat, sopivan matalat nukenvaunut tytölle. Patjan leikkasin vahasta äitiyspakkauksen patjasta ja päällystin sen. Kuuluu näihin se jalkapeitemikälie tuohon päälle, mutta hukassahan se jossain on. Niin ja mukaan nämä lähti kympillä!

Tähtiä tulevaan talveen löytyi neljällä eurolla ja alemmat nahkarukkaset kahdella. Ne on ihanat!

Hauskat muovituolit otin talteen äitini parvekkeelta. Näitä oli kolme, mutta onhan ystävää kiva välillä yllättää ;)

 

Facebookin kirpuilta huusin mahtavat verhot, täyspitkät parhaudet. Harvoin tulee vastaan pitkiä retroverhoja ja kun tulee on parasta toimia. Kyllä meidän olkkari kiittää!

Heippa taas!

Tämä ei sitten ole totta!

Viimeaikoina elämässäni on tapahtunut paljon. Mukavia ja ei niin mukavia asioita. Ollaan saatu töitä, mutta myös kannettu huolta läheisistä.

Välillä pienetkin asiat tämän myllerryksen keskellä ovat tuntuneet todella suurilta. Tämä Tuulin uusi sänky sai hieman hymyä huulille.

Löysin sen fb:n paikkakuntani kirppikseltä. Hintaa 40e, uusittu pohja ja valmiiksi jo erittäin kauniin värinen!

Ja sitten yksi myllerryksen aiheuttaja lisää.

MINÄ pääsin kouluun! Minusta tulee isona  

K Ä S I T Y Ö N O P E T T A J A ,

haaveissa on myös luokanopettajan pätevyys! En oikein osaa käsittää tätä edes vielä, niin paljon on asioita järjestettävänä. Mutta sen voin kertoa, että aivan mahtava olo, en olisi koskaan uskonut, että haaveista voi tulla totta!

Poikaselle olen ommellut myös näitä lätsiä. Ja kiukkuiitamaiseen tapaan niitäkin on ihan liikaa :D Noh, saapahan hävitellä vaikka päiväkotiin.

Ystävältä sain täydennystä kuppivarastoon punaisista ihanuuksista. Sydänkipon löysin Fidalta 0,80 eurolla.

Sellaista täällä. Heippa!

Onkohan tässä mitään järkeä.

Ja en nyt osaa oikein sanoa tarkoitanko otsikolla blogin jatkamista vai tuota harkkahousujen määrää. Molemmat tökkii tällä hetkellä.

Haluaisin kyllä jatkaa postailua, mutta aika ei tahdo riittää. Toisaalta lopettaminen vähentäisi taas yhden oman jutun. On mukava tallettaa omia aikaansaannoksiaan tänne, mutta saan aina kamalan stressin tästä(kin) itselleni väännettyä. Melkoisen positiivinen aloitus, eikö? ;D

Sain viimein läjän harkkahousuja Tuulille valmiiksi. Kaavan muokkasin vaippakaavasta, materiaaleja omasta kaapista, ystävältä ja kirpparilta. Näistä tuli kivoja, mutta niitä on ihan liikaa. Noh, onpahan muutamat varapöksyt vaikkapa mökille vietäviksi.

Kirpuilta on löytynyt mukavia juttuja. Vaatteita ja kankaita olen ostanut myös, mutta tässä ne herkuimmat löydöt.

Punainen sokerikko ja kermakko, yhteensä 5e.

Ruskeat kupit 0,40e kappale.

Ylempi lamppu 3e

Alempi raato 0,50e.

Tästä askartelen jotain sitten, kun työt eivät häiritse harrastuksia. Sitä kun menee työllistymään puolison kanssa saman viikon sisällä, niin joku voi uskoa, että lapsiperheessä haipakkaa riittää. Mutta nyt tähän alkaa jo tottua :)

Loppuun vielä kuvatus meidän kaksiveestä. Synttärit on juhlittu jo muutama viikko sitten.

Jospa minä sittenkin kaivaisin esille kankaat ja vaatteet, jotka bloginlopetus-uhmassani työnsin kaapin perälle kuvaamattomina. Te saattaisitte jopa tykätä niistä. Nyt on aika painella unille. Vedän vaikka yhdet harkkahousut päähäni ja rauhoitun, sillä niitä kyllä riittää.

Heippa.