Strösseliä keskelle kaaosta

Tää viikko on on ollut ihan hirveä. 

Ja siitä en kykene vielä kirjoittamaan. Ja sitä paitsi, se ei ole vielä ohitse...

Tänäänkin on vaikka minkälaista hommaa ja yritän täällä blogimaailmassa ottaa ajatustauon kahvikupin kera ja sitten kyetä olemaan tehokas..... Eli hetki voidaan olla strösselimaailmassa!!!

Pitkästä aikaa virkkasin ison kasan tuttiketjuja. Näitä on tullut tässä tehtyä tasaiseen tahtiin yksittäisiä, mutta nyt niitä on kyselty enemmän, joten virkkasin kerralla enemmän. Itsekin olen päässyt nuuhkimaan vauvapölyä lähipiirissä <3 Vauvat tekee kuulemma samaa kuin tuli ja vesi, rauhoittaa ja rentouttaa. Ja sen vauvat todellakin minun kohdallani aivoille tekee! Tämän viikon iloiset hetket liittyvät lapsiin ja vauvan nuuhkimiseen - ihan parasta!!!!!

Eli osa näistä on annettu ja myyty, muta näitä voit kysellä, 

jos sinunkin arkea on vauvaströsselin onni koskettanut.

 Näiden strösseleiden kera ihanaa viikonloppua kaikille teille ihanat!

Kiitos ihanista viesteistänne!

Kiitos ihanista viesteistänne edelliseen postaukseen viitaten! 

Oli mukava saada viestejä kommenteihin, sähköpostiin ja tutuilta ihan viestein. Niin se vaan taitaa olla, että jaksaminen ja uupumus koskettaa aika monia, joko itseä tai läheisiä. 

Haluatteko keskustella aiheesta enemmänkin? Voin kertoa tarkemminkin puolivuotisesta koulusta, jota olen käynyt, siihen liittyy perheen lisäksi tarkemmin myös uusi työ ja ihan mieletön työyhteisö. Voin kirjoitella ajan kanssa, jos haluatte aiheesta lisää. 

Jaksamiseen liittyvä postaus tästäkin näyttää tulevan. Puhelimesta ja laturista saisi monen monta tarinaa ja runoa aikaiseksi. Mutta yksinkertaisesti puhelimeni laturi hajosi lasten sitä lainatessa ja ostin uuden - johon virkkasin tunnistettavat raidat. Lapset totesivat, että se on nyt niin ruma, että saa jäädä rauhaan :) 

Mutta itse pidän siitä. 

Ja harvalla on juustohöylän kanssa laturinpiuha samaa sävyä :) 

Ja kuoreen sain idean jostain netin syövereistä. Jostakin olisi voinut tilata neulotut kuoret kännykkään. Mutta päätin kokeilla itse kuluneisiin kuoriin. Ja sehän onnistui kohta kohdalta mitaten. Liimasin neulomuksen ihan pikaliimalla kuoren päälle. Ja on kyllä pysynyt hyvin, likaantunut vaan käytössä. Mutta hyvä puoli tässä on myös pehmustus, ihan vain muutaman kerran puhelimen pudottaneena......

Tätä neuloessa ja virkatessa alkoi ajatukset juoksemaan, 

että mitähän kaikkea sitä voisikaan päällystää neulomuksilla. 

Tämä on kyllä neulontaterapiaa parhaimmillaan, antaa vaan ajatusten juosta ja 

neuloa samalla siihen suuntaan minne ajatukset juoksee...

- ihan mitä ja minne vaan, eikös! -

Vanhan korjaaminen, ei aina uutta tilalle

Pidän vanhasta juustohöylästämme. 

Olen ostanut sen ensimmäiseen omaan kotiini vuonna 2001. 

Sen varsi on vain on kärsinyt tiskikoneen tiimellyksessä.

Ostin jo uuden valkoisenkin, mutta sillä ei tule niin ihanan sopivia juustosiivuja kuin tällä ihan parhaalla vanhalla. Niinpä piti hieman kaunistaa kulunutta vartta. 

Mies pohti, että nyt se pitää pestä käsin. 

Mutta mielummin tiskataan se käsitiskissä ja katsellaan värikästä vartta :)

Iloista pääsiäistä kaikille!

Toissa vuoden virkatut pajunkissat ja viime vuoden virkatut Narsissit pääsivät tänä vuonna oikeuksiinsa kranssissa. 

Nyt ne tervehtivät heti ovella kaikkia iloisesti.

Iloista pääsiäisenaikaa teille ihanat blogiystävät!

Työkaverille kiitos

Tällä viikolla oli yksi merkittävä päivä töissä - 

työkaveri jäi eläkkeelle. 

Kyllä se vaan on niin, että jotakin häviää, kun yksi jää porukasta pois. Ikävä tulee.

Mutta harvempi enää juonee kahvinsa työpaikalla pienestä kupista tassin kera. 

Mutta kyseinen työkaveripa joi. 

Siksipä hänelle muistoksi kuppi tasseineen. 

Ihan ilman ohjeita inspiraatiosta virkkasin. 

Josko voisi käyttää neulatyynynä?

Taka-alalla ihanilta ystäviltäni saadut neulatyyny ja kynttilä. Kivoja ideoita kaikki :)

Ruusu kirjottu Ruusukirjailut - kirjan ohjeella. 

Ihailen kirjontaohjeita - tänä vuonnahan on teemavuosi!

Pitänee kaivaa ohjeita ja lankoja kaapeista ja verestää ohjeet muistiin!

Nautinnollisia hitaita kahvihetkiä ihanalle työkaverille <3

Rauhaisaa joulua!

Joulupuu on rakennettu meillekin perinteisesti aaton aamuna!

Joulutuulia toivottaa kaikille 

Ihanaa ja rauhallista joulua!

Tämän vuodet ekat

Tämän vuoden ekat joulukoristeet tai oikeastaan kukat ovat saapuneet taloon.

Mun lempparijoulukukkia ovat ehdottomasti tuoksuva Sypressi ja  mahtava Amaryllis.

Olen niin perinteisen punaisen joulun ystävä. 

Yhden asian olen kuitenkin suostunut vaihtamaan:

 Perinteisen mummon vanhan enkelikellon tähän "Pilassikelloon"

Meidän perheen vanhempi neiti on Kirahvifani ja siihen liittyy monen monta tarinaa. 

Mutta appivanhempani löysivät tämän Sveitsin tuliaisiksi meille ja siihen liittyvät tarinat tekevät siitä niin meidän kaikkien mieleisen. Ja tämä on itseasiassa meillä ympärivuoden eri pöydillä, oheiset sen ympärillä vaan vaihtuu :)

(ja mummon vanha enkelikellokin on joka joulu toisella pöydällä, älkää huoliko...) 

Ja tämän kauneuden sain viime vuonna ystävältäni. 

Ihan parhaita nämä itsetehdyt muistamiset. 

Niin kaunis.

Ja viime vuoden muuhun tarkoitukseen virkatut pitsiliinat 

saivat uuden elämän tärkättynä ikkunakoristeena :)

Näillä mennään kohti ensimmäisiä joulutohinoita :)

Ihan muuta

Täsä mää ny istun.

Mun piti jutella teille puutarhaa ja syystunnelmaa ja askartelua, 

mutta ne juttelut siirtyivät nyt myöhemmälle. 

Sillä tässä lattialla mää nyt istun ja hämmästelen. 

Ihmettelen ihmisten hyvyyttä ja halua jakaa iloa. 

Peittoprojekti (täällä lisää) on tästä vain yksi esimerkki. 

Tilkkuja suorastaan sataa kuin ulkona noita rätin kokoisia räntäliehukkaita. 

Nyt voisin valittaa pimeästä ja monesta monesta muusta. 

 Mietin miksi sitä, miksi tätä. 

Mutta tähän kasaan ajatukset nyt pysähtyivät.

 Kun antaa itsestään pätkän lankaa, voi yhdessä saada aikaan vaikka minkälaisia kudelmia. 

Kuvan laadusta viis. Pimeydestä viis. Ja viitataan kintaalla myös kurasäille!

Pompitaan kuralätäköissä sen sijaan että kompastuttaisi siihen rähmälleen!

Tietokonemaailmaa

Tietokonemaailmaa pehmentämään.

Kyllä, minulle itselleni!

Minusta on tullut pienimuotoinen opiskelija. 

Ei älkää peljästykö. En vaihda alaa. 

Syvennän vaan hieman osaamistani. 

Mutta kouluhan onkin kovin teknistä nykyjään ja siellähän tarvitsee tietokonetta!

Jolloin opiskeleva ihminen tarvitsee myös tietokonepussukkaa!

Ja tässä se nyt on:

ihka ensimmäinen tietokonepussukkani!

Korinpohjavirkkaus miellyttää silmää kaikessa yksinkertaisuudessaan ja monimutkaisuudessaan.

Hiekan värinen lanka ja kukalliset puunapit kruunasivat yksinkertaisen mutta paksun pussukan. 

Pylväitä tehdään vuoronperään neljä takaa edellisen kerroksen pylväisiin 

ja neljä edestä edellisen kerroksen pylväisiin. 

Kiepautetaan siis edellisen pylvään ympäri edestä tai takaa, ei 'päällimmäisestä' silmukasta. 

Nyt olen valmis kuluttamaan koulun penkkiä.

Tai haastamaan aivojani :)

Mukavaa viikkoa teille kaikille!