Näytetään tekstit, joissa on tunniste sininen Ritarinkannus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sininen Ritarinkannus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Ritarien tykitys



Voi että mikä tykityskukinta!
Ritarinkannukset saavat minut ihastumaan koko ajan enemmän ja enemmän itseensä. Kuvia on plajon, mutta ei yhtään liikaa... Lilasävyinen kukki ensimmäisenä ja yksi varsi kuivui pystyyn, kun siihen osui jalkapallo.... Mutta sininen penkki alkaa näyttää sellaiselta kuin olen kuvitellut. Ja tuo Kurjenpolvikin näyttää kukkivan ihan superpitkään. 




Tämän vaaleanpunaisen ostin viime vuonna, on lyhyempää mallia. On kyllä enemmän lilasävyinen silmääni kuin vaaleanpunainen. Mutta täytyy vielä saada "oikea vaaleanpunainen" tähän rinnalle.
Ja tuo vaaleanpunainen ja valkoinen ovat ihanaa kerrattua mallia. Niin kaunis ruusuinen kukinto. 




Ja tämä kirkkaan sininen on aivan mieletön väri. Ei niin ehkä lemppari, mutta valkoisen ja Kurkkuyrtin välissä täydellinen. Ei vaan pysynyt pystyssä...




Ja sinisessä penkissä on sekä sinipiikkiputki että tämä olikohan Hohkapiikkiputki. Hauskoja kontrasteja näistä tulee. Kunhan vielä puhkeavat täyteen kukoistukseen!



Ja nämä seuraavat ovat ehdottomasti lemppareita. Näistä alkoi Ritarinkannusrakkaus. Ja näitä katsoessa aivan lumoutuu. 






Ja nuo kannukset ovat huvittavia, kuin kermavaahdolla kuorrutettuja. 
Tämä sininen on ehkä lempparivärini kaikista maailman väreistä. 
Niin vaikuttava. Ja luonnonväri. 







Ja onneksi tykitystä luvassa jatkossakin, vielä on nuppuja jäljellä!
Ihanaa viikonloppua parhaimpana puutarha-aikana!




perjantai 6. heinäkuuta 2018

Kurjenpolvet


Nyt muutama vuosi puutarhaa harrastaneena huomaan kiintyneeni muutamiin kasveihin.
Ruusut mainitsinkin jo.
Neilikat, Syreenit, Hortensiat, Lemmikit ja sinertävät kukat ovat lemppareita myös.
Ja näiden lisäksi ehdottomasti Kurjenpolvet.



Erilaisia Kurjenpolvia on ripoteltu pitkin Mutamäkeä.
Tuoksukurjenpolvet ovat ihan mainioimpia maanpeitto- ja reunuskasveja ja verikurjenpolvet hehkuvat pinkkeydessään muutamassa penkissä. Mutta siniset Kurjenpolvet korkeudessaan ja komeudessaan taitavat nousta suosikeiksi! 




Näistä sinisistä en osaa valita kumpi on kauniimpi. Molemmat ovat sinisyydessään niin upeita!
Sekä valkoista Kurjenpolvea vasten että punaisia ruusuja vasten. Niin mahtavia värejä.





Tämä Kirjoapteekkarin ruusu on niin erikoinen, kuin vesiväreillä maalattu. Sen istutin tarkoituksella kontrastiksi siniseen penkkiin. Taitaa olla teille jo tuttu juttu, että sinipunayhdistelmä on jotenkin silmääni miellyttävä. 


Kurjenpolvi kukkii ihanan kauan, mutta taitaa lakastua juuri ennen seuraavaa kukinta-aaltoa. 
Ritarinkannukset aloittavat kohta kukinnan. Kaksi yksilöä on jo kukassa ja muut tulevat perässä isoin nupuin. Ritarinkannusten kukkiminenkin on aika mahtavaa aikaa. Kunhan vain jalkapallo ei katkaisisi niiden varsia ennen kukintaa ;)


Ja sumutinpulloarvontaan on osallistunut mukavasti väkeä. Jos haluat vielä osallistua, arvontapostaukseen pääset kätevästi tästä. 



keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Kauneutta, aitoa, illusioota ilman



Tää kuvan fiilis. 


Voiko kauneutta olla liikaa? Nää värit ja ja miten kummallisen mallinen voi olla!
Ritarinkannus on yksi inspiroivimmista ja kauneimmista asioista maailmassa.
Ritarinkannuspenkki on saanut vahvistusta tänä vuonna. 
Luonnon kauneus on aitoa.
Ja niin ihmeellistä. 
Nää vaan nousee maasta vuosi toisensa jälkeen ja ovat aidosti kauniita. 



Oon viime aikoina miettinyt illuusiota, jota me ihmiset luodaan ympärillemme. 
Lapset on käveleviä mainoksia merkkivaatteissaan.
Kodeissa on esineitä, jotka luulemme muovaavan kodista kodin. 
Olemme huomaamattamme mainoksien uhreja. Meille on muodostunut toimintamalleja, jotka on myyty meille meidän huomaamatta. 





Aitous on jotain mikä välillä peittyy kaiken muun alle. 
Siks tää kukka on jotain mitä toivoisin meiltä ihmisiltäkin löytyvän.
Juuri sitä mitä oikeasti on olemassa. 
Ei roolia, ei jotain merkkivaatetta, ei sitä mitä kaikilla muillakin on. 
Vaan just sä, sun vahvuuksien kanssa. 
Omat vahvuudet, tuo värisävyjen maailma. 
Parhaimmillaan kun aidoimmillaan. 






Niin mahtavia ja esimerkillisiä ihmeitä nää Ritarinkannukset. 
Ja siniseen penkkiin, piti juurruttaa yksi punainenkin. 
Tietty.


Vielä pieniä, ehkä ensi vuonna suurempia.

Tänään haluan toivottaa sinulle itsesi väristä, oman näköistä päivää! 
Luota vahvuuksiisi, uskalla olla oman elämäsi Ritarinkannus!
<3


perjantai 26. elokuuta 2016

Sinisiä ajatuksia



En ole yhtään sairastaja. Jo parin päivän flunssa käy mielen päälle. Jos jaksaisi edes neuloa, olisi paikallaan olo paljon helpompaa. Eilinen meni aivan sängyn pohjalla. Tänään on pakko nousta selaamaan vanhoja kuvia ja huomioni kiinnittyi siniseen penkkiin, jota kuvasin viime viikolla. Siellä on monta kasvia, johon olen aivan hullaantunut, eikä väliä vaikka ne leviäisivät joka puolelle! Täytyy hieman laajentaa vain penkin laitoja....


Tämä on siis sama penkki, jossa kasvaa Ritarinkannukset. Katkennut valkoinen ei ollut sekään valkoinen, kuten alakuva kertoo. Se on tehnyt uuden varren, joka kukkii nyt täysillä: 
Ihana Taivaan sininen!



Tuo Krassi on vain aivan villiintynyt tuossa penkin reunassa!
Se on haudannut Ritarinkannuksen varret täysin alleen!
Mutta toisaalta se tuo mukavaa kontrastia penkkiin. Sininen näyttää sinisemmältä!



Sinipiikkiputki on kyllä aivan mahtava!
Hassu kukka, mutta mahtava väri!
Kuten tuolla Kärpäselläkin.... Tämän penkin kasvit ovat aivan täynnä ötököitä. 
Kuvia koneelta selatessa sen vasta huomasin. Perhosmagneetit keräävät siis muitakin öttiäisiä. 
Eikä kuviin sattunut yhtään perhosta....



Kuten jo aiemmissa postauksissa mainitsin, Kurkkuyrtti on uusi suosikkini! Se on niin kaunis, kukkarikas ja vielä syötävä!



Uusi siemenkasvi tälle kesälle oli Kiurunpallerokukka.
Etsin netistä perhosia kerääviä kasveja ja tämä oli yksi niistä etsinnän löydöistä. Erittäin kaunis kukka, ihanan värinen. Mutta kuulukohan sen olla noin matala? Krassi on aivan jättänyt sen alleen.... Ja voinkohan kerätä sen siemeniä talteen? Kokemuksia?




Ja viime kesän rakkaus, joka ei ole sammunut:
Sinipellava
Niin ihana, kaunis, hempeä ja lempeä. 
Kyllä sininen on lapsuudesta saakka ollut suosikkini <3
Ja nämä kuvat osoittavat, että vielä ole ihan syksyn aika!