Oi oi!

Olisi ihanaa kirjoittaa tähän oi oi miten ihanaa!

Mutta tämä kuva on toissavuodelta. 

Kun katsoo alakuvaa, pitääkin sanoa apua!

Kyllä. 

Ihana Runkosyreeni loukkaantui talven jostakin (lumikasasta?) niin paljon, että kuoli. 

Tätähän elämä on. 

Mutta elämä jatkuu portaiden toisella puolella, siellä yksi ihana Runkosyreeni kukkii :) 

Puutarhan hoidossa ja elämässä on todellakin paljon samaa. 

Merkityksellisin puu

Sain sekä Pirkolta Vaarin torpan puutarhasta 
että Inkeriltä Puutarhurin tytär-blogista
haasteen:

Pihan merkityksellisin puu

Tämä olikin helppo valinta!

Meidän pihalla ja ympäristössä on kyllä monta puuta, mutta ne ovat vielä niin pieniä, ettei niille ole päässyt suuria merkityksiä syntymään. Vanhan kodin mummon ostama Omenapuu olisi ollut hyvä vastaus, jos se olisi pystytty vielä siirtämään tänne Mutamäelle. Samoin metsästä siirretty Tammi on joskus toivottavasti melko isossa roolissa metsän reunassa. Samoin Omenapuu tuottakoon joskus satoa runsain mitoin. Ja toivottavasti vielä joskus meillä on kaunis kirsikkapuu, joka aivan  kirkkaanpunainen syksyisin. Ja kai ihanat Syreenitkit lasketaan puiksi :)

Mutta nyt valinta on helppo:

Etupihan ensi tervehtijä:

Pikkusyreeni

Niin kaunis, ihana. 

Ei kuvailuja kaipaa :)

Nyt puu on lumen alla ja kuvia selatessa tuli kyllä kesää ja kevättä ikävä! Kuvissa vilahteli niin ihanat sipulikukat ja tuossa kuvassa on niin ihana Juhannusruusu. 

Vaikka oli tuo lasten riemu liukurimäessäkin aika mahtavaa naurua täynnä! Lapset olivat niin innoissaan talvesta, että hakivat itse liukurit käyttöullakolta. Kun portaat olivat auki, huomasivat lapset että vintillä on pimeää. Ja vasta kolmas yrittäjä lapsista uskalsi kiivetä ylös saakka sytyttämään valot. Ja voi sitä ilon määrää kun omat ja naapurin muksut kantoivat viiteen pekkaan liukureita ja pulkkia alas portaita! Niin virkistävää kuunnella työn vastapainoksi lasten aitoa hersyvää naurua! 

Että kai joka vuoden ajassa on omat hyvät puolet.... 

Riemukasta viikonloppua teille kaikille!

Ruusujen valtakunta

Ruusut ovat aina olleet ihastuksen kohteena ja tämä on ainoa ihan alkuperäinen istutusalue puutarhassamme. Ensimmäiset taimet oli kaikki juurivesoja siskolta. Ja nyt Juhannusruusu sekä Morsionruusu ovat jo mahtipensaita ja Pihajasmikkeessa on tosissaan nuput aukeamassa, kuten aiemmin joskus mainitsin! Tai ehkä ei voi sanoa jo, mutta joku paikka sentään täälläkin rehottaa...

Ja olen siis hieman jäljessä kuvieni kanssa. 

Juhannusruusujen kukinta osui juhannukseen.

Samoin kuin Runkosyreenin kukinta. 

Nyt uskaltaa jo hieman kuvata näkymiä.  

Sävyt sopivat hienosti yhteen!

Ja oli ehkä onni, että olen kuvien kanssa hieman myöhässä.

Nyt kukkii jo ruusupenkin toinen aalto ja sitä kuvailin tänään. Kun peräkkäin laittaa nämä ruusupenkin kuvat, on niitä ja näkyvää hauska verrata. Toisessa aallossa kukkii ihania ihastuksia, mahtivärejä...

Mahtavia nämä ruusut! Nyt olen niitä levittänyt jo toisellekin puolen pihaa ja sieltä saan kuvia uusista asukkaista jo toivottavasti tällä viikolla. Sinne on myös rakenteilla jotain hassua....

Nuppuja, ensikertalaisia, ihana kesä!

Voi mikä ilo on pelkästään Pionin nupusta!

Meillä kasvaa kolme Pionia. 

Yksi siementaimi (Kuolanpioni vai Tillipioni???) Kivipellon Sailalta. Yksi joku tuntematon Pioni ja yksi Sarah Bernhard. Ja kahdessa on vihdoin nuppuja! Ne on olleet maassa varmaan kolme vuotta ja nyt ekat nuput. 

Toinen odotusten odotus on Pihajasmike.

Sen olen saanut siskoltani Versoja Vaahteramäeltä ekana kesänä, kun aloin rakentamaan puutarhaa. Eli ainakin neljä vuotta sitten. 

Se kasvaa keskellä ruusupenkkiä ja nyt siinä on ensimmäiset nuput!

Miten mahtavaa! 

Ja luulin, ettei juhannusruusut ehdi juhannukseksi, mutta kylläpä vain kyllä, ensimmäiset nuput aukesi juhannusaattona :)

Ja sekä Laukka että Verikurjenpolvetkin vasta availevat itseään.

Kuten myös Neilikaruusu, Snow Pawement, Runkosyreeni ja Tuoksukurjenpolvi. 

Kun yksi kerrallaan nuput aukeaa, tuntuu että itsekin herää taas eloon. 

Kukat on kyllä kummaa terapiaa. 

Ihana kesä