Kohtaamisia

Olen ennenkin tainnut mainita, että pidän työstäni huomattavan paljon. 

En ole ikinä ajatellut olevani mikään työkeskeinen ihminen, mutta viimeaikoina uupumuksen myötä olen oivaltanut, että olenkin melko työkeskeinen ihminen. 

Yksi suurimmista syistä miksi pidän työstäni on, että tapaan todella paljon erilaisia ihmisiä 

ja pääsen todella lähelle ihmisten elämää, kovin erilaisiakin elämäntilanteita ja perheitä. 

Kohtaamiset ihmisten kanssa on parasta työssäni. 

Ja nämä Tuoksuorvokin taimet sain yhdestä kauniista kohtaamisesta.

Vaikka kohtaamiset töissä sisältävät melkein aina jonkinlaisen kriisin, 

voi näistä hetkistä saattohoidon keskellä löytää erittäin paljon kauneutta. 

Kauneutta on meissä jokaisessa, ja se tekee työstäni tekemisen arvoista. 

Ja nyt tämä niin ihanalle tuoksuva ja kaunis Orvokki 

saa jatkaa elämäänsä Päärynäpuun juurella, 

ja aloittaa alapihaa aaltoilevan Tuoksuorvokkimeren. 

Aina voi!

Aina voi keskittyä leikkimiseen, kun ei osaa puutarhassa muuhun ryhtyä!

Tällä viikolla ollaan menty fiiliksistä toiseen.

Kesäloma on alkanut futisturnauksilla, saattohoidon tehtävän kirjoittamisella ja Jukolafiiliksissä. 

Kitkemiseen olen väsynyt, vaikka puoli pihaa rehottaa ihan valtoimenaan. 

Samoin kasteluun väsyin, kunnes lasten kanssa huomattiin sadettimen olemassaolo. 

Näinhän se on, lapset osaa tehdä kastelustakin hauskaa!

Mutta kun väsyy näin puutarhan velvollisuusosuuksiin, voi aina pysähtyä hetkeksi lasten kanssa hiekkalaatikolle. Hiekkalaatikko (vaikka meillä ei kyllä ole laatikkoa, vaan kuoppa..) on siitä kumma elementti pihalla, että se kerää ajoittain kaikki lapset iästä huolimatta yhteen leikkimään. Milloin on ravintola pystyssä ja milloin rallirata!

Kyllä tässä istuessa unohtui kaikki muu. 

Rallirataleikkikin jalostui kukkasilla ja hiekkakakuilla leikin edetessä. 

Myös pari jämälautaa pääsi neppisautojen mäeksi. 

Niin mukavaa puuhaa.

Ei tarvitse ahdistua opiskelusta eikä rikkaruohoista!

Ja hiekassa istumisen jälkeen heittelimme frisbeetä. 

Kyllä teki hyvää oikoa selkäänsä kohti aurinkoa, kuten nuo Orvokit tuossa alakuvassa. 

Ja suosittelen, 

Aina voi pitää tauon velvollisuuksista ja leikkiä hetken. 

Puutarha (ja elämä...) näyttää sen jälkeen paljon kauniimmalta!

Hiekkalaatikon lelut saatu blogiyhteistyönä Plastex Finland

PS. Ja jos joku miettii sitä Jukolaa, niin en ole juoksemassa suunnistusradalla, 

vaan ensiavun puolella...

Kevätmessujen lippujen arvontavoittajat

Heippa kaikki!

Oli pakko kaivaa viime vuoden Orvokkikuvat toukokuulta, 

kun marketista ostin jo muutaman Orvokin :) 

Niitä ei vielä ulos täällä saa, mutta tämä aika on ihan pian käsillä! 

Pakkaset ovat vaihtuneet loskasäähän, jee!

Helsinkiin Kevätmessuille liput perinteisellä lippuarvonnalla voittivat 

Intianminttu ja Pihanvuosi kommenteilla

No, jos saisi vapaalipun, avittaisi se ostoskassaa, voisi sillä hinnalla hankkia jonkun kasvin :) Eli mukana. intianminttu (at) gmail.com

Mukana. 

pihan.vuosi (at) gmail.com

Onnea voittajille! Laitan teille liput sähköpostilla.

Liput tarjoaa Helsingin messukeskus.

Kevätmessuilla on tänä vuonna mm.  Ideapuutarhoja, Kukkasidontanäytöksiä, malliparvekkeita ja mökki sekä rakentaja- ja remontoijaideoita. Ja varmasti paljon paljon muutakin ihanaa ja inspiroivaa! Viime vuonna ihastuin myös lähi- ja luomuruokaosastoon, siellä kannattaa myös poiketa!

Ihanan aurinkoista loppuviikkoa!

Seuraavaksi voidaan tarkastella niitä Sveitsin reissun puutarhamyymälän kuvia :)

Ei mikä tahansa Orvokki

Tämä on teille vain Orvokki

Minulle tämä on paljon muutakin

10 v lapseni osti tämän luokkaretkeltä minulle tuliaisiksi äitienpäivää varten

Raahasi siis pitkin Hämeenlinnaa, bussimatkan kotiin ja kävelymatkan koululta kotiin.

Niin rakkaudellista.

Kaunein Orvokki ikinä.

Saa kukkia etupihalla muiden lemppareiden parina

Ja taustalla näkyy taas pala meidän arkea: jalkapallo. 

Äitiys on niin mahtavan moninainen ja opettavainen ihme. 

Se on todella yksi elämän ihmeellisimmistä asioista. 

Lapsen lisäksi se kasvattaa myös itseä.

Voi olla että enemmän kuin lasta.

Ihanaa äitienpäivää teille kaikille!

Ja voimia kaikille ketkä kamppailevat äitiyden haasteiden kanssa

tai eivät ole halustaan huolimatta saaneet lapsia. 

Äitienpäivä herättää varmasti monenlaisia tunteita.

Pidetään kaikista haasteista huolimatta perheenjäsenet ja ystävät lähellä. 

Se auttaa kantamaan toisiamme arjessa <3

Hui hui

Hui taas on kylmempää!

Onneksi voi poimia kevään kukkijat sisälle maljakkoon  : 

Pala lämpöä kylmyyteeen

Tämä ihana astia, lautanen tai metallitarjotin, mikä onkaan - on edelleen yksi suosikkiesineistä.

Ostin sen vuosi sitten Tukholman reissulta Puutarhamessuilta. 

Välillä kukkia, välillä keksejä ja välillä leipää :) 

Ihan mitä vaan, pitsinen metallitarjotin on aina yhtä ihana. 

Ja tuo Sveitsin tuliaisina saatu kirahvikynttelikkö sopii tähän hauskasti :)

Mikä tunnelma, vaikka aurinko ei paistakaan!

Joskus voi tuijottaa pikkuasioita, jotta selviää isommista :)

Mistä tietää, että oikea kevät...

Mistä tietää, että oikea kevät on alkanut?

No mutaisista saappaista tietenkin!

Voi mitä iloa koinkaan töiden jälkeen ulkona auringossa!

Oli niin lämmin!

Viis muutamasta raekuurosta....

Huppu päässä oli ajoittain välttämätön...

Mutta miten ihanaa pitkän ja minulle vaikean talven jälkeen oli kokea 

hersyvää iloa!

Pienet orvokit oli ihana asettaa työkalupakin lokeroon odottamaan ´virallisempia´ istutuksia

Siivosin kasvihuoneessa ylimääräistä ulos, tiililattia tuli näkyviin.

Pikkukuopsuttimet kaivettu esiin ja ämpärit kesäkukille asetettu paikalleen.

Lidlissä käyty hankkimassa muutama mukula ja pari Jaloruusua.

Muutama vuosi sitten hankittu Lidlin jaloruusu, 

vaaleanpunainen, jonka kuvia olen täällä monesti vilautellut ja itseasiassa löytyy alapalkista, 

kukkii aina koko kesän ihan mielettömän kokoisia kukkia.

Eli suurin toivein näitä säälittäviä paakkuja raahasin kotiin :)

Ja oli muuten ihania pariskuntia kaivamassa sipulilaatikoita, ihania keskusteluja ja kohtaamisia!

Ja pihalta löytyy jo väriä ja ihanaa alkua. 

Aurinko osuu ihanasti vihreyteen.

Pienet hommat kielivät todellakin keväästä.

Yritetään olla välittämättä raekuuroista ja keskitytään kevään merkkeihin ja suunnitelmiin.

Täytetään saavit kukan mukuloilla

ja odotuksen ilolla!

Toiset kuusi ihanaa kuvaa kesästä!

Sain toisenkin ' Kuusi kuvaa kesästä ' - haasteen Annelilta Pihankuiskaajan puutarha- blogista.

Päätin vastata uudestaan, koska kesäkuvia on niin ihana selata uudestaan ja uudestaan! Toivottavasti tekin nautitte näin adventtien aikaa myös kesäkuvista!

Ruust ovat ehdoton suosikkini puutarhassa, ja ruusupenkki tuli 'täyteen'. Olen miettinyt tontin toiseen laitaan toista ruusupenkkiä - ovat niin ihania!

Toinen rakastumisen kohde oli Kosmoskukat.

Niitä jaksaisi tuijottaa loputtomiin.

Ja tämä rikkaruohoämpäri sai niin suuret hymyt aikaiseksi: Orvokit majoittuivat kattilaan omin päin, kuin kaunis!

Ja Hortensioiden kauneudesta ei voi olla kuin yhtä mieltä:

*huokaus*

<3

Ja kuten edellisessäkin haasteessa, hyötytarha oli viime kesän urakka: kasvilaatikot, papuaidanne ja tomaattien runsaus. Olipa ihanaa kerätä omaa satoa!

Eli näin kuvista katsoen viime kesä näytti Rakkauden kesältä!

Aina uusi kukka, johon rakastua!

Toivottavasti ensi kesä on yhtä täynnä lumoavia kaunottaria!

Ja kuten edellisenkin haasteen kohdalla, en nyt joulun alla jaa tätä eteenpäin, mutta jos teillä jollakin on aikaa, mielelläni katselen teidän kuvianne lisää! 

Pienet onnenhetket

Juuri taas kun meinasi kokea surua kesän loppumisesta, 

kuihtuneista kukista ja katsoa kohti Pihlajanmarjoja, puutarha jaksoi yllättää. 

Kolme Punarintaa tuli laulelemaan ja hyppimään punaisen penkin aidalle. Ihania, niin kauniita! Lähtivät vaan karkuun, kun menin lähemmäksi kameran kanssa. Mutta josko löysivät kivan pusikon tuosta penkin takaa ja saisimme niistä pidempiaikaisia ystäviä <3 

Toinen ylläri oli rikkaruohokattila, johon olikin kasvanut niin ihana Orvokki.

Näistä iloisena en nähnyt enää kuolleita Liljan varsia, 

aukkoa Malvapenkissä enkä kitkemätöntä Norjanangervoaitaa. 

Onni on pienikin kukka ja pieninkin lintu <3

Haaveilupäivä!

Piti mennä ulos hommiin, mutta koska ei ollut pakko mennä vesisateeseen, jäimme sisään. 

Kerrankin on monta vapaa päivää ja voi valita mitä tekee!

Käytämme siis päivän haaveiluun ja fiilistelyyn!

Tunnelmointi on nyt muutenkin helppoa, sillä loppuviikosta pääsen mukavassa seurassa Tukholmaan ja se reissu tuntuu niin mukavalta ettei voi sitä uskoa todeksi! Pääsen Puutarhamessuille ja Zetasin puutarhalle - huippua! Siitä kuulette varmasti lisää myöhemmin! Mutta tunnelmaan päästäkseen on ihana kääriytyä vilttiin ja villasukkiin neulomus kaverina, jos siihen ehtii kirjojen selaamiselta käsiksi.

Ja fiilikset ovat korkealla, koska Tukholman reissu saa jatkoa Lahden Pihapiirimessuilla lauantaina, jonne voitin liput Versoja Vaahteramäeltä - blogissa! Huippua, kiitos!

Nämä kuvat ovat fiiliksiä viikonlopulta kun paistoi aurinkokin hetken ja sain jo palan kesää etupihalle! Kirpputorilta löytynyt aarre puhuttelee jollakin kummallisella tavalla, eikös vain?

Nämä tunnelmat saavat hyvälle mielelle!

Kirjoja kaapista kaivaessa osui silmään siskolta kauan aikaa sitten saatu kortti:

"Kirja on kuin taskussa kannettava Puutarha, 

täynnä salaisuuksia, yllätyksiä ja jännittävää ajankulua!"