Lokakuun " kukkaloistoa ".

Kuvat on otettu pari päivää sitten, jolloin nämä krassit näyttivät vielä elinvoimaisilta. Tänään oli hiukan kulahtaneet, viime yönä taisi olla melko kylmä, ei kuitenkaan pakkasyö.

Hajuherneetkin kiipeili ihan voimissaan verkon ja piikkilangan seassa. Eipä tullut tänään tarkistettua niiden vointia.

Konnanyrtti ehti sittenkin kukkia, mutta ei kovin loistokkaasti. Ostin tämän viime syksynä ja olen hieman pettynyt, tämä kun aloitti niin myöhään kukintansa, katsotaan mikä on tilanne ensi kesänä.

Kultapallo on sitkeä sissi, se kukkii vaikka varret poikki.

Vääjäämättä saapuu...

syys.

Kyllä se täytyy tunnustaa, syksy saapuu, vaikka on niin lämpöiset säät, että pihasta löytyy vielä kukkijoita.

Hajuherneet ovat nyt vasta päässeet oikein kukkimisen makuun, tuoksua en ole tuntenut.
Hajuherneiden lisäksi myös krassit kukkivat, joten kylmiltä pakkasöiltä ollaan säästytty.

Koko kesän ruosteisessa pikkualtaassa uiskenneltuaan tyttönen vaatisi hieman putsausta. Tuo kansi päästää niin mahdottomasti ruostetta, että vettä ei saanut siinä pysymään kirkkaana ei vaikka olisi päivittäin sen vaihtanut.

Linnutkin ovat kaikonneet, mutta onneksi niistä on säilynyt monta kesäistä mielikuvaa.

Kultpallon kultaa saa nyt ihailla raskaissa kukinnoissa ja kyllä terälehtien sykeröissä jokunen ötökkäkin vielä mönki.

Syksy on kuitenkin nautittavaa aikaa ja kenpä sen taidon parhaiten hallitsee kuin lapset.

Kuin kesäpäivänä

Eilen oli hieno ilma, mutta tänään on aivan mahtavan hieno syyspäivä, kuin kesä olisi tullut takaisin. Aurinko houkutteli pihalle touhuamaan ja kyllähän siellä töitä riittäisi.

Kaivoin kukkapenkin laajennusta ja kärräsin multaa lisää penkkiin. Samalla siinä tonkiessani mietiskelin, että on kyllä lämmin ja niin ihanteellinen syksy. Onhan sitä vettäkin tullut, sen kyllä tunsi, kun nosteli märkää peltomultaa kottikärryihin.
Vaikka kuinka tulisi vettä, niin muutama aurinkoinen päivä saa unohtamaan viikon sateet.

                  

Kasvunsieppari

Hajuherneet ovat nyt saaneet tukikepit, hujottavat pituutta vallan mahdottomasti. Nämä minun kasvatus olosuhteet eivät varmaankaan ole kovin optimaaliset. Siirsin tänään hieman valoisammalle ikkunalle ja laskin huoneen lämpöä, katsotaan nyt miten käy.
Japaninhumalakin on itänyt, joten köynnöksiä tulisi jos kaikki menee hyvin. Kelloköynnöksistä kaksi iti hyvin. Se kolmas, joka oli hieman viottunut, ei päässyt irti suojastaan, joten kaksi sitäkin köynnöslajia on tulollaan.

Taimien yläpuolella killuu sieppari, jonka aikoinaan tein. Nyt saa hoitaa kasvunvalvojan virkkaa.

Pientä kylvötyötä

Siinä niitä nyt on.
Kelloköynnösten seuraan liittyi Hajuherneet, niitä tuli 11 prk. Joka purkkiin pistin nimen, jotta sitten myöhemmin opin tuntemaan, kun nämä joskus itää.
Tarkoitus on vielä kylvää joitain yksivuotisia ja monivuotisia myös.

Purkit ovat niin elottomia, niin pistin  pikkuliskoja niiden seuraksi.
Aika paljon jäi  vesivaraa, mutta tarkoitus on itäneet koulia omiin taimiastioihin. Hajuherneitä tuli useampi purkkia kohti, niitä oli kuitenkin hyvänlaisesti.

Laitoin myös Japaninhumalaa likoamaan. Kevyitä, kova kuorisia siemeniä, ja näitäkin oli aika vähän.

Jos tämä kasvatus jotensakin onnistuu ja puutarhainnostus vielä nousee kukoistukseensa, niin tahtoisin sellaisen pienen kasvihuoneen. Sitä voisi keväällä lämmittää,  siellä voisi idättää ja kasvattaa kukkia.
Ne on niitä puutarhaunelmia, mutta ihan saavutettavissa kuitenkin.

Ensimmäiset mullan alla

Ensimmäiset siemenet nyt sitten muhivat mullan alla. Noissa kolmessa pahvimukissa on kussakin yksi kelloköynnöksen siemen. Yksi oli hieman viottunut, saas nähdä mikä on itämisprosentti. Aika arvokkaita nuo  ovat, kun pussissa ei tosiaankaan ollut kuin kolme lituskaista siementä.
Täytyy nyt hellien vaalia näitä aarteita, että saisi kesällä nauttia kukkien kauneutta.

Tässä on sitten vedessä likoamassa hajuherneen siemeniä. Huomenna sitten pistän nämäkin mullan alle.
Nämä on ihka ensimmäiset kesäkukkien kasvatus kokeilut moneen moneen vuoteen.