Lämmin sää jouduttaa kukintaa

Tänään sain ihastella pionin nopeaa kehitystä, nupusta kukkaan, tai melkein.

Tästä pitäisi kehittyä Nippon Moon, mutta kyllä pikkaisen epäilen. Viime kesänä tämän ostin ja ruukussa oli mielikuviani vastaava kuva pionista, jonka halusin. Kukka kyllä näyttää erilaiselta, mutta katsoon, kun se on täysin auki.

Marhanliljassa on kyllä ihana väri, mutta on kyllä hidas tekemään sivusipuleja. Nytkin kukkii vain yhdellä varrella kolmatta kesää. Aikoinaan ostin sipulin kokeeksi, vain yhden, sillä ei ollut kovin tilaa, nyt sitäkin alkaa löytymään.
Kaunis lilja, jota voisi hankkia enemmänkin.

Varjolilja on edellistä huimempi leviäjä. Sitä putkahtelee aivan ihmeellisistä paikoista, mutta säilyttämisen arvoinen tämäkin.

Tällä hetkellä iiriksistä kukkii kaksi lajiketta, mutta keväällä istutin kolmea muuta, ehkäpä ensi kesänä saan ihastella iiristä muissakin väreissä. Niin, meinas unohtua keltakurjenmiekka, mutta sen kukat ovat jo lakastumaan päin.

Aina välillä iskee ruostehimo päälle. Tuon uuninpesän päälle on tarkoitus laittaa muuripata, mutta kun sitä ei nyt ollut lähettyvillä, niin ruosteisen risa tynnyri saa hoitaa sen padan virkaa.

Akileijat odottavat sekaryhmässä omaa penkkiään. Täytyy varmaan jotenkin merkitä ne erikoisemmat sävyt, jotta voi sitten syksyllä tai ensi keväänä istuttaa lajikkeittain.
Tänä kesänä akileijat ovatkin kasvaneet tosi pitkiksi ja kukinta on ollut runsasta.

Pieniä, huomaamattomia askeleita

Vaikka puutarhassa ei ole tänä kesänä ehtinyt tai jostain muusta syystä viitsinyt laittaa eikä siellä puuhastella, niin uusia perennoja olen silti hankkinut.

Mökillä käydessä piipahdin viime vuosina paikallisessa Agri Marketissa, siellä oli mielenkiintoisia perennoja, nyt se oli lopetettu.
Hankin kuitenkin ostosmatkalla muualta uusia kurjenpolvia valikoimaani.
Ihan uutena lajikkeena löysin neidonkurjenpolven, kaunis lila, sekä lilan peittokurjenpolven, punainen on entuudestaan,  pidän siitä kovasti.
Lähtihän sieltä mukaan myös mustansininen salkoruusu ja valkoinen myskimalva. Vaaleanpunainen ruusumalva on joskus penkissäni kasvanutkin.
Kylvin maariankellon siemeniä ja ovat hyvin itäneet, täytynee kohta harventaa, jotta saan vahvoja taimia, niin ja koulia täytyy myös.
Joitakin ruusuja olen saanut ja viime vuonna hankittu nukkeruusu kukkii kauniisti. Mutta, se alue mihin aioin kukka/yrttitarhani laittaa, on ihan retuperällä. Odotan vielä, jotta saisin sen kaikki voittavan innon, jolloin rikkaruohot saavat kyytiä ja puutarha kiittää hoitajaansa.
Siihen asti.

Pihalla, aivan pihalla

Mooseksenpalavatpensaat ovat nyt kukkineetkin runsaasti ja aika pitkään, kiitos siitä hieman viileimmille ilmoille, jota saatiin ennen juhannusta.

Kylvin viime vuonna lupiinia, mutta eipä tullut niitä tummanpunaisia, joita siemenpussissa luvattiin. Täytynee ostaa lisää ja kylvää paremmalla menestyksellä, sillä vuosi sitten kylvös ei onnistunut, sain vain muutaman taimenen. Tiedän, että tämä on maantievarsi kasvi ja joidenkin mielestä hävitettävä laji, mutta minä pidän ja se riittää syyksi pistää penkkiin muiden joukkoon.

Vasemmalla alakuvassa on varjoliljaa ja yksi nupullaan oleva marhanlilja, näin oletan. Kasvaa lipukkeen vieressä ja samalla paikalla kuin viime vuonna. Tämän varren vieressä on pari itutainta, jospa nämä kauniit marhat pikku hiljaa leviäisivät, kuten serkkunsa varjolilja.

Keramiikkasammakko on uusi hankinta, se on hyvältä ystävältäni Sirpalta, jonka pihasta olen muutaman kerran postaillutkin.

Iiriksiä olisi tarkoitus lisätä penkkeihin, ei määrällisesti, vaan lajeittain. Tällä hetkellä on neljää sorttia, jos keltakurjenmiekka lasketaan mukaan. 

Iirikset antavat ryhtiä perennapenkkiin, luovat myös kauniita varjon ja valon leikkejä.

Verikurjenpolvi, valkoinen ja punainen. Viime kesänä kasvatin noiden kurjenpolvien valikoimaa myös näillä. Pieniähän nämä minun alut ovat, mutta vähitellen niiden mättäät kasvavat ja pääsen jakamaan näitäkin kaunokaisia. 

Nautin, kun näen kukka runsauden lisääntyvän vuosi vuodelta, se on parhainta.

Pihan kaunottaret

Niitä on tällä hetkellä kolme.
Kolme kaunista, vanhan roosan sävyistä kukkiaa.

Ensimmäinen, joka voisi olla nimestään päätellen myös herra, mutta kyllä tämäkin kuuluu vanhojen rouvien joukkoon.
Mooseksenpalavapensas kukkii nyt kauniisti ja tosi runsaasti.
Pidän tästä, joillekin allergiaakin aiheuttavasta, perennasta. Tuoksu ei kylläkään viehätä.

Lehtoängelmä kukkii nyt toista kesää ja kasvusto on vielä aika pieni.
Keväällä sen jaoin ja hyvin ovat rehevöityneet, joten ensi keväänä jaetaan uudestaan ja sitten on jo näyttävämpi alue tätäkin kasvia.

Tämä on ehdoton suosikki vanhan roosan rouvista.
Varjoliljalla, joka leviää minne haluaa, sitä tosiaan näkyy nousevan sieltä sun täältä.
Onpa jokunen suostunut kasvamaan samalla paikalla jo useamman vuoden. Tuloksena on useampi kukkavarsi ja runsas kukkien määrä.

Alkukesästä oli kukkivia kasveja vähänlaisesti, mutta nyt pihassa on todella paljon kukkaloistoa. Onkohan syynä runsas veden tulo, lannoitus vai kummatkin yhdessä, ehkäpä jälkimmäinen. Ja onhan se niinkin, että kasvien kukinta painottuu aika paljon tähän aikaan. On aiheellista miettiä niitä alkukesän kukkijoita.
Täytyypä ottaa perenna kirja selailtavaksi.

Varjon lapset valossa

Kuka pudottelee kävyt

Raivasin uutta näkymää pihapiiriin, leikkimökin ja sembramännyn väliin. Se on kyllä aika pimeä kohta, mutta kyllä siellä ainakin nokkoset ja virpiangervo viihtyivät hyvin

Huomasin maassa pudonneita männynkäpyjä, jokuhan ne tietenkin oli pudottanut. Männyn oksistosta tipahteli kävyn suomuja, tihulainen on paikalla.

Siellähän se istui, pieni musta silmä erottui havujen seasta. Tietenkin se napostelee kaikki kävyt, olin jo iloinnut käpysadosta, ajattelin, että pähkinähakkelit tulisivat vierailulle. Yhden kerran olen niitä nähnyt, mutta nyt en moneen vuoteen, mokomakin orava.

Tästä uudesta tulokkaasta iloitsen, sillähän on kauniit ja vahvat kukat.

Tänään hieman suurensin hosta penkkiä, siirsin kesannolla olevalta kasvimaalta muutaman vahvan paakun. Heinäkuu ja helle, ei hyvä yhtälö, mutta uskon hostan pärjäävän siirrosta huolimatta.

Luonnonkukat ovat kauniita myös puutarhassa. Rantatädykkeestä kasvaa pihan piristys ja se viihtyy monenlaisilla paikoilla.
Tarha-alpi on saanut seurakseen tädykkeen, sitä ei kylläkään ole tuohon istutettu, vaan on ihan itse hakeutunut alpin seuraan.

Varjoliljan kauneutta, siihen en kyllästy.
Se on niin elegantti, vaikka on puutarhassa hieman vaatimaton, mutta läheltä katsottaessa hellyttävän kaunis.

Heinäkuun värejä

Varjolilja oli ottanut kukkivaan syleilyynsä rantavehnän tähkän. 

Noita varjoliljoja kukkii yksittäiskappaleina siellä täällä. Joskus, kun kukkapenkin ja kukkien vaihdoksia harrasti enemmän, niin niitä pieniä sipuleita jäi entiselle paikalle kehittymään.

Päästin tähkän kukan syleilystä.
Varjolilja on kaunis ja näin yksin kukkiessaan sen kauneus tulee jotenkin paremmin esille, ei huku toisten samankaltaisten joukkoon.

Mooseksenpalavapensas toistaa kainosti varjoliljan sävyjä. Olemukseltaan palavapensas ei ole ollenkaan kaino. Sehän aiheuttaa herkille alergiaoireita ja tuoksukin on melko epämiellyttävä.

Ruskolilja on vaatimaton kaunotar. Kukkii kiltisti,  mihin sen vain kiikuttaa. Näitäkin löytyy pihan penkeistä sieltä sun täältä. Etsii  paikkaansa, mutta jättää jälkeläisiään joka penkkiin.

Kyllähän tämäkin kaunis on, kuin tulenliekki, varsinkin kun aurinko sen nieluun osuu.