Sokerileipurit kaverin keittiöön

 Olen selaillut Patalappuja à la carte -kirjaa pitkään ja hartaasti, ja vihdoin tuli tarve ja tilaus pannulapuille. Ystävälle on kiva virkata vieminen, joka liittyy kutsunsa teemaan ja hänen kotiinsa: lämpöä, värejä, ruokaa ja ihania perinteitä.

Tässä Sokerileipurit-pyörylässä on hauska juju: ketjusilmukkanauha virkataan kulkemaan kerrosten sisällä. Virkkaan sen verran harvakseltaan, että ennen kokeilemattomia tekniikoita tulee usein vastaan.

Lankakorini värikkäät löydöt olivat hiukan ohuempia kuin ohjeen lanka, mutta silmukkanauha tekee lapusta silti hyvän paksuisen. Eivät pala näpit, pöytä eivätkä hihat. ;)

Viikon tuoksinassa oli myös aikamoinen plussa, että nämä patalappuset teki nopeasti. Eli tervetuloa viikonloppu, hyvä seura ja rentoilu; kohta lähdetään! Parin tunnin matka-aika autossa on varattu neulomiselle. :)

Pihalla sotkemassa

Askartelua ulkosalla niin kauan kuin säät sallivat. On se kivempi sipaista muruset ja palaset ulkona rikkaruohosoikkoon kuin ryhtyä sisällä virittelemään imuria. :)

Käpykranssi tuli valmiiksi. Yläkuvan ottamisen jälkeen kiinnitin vielä yksittäisiä käpyjä kohtiin, joista alumiinilanka paistaa läpi. Tämä kranssi on enemmän herkkä artefakti kuin roima käyttöesine, joten en ole ihan varma siitä, löytääkö se paikkaansa meillä.

Kranssista tuli yllättävän painava, joten se täytyisi kiinnittämällä kiinnittää ulko-oveen - eikä se silti välttämättä kestäisi oven reipasta menoa. Käpyrikko kävisi, sano. 

Ehkä teen joskus toisen yritelmän sellaisen kehikkomateriaalin kanssa, johon kävyt saa tiukemmin kiinni.

IhanKaikki Kotona -blogin esimerkin voimin yritin tosiaan uudemman kerran kaivertaa skumppapullon korkeista leimasimia. Viime talven yritykset päättyivät kasaan muruja ja lohjenneita korkkeja, mutta tällä kertaa ei. Selitys voisi löytyä ilmankosteudesta: mikä kuivassa talvi-ilmassa murenee, se kosteassa kesäsäässä kestää kasassa.

Maatuskanaama oli tavoitteena, mutta ihan siihen ei vielä päästy. On tuo rouva tuollaisenaankin jotenkin hauska, joten tein myös viiksekkään ukon, vähän niin kuin samaa sarjaa. Ja jos yllättäen tulee tarve norpan naamakuvalle, ukkoa voi hyödyntää siinäkin. :D Korkin leimasinjälki on mukavasti eloisampaa kuin viime talvena uhrattujen pyyhekumien.

Viimeisimpänä ja taatusti vähäisimpänä iltaöisen hyötyvirkkauksen tulos. Muovinen pakkausnaru hiersi sormet rakoille, mutta pitäähän sitä uimahallisetillä pakastepussia asiallisempi kassi olla. 

Samanlaisen olisi varmaan saanut jostain marketista eurolla, mutta ei nyt ollut markettia siinä ihan sillä hetkellä, kun pussi piti saada. (Ja tarvehan oli pikaisen huutava: sain sitten laittaa purkit uudessa pussissa takaisin kaappiin odottamaan seuraavaa uimahallikertaa. ;))

Ps. Tykkäätkö kivoista kankaista ja langoista...? Suloisessa Onnen ihania silmukoita -blogissa on meneillään arvonta, jossa houkuttelevat palkinnot. :)

Ruusuraportti

Pyysin virkkuukoukultani pieniä, vaaleanpunaisia ruusuja.

Ensimmäiset yritykset olivat tarkoitukseen liian isoja. Tein ne nauhana, johon virkattiin terälehtiä, ja jotka sitten rullattiin ruusun muotoon. Sopivan värisellä kotivarastoni Kotiväki-langalla ja tällä menetelmällä kukka vaan oli liian iso, vaikka vähensin silmukkamäärää.

Seuraavaksi yritin virkata terälehtiä keskusympyrään ja lisätä terälehtiä keskiosan alapuolelle. Lehdet törröttivät väärään suuntaan ja lopputuloksena oli mytty.

Otsa jo lievästi rypyssä tein (ja purin ja tein ja purin ja tein) vielä version, jossa aluksi virkataan muutama terälehti nauhana, rullataan ja kiinnitetään ne keskiöksi, ja sitten virkataan sopiviin väleihin terälehtiä työn alapuolella.

Linné saattaisi ehkä todeta, että "kas, ulpukkahan se siinä", mutta päätin silti, että tämä kelpaa. :) Piiloistani ei löytynyt nöttösen nöttöstä vihreää puuvillaa, joten lehdet taidan tehdä vedenvihreän huivilangan jämistä. Pikkuruusun halkaisija on 2,5--3 cm eli koko on ok.

Ruusut laitetaan korttiin ja kortti sunnuntaina äidille.