Höyhenviuhkahuivi eli silkkinen f&f

Ystäväpariskunta meni naimisiin syyskuun alkupuolella, ja tilanne vaati silkkihuivia.

Olin ostanut 3 kaartiota Iton silkkilankaa Handmade Berlin -kaupasta toukokuussa tämäntapainen huivi ehkä jo etäisesti mielessä.

En kovin pontevasti etsinyt valmista ohjetta, sillä langat ja värit sanelivat kuvionsa melkein itse. :) Halusin värit kunnolla näkyviin ja sellaisen mallin, joka sopii materiaalin rouheuteen - jotain riittävän yksinkertaista mutta kuitenkin kauniin ilmavaa, johon saa ne väritkin... Tadaa: feather & fan.

Kaikki 3 väriä, marjapuuro, vaaleanharmaa ja vedenvihreä, ovat nättejä sävyjä ja sopivat yhteen. Harmaa ja vihreä ovat kuitenkin tosi lähellä toisiaan, yhtä vaaleita, joten koetin sommitella ne värit jotenkin niin, että  muodostavat kokonaisuuden punaisen pariksi.

Otin tämän puikoille jossain vaiheessa kesää. Aikataulu eli hääjuhlan päivämäärä oli tiedossa ja se, että oman siipivälin eli käsivarsien välisen matkan mittainen feather & fan -neule ottaa aikansa. Valmistuminen meni kummiskii ihan viimeiseen iltaan. Päättelyreunassa on muutama kerros vähemmän punaista kuin aloitusreunassa, sillä lanka uhkasi loppua. Päättelyn jälkeen sitä oli jäljellä kymmenisen senttiä...

Neulominen oli nopeinta yksivärisillä osuuksilla mutta muuten virkeintä raitavaiheissa. Kun f&f-neuletta tekee yli 160 cm, pieni vaihtelu tekee välillä terää. :) Langan pinnassa on pieniä hippusia, joten se takertuu hieman. Etenkään monivärikohdissa, jossa oli kaikki 3 lankaa mukaan, neulominen ei aina soljunut menemään, mutta 3,5:n pyöröpuikolla kumminkin nyt ihan kelpoisesti.

Huivin blokkaaminen oli suorastaan hauskaa. Se ei ollut ennen pingottamistakaan ihan vaan onneton mytty, vaan siinä oli hiukan ryhtiä jo valmiiksi. Pingotusrautojen pujottaminen oli helppoa ja huivi komistui entisestään yön yli kuivuessaan. Ja oli valmiina juhliin. :)

Herättävä sukkapari

Sitä pienen ihmisen ärsytyksen määrää, kun jämälanka loppuu pientä pätkää ennen kuin kakkossukka on valmis. Varsinkin kuin hölmönharmaa 7 veljestä oli jotain, mistä piti vaan päästä eroon.

Harkitsin valkoisia kärkiä, sillä valkoista lankaa on. Harkitsin ihan muun värisiä sukanpäitä. Arvelin kumminkin, että sellaisista sukista tulisi liian omituiset, kun niissä on tuo kuviokin.

Ärsyttäville lankaostoksille, siis, ja siitä se villapallo lähti vyörymään. Kun sitä lankaa ihan oikeasti minullakin on. Miten se nyt niin meni, että langanloppujen poistosta olikin lopputuloksena melkein kokonainen, ikävänvärinen uusi kerä? Ei ollut ensimmäinen kerta ja niin edelleen. Tästä seurasi sitten päätös, että:

Ei mitään uutta lankaa ennen kuin
- paksujen sukkalankojen jämäpussilliset on neulottu (ml. uusi pölynharmaa)
- ohuiden sukkalankojen varasto mahtuu yhteen kangaskassiin
- 2 ikävänä unohdettua projektia on tehty valmiiksi ja nurkissa on siis 2 nyssäkkää vähemmän (tämä liittyy ehkä enemmän kevääseen ja kevätsiivousinspiksiin kuin lankamääriin sinänsä).

Kaikenlaista voikin yksi höntti sukkapari saada aikaan. :D

Nostetut silmukat -salmiakkikuvio on Novitan sukkalehdestä.

Lovely Ley Lines

Veera Välimäen ja Joji Locatellin Interpretations 2 -kokoelma pisti eteen vastustamattoman houkutuksen: Ley Lines -huivin. Siinä yhdistyi niin moni nappijuttu, että työjonon ohituslupa annettiin kyselemättä.

Ensin kyllä löytyi lanka: suomenlampaan kampavillaa Lankamaailmasta, pehmeistä pehmeintä ja suloisen perunankuorenväristä. Lankaan käy hyvin tällainen suuri, selkeä ja rouhea huivimalli.

Ley Linesin eri suuntiin kääntyvät joustinneuleosiot ovat  hauskan näköisiä. Osioita tulee lisää neulomisen edetessä ja niiden mukana vähän vaihtelua. Vain viimeisen levennysosion loppupuolella ehti tuntua siltä, että silmukkamerkkien siirtely oli kerroksen ainoa tapaus...

Perusmalli taipuu varmaan vaikka mihin muunnoksiin. Joustinneuleeseen voisi yhdistää jotakin muuta jännää tai tehdä jokaisen osion eri pintaneuletta. Ley Linesin ohjeessa on käytetty ohuempaa lankaa, ja sellainenkin versio olisi oikein viehko.

Nyt, kun kevät on jo melkein täällä, tämä peitto päällä voi jo ehkä vaihtaa ohuempaan takkiin. :)

Hyvä hame, älä hiudu

Ja jatkossa muistan jo suunnitteluvaiheessa, että neuleesta voi tulla yllättävän kiva, ja valitsen työhön kaikkein parhaiten sopivan langan. ;) Nyt toivon kovasti, että vironvilla kestää tässä käytössä, sillä hamosta tulisi varmasti pidettyä.

Hameen neulomiselle oli tarpeiden suma: minulla oli vain yksi neulehame ja sekin värikäs, käytän paljon puolihameita, puoli vuotta kestänyt vaatteiden ostolakkoni saa kaipaamaan jotain uutta, joulun villasukkaputken jälkeen kaipasin puikoille isompaa neulepintaa - ja lankaakin oli.

Se, että lankaa oli jemmassa, ei ollut vähäisin kohta listalla, sillä neulominen alkoi joulun pyhinä. :) Alun perin ajattelin, että tästä tulee kotikolttunen, jonka voi vetää paksujen sukkisten/trikoiden päälle, kun pakkassäillä on kuoriutunut toppavaatteista. Mutta tätä käytän niin pitkään ihan ihmisten ilmoillakin kuin vaan siistinä säilyy.

Katsoin vinkkiä Novitan vanhasta ohjeesta (syksyn lehti, 2008), jossa oli juuri sopiva kellohelmainen malli. Sen jälkeen tein kiltisti koetilkun ja laskin mittoja ja tiheyksiä, sillä otin ohjeesta vain suuntaa.

Hame on neulottu poikittain ja helmaan tehty kiilat lyhenevillä ja pitenevillä kerroksilla. Sivusauma on silmukoitu yhteen ja vyötärölle ja helmaan virkattu muutama jämäköittävä kerros. Oranssi koristeraita ja vyötärönyöri on Roosa nauha -sukkalankaa.

Niin kuin aina, kun on saanut valmiiksi jotain kivaa, tulee mieleen, että voisi tehdä toisenkin eri värisenä tai niin kuin nyt, toisesta langasta. Joku sport-/dk-vahvuinen sukkalanka voisi olla paras ja kestävin.

Paljon puuhaa, vähän villalankaa

Pääsin toisella lyhkäisellä värttinäkehräyskurssilla jotenkin jyvälle siitä, miten höttöisestä villasta tulee melko uskottavaa lankaa. Edellisestä yrityksestä tuli vähemmän konkreettista tulosta, vaikka muuten olikin hauskaa.

Paljon pesemistä, kuivattamista, karstausta ja pyörittelyä vaadittiin, mutta lopputuloksena oli ihan oikea, vaikkakin hassu, pieni villalankasykerö.

Vyyhdissäni on kaikenlaista, mitä eivät tavanomaiset tuotannolliset tekijät selitä. Lanka on välillä ohuempaa, välillä paksumpaa, paikoitelleen ylikierteistä, ajoittain lörppöä, solmujakin on - mutta se pysyy kasassa.

Tästä vaiheesta olisi vielä matkaa siihen, että itse tehdystä langasta tulisi itse tehty neule. Tällä hetkellä tyydyn nauttimaan siitä ajatuksesta, että jos joudun autiolle saarelle mukanani vain lammas, puikot ja värttinä, neulominen voi sentään jatkua. :)

Kuinka kuralanka kesytetään

Työkaveri oli joskus ostanut erän italialaista villalankaa, mutta sepä olikin ihan sutta ja sekundaa. Koska hän oli tullut säästäneeksi (vaan ei palauttaneeksi...) langat, hän toi koko kassillisen minulle vaikkapa askarteluproggiksiin käytettäväksi.

Aloin keriä lankaa uudelleen, ja lanka on kyllä ihan kuraa - katkeillutta ja osin hiipunutta. Jokaisesta kerästä tuli 3-4 pikkukerää ja pari isompaa, kun poisti huonot kohdat. Toisaalta se osa, mikä ei ole rikkinäistä, on ihan priimaa.

Sitten toinen työkaveri lähti muihin tehtäviin. Hän sai mm. neulelahjakortin, ja tilasi siitä huivin - juuri pätkälangan värisen, graffitinharmaan huivin.

Tein Nurmilinnusta jo yhden, varsin räiskyvän version, mutta teki mieli kokeilla mallia myös yksivärisestä langasta. Tälle langalle ja myös aina oikeaan neuleeseen sopii mainiosti kerien yhdistäminen pujottelemalla neulalla langat yhteen, joten pääteltäviä langanpäitä ei jäänyt.

Pienemmistä keristä teen raidallisen härpäkkeen, jossa useimmat raidat ovat niin leveitä kuin minikerällä sattuu olemaan lankaa. Nurmilinnun perusrakenne sopii tähän hyvin: epäsymmetriseen muotoon käy hyvin se, että raitojen leveys vaihtelee. En tee tähän pitsiraitoja, sillä raidat ja reikärivit ovat jo riittävä juju. Leveä yläosa on harmaata, joka rauhoittaa vähän raitojen vilinää.

Jos kokonaisuudesta ei tule liian kummallinen, tämän huivin saa työkaveri, jota kuraerä lankaa harmittaa kuulemma vielä vuosienkin jälkeen. ;)

Matkalta mukaan ja muuta kivaa

Yhdet ihanimmista lankahyllyistä olivat Libertyssä, joka on nähtävyys jo ihan sellaisenaan.

Manosta ja muita silkki-villalankoja

Kävimme maalis-huhtikuun vaihteessa aina ihanassa Lontoossa.

Lankaostoksia I Knit Londonissa, Loopissa vain fiilistelemässä. No, yhden vyyhdin wollmeisea ostin, kun sitä niin harvoin luonnossa näkee. Ja koska kaupan päälle sai Loopin kassin.

Ai että. Oli siellä kivaa.

Succaploccin kangaskassin sain ystävältä. Varastoisikohan pussissa lankoja vai käyttäisikö projektikassina... ;)

Korvanlämmike

Ei tahtoisi enää käyttää talvisia pipoja, mutta ei myöskään palelluttaa korvia kylminä aamuina. Ratkaisu oli tuttu panta.

Lanka on herkku, jota olen säästellyt joitain aikoja: Handun käsinvärjättyä merinovillaa. Tein pannan kaksinkertaisena, jotta oikein lämmittää.

Olisikohan leveys ollut yhteensä 20 s. isossa putkilossa ja 12 s. koristeosassa. Helmineuletta kumpainenkin.

Onhan se aika hauska aurinkoinen kevään vielä harmaata taustaa vasten. :)

Ps. Ylemmän kuvan nähtyäni ryntäsin peilin ääreen katsomaan, onko minulla oikeasti noin paljon harmaita hiuksia! :D Mutta ei nyt sentään vielä. ;)

Huivi tohtorille

Neuloin huivin lahjaksi tuoreelle tohtorille. Vaikka väitöskirjaa olisi tehty vuosia, varsinainen valmistuminen (eli kutsu karonkkaan) tulee kuitenkin niin odottamattoman nopeasti. :)

Aikaa neulomiselle ei jäänyt kovin paljoa, mikä vaikutti tietty mallin valintaan. Tohtorinna käyttää huiveja, mutta en usko, että oikein pitsinen shaali uppoaisi. Siispä Buttermere shawl.

Kun malli on simppeli, juhlavuus leivottiin langasta. Rowan fine artissa on aikas ihania värejä. Lanka on kova, melkein puuvillamainen, vaikka siinä on villaa, mohairia, tekokuitua ja hiukan silkkiä. Kyllä sitä mielellään neuloi.

Mallikin on kiva: valtaosa on puhdasta tv-neuletta eli selkeää sileää. Pitsiosuuteen ajattelin oikein keskittyä, käärin hihat ja otin mallikaavion nenän alle, mutta mitä turhia: reunus on helppo ja looginen, eikä ohjetta juuri kaivattu. Jatkoin vikoja pitsikerroksia niin pitkään kuin lankaa riitti.

Kädet värjääntyivät neuloessa, mutta värin irtoaminen loppui onneksi parin huljutuskerran jälkeen.

Lopullinen koko ei ole suuren suuri, mutta huivin saa kuitenkin kahdesti kaulan ympäri. Että jos vaikka joskus itsellekin huivi samoilla eväillä. :)

Huolella valittu synttärilahja

Sain viime maaliskuussa niin hyvin ja ajatuksella valitun syntymäpäivälahjan, että harkinta otti aikansa. Olen tällä välin käynyt Lankamaailmassa jokusenkin kerran, mutta nyt käytin lahjakortin. :)

Samalla keikalla ostin myös pingotuskaapelit ja KnitPron pyöröpuikkosetin, mutta kyllä se lahja on tämä: Onionin villa-mohair-lankaa ihanissa väreissä. Tätä lankaa en olekaan ennen neulonut.

Näistä tulee huivi. Iso, lämmin ja värikäs huivi. :)

Kaikille lämpimät kaulat

Niinhän se usein perheissä menee, että yhdeltä pieneksi joutunut siirtyy jonossa seuraavalle. Meillä jopa yli lajirajojen. ;)

Isäni on mutkaton pukeutuja, joka pitää mielellään kauluria kylmillä ilmoilla. Viimeksi vanhemmilla käydessäni kuulin isältä kummia toiveita "sellaisista joustavista suikaleista, jotka voisi ommella kaulurin sivuihin". Anteeksi kuinka...?

Äiti näytti hiukan syylliseltä ja selvitti, että "kun kaikki sukat, mitä olet meille  tuonut, ovat aina olleet konepestäviä". Jaaha, isälle joskus neulomani alpakkainen kauluri oli siis kutistettu ja huovutettu pesukoneessa... ;D

Uusi kauluri ohitti sillä puheella muut keskeneräiset: isänpäivä on juuri sopivasti tulossa, ja sääkin lämpenee kaiketi vain väliaikaisesti.

Hain tähän työhön täsmälangat. Luulen, että hyvä materiaali voisi olla Vikingin Babyull eli konepestävä merinovilla. :) Päävärinä on reteä sininen ja lisukkeeksi tulee tummanruskeita, kapeita raitoja.

Pohdiskelin myös uusiokäyttöä sille entiselle kaulurille, ja Raksuni-mun sen keksi: mäyräkoiralle lämmikettä! Koiraseni palelee herkästi, joten takkeja tarvitaan. Yhtään käsin neulottua villapaitaa sillä ei kuitenkaan vielä ole, mikä jo sinänsä on jonkinmoinen puute.

Kauluria voisi kaventaa edestä hieman, ja ommella siihen selkä- ja vatsakappaleet lämpimästä huovasta. Tarranauhakiinnitys selän päälle ja avot - siinä kelpaa pienen koiran pinkoa pakkasilla.

En sitten tiedä, pitäisikö koiran itsensä kanssa vielä keskustella siitä, mitä mieltä tämä on ideasta... ;)

Win-win: lankoja hyvän asian puolesta

Koukkasin Taito-kaupan kautta, kun satuin Senaatintorin nurkille. Roosa nauha -lankoja oli jäljellä vain muutama vyyhti ja väri, mutta minulle ne kelpasivat vallan mainiosti.

Myyjä tuskaili sitä, että joutuu myymään ei-oota - lankoja menee sitä mukaa kuin kauppaan tulee. Hienoa kumminkin, että juuri Roosa nauha -lankoja ostetaan.

Minulla oli alkuunsa mielessä pinkki tai lila, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla... Oranssille on mulla kuitenkin aina käyttöä: se on (ollut ainakin kymmenen vuotta sitten) kummipoikani lempiväri, ja minä jumitan sitkeästi niissä muistoissa. :)

Roosa nauha -langoista menee 80 senttiä per vyyhti rintasyövän vastaiseen työhön, joten hiukan hyvää kaikille. :)

Ps. Hurmaavassa Yarn Harlot -blogissa esitettiin epäilys siitä, että neulojat tunnistaa melkein - mutta ei ihan - toisiinsa mätsäävistä neulotuista asusteista! :D Kunhan kerkiän, saatan ehkä täällä omakohtaisesti osoittaa, että juuri näin on asian laita. ;)

Eriparivärit

Suureksi avuksi ollut työkaveri sai valita, millaiset kämmekkäät tahtoisi. "Väriä ja epäsymmetriaa" oli toiveena. Saamansa piti. :) Näitä värejä olen nähnyt hänen käyttävän, eikä värikimara aiheuttanut ainakaan näkyvää nikottelua. :D

Kämmekkäiden malli on syksyn Novita-lehdestä. Lankoina Siljaa, Maijaa ja Nallea.

Loppukesä (ok - alkusyksy ;)) on hyvä kausi käyttää paljon värejä. Valo on jo niin keltaista, että värit saavat syvyyttä ja ihan uusia sävyjä. Ihanaa sekin.

Viime viikonloppuna järjestettiin Helsingissä Käsityökortteli-

Kuva: Min's pic. <3

tapahtuma eli käsityöyrittäjien mukavat myyntimessut. Minnekäs ne neulojan jalat taas veivätkään... ;)

Vyyhti hehkuvan keltaista Ilun Handun merinovillaa kiipesi mukaan. Siitä voisi tulla pipo tai kauluri, kunhan on taas aika aloittaa uusia töitä.

Nyt puikoilla on kiire ja ruuhkaa. Tikutan kilpaa kellon ja kalenterin kanssa, sillä ihan, ihan kohta on juhlat, joihin haluan viedä neulotut lahjat.

Sen aikaa muut käsityöt ovat telakalla, ja vain välillä vilkuilen shetlanninhuivin reunapitsin ja Lankaleikin suuntiin...

Auringonpaahteinen huivi

Jaa-a. Matka oli möykkyinen, mutta lopputulos mieluinen, niin mieluinen.

Noron lace-vahvuinen lanka todella koetteli. Ylikierteisenä se punoutuu ensin itsensä ympäri, sitten toisen kerän kierremöykkyjen ympäri, ja langan ohuet paikat erityisen raivokkaasti hahtuvaisten kohtien ympäri.

Lankojen selvittelyyn meni varmaan saman verran aikaa kuin huivin neulomiseen.

Mutta vaikka hammastenkiristys oli usein läsnä, on ne värit vaan niin hienot. Ei yhtään haittaa, vaikka välillä väri vaihtuu kesken 10 krs:n raitaa. Kokonaisuudesta tuli paljon jännittävämpi kuin mitä itse raidoittamalla olisin saanut aikaiseksi.

Kuljetin lepäävän kerän lankaa mukana neulomalla langat tasa-arvoisina (eli miten sattuivat puikolle tulemaan ;)) kerroksen vaihtumiskohdassa. Siitä tuli tuollainen hauska luomukoristeraita, jota voisi joskus korostaa vielä enemmänkin.

Huivin päät ovat viistot vastakkaisiin suuntiin. Viistoina ne ehkä istuvat yhdessä paremmin kuin tasamallissa, ja napit näyttävät aika hauskoilta vinossa.

Kahdesta kerästä jäi vielä pikkuisen tähteeksi, joten riittoisaa on.

Napit ovat Karnaluksista. Kirjavat kukkanapit tuossa väritykityksessä ovat jo ehkä vähän liikaa, mutta välillä 2 ylilyöntiä yhdessä laimentaa toisensa juuri sopiviin mittasuhteisiin. :D

Mutta ihana tämä on. Mun oma auringon kypsyttämän pellon ja Toscanan kukkulamaisemien värinen kesämuisto. :)

Räsymattobaktushka

Aika moni neuloja näyttää reagoineen lähestyvään syksyyn ihanilla pipoilla. Omia puikkoja syyshuivittais.

Noro-huivi on niin vähäistäkin vähäisempää vähää vaille valmis, että kaiken järjen mukaan se pitäisi viimeistellä ennen kuin aloittaa uutta.

Piti vaan käydä kurkistamassa paksumpien lankojen jämälankapussiin, että miltäs siellä näyttää - onko yhä tungosta vai olenko ehkä neulonut niitä pois jotenkin itseltänikin salaa. :)

Hups. Jostain on ilmestynyt huivin alku, joka muistuttaa mummolan räsymattoa. ;)

Samasta pohjattomasta säkistä, jossa 2 jämäkerää tuntuu jakautuvan 4 uudeksi, olen jo neulonut raitasukan poikineen. Mutta vielä niitä vaan riittää, ja neulotaan nyt välipalana hassu huivi.

Huivi on malliltaan ihan tavan baktus, jossa langanpäät solmitaan lopuksi hapsuiksi. Siitä näyttää tosiaan tulevan tyyppiä hipster meets hippi and goes to party with maatuska. Mutta kaikilla on varmasti hauskaa, ja varmana huivi on vähintääkin lämmin! :D

Ja kyllä sekin vaan lämmittää mieltä ja vatsaa, kun sitten eräänä elokuisena lauantaina lautasella on spagettikurpitsaa, papuja ja tomaatti (yksikössä; kypsyvät yksi kerrallaan) omasta kasvimaasta. Kehäkukatkin ovat omasta penkistä. Ja punkku ihan lähi-Alkosta. :D

Erä maatuskoille

Noin niin kuin kuvainnollisesti puhuen maatuskat ovat seuranneet minua jo hyvän aikaa. Ne taiteilevat niin sopivasti siinä kitshin ja etnon ja runsauden ja pelkistämisen ja toiston ja luovuuden suistoalueella.

Mmmm. Kun pienenä näki telkkarista itäsaksalaisia lastenohjelmia ja myöhemmin tunsi vetoa puolalaiseen julistetaiteeseen, niin kaipa se jättää sitten jälkensä. :D

Päiväretkellä Tallinnassa pidin kukkaronnyörit tiukalla Karnaluksissa. Vain vähän Rowanin tweediä, kun oli niin hyvän hintaista. Vain pieni kourallinen nappeja. Naapurikaupasta housujen verran pellavaa.

Kaikki hyvin.

Kunnes maatuskat tulivat ja kamppasivat! Siellä turistien täyttämällä Toompean mäellä, tusinamatkamuistomyymälöiden viidakossa, näin the maatuskat! Hinnasta viis, kyllä täällä Visa käy!

Ja niin minä sitten tulin mäkeä alas oma puunukkesarja kainalossa. Matkaseuruetta hymyilytti. Itse olin hieman epäuskoinen ja hämmentynyt. ;)

Noro-huivi eteni tasaisilla lauttamatkoilla varmaan puolet enemmän kuin kahden viikon Italian-reissulla yhteensä.

Ja raitamekkokin on jo langanpäiden päättelyä vaille valmis.

Ompelijattaren onnenhetki

Eurokankaasta tullessani mietiskelin, että näinköhän se onnistunut puolihame on kihahtanut hattuun. :D

Ei meinaan enää verhokangasta, vaan ihan oikeita vaatemateriaaleja ja pontevat suunnitelmat! (Rohkeutta lisäsi se, että villasekoitekankaan metrihinta oli superalennuksessa alle 5 euroa...)

Sitten vaan housujen tekoon. Joka tyypin kaavakirjassa (WSOY, 2011) oli vastaus kaikkiin kysymyksiini, ja niitä oli paljon. Mutta vetoketjuvarat ja -läpät ja sen sellaisetkin ymmärsi viimeistään kuvista, jos tekstistä en ihan heti kaikkea tajunnutkaan.

Ja caprihousut niistä tuli! Taskut ja kaikkea! Pistin kuminauhan lahkeisiin, jotta pyöräilykin luonnistuu. Kyllä minä olen ylpeä! Eikä tämä jää tähän! :D

Näillä pöksyillä on sitten hyvä potkottaa kesämenoihin.

Kesän ykkösmatkaneuleena on huivi Noro-langasta. Bambupuikot saa ottaa lentokoneeseenkin, koko paketti menee pieneen tilaan ja on kevyt. Suunniteltu juttu. ;)

Kerin jo toisen kerän uudelleen, jotta värit menevät sopivasti: teen raitoja vuorotellen kummaltakin kerältä. Tulossa on kapoinen kaulahuivi, pelkkää oikeaa, suljettuna neuleena.

Aivot lepäävät ja neuloja siinä samalla. :)