Kämmekäskooste 2

Suurin osa joululahjoiksi menneistä kämmekkäistä on jo näkynyt blogissa, ihan vaan vaihvihkaa ja liikoja osoittelematta. Muutamista kirjoittaminen piti kuitenkin jättää joulun jälkeiseen aikaan, sillä niissä oli joko jotain liian ilmeistä (Irlannin apilat) tai ovat muuten vaan niin lahjan saajan oloiset, että salaisuudet olisivat paljastuneet. (Pidän joulusalaisuuksista. :))

Harmaat ovat Silvija-silkki-villaa, kuvioissa on vähän merinoakin. Näiden inspiraation lähteenä olivat Små blomster -kämmekkäät, vaikka kuvio onkin eri. Näissä kuvioissa pääsin hyödyntämään Fair Islen neulemallit -kirjaa.

Harmaat menivät pyöräilevälle ystävälle, jonka kädet kaipaavat erityistä lämmikettä. Helposti palelevien ranteiden pitäisi kyllä noissa säilyä lämpiminä, kun paksuhkoa silkki-villaa tai liilaa merinovillaa on tuplakerrokset. Koko on sen verran väljä, että näiden pitäisi mahtua myös toisten käsineiden päälle.

Apilakämmekkäissä on herkuteltu joustinneuleilla. Alku on mallia 3 o, 1 n, ja se muuttuu 2 o, 2 n -resoriksi vähän ennen rannetta. Istuu käteen aika hyvin näin.

Kirjoneuleen jälkeen kämmenselässä on 1o, 1n -joustinta; oikeat silmukat kiertäen. Tein kirjoneuleen samalla puikkokoolla kuin muut osat (yleensä vaihdan 0,25 mm isompiin, ettei kirjoneule kiristä), koska silmukoita saattoi olla reilusti. Joustinneuleet vetävät neuletta sen verran kasaan. Apiloiden langat taitavat kaikki olla Fabelia, puikkokoko 2,5 mm.

Täytyy kysellä vielä myöhemmin, että ovatko nämä myös käytössä hyvät. :)

Kämmekäskooste 1

Sormettomat käyvät niin palelijoille kuin lämminkätisille: vilukissat käyttävät niitä sisällä, paremmin tarkenevat ulkona. :) Minä käytän niitä varmaan sekä että, sillä pakkasilla kerrospukeutuminen - lapasia ja kämmekkäitä päällekkäin - on poikaa.

Joulukuuhun taisi sattua muutamakin ihana päivä, kun aurinko paistoi. Nuo keltavoittoisten kämmekkäiden värit saivat ihan uusia ulottuvuuksia matalalta paistavan oranssin auringon valossa. :) Langan muistelen olevan Regiaa, puikkokoko oli 2,5 mm. Selkämyksessä on samaa pintaneuletta kuin Hermionen sukissa.

Puna- ja siniraitaiset kämmekkäät on tehty vähän niin kuin pariksi syksyllä naimisiin menneiden ystävien hääsukille. Punaraitaisiin, jotka ovat pätkävärjättyä (ja lisäksi yksiväristä pinkkiä) Nallea, tein myös Hermione-kuviota kämmenselän puolelle. Sinivoittoisetkin ovat Nallea, ja taisin saada molemmat vanhat keränloput käytettyä nyt näihin. Jiihaa. :) Nämä parit tein puisilla kolmosen pyöröpuikoilla.

Parista puuvillaisia tai bambu-puuvillaisia tiskirättejä tuli äidille pieni synttärilahja luomusaippuan kanssa. (Ne eivät kyllä nyt siis liity mitenkään kämmekkäisiin, mutta ovat muuten kiva pieni lisuke. :D)

Rättien pintaneule on ihan tavallista kahdella värillä tehtyä helmineuletta. Molemmat langat eivät kuitenkaan kulje työssä mukana, vaan ensin neulottiin kerros värillä A ja sen perään kerros värillä B. Mitään suurensuuria oivalluksia en saanut tällä tavalla tehdystä kaksivärisestä helmineuleesta, mutta olisiko se sitten kuitenkin hieman väljempää neulosta kuin mitä kirjoneuleena tehty olisi.

Vuosi alkaa olla lopuillaan, vaikka en oikein käsitä, minne se meni. Toivottavasti vuosi 2017 on kaikille hyvä ja pehmeä.

Sukat pienellä pinkillä lisällä

Sukkien loppukäyttäjä pitää musta-valkoisesta väripaletista, mutta minä lisäsin mukaan ihan pikkiriikkisen pinkkiä. Vähän väriä sentäs. :)

Neuloessa ehdin jo miettiä, että ei kai kukaan saa näistä migreeniä, kun tiheä musta-valkoinen raidoitus tuntui väreilevän moirémaisesti. Mutta ei kai nyt sentään, kun sukat useimmiten ovat lattiatasolla. Kuvista muuten huomaa, että joitain levennyskohtien silmukoita täytyy hieman törkkiä tasaisemmaksi pinnaksi.

Nämä on tehty varpaista varteen, Nallella ja jollain toisella vastaavalla

langalla, kolmosen puisilla pyöröpuikoilla. 

Neulominen tapahtui pääasiassa matkalla Berliiniin tai Berliinistä kotiin. En ihan hirveästi pidä lentämistä, ja etenkin kun tulin yksinäni Berliinistä takaisin, neulominen oli tukeni ja turvani. 

Paluulennolla olin jo säikähtää, kun lentoemäntä jarrutti kohdallani ja tivasi, että mitä minä oikein teen. En onneksi päässyt ihan täyteen vauhtiin vuolaan "kyllä minä tarkistin Finavian sivuilta, että tällaiset puikot saa ottaa lennolle" -selityksen kanssa ennen kuin hän tarkensi olevansa kiinnostunut lähinnä pyöröpuikon ja sukan yhtälöstä. No, siitäkin hän sai mahdollisesti enemmän tietoa kuin oli alun perin ehkä kaivannut. :D

Kämmekkäät olen tehnyt isälle, joten en laittanut mukaan edes kirjoneuletta. Voi olla, että näitäkin pidetään vähän turhan "kirkkaina"... ;)

Näiden pitäisi kuitenkin ainakin sopia hänenkin isoon käteensä, sillä jo aloituksessa silmukoita oli 72. Puikko on kolmosen, lanka kaksisäikeinen vironvilla. Peukalon lisäsilmukat väliaikaisella aloituksella sujuvat jo ihan rutiinilla. :)

Ranneraitaiset

Pitkien raidallisten ranteenlämmittimien neulomiseen inspiroivat viime juhannuksen mökkireissu (ml. autossa istuttu aika), valmiiksi kerityt ja kerätyt samanvahvuiset langanloput sekä hienoinen hoppu lähtövalmisteluissa. Juuri siihen lankakassiin tarttuminen oli kuitenkin onnellinen osuma - oli kiva yhdistellä värejä ja sommitella niistä kokonaisuus.

Mulla on varmaan taipumus aliarvioida langan riittävyys eli yliarvioida kulutus. Tästä voisin muistuttaa itseäni etenkin silloin, kun ostan lankoja uuteen projektiin... Arvelin, etteivät ko. keränloput riittäisi hyvän mittaisiin sukkiin ilman, että täytyisi tinkiä väreillä herkuttelusta (siksi siis kämmekkäät). Ja höpöhöpö, niistähän tuli lisäksi vielä sukatkin. :)

Silmukoita näissä oli alkuunsa 48, mistä sitten kaventelin tasaisesti kunnes aloin leventää jälleen ranteen kohdan jälkeen. Peukalokiilan lisäykset tein joka 2. kerroksella ja peukaloa varten jätin tusinan verran silmukoita. Niin kuin noin, about. Perusjuttua tutulla sukkalankavahvuudella, kolmosen koivuisella pyöröpuikolla.

Olisi muuten ollut kiva laittaa tänne kuva siitä, kun seison juhannuksena polvia myöten Päijänteessä neulomassa. :) Vietävä kutina hyttysensyömissä nilkoissa helpotti kummasti rantavedessä, ja mitä siinä nyt seisoskelemaan neulomatta, kun aurinko paistoi ja oli muutenkin mukavaa! :D

Kuusikkokämmekkäät

Kesän kämmekkäät olisi tietty voinut esitellä neulontajärjestyksessä, koska sitten myös eteen tulleet ongelmat ja niihin keksityt ratkaisut olisivat olleet evoluution mukaisessa järjestyksessä. :)

Tämän kuusimetsäparin kuitenkin blokkasin (ja samalla vauhdilla sitten kuvasinkin) ennen muita valmistuneita, koska vaikuttivat alkuunsa tavoiteltua pienemmiltä. Olisin siis saattanut päätyä purkamaankin. Mutta venytys auttoi ja käsine kasvoi riittäviin mieskokoisiin mittoihin.

Kuvausmallilla on kyllä aika paljon ns. loppukäyttäjää pienemmät kädet, mutta peukaloon saattaisin silti laittaa silmukan tai pari vähemmän, jos nyt tekisin. Paitsi että väljempi peukalo kyllä antaa mahdollisuuden käyttää näitä myös muiden käsineiden päällä. Njaa, eiköhän tuo ole ihan kelpoinen käytössä, siis.

Kämmekäsproggis inspiroitui alun perin siitä, että näin Små blomsterit. Kämmekkäät kun ovat hyviä pienten lankamäärien hyötykäyttöön ja lisäksi kirjoneule houkutteli. Otin omiin kuvioihin osviittaa mm. Fair Islen neulemallit -kirjasta (Moreeni, 2012, Mary Jane Mucklestone).

Neuloin pitkälti ns. värit edellä, kunhan lankojen paksuudet ja muut ominaisuudet nyt jotenkin sopivat toisiinsa. Näissä on vironvillaa ja vanhaa Novitan Floricaa. Kuviota muokkasin sen verran, että sain sen sopimaan silmukkamäärään (56 s., 3 mm:n koivuinen pyöröpuikko).

Resorin aloitin 3 o, 1 n -mallilla ja jatkoin 2 o, 2 n -joustinneuleena. Väljempi 3 o, 1 n -osuus voi mennä sujuvammin vaikka villapaidan hihan päälle, kun  taas 2 o, 2 n istuu napakammin. Ja ainakin vaihtelu toi rannekkeeseen eloa.

Edellisessä kämmekäsparissa olin pähkäillyt peukalokohdan kanssa. Olin nostanut peukalokiilan silmukat odottamaan, luonut muutaman uuden silmukan ja lopuksi peukaloa neuloessa poiminut silmukat luotujen silmukoiden reunasta.Ihan siis perusratkaisu ja siisti lopputulos.

Mutta poimittu silmukka on kuitenkin poimittu silmukka, joten mietiskelin, että mitenköhän väliaikainen aloitus toimisi poimimisen sijasta. Ja kyllähän se toimi: myös kämmenen yläosan puoli on nyt saumatonta neulepintaa ja käsine saa hyvän muodon. Varmasti käytän tätä jekkua jatkossakin.

Hihoista ja astioista

Täällä tänään pieniä, arkisia asioita. Kyltissä voisi lukea myös "koneessa puhtaat astiat", mutta tulipahan nyt vähän kattavampi kehoitus. Ei ole kuulkaa yks eikä kaks aamua, kun olen hylännyt omankin kahvimukini tiskipöydälle ja rynninyt kohti ulko-ovea.

Teksti on tehty opiston maagisella koneella, joka kirjoo ihan itsekseen. Pehmeäksi kulunut pellavankappale suostui asettumaan kehyksiin jopa melkein suoraksi.

Vihreät irtohihat ovat nyt melkein valmiit, se toinenkin kappale, siis. Mietiskelen vielä, että pitäisikö purkaa päättely ja käyttää edes hitunen jotain toista väriä. Sellaisia eleettömiä, kaiken kanssa käyviä lähdin kyllä tekemään, mutta onhan se myös hivenen tylsää. Pienet pintaneulekuviot tuli sentään lisättyä, etten ihan nukahtaisi neuloessa.

Pääsiäistuunaus iski tänä vuonna aika varhain. Ja ylipäätään iski; aika ajoin pääsiäinen menee ohi ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Rairuoho rehotti jo hyvissä ajoin ennen palmusunnuntaitakin. Lanseerasin myös käsitteen "kausimunat" (vrt. kausivalot, ent. jouluvalot) ja ripustin munia keittiön ikkunaan jo pari viikkoa sitten. Ja kun en muuta enää keksinyt, kaadoin keltaisia ja oransseja villapalloja skumppapullon korkkien päälle kulhoon ja kutsuin koristeeksi. :) Hyvin menevät siinä Lenin-kuvan seurana!

Muutenkin on kaikenlaista keltaista tekeillä tai ainakin mielessä. Okrankellertävä villatakki valmistuu piakkoin. Keltaista, ohutta pipoa tekisi mieli. Kevät on, siis.

Just niin jouluista

Täällä on vietetty hyvää joulua. Just hyvän siitä tekee mm. se, että syötiin aattona kalaa ja perunoita (esillepano ja vihreät herneet tekevät kuulkaa joulun mistä vaan) ja että todettiin, miten hyvää aikaa joulun jälkeen on pyyhkiä vähän pölyjä jne.

Kuvan sormettomat eivät itse asiassa liity jouluun millään tavalla, sillä ne annettiin ystävälle syntymäpäivänään 23.12. :) Ystävä kertoi olleensa pienenä hyvin tarkka siitä, että joulun hajuakaan ei saanut olla ilmassa vielä hänen syntymäpäivänsä aikaan. Hieman vanhempana hän tosin oli sitten osannut kauhistua sitä, millainen homma äidillään oli ollut loihtia joulu pystyyn aatonaattoyönä! :D

Ja väkisinkin näihin aikoihin annettuihin synttärilahjoihin taitaa hiipiä jotain tästä kaudesta. Löysin sentään ei-jouluista, vaaleanvihreää, pinkkipilkullista hyllypaperintapaista käärepaperiksi. :) Tuo tummemman punainen lanka on Maijaa, pinkki taitaa olla vanhaa Nallea. Puikot kolmosen, silmukoita ennen peukalolevennyksiä 12 per puikko.

Pienet aurinkoiset

Neulontakursseilla tulee kokeiltua uusia juttuja. Konttineule on tuttu ja hyväksi havaittu, mutta muiden dominoneuleiden viehätys oli jäänyt minulle vähän hämäräksi. Nyt siihen tuli valaistusta. :)

Ympyrädominoilla saa hauskan rakenteen tämmöisiin pieniin neulepintoihin, kuten kämmekkäisiin. Näissä oli 5 silmukkaa puikolla; langan värit sai kapeilla riveillä sopivasti esille.

Lanka on Caleido lace, puikot bambua, 3 mm. Väljähkö neuletiheys auttoi varmaan siinä, että ympyrät istuvat käteen ilman muita muotoiluja.

Peukalonreiässä jätettiin yksinkertaisesti pätkä neuletta

kiinnittämättä edelliseen kerrokseen. Kämmenpuolelle olisi voinut tehdä toisen kappaleen, pienen ympyrän tai suorakaiteen, jolla ison ympyrän reunat yhdistetään. Minä pistin vaan reunat päällekäin ja ompelin 2 lyhyttä saumaa oikealle ja nurjalle puolelle.

Kuulin kurssilla hyvän idean: neulo muista töistä jäävät langanloput saman tien dominopeiton jatkeeksi. Voisi kokeilla. :)

Jouluvillat, osa 5: lapasia pitkittäin ja poikittain

Muhku aina oikein -neule oli joulun teema lahjalapasissani.

Poikittain neulottuja, sini-harmaaraitaisia tai puna-valkoviiruisia rasoja valmistui kolme paria.

Alkuunsa katsoin osviittaa Novita-lehden ohjeesta (syksy 2013), mutta tein väliaikaisen aloituksen ja silmukoin saumat. Seuraavien parien kanssa toimin hyvin itsenäisesti (ohjetta tai ajatustoimintaa konsultoimatta), ja niistä tuli paljon suurempia. No, käyvät kintaista alulapasten kanssa. :)

Kummipojalle tein älypuhelinlapaset etusormi- ja peukaloaukoilla ja kämmekkäät vielä kaiken päälle. Aukon sisäpuolella on läppä, joka ehkä pitää kylmää vähän loitolla, jos sormet eivät hetkeen sivele luurin näyttöä.

Aina oikein -pinnassa saattaisi olla vähän enemmän pitoa kuin sileässä neuleessa, joten sitä on sekä lapasissa että kämmekkäissä. Täytyypä kysellä joskus pojalta, että toimivatko käytössä. :)

Jouluvillat, osa 4: pitkät ranteenlämmittimet

Ajastin loppuvuodesta julkaistumaan jouluvillapostauksia, kun en ollut paikalla tai ainakaan netissä läsnä. Tuntui, että muuten jouluiset asiat ulottuvat pitkälle tammikuuhun. Ja kyllähän tätä vielä yhä vähän riittää, jouluneulekirjanpitoa. :)

Harmittaa hieman, etten tehnyt muistiinpanoja näistä kädenlämmittäjistä. Kyynervarren kohdan läpimitta on juuri oikea  hihojen päällä pidettäväksi. Ranteen kavennukset menivät aika nappiin, samoin peukalokiilan levennykset.

Mutta kun nämä onnistuivat ns. korvakuulolta kerran, niin miksei toistekin, jos haluaa uusia. :)

Nämä menivät kaukokälylle postissa, joten ovat kevyet, vain muutama kymmenen grammaa. Lanka on samaa Caleido lace -merinovillaa, jonka oransseista osioista tein yhden pitsibaskereista.

Etupuolen keskellä on pieni pintaneulekoriste, jota olen ennenkin käyttänyt kämmekkäissä.

Pikana kummityttöselle

Valokuvaamisessa kaikki oli vähän kortilla - valo, aika ja kärsivällisyys nyt ainakin - mutta jospas minä selitän, mitä kuvissa oikein on. :D

Kuvittelepas lehmuksenvihreä ranteenlämmitin liilalla reunuksella. Kuvittele se saman tien sitten 12-vuotiaan siroon käteen, niin ollaan aika lähellä sitä, miltä kämmekäs lopulta näyttää. :)

Lanka Trysil Garn, 100 % konepestävää villaa, puikot 3,5.

Kaiversin vakiomateriaalistani, skumppapullon korkista, ruusu- ja lehtileimasimet, niillä painelin kortin ja sitten paketti postiin!

Pienet rannekkeet vaan

Ranteet palelevat helposti, kun tekee töitä koneella. ;) Ja kun päivän työmatkoilla on kiva näpertää jotain pientä, tein ranteenlämmittimet alpakasta, joka jäi tähteeksi joululahjakämmekkäistä.

Kuvio on 2 silmukan palmikko, jonka saa tehtyä ilman apupuikkoa. Jälkimmäinen kahdesta oikeasta silmukasta neulotaan sen ekan silmukan yli, sitten se ohitettu silmukka, ja lopuksi molemmat tipautetaan puikolta. Jälki on eloisaa ja taiteilu onnistuu bussissakin.

Väkersin palmikkosilmukat joka 4. kerros, muuten 2o, 2n -perusjoustinta 48 silmukalla. Lisäsin nelisen silmukkaa peukalokiilaan.

Peukalo sai kolon vaan ei kaulusta. Mitään jännää - nauhoja, nappeja tai tamppeja - ei ole mukana, koska näiden pitää olla kiltisti pitkien hihojen alla, eikä ainakaan tarttua mistään kiinni mihinkään.  Ihan toimivat. :)

Lämmin joulu: monen monta kämmekästä

Joulusarja kämmekkäitä oli niin kiva sommitella ja neuloa.

Palasia sai neulottua bussissa ja palavereissa. Yhteensä näitä tuli kymmenkunta paria.

Vinkki on viime syksyn Novita-lehdestä. Peukalon kokosin hiukan eri tavalla kuin ohjeessa, oli helpompi ommella kaikki saumat kerralla.

Langat ovat ohuemman sukkalangan vahvuisia tai jotain sinne päin - ainakin Hjertegarnin Sock woll, Gjestalin Maija, Pirtin kehräämön Roosanauha-lanka, Tove ja Nalle ovat käytössä.

Näiden kuvaaminenkin oli hauskaa. :) Koolla olivat melkein kaikki kälyistäni, ja se on harvinaista herkkua. Lisäksi luova sisarusjoukko nosti kuvaussession ihan uudelle tasolle ideoineen! :D

Joulumuisto. <3

Lämmin joulu: kämmekäspari nro 1

Ystävä näki syksyllä kaupungilla, jossain keskustan kaupassa, ranteenlämmittimet. Karheaa koneneulottua villaa ja hinta melkein 30 euroa.

Sanoin, ettei kannata ostaa. :)

Joulun kämmekästuotanto käynnistyi tällä parilla. :) Tein ribbineuletta: jos joustin vaikka olikin juuri se juttu, johon ystävä tykästyi.

Vaaleanpunaisen raidan tein omiani, muuten muistelin verrokkia. Lisäsin peukalokiilalla muutaman silmukan verran leveyttä ja päättelin peukalon mentävän kolon.

Lanka on pehmeää alpakkaa. Mukana myös lämmin joulutunne. :)

Kiitoskämmekkäät

Joululahjaneuleet ovat valloittaneet kaiken. :) Niitä on valmiina, viimeistelemättä, puolivalmiina ja lanka-asteella melkein joka kässäkorissa ja -pussukassa, mitä kotoa löytyy.

Niitä ei parane esitellä blogissa vielä, mutta nämä voi jo näyttää: Raksuni-mun eläkkeelle jäävälle työkaverille tehdyt kiitoskämmekkäät.

Raksu kiittää hyvästä työtoveruudesta, minä puolestani erään tärkeän lahjan logistiikasta sekä mäyräkoiran saamasta huolenpidosta. :)

Lanka on Novitan alpakkaa, jonka tuotanto on taidettu jo lopettaa.
Kuvio on vanhan Novita-lehden sukasta (talvi 2010). Systeemi on helppo ja hauska: siirrä 3 s. oikealle puikolle, vedä oikeanpuoleisin kahden nostetun yli, siirrä ne 2 takaisin vasemmalle puikolle. Neulo 1 o, langankierto ja 1 o. Seuraavat pari, kolme kerrosta sileää oikeaa ja kuvio uusiksi.

Yli vedetty silmukka rajoittaa pikkuisen neuleen joustavuutta, mutta 40 s. on ihan hyvä määrä kämmekkäisiin 3,5:n puikoilla, kunhan lisää silmukoita peukalokiilaan.

Näistä tuli aika kivat: kuvio tuo elävyyttä, mutta kokonaisuus ei kuitenkaan ole liian pitsinen. Toivon, että osuvat myös saajan tyyliin just eikä melkein. :)

Eriparivärit

Suureksi avuksi ollut työkaveri sai valita, millaiset kämmekkäät tahtoisi. "Väriä ja epäsymmetriaa" oli toiveena. Saamansa piti. :) Näitä värejä olen nähnyt hänen käyttävän, eikä värikimara aiheuttanut ainakaan näkyvää nikottelua. :D

Kämmekkäiden malli on syksyn Novita-lehdestä. Lankoina Siljaa, Maijaa ja Nallea.

Loppukesä (ok - alkusyksy ;)) on hyvä kausi käyttää paljon värejä. Valo on jo niin keltaista, että värit saavat syvyyttä ja ihan uusia sävyjä. Ihanaa sekin.

Viime viikonloppuna järjestettiin Helsingissä Käsityökortteli-

Kuva: Min's pic. <3

tapahtuma eli käsityöyrittäjien mukavat myyntimessut. Minnekäs ne neulojan jalat taas veivätkään... ;)

Vyyhti hehkuvan keltaista Ilun Handun merinovillaa kiipesi mukaan. Siitä voisi tulla pipo tai kauluri, kunhan on taas aika aloittaa uusia töitä.

Nyt puikoilla on kiire ja ruuhkaa. Tikutan kilpaa kellon ja kalenterin kanssa, sillä ihan, ihan kohta on juhlat, joihin haluan viedä neulotut lahjat.

Sen aikaa muut käsityöt ovat telakalla, ja vain välillä vilkuilen shetlanninhuivin reunapitsin ja Lankaleikin suuntiin...

Tulossa noin kymmenen paria kämmekkäitä

Syksyn Novita-lehdessä on yllättävän näppärä kädenlämmittimien ohje. Helppo ja nopea; mukavan rouhea lopputulos. Kivat kädessä.

Nämä nimipäivälahjaksi neulotut ovat testikappale ja prototyyppi: jouluun mennessä näitä (ja ehkä muun mallisiakin) kynsikkäitä voisi olla tehtynä ja paketoituna ainakin kymmenen paria. Tai täysi tusina.

Värit ja langat saajan tykkäysten mukaan; näissä Nallea. Lankavarastoni nöttösissä (ja vähän kerissäkin) löytyy, joten tuotanto voi alkaa. Täytynee tehdä yhdet itsellekin. :)

Niin ja siis kesän ja ruskasyksyn jälkeen seuraava vuodenaikahan on joulu, eiks vaan. Ja koska kevät tai ainakin sen odotus alkaa heti joulun jälkeen, kämmekkäitä voi melkein käyttää jo jouluna, eiks niiku vaan. Ainakin sisätiloissa. :D