Höyhenviuhkahuivi eli silkkinen f&f

Ystäväpariskunta meni naimisiin syyskuun alkupuolella, ja tilanne vaati silkkihuivia.

Olin ostanut 3 kaartiota Iton silkkilankaa Handmade Berlin -kaupasta toukokuussa tämäntapainen huivi ehkä jo etäisesti mielessä.

En kovin pontevasti etsinyt valmista ohjetta, sillä langat ja värit sanelivat kuvionsa melkein itse. :) Halusin värit kunnolla näkyviin ja sellaisen mallin, joka sopii materiaalin rouheuteen - jotain riittävän yksinkertaista mutta kuitenkin kauniin ilmavaa, johon saa ne väritkin... Tadaa: feather & fan.

Kaikki 3 väriä, marjapuuro, vaaleanharmaa ja vedenvihreä, ovat nättejä sävyjä ja sopivat yhteen. Harmaa ja vihreä ovat kuitenkin tosi lähellä toisiaan, yhtä vaaleita, joten koetin sommitella ne värit jotenkin niin, että  muodostavat kokonaisuuden punaisen pariksi.

Otin tämän puikoille jossain vaiheessa kesää. Aikataulu eli hääjuhlan päivämäärä oli tiedossa ja se, että oman siipivälin eli käsivarsien välisen matkan mittainen feather & fan -neule ottaa aikansa. Valmistuminen meni kummiskii ihan viimeiseen iltaan. Päättelyreunassa on muutama kerros vähemmän punaista kuin aloitusreunassa, sillä lanka uhkasi loppua. Päättelyn jälkeen sitä oli jäljellä kymmenisen senttiä...

Neulominen oli nopeinta yksivärisillä osuuksilla mutta muuten virkeintä raitavaiheissa. Kun f&f-neuletta tekee yli 160 cm, pieni vaihtelu tekee välillä terää. :) Langan pinnassa on pieniä hippusia, joten se takertuu hieman. Etenkään monivärikohdissa, jossa oli kaikki 3 lankaa mukaan, neulominen ei aina soljunut menemään, mutta 3,5:n pyöröpuikolla kumminkin nyt ihan kelpoisesti.

Huivin blokkaaminen oli suorastaan hauskaa. Se ei ollut ennen pingottamistakaan ihan vaan onneton mytty, vaan siinä oli hiukan ryhtiä jo valmiiksi. Pingotusrautojen pujottaminen oli helppoa ja huivi komistui entisestään yön yli kuivuessaan. Ja oli valmiina juhliin. :)

Baktus mannerilmastoon

Oi ihana Ravelry. :) Tällä kertaa siellä ihastutti ominaisuus, että langat voivat olla hakuehto.

Sain työkaverilta pussillisen iäkästä Novitan Puroa värissä Takkatuli. Kerän tai vyötteen perusteella ei osannut varmaksi sanoa millaista neulepintaa siitä tulee, joten katsoin Ravelrystä. Projektisivu toisensa jälkeen esitteli Puro-Takkatulta sileänä pintana, aina oikein -neuleena, joustinneuleena, eri tavoin raidoitettuna, huovutettuna... Ihan mahtavaa.

Kesäharjoittelijamme töistä on lähdössä opiskelijavaihtoon Moskovaan, jossa kai tulee talvisin kovinkin kylmä. Paksu Puro, aina oikein -neule, viitosen pyöröpuikko ja etenkin nopea Baktus valittiin tiukan neulonta-aikataulun (ja harjoittelijan) pelastajiksi. Lanka on sataprosenttista villaa ja pehmeni pesussa niin, että uskoisin sen käyvän kaulankin ihoa vasten.

Takkatulessa on aika paljon oranssia, mutta siinä liukuu menemään myös muita värejä. Tein tämän kahdelta kerältä, joiden värit osuivat aika kivasti toisiinsa nähden. Puroa jäi sen verran, että jätin sen töihin seuraavan palaverineuleen materiaaliksi. Eiköhän sillekin löydy joku paleleva vastaanottaja. :)

Ja hei, minä olen käynyt jossakin! :D Niin Jyväskylän neulefestareita kuin Pukkilan puikkopäiviäkin pääsin ihailemaan muiden blogien kautta, mutta viime viikon tiistaina olin itse Puikkomestarin neulebaarissa! Kokeile, jos vaan pääset, meillä ainakin oli kivaa &  hyvää. :)

Vähän niin kuin mysteerihuivi

Aloitin kevään neuleleirillä, Veera Välimäen kursilla koekappaleen, jossa oli tarkoitus kokeilla erilaisia juttuja. Kokeilin siinä huivin V-mallia ja lyhennetyin kerroksin tehtäviä kiiloja (nyt ainakin).

Kun sitten kotona löysin tekeleen taas pussistansa, en ollut ihan varma, mitä sille tekisi. Jos minulla oli ollut suunnitelma, olin jo onnistunut eksyttämään itseni sen ääreltä. Olisi tuon purkaakin voinut, sillä en ollut hirveästi pätkinyt lankoja vaan jättänyt odottamaan.

Mutta kun ihan kokeeksi neuloin sitä vielä kerroksen verran - se oli vaan niin mukavaa. Leppoisa aina-oikein nelosen koivupyöröpuikoilla ja sujuvalla villalangalla niin kuin vaan vei.

Ja kas, tällainen siitä sitten tuli, hieman omituinen reppana! :D Kiiloja olisi voinut tehdä alusta loppuun, kun kerran rupesin, mutta aloin epäillä, että näinköhän huivi jaksaa pysyä missään järkevässä muodossa kiilojensa kanssa. Olisi se varmasti pysynyt järjestyksessä tällä vanhan Florica-langan ja väljän neuloksen yhdistelmällä. Näissä kuvissa sitä ei ole vielä pingotettu, ei edes pesty, ja silti se on jo jossain kuosissa.

Käyttötapa tulee kuitenkin olemaan tiiviisti kaulani ympärillä syysmyrskyjä ja pimeyttä vastaan, joten paikkansa tämäkin löytää. Aion kyllä tarkkailla myös ystävävien ja sukulaisten ilmeitä, kun joku joskus näkee tämän väripläjäyksen. Jos jollakulla ilme kirkastuu ja käsi ojentuu huivia kohti, niin se on sitten löytänyt uuden kotinsa. :)

Peipponen

Neuloin Heidi Alanderin Peipposen talvilomalla helmikuussa, Lapin-matkalla. Ihan kuin olisi jo silloin tullut mieleen, että lanka ja väri ehkä ovat vähän talvisia, kun huivi on tarkoitus antaa eteenpäin huhtikuun lopulla.

Mutta vaihtoehdot olivat vähissä: tuhat kilsaa autossa neulomatta tai sitten huivi tulee näistä eväistä. :D (No oikeasti mukana oli myös varaneule, mutta sen edistäminen ei puhutellut yhtään niin paljon kuin tämän.)

Lanka on Sandnesgarnin Kitten mohairia, ja sitä meni pikkuisen päälle 2 kerää eli 100 g ja rapiat. Nelosen puikoilla tuli hyvää tiheyttä ja neulominen oli ihan miellyttävää. Mohair ei ole ihan suosikkikuitujani, mutta tämä ei takerrellut mitenkään erityisen pahasti.

Kaikki Heidi Alanderin ohjeet, joita minä olen neulonut, ovat olleet tavattoman huolellisesti kirjoitettuja. Ohjeen kanssa ei tarvinnut arvailla eikä säätää, ja tein siitä vain yhden poikkeaman. Tein huivin yläreunaan langankierron eli pidennetyn silmukan, sillä sekoitemohair ei jousta yhtä paljon kuin merinovilla, joka ohjeessa oli ehdotuksena.

Onneksi Suomen keväässä on hartiahuivikin välillä tarpeen. :) Ja jotain vaaleanvihreää paketointiin, niin eiköhän tästä ihan uskottava lahja tule vapun aattonakin...

Harmaa on huivissa hyvä

Minä täällä kokeilen, että toimiiko käsityö myös blogin yläbannerissa. Originaali on käsin kirjoitettu/väritetty ja skannattu ihan kynän jäljen testauksineen ja repäisyreikineen päivineen. Vähän tuntuu vielä siltä, että bannerin pitäisi olla siistimpi, koneella toteutettu. Mutta kun eivät ole nämä blogin tavaratkaan, vaan nekin on käsin tehty. :) No mutta, mietiskelen ja fiilistelen tuota.

Huivista: Vaaleanharmaa on aika huomaamaton väri, mutta senkin sitten huomaa, jos harmaata huivia ei ole. (Yksi harmaa huivi minulla on ennestään, mutta sitä ei lasketa arkihuivien vahvuuteen. Se käy lähinnä peitosta.)

Kun talvitakki on punainen ja aika paljon käytän värejä muutenkin, harmaa on välillä sopivan neutraali. Nyt on harmaa huivi ja just tuommoinen kaulaan kietaistavan kokoinen.

Ohje on nätti Campside. Muokkasin sitä sen verran, että tein langankierrot vähän eri systeemin mukaan. En tihentänyt rei'ityksen tahtia alareunaa kohti vaan tein ylä- ja alaosan toistensa peilikuviksi. Tein pikkuisen enemmän kerroksiakin. Lanka on vironvillaa, puikkokoko 3,5. Lankaa meni melkein tasan 2 isoa kerää. Tykkään - on kiva ja kevyt. :)

Joulun jatkot: Kummitytön pika-Baktus

Pari päivää ennen aattoa olin melkein jo siirtymässä siivoamaan askartelunurkkausta, kun huomasin kohtaloaan odottavan röyhelöhuivin.

Huivi oli ollut valmiina piiiitkäään. Sitä ei ole tässä blogissakaan, joten sillä oli siis ikää jo, hyvänen aika, vähintään 3 vuotta tai ylikin! Oho. Olin sitä muutaman kerran käyttänytkin, mutta sen röyhelöreunassa oli rakenteellista häikkää. Se odotteli uudelleenpingotusta tai jotakin, ja juuri sillä hetkellä oli niin houkuttelevaa vihdoin ja viimein kokeilla, että lähtisikö päätelty langanpää sopuisasti liikkeelle...

Purin huivin siltä istumalta ja hetken kuluttua lanka oli uudestaan puikoilla. Vyötettä ei ollut jäljellä, eikä muistikaan palvele, mutta sen muistan, että lanka on kokonaan tai valtaosin soijakuitua.Toisessa kuvassa (jossa mukana myös puunoksien varjoja ;)) väri on aika sama kuin luonnossa.

Siitä sitten Baktusta niin paljon ja usein kuin joulunalusäpinöissä pystyi neulomaan. Alkuperäisen Baktus-ohjeen lähteelle pääsee ehkä parhaiten Googlella/Ravelryssä. Tämä on tehty jo aiemmin koetellulla mallilla (levennys joka 4. krs, kunnes päätät olevasi puolivälissä ja alat kaventaa joka 4. krs).

Tämä oli kaikin puolin win-win-projekti: tuli purettua toimenpiteitä odottanut, ei ihan onnistunut huivi, sain käytettyä kivan langan, jota oli mukava neuloa ja kummityttö sai myös pehmeän, rakkaudella tehdyn lahjan. :) Kiirekään ei ahdistanut, kun kummityttö oli joulun muualla päin Suomea, ja aikataulut oli sovittu myöhemmäksi.

Arvoin pitkään pom-pom-tupsujen ja hapsutupsujen välillä. Vaaleanpunaiset hapsutupsut voittivat. :) En ole varma, onko vaaleanpunainen enää ihan teinin mieleen, mutta tämän punaisen sävyn kanssa se vaan sopii niin hyvin. Ja konstikos ne on napsaista pois, jos hiertävät.

Joulu on nyt tällä vietetty jatkoineen päivineen, johan se loppiainenkin meni. Kohta voi kääntää ajatukset jo kevääseen (kunhan nyt vähän ensin lämpenee :)).

Shetlanninhuivista suikale

Shetlanninhuivi töksähti ongelmaan reunapitsiosuuden kanssa joskus vuoden 2013 lokakuussa. Olin säätänyt reunassa hieman omiani, joten siitä tuli jotain muuta kuin tiukka suorakulma, kuten mallin mukaan olisi tarvittu.

Päätin jo silloin, että en pura muuten hauskan näköistä reunaa, vaan kursin homman kasaan tekemällä huivista neliön sijasta kaarevan suorakaiteen (paremman termin puutteessa).

Puolentoista vuoden odottelun jälkeen yläosan neuloi yhdessä illassa. Huivi on nyt myös pois nolot odottajat -listaltani, jonka tein lankaostosteni stoppariksi.

Tein puuttuvan osan lyhennetyillä (eli siis pitenevillä) kerroksilla keskikohdasta aloittaen. Kerros piteni aina 3 silmukan verran sekä oikealla että nurjalla puolella.

Näillä väreillä kokomittainen neliö-Shettis olisi ehkä ollut aikamoinen karkkipläjäys, vaikka ruskea keskiosa olisikin hillinnyt hieman menoa. Trio-jäätelö siitä yhä tulee mieleen. :) Lanka on Maija-vahvuisia villasekoitelankoja; ehkä eniten kuitenkin vanhoja Nalleja.

Päättely ja pingoitus olisivat varmasti ottaneet toiset puolitoista vuotta jonkin aikaa, ellen olisi äkisti keksinyt, kenelle huivi kuuluu. Nyt se meni lämmittämään ystävää, joka viettää synttäreitä ihanan kevään keskellä.

Lovely Ley Lines

Veera Välimäen ja Joji Locatellin Interpretations 2 -kokoelma pisti eteen vastustamattoman houkutuksen: Ley Lines -huivin. Siinä yhdistyi niin moni nappijuttu, että työjonon ohituslupa annettiin kyselemättä.

Ensin kyllä löytyi lanka: suomenlampaan kampavillaa Lankamaailmasta, pehmeistä pehmeintä ja suloisen perunankuorenväristä. Lankaan käy hyvin tällainen suuri, selkeä ja rouhea huivimalli.

Ley Linesin eri suuntiin kääntyvät joustinneuleosiot ovat  hauskan näköisiä. Osioita tulee lisää neulomisen edetessä ja niiden mukana vähän vaihtelua. Vain viimeisen levennysosion loppupuolella ehti tuntua siltä, että silmukkamerkkien siirtely oli kerroksen ainoa tapaus...

Perusmalli taipuu varmaan vaikka mihin muunnoksiin. Joustinneuleeseen voisi yhdistää jotakin muuta jännää tai tehdä jokaisen osion eri pintaneuletta. Ley Linesin ohjeessa on käytetty ohuempaa lankaa, ja sellainenkin versio olisi oikein viehko.

Nyt, kun kevät on jo melkein täällä, tämä peitto päällä voi jo ehkä vaihtaa ohuempaan takkiin. :)

Turkoosit sulat

Tästä on tullut jo tapa: Pois lähtevä työkaveri saa huivin. Tällä kertaa malli on Indian Feathers. Sulkaahan tuo kuvio muistuttaa, ja kokonaisuudesta tulee mieleen linnun siivet. Huivin saa kietaistua lämmikkeeksi joko tiukkaan kaulaliinatyyliin tai aseteltua hennommin riippumaan hartioilta. :)

Ohje on hyvin kirjoitettu ja malli kiva neuloa. Alaosan kuviossa tapahtuu, sileässä yläosassa noukitaan vain pikkuhiljaa lisää silmukoita kyytiin ja päätellään lopuksi kaikki kerralla.

Leveydestä tuli sopiva ohjeen mukaisena, mutta korkeuden riittävyyttä varmistelin neulomalla useampaan kertaan "sulan" keskiosan kerrokset. Minulla oli lankana Florica, puikot 3,5-4.

Huiviin olisi sopinut hyvin helmet tai nypyt, kuten ohjeessakin ehdoteltiin, mutta jouduin jättämään molemmat väliin. En löytänyt sopivan värisiä helmiä, eikä lanka olisi riittänyt nyppyihin. Mutta ei se mitään, ihan hyvä tuli näinkin. :)

Roomalainen nurmilintu

Ensimmäisen täyden (sanan kaikissa merkityksissä) työviikon jälkeen lomasta tuntuu olevan paljon aikaa. Mutta matkoillakin käytiin, lähdimme Tapaninpäivänä viikoksi Roomaan. Ajatukset olivat silloin vielä joulussa, ja matkafiilistely alkoi melkein vasta koneessa.

Myöhään lähtöä edeltävänä iltana muistin matkaneuleen ja pistin käsveskaan pari kerää keltaista Floricaa, Novitan Lanka-Delin loppuunmyynnistä löytynyttä, bambukierrepuikot ja tutun Nurmilinnun ohjeen. Neule lentotilassa. :)


Nurmilintu oli hyvää neulottavaa koneessa ja erilaisilla väliajoilla. Ohjetta ei tarvinnut oikeastaan edes pitsikerroksilla enää, kun olen tehnyt jo 2 huivia samalla mallilla.

Roomassakin tarvittiin lämpimiä vaatteita, sillä parina päivänä lämpötila oli melkein nollassa ja tuuli hurja. Aurinko kuitenkin paistoi ja välillä lämmittikin. Keltaisen huivin kanssa sopii odotella valoa, lämpöä ja aurinkoa tännekin. :)

Jouluvillat, osa 6: Saali kahdessa vuodessa ja tunnissa

Punainen saali oli tekeillä jo maaliskuussa 2013. Alun perin se oli ajateltu ystävän pyöreiden syntymäpäivien kunniaksi, mutta valmistuipas hänelle sitten seuraavan vuoden jouluksi. :)

Puolitoistametrinen putki oli vaan niiiiiin yksitotista neulottavaa. Joskushan yksinkertainen on juuri hyvä, toki, ja tv:n ääressä tämä enimmäkseen edistyi minkä edistyi.

Kun neulomisosuus oli taisteltu loppuun, projekti oli jumiutua sisuskankaan etsimiseen ja etenkin sen päärmeiden ompeluun. Että se aloitus kesti. Itse ompeluun kaikkine mittailuineen, langan puolaamisineen ja silityksineenkin meni kuitenkin korkeintaan tunti.

En löytänyt muististani tietoa, että mistä ja miten minulle oli siunaantunut suuri määrä sekä keltaista että punaista Novitan Rose Mohairia. En oikein pidä langasta - mohairia vähän, muovia paljon. Nyt molempia värejä on kuitenkin jo enää rippeet jäljellä, sillä tein aikanaan keltaisesta samanlaisen saalin.

Tämäntapaiseen huiviin lanka onneksi käy. Pinta näyttää elävältä, kun neuloo suurilla puikoilla, eikä tämä ehkä ole sellainen käyttökaulahuivi, jossa materiaali olisi todella koetuksella. Kuviin huivin olisi tietty voinut asetella jotenkin auki, mutta ehkä tilanne kuitenkin vastaa arkitodellisuutta... ;)

Jouluiset neuleet on nyt esitelty, sekä pitkin matkaa että jouluvillakoosteena. :)

Punareunasimpukat

Tein kesällä lahjaksi kaksikin simpukkahuivia. Ensimmäisen siksi, että malli näytti kivalta neulottavalta. Toisen siksi, että se todellakin on hauska tehdä. :)

Joululahjaneuleiden viimeistelyvaiheen tueksi tarvitsin jotain mukavaa nyt myös puikoille. Jokaista pääteltyä sukkaa kohden sai taas neuloa pari kerrosta, tyyliin. Valitsin simpukat, koska tällaiselle huiville olisi itselläkin käyttöä.

Huivilla on muitakin hyviä ominaisuuksia kuin että se on mukava neuloa. Iso huivi painaa vain n. 100 grammaa ja höttöisenä sen voi rullata pieneen tilaan vaikka käsveskan pohjalle. Lämminkin se on. Hyviä piirteitä matkahuiville.

Huivi valmistui muutamassa illassa, kun selkeän mallin oli oppinut jo ulkoa. Liila Baby ull -merinovilla sai punaisen päättelyreunan baskerin jämälangasta, merinovillaa sekin. Nehän ovat melkein kuin setti! Baskeriin palataan vielä.

Jänöjussin huivi

Pitkästä kaulahuivistä tuli jotenkin nostalgisen oloinen, vaikka sillä oli niin arkiset ja vaatimattomat lähtökohdat.

Huivi piti saada alulle, kylille ei kerennyt ja lähimarketissa on vain Novitaa. Isoveljessä on sentään kiva petroolinsininen, jonka seuraksi otin kerän sinapinkeltaista.

4,5:n puikoilla helmineulettakin tulee ihan joutuisasti, ja aina kerien vaihtokohdassa tein erän raitoja huivin ja neulomisenkin piristykseksi.

Reunasta sai kauniin tekniikalla, jonka nimeä en tiedä millään kielellä, kun se englanniksikin jo unohtui. Siinä nostetaan joka kerroksen viimeinen silmukka niin, että lanka jää silmukan eteen. Kun nostettu silmukka sitten seuraavan kerroksen alussa neulotaan, kiertävä lanka kiepauttaa reunasilmukasta siistin.

Mahdoton selittää. Helppo tehdä.

Hapsuja vielä emmin. Kivan näköisethän ne olisivat, mutta jos ne ovat koko ajan takin vetoketjun välissä... Sen ehtii vielä päättää, huivi ei matkaa vielä minnekään. :)

Kun ihanalla huivimallillani oli vielä päällään hiihtotakin oloinen ulkolutakki, jo kuvatessa alkoi soida päässä "Kun pikkupojat suksillaan laski mäessään..." :)

Sattumaraidat-huivi

Grafiitinharmaan Nurmilinnun italialaista villalankaa jäi vielä runsaanlaisesti. Lanka on katkeillutta, joten yhdestä kerästä tuli monta pientä kerää. Siinä oli sitten raidallisen huivin eväät jo valmiiina.

Yläosasta (eli leveimmästä kohdasta) tein sitkeästi tasaisen tummanharmaan, yhä pieneneviä keriä yhdistelemällä, ettei kokonaisuus näytä liian villiltä. Mietin sitäkin, että onko reikärivi värinvaihdon kohdalla tarpeen, mutta jotain suunnitellun työn tuntua ne toivat lisää. Huivi näytti vähän turhan jämäjämätyöltä, jos väri olisi vaihtunut tuosta vaan. :)

Rakenne on muuten sama kuin Nurmilinnussa, mutta en lisännyt pitsiosuuksia. Eli siis suunnikasko tuo olisi, vai vaan epäsymmetrinen kolmio. Yläreunan päättelin niin, että siitä tuli todella joustava, ja pingotin sen pienille lenkeille kaapeleiden avulla.

Huivi asettuu aika kivasti kaulan ympärille, ja näkyville voi valita yksiväristä tai seepraraitaa. Ei tästä taida kuitenkaan sille työkaverille olla huiviksi, jolta langat sain... Vähän turhan boheemi, luulen. Mutta em. hakusanalla löytyy kuitenkin ystäväpiiristä just oikea kohde. ;)

Mustat simpukat

Toinen kesällä neulomani simpukkahuivi on musta. Musta Glam Shell näyttää niin dramaattiselta valkoiseen verrattuna. :) Tällekin oli uusi koti tiedossa jo valmiiksi.

Ettei huivi vaikuttaisi synkältä mustanansa, ripustelin reunaan pieniä lankarusetteja. Jätin ne kiristämättä ja päättelemättä, joten jos ne olisivat herättäneet kauhistusta, ne olisi ollut helppo nyppiä pois.

Totesimme huivin saajan kanssa, että ruseteista roikkuvat langanpätkät näyttivät jotenkin kivoilta. Niiden seuraksi olisi voinut rakentaa oikein kunnon hapsut, ja kokonaisuudesta olisi tullut astetta boheemimpi.

Mutta ehkä se olisi ollut epäkäytännöllinen ratkaisu: aina langanpätkä takin vetoketjun välissä ja näin. Niinpä päättelin langat, ja huivi sai sen myötä hiukan romanttisemman ilmeen.

Lankana on tässäkin Vikingin Baby ull -merinovilla, jota meni hiukan yli 100 g. Puikot 6 mm.

Ja kai tällainen täytyy tehdä vielä itsellekin. :) 100 grammaa painava huivi lämmintä merinovillaa, jossa on kokoa vaikka torkkupeitoksi, mutta jonka saa rullattua käsilaukunkin pohjalle... Must.

Kuinka kuralanka kesytetään

Työkaveri oli joskus ostanut erän italialaista villalankaa, mutta sepä olikin ihan sutta ja sekundaa. Koska hän oli tullut säästäneeksi (vaan ei palauttaneeksi...) langat, hän toi koko kassillisen minulle vaikkapa askarteluproggiksiin käytettäväksi.

Aloin keriä lankaa uudelleen, ja lanka on kyllä ihan kuraa - katkeillutta ja osin hiipunutta. Jokaisesta kerästä tuli 3-4 pikkukerää ja pari isompaa, kun poisti huonot kohdat. Toisaalta se osa, mikä ei ole rikkinäistä, on ihan priimaa.

Sitten toinen työkaveri lähti muihin tehtäviin. Hän sai mm. neulelahjakortin, ja tilasi siitä huivin - juuri pätkälangan värisen, graffitinharmaan huivin.

Tein Nurmilinnusta jo yhden, varsin räiskyvän version, mutta teki mieli kokeilla mallia myös yksivärisestä langasta. Tälle langalle ja myös aina oikeaan neuleeseen sopii mainiosti kerien yhdistäminen pujottelemalla neulalla langat yhteen, joten pääteltäviä langanpäitä ei jäänyt.

Pienemmistä keristä teen raidallisen härpäkkeen, jossa useimmat raidat ovat niin leveitä kuin minikerällä sattuu olemaan lankaa. Nurmilinnun perusrakenne sopii tähän hyvin: epäsymmetriseen muotoon käy hyvin se, että raitojen leveys vaihtelee. En tee tähän pitsiraitoja, sillä raidat ja reikärivit ovat jo riittävä juju. Leveä yläosa on harmaata, joka rauhoittaa vähän raitojen vilinää.

Jos kokonaisuudesta ei tule liian kummallinen, tämän huivin saa työkaveri, jota kuraerä lankaa harmittaa kuulemma vielä vuosienkin jälkeen. ;)

Villejä värejä

Huivihuvit sen kun jatkuvat. Keksin vielä yhden ystävän, jolle en ole neulonut huivia. :) Hän pitää väreistä, ja Austermannin iloinen Caleido lace sopii hänelle justiinsa.

Kaunis Nurmilintu-huivi näyttää toimivan värissä kuin värissä. Yksivärisenä (tai semi-solidina) se on mutkaton ja tyylikäs, reippaasti raidallisena vähän boheemimpi.

Nurmilintu oli rentoa neulottavaa. Aina oikeaa on sopiva määrä: pitsiraita tuli vastaan, kun "kauli ja käännä" -neulonta alkoikin jo hetkeksi riittää. :D

Kaarevareunaisen huivin pingottaminen onnistui ok, vaikka kuinka yritin tehdä siitä hankalaa. ;) Päätin jostain syystä pingottaa kaarevan reunan nuppineuloilla enkä kaapeleilla, ja jatkoin vaan, vaikka vaikeaa oli. ;) Kaapelit ovat paras neulonta-aiheinen hankinta ehkä ikinä, totesin taas, kun säätämällä säädin nuppineulametsää kohdilleen.

Heidi Alander näyttää suunnittelevan hienon ja aina hiukan erilaisen huivin toisensa jälkeen. Nurmilintu on epäsymmetrisenä vähän perinteisistä poikkeva malli. Sen saa kivasti kiedottua kaulan ympärille, hartiahuivimalliksi voi valita jonkin muun.