Kukkia ja kehuja.

Tämä mun pihasta puutarhaksi -operaationi on vielä kokonaisuutena niin keskeneräinen, että kukkivaa löytyy harmillisen vähäisesti. En malta perustaa yhtä penkkiä kerrallaan, mutta olen niin pihi tai vaihtoehtoisesti sen verran rahaton, että maltan (tai ainakin yritän) kasvattaa ison osan siemenestä. Mulla on siis monta penkillistä pieniä taimia. Kenties siksikin olen turvautunut yksivuotisiin, jotka kukkivat samana kesänä ja mielellään siementävät kukkiakseen seuraavanakin.

Mielestäni hyvä esimerkki sellaisesta kesäkukasta on silkkiunikko.

Tämä yksilö oli viime syksynä kylvetyistä ensimmäisenä kukassa

ja on kaunis pari ainoana hengissä selvinneelle jaloakileijalle.

Punavalkoisella ei vaan voi mennä mettään.

 

Valkoista on enemmänkin.

Ensi kesänä myös, jollen näitä napsi esimerkiksi maljakkoon tai poista kukinnan jälkeen.

Hento ja herkkä tapaus on nimeltään joko kesäraunikki tai kesäharso, riippuen siitä keneltä kysyy.

Rakastuin häneen viime kesänä, jätin osan kylväytymään, osasta otin siemenet talteen

ja taisinpa myös ostaa pussillisen lisää.

 

Viime kesäisistä siementäneenä kukkii tuliunikkokin.

Se saa kyllä siirtyä, ei nimittäin sovi värinsä puolesta tähän penkkiin.

Tuliunikko on siitä hauska, että kukat ovat auki ainoastaan aurinkoisella säällä, muutoin ne pysyvät tiukasti supussa.

Seurana silkinhohtoinen silkkiunikko.

 

  

Verenpisara ei ole riippamallia, mutta varsin rennosti kuitenkin kasvaa.

Laitoin sen nojailemaan etuoven luokse kaidetta vasten ja ylihän se siitä pyrkii.

Hyvin kaunis on ja ihastuttavan ahkera kukkija.

 

 

 

Kukkaa ovat tehneet myös miinanköynnökset, mustasilmäsusannat ja päivänsinet.

Ahkeruudesta heitä ei kylläkään voi kehaista: kukka siellä toinen täällä.

 

 

 

Kurjenkello päätyi kukkapenkkiin hieman vahingossa:

poimin viime kesänä kukkakimppua pellon reunalta ja tämä tarttui juurineen mukaan.

Iskin sen multaan ja ajattelin, että katsotaan kuinka käy.

Hyvin kävi.

 

Niittyhumala sen sijaan on bongattu ja pelastettu nurtsilta ihan tarkoituksella.

Nyt se kasvaa Ville-koiran muistopenkissä, johon tietysti halusin myös villejä kasveja.

 



Nurmikolta löytyy myös apilaa, jota on paikoin suloisina ryppäinä.

Pörriäisten suosimina valkoisina mattoina.

Mua ei henkilökohtaisesti juurikaan haittaisi, vaikka nurtsin tilalla olisi tätä ja sammalta.

 

 

 

Keväällä ostettu loistojasmike 'Tähtisilmä' yllätti ihanasti ja kukkii sievästi jo ensimmäisenä vuonnaan.

Istutin sen paraatipaikalle pihan "uudelle" alueelle

ja aikomuksena on perustaa sen ympärille oikein komea ja näyttävä perennapenkki.



Yllätti muuten tämäkin:

taisin sittenkin saada yhden hyvin pienen ja hyvin hitaasti kasvavan keijunmekon!

 

Vielä viimeinen yllättäjä.

Osaisikohan joku kertoa, mikä käenkaali on kyseessä..?

Se on ilmestynyt erääseen penkkiin ihan ykskaks,

ja mä olen sitä välillä käynyt ihmettelemässä, mutta en tarkemmin tunnista.

Kiitos jo etukäteen, jos joku jotain tästä tietää!

 

Kiitoksista tulikin mieleeni..

Sain äskettäin kiittelevän, kehuskelevan ja hehkuttavan, siis erittäin ilahduttavan tunnustuksen MehtäPirtistä. Suuresti kiitosta, kehua ja hehkutusta sinnekin! Todella mukava tunnustus!

 

Kirjoita postaukseen kiitos jollekin blogille tai bloggaajalle. Vaihtoehtoisesti voit kehua blogia, johon palaat kerta toisen jälkeen tai hehkuttaa meille muille blogia, joka on inspiroinut sinua. 

Suosittele. Mukaan saa laittaa pienet perustelut tai tarinan. Näin sinä ja minä saatamme myös löytää lukulistallemme jotain uutta ja ihanaa. Haastetta saa jakaa eteenpäin omassa blogissa ja haastekuvan saa napata halutessaan mukaan. Laitetaan hyvä kiertämään.

 

 

 

Tykkään tosi paljon tosi monesta seuraamastani blogista ja varmasti tykkäisin tosi monesta minulle vielä tuntemattomastakin. Tällä kertaa kehuni lähtevät seuraaviin osoitteisiin, joista löytyy mahtavia, tällä hetkellä erityisen ajankohtaisia eli enimmäkseen puutarha-aiheisia blogi-aarteita:
 

 

Ihan pihalla ja välillä sisällä

gardenia

Anun puutarha

MARIAN KOTI JA PUUTARHA

Tontti 559m²

Hannala

Mielen Lumoa
 

 

Jollette jo ole näihin blogeihin tehneet tuttavuutta, suosittelen lämpimästi! Ihania ja inspiroivia jokainen, täynnä kesää ja kukkasia ja toinen toistaan upeampia puutarhoja.

Hyvää maanantaita, vielä parempaa viikkoa ja ihan parasta heinäkuuta!

Än yy tee, nyt!

Nyt on koo ee äs ää, kesä! Ihana, odotettu kesä.

Tuntuu muuten ihan hassulta ajatella, että koko pienen ikäni olen ollut talven ystävä.

Enää en osaa päättää, mikä vuodenaika on mieluisin.

 

Kesässäkin on nimittäin puolensa..

Aika hyvät puolet onkin.

Kukat, nehän ovat suorastaan erinomaisia puolia.

 

Tässä tummanviolettia 'Queen of Night' -tulppaania ja särkynyttäsydäntä.

 

 

 

 

 

Norjanangervo, se tylsä ja tavallinen, oli pari päivää sitten upeimmillaan.

Nyt meinaa jo vähän ruskettua, harmi.

 

 

 

Tulppaaneista viimeisetkin ovat auenneet

ja lohenpunainen, jonka piti kai olla vaaleanpunainen,

alkaa olla edes hieman vaaleanpunaiseen vivahtava.

 

Kerrottuja kaunottaria nousi myös toisaalle, puolta lyhyempinä vain.

Ihmettelen suuresti, sillä mielestäni tässä penkissä on paljon paremmat oltavat.

 

Ilmeisesti tulppaanit tuumaavat toisin.

 

 

 

 

Esikasvatit ja talvetetut ovat haukanneet happea vuorokauden ympäri

nyt jo jokusen päivän.

 

Lähes kaikki (jotka olen tänne saakka saanut hengissä säilymään)

voivat edes kohtalaisesti, mutta esimerkiksi verenpisara innostui kukkimaankin.

 

Hänhän kukki melko komeasti talvilevollaankin, mikä onneksi aiheetta hieman pelotti.

Nyt ihanaisella on sekä kokoa että kukkia tuplaten!

 

 

 

 

Kasveista suurin osa on talon pohjoispuolen suojaisalla terassilla.

Muutama viihtyi heti ensikokeilulla eteläpuolen tuulisella ja paahteisella sisäänkäynnilläkin,

muutama taas otti nokkiinsa ja sai siirron, ettei vaan liiaksi järkyty.

 

Tein saman mokan myös viime vuonna.

Jokohan ensi vuodeksi oppisin ja hoitaisin karaisun ainoastaan terassilla..?

 

 

 

Mummonpalsami on mukava uusi tuttavuus.

Se on hyvin samanoloinen kuin jättipalsami, joka on jo tullut tutuksi (ei vielä liian),

mutta paljon sirompi ja verrattain matala.

 

 

 

 

Kukkiaankin eräs yksilö jo esitteli.

Tämän jälkeen joutui punkkihyökkäyksen uhriksi

ja siitä selvittyään urheasti jatkoi kukintaa.

 

 

 

Kesäkukkia kävin shoppailemassa lisää.

 

Kaksivärisen miljoonakellon lykkäsin ruukkuineen hinkkiin

ja toivon että se kasvaa oikein rennoksi ja roikkuvaksi.

 

 

 

Neljä sammaria odottelee kasvikaappiin pääsyä.

 

 

 

Kaksi löysi paikkansa saman tien.

 

 

 

Kesäbegoniaa ostin vähän riskillä,

me ei nimittäin begonioiden kanssa meinata aina tulla toimeen.

 

Taka-alalla näkyy myös vihreä värinokkosen lehti.

Yritän yhdistellä ja tehdä asetelman. Hui.

 

 

 

Noin kuukauden verran "myöhässä" viime vuoteen nähden

puhkesivat kukkaan ensimmäiset vahinko-orvokit.

 

Tuo mikkihiirimäinen on oikeastaan aika hauska ja taitaa olla jokin risteymä:

ei ole hänenlaistaan aiemmin näkynyt.

 

 

 

 Ja hoi, te kasvitietävät siellä, tämä on erityisesti teille!

 

Kaipaisin tunnistusapua seuraavanlaisen tyypin kanssa. Sitä on pienissä määrin eräässä kukkapenkissä,

mutta mulla on jotenkin sellainen tunne, että kasvattelen jälleen rikkaruohoja..

 

Joten jos joku tietää, mikä kasvi on kyseessä, olen kovin kiitollinen tiedon jakamisesta!

 

 

 

Lopuksi vielä herra kesäkisu, joka nauttii lämpimistä, suloisista kesäpäivistä pihalla.

Kissa käy tuvassa lähinnä tankkaamassa ja painuu äkkiä takaisin ulos laiskottelemaan.

 

Hän on selvästi sitä mieltä, että kesä on vuodenajoista se paras!

 

 

 

Ihanaa kesää teille!

Tilannekatsaus.

Sisätiloissa on viimeisen viikon aikana tapahtunut hurjasti kasvua. Nämä kuvat ovat parin päivän takaisia, joten taimet ovat tästä vielä hieman venyneet ja tuuhentuneet.

Topakoiden daalioiden kanssa mulla meinaa iskeä paniikki, että olinkohan sittenkin hölmö, kun laitoin ne yhteiseen ruukkuun toistensa seuraksi. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun liian läheinen ystävyys aiheuttaa kitukasvuisuutta.

Miinanköynnöksistä yksi on jo takertunut tiukasti keppiinsä. Lehdet ovat kyllä niin hienot, että odotukset kukkien ulkomuodon suhteen ovat korkealla.

Susannatkin kiemuroivat innokkaasti. Säilyketölkkiamppelissa taitaakin olla vähän turhan lyhyet narut heidän makuunsa: yhdellä tulee yläkertanaapuri pian vastaan ja toinen luikertelee kohta verhotangossa.. Keltainen susannakylvös ei tuottanut mitään, siemenet olivat viime kesäisistä itse kerättyjä.

Supersievä kelloköynnös on näistä ehkä kaikkein hienotunteisin tarrautuja. Lujasti sekin on tuissaan kiinni, mutta ote näyttää hyvin sirolta, kun vertaa kahteen edellämainittuun.

Mummonpalsamit ja zinniat ovat vielä hieman hontelovartisia, mutta onneksi ihan hyvinvoivan oloisia. Yksi päivänsini on lehdiltään erikoisen kirjava, tummemman vihreää laikkua täynnä. Taimen mainion voinnin puolesta oletan sen kuitenkin olevan ihan normaalia. Korjatkaa toki oletukseni, jos tiedätte toisin!

Hyötykasvipuoli odottelee koulimista. Ruukutkin ovat odotelleet asukkeja jo toista viikkoa. Eipä noiden kanssa kai ihan hengenhätä vielä olekaan. Paprikoista iti muuten kaksi neljästä.

Vuorenkilpikylvös on otettu takaisin huoneenlämpöön ja kevyesti kelmutettu. Nyt vaan jännätään ja toivotaan! Täytyy sanoa, että ihmettelen kyllä kovasti, jos tuolta mitään nousee. Verenpisarasta trimmasin taas pahimpia risuja. Uutta vihreää on tullut tosi paljon ja ylöspäin tahtoo hän. Värinokkoset meinaavat kukkia, äkkiä sakset käteen!

Ihan kaikki ei kuitenkaan mene toivotulla tavalla. Aina ei siis kasva. Se olemattoman näkymättömänä kitkutellut keijunmekko menehtyi. Iloitsin liian aikaisin kahdesta orvokistakin, pieni mattimyöhänen menehtyi myös. Kuisma ja korallikeijunkukka itivät tammikuukylvön jälkeen vaatimattomasti, mutta silloinen valon vähyys taisi koitua niidenkin harvojen kohtaloksi.

Ja tämä tässä on krassikylvös. Ei idä, ei. Ei ole koskaan aiemminkaan itäneet mun krassit muuten kuin suorakylvöllä. Eilen kuitenkin päätin, että en vielä luovuta, ja laitoin uuden satsin multaan. Toivottavasti nyt onnistuu!

 

Hyvää tätä päivää kaikille!

Kevät on kaaoksen aikaa.

Kyllähän se nyt on jo kevät, eikös? Näin mä tuumailin ja laskeskelin. Maaliskuun on vaan oltava ensimmäinen kevätkuukausi, oli lunta tai ei. Näin myös väittävät ainakin värinokkoset, jotka ovat ihanaisen auringonvalon voimalla saaneet upeat värinsä takaisin ja kasvaneet käytännössä kiinni ikkunaan.

Kyllä, kevät, ihan selvästi!

 

 

Alavasemmalla on hyvänä esimerkkinä vielä melko harmahtava lehti. Suunnilleen sen sävyisiä eli aika sävyttömiä nokkoset olivat läpi pimeimmän ajan. Yhden nokkosen kanssa kävi talven aikana vähän kummallisesti: yleensä ne eivät juurikaan ota nokkiinsa siirtelystä, mutta erään reppanan jouduin vaihtamaan ikkunalta toiselle ja se päätti lopettaa ennen niin loistokkaan elämänsä siihen paikkaan. Harmillisesti se sattui vielä olemaan sellaista väriä, jota mulla ei ollut kuin se yksi ainoa. Noh, näitä aina välillä käy.

 

Vielä värikirjoakin varmempi kevään merkki on seuraava sekasorto, käsittämätön kaaos keittiössä.

 

 

Kaiken tuon ruukun, mullan, kannun, lusikan, taimipurkin, elmukelmun, koristekiven ynnä muun roinan alla on meidän ruokapöytä. Olen pikkuhiljaa aloitellut esikasvattelun ohella myös viherkasvien (joiden päälukua en uskalla laskea) mullan- ja ruukunvaihdot, ja eihän niihin hommiin ole parempaa työskentelytasoa kuin se (onneksi suuri) pöytä.

 

Keittiö on muutenkin tämän talon ehdottomasti paras huone kasvattelutarkoituksiin. On tasoa, eteläikkunaa ja pitkä ikkunalauta. Tämä toki hankaloittaa sellaisia keittiössä tavallisemmin tapahtuvia asioita, kuten kokkailua ja syömistä..

 

Hannalassa oli muuten hyvää pohdintaa ja mielipiteitä erilaisista ja -merkkisistä multalaaduista, käykää vilkaisemassa!



 

 

 

Kevääseen kuuluu tietysti myös koulimisia, kylmäkäsittelyitä ja kylvämisiä.

 

Koulinnasta ei sen enempää, ei kai siinä mitään kovin mielenkiintoista ole. Maininnan ansaitsevat nyt vain kollaasin ylimmissä kuvissa olevat kelloköynnökset, jotka ovat hassusti jässähtäneet omiin vaiheisiinsa: toinen jäi jumiin siemeneensä ja toinen ei pääse sirkkalehteä pidemmälle. Vaikka itävyys tuntui olevan hyvä tai jopa ihan kehaistava, seitsemästä viisi heitti henkensä ja pistin lisää tulemaan. Mummonpalsamilla alaoikealla vaikuttaisi olevan sama ongelma, vai onkohan vika kenties kasvattajassa..? Keisarinelämänlangasta ei ole pahaa sanottavaa.

 

Kylmää saavat vuorenkilven siemenet, jotka itse keräsin. Lykkäsin ne jääkaappiin itämisen toivossa, kun mullasta ei meinannut puskea yhtään mitään. Toivottavasti toimii! Jännittää! Kylmäkäsittelyyn pitäisi laittaa myös kilpiangervoa, kunhan ehdin, viitsin ja jaksan.

 

 

 

 

Uusimpia kylvettyjä aiheuttamaan lisää kaaosta:

 

• Zinnia valkoinen
• Mökinihmekukka -sekoitus
• Miinanköynnös 'Feathers Red'
• Mustasilmäsusanna valkoinen ja keltainen
• Punarevonhäntä 'Red Tails'
• Isoköynnöskrassi 'Cobra'
• Päivänsini -sekoitus
 

Vielä olisi joitakin kylvämättä, varmasti tärkeimpinä niistä tomaatti ja paprika. Ja tilahan alkaa olla jo nyt aika vakavasti loppumassa. Mutta ehkä hätä lisätilaa keksii? Joo, keksii se.

 

Tässä pientä karvaista kouraansa kohti aurinkoa ojentelee tarhasalkoruusu. Miten söpö!





 

 

Verenpisarakin nauttii valoisasta ikkunapaikastaan uusissa mullissa ja ilman pahimpia risuja. Risusten tilalle tulee joka päivä enemmän ja enemmän vihreää. Kevään merkki lienee tämäkin. Myös riippapelargonit saivat uudet mullat ja isomman, yhteisen ruukun. Vahingossa pakastumaan joutuneet pelakuut olivat auttamattoman kuolleet, hei hei vaan.

 

 

 

 

Melkein hävettää sanoa, mutta eipä oikeastaan haittaa, vaikka kukkamäärä väheni niillä kahdella. Tai vaikka sen yhden daalian talvetus meni niin mönkään, että home oli pieni paha verraten mätään, mitä yllättävän isoksi kasvanutta juurakkoa kaivelemalla löysin.

 

Ihan totta, täyttä on. Ja lisääkin "pitäisi" tosiaan saada. Sanonpa taas, että hullua, mutta ah niin ihanaa!

 

 

Hyvää viikonloppua ja maaliskuuta kaikille! Vai joko uskaltaisin toivottaa kevättä?

Uskallan. Mahtavaa kevättä!

Jotain vihreää, jotain homeista.

 

Onneksi enemmän sitä ensimmäistä.

 

Keisarinelämänlangat puskevat jo vähän muutakin kuin sirkkalehteä, samoin yksi daalioista.

 



 

 

 

Muutama taimi on jo ehtinyt kupsahtaa ja olen jo ehtinyt kylvää lisää tilalle.

 

Tässä ihan tuore tarhasalkoruusu. Pysy elossa, ole hyvä.

 

 

 

 

Verenpisara ainakin on erittäin elossa.

Se pääsi valoisampaan paikkaan ja ilostui ihan silmissä. 

 

 

 

 

Joulun alla pienesti auki ollut, sen jälkeen pienesti unohdettu hyasintti on nyt pienesti yllättänyt.

 

Muistin kastella sen eilen ja huomasin sipulin lihonneen ja tehneen jonkin sivusysteemin.

Ehkäpä tämä päätyy pihalle asti, kunhan tuo valkoinen töhkä tuolta sulaa ja maa pehmiää.

 

 

 

 

 

Daalia, jonka keksin laittaa jääkaappiin talviunille, taisi tykätä ideastani huonoa.

Reppana on muutenkin aika karmean näköinen ja lisäksi ilmeisen homeessa.

 

Onkohan tämä jo aivan kompostikamaa vai kenties vielä elvytettävissä?

 

 

 

 

Ihanaa sunnuntaita kaikille pienistä epäonnistumisista ja homeesta huolimatta!