Lankalaatikot.

Tarvitsin säilytystilaa langoilleni, joita en yhtä seiskaveikkakerää lukuunottamatta pidä askartelunurkkauksessani, vaan olohuoneessa. Lankaa on ihan kohtalaisen paljon, koska ostan monesti muutaman kerän varastoon, kun jostain löydän kivaa ja edullista. Siksi tilaakin täytyi kehitellä kahden suuren laatikollisen verran.

Jokin aika sitten kirpparilta kotiutettu mäntyboksi vaihtoi väriä petsilakan avulla. Lakan sävy on pähkinä, mikä sinällään on kyllä hyvin kaunis sävy, mutta kokemuksesta tiedän, että "normaalisti" sudittuna minun makuuni liian peittävä. Kokemuksesta tiedän myös, että kun lakkaa sutii puolikuivalla sudilla pari kerrosta siten, että pinnan ei anna kunnolla kuivua välissä, lopputulos on hunajapähkinä!

Näin saa feikattua mieleisensä puunsyykuviotkin, jotka normisutimisella saattavat hävitä näkymättömiin.

Ennen petsilakkausta siistin rosoisimmat säröt pikkutaltoilla ja hiomapaperilla. Viilaa tai raspia olisin mieluiten käyttänyt ja mieheltä sellaisia kyselin. Hän tuumasi, että eipä ole, mutta kirves sen sijaan löytyisi. Pöh!

Kuviot tein kontaktimuovisablonien avulla. Sablonit on tehty ihan samalla tavalla, kuin tehdään joulun aikaan niitä sellaisia paperilumihiutaleita: taitellaan monin kerroin, leikellään koloja ja avataan. Sitten vaan kiinnitetään haluttuun kohtaan ja lakataan/maalataan yli. En ole vielä osannut päättää, häiritsevätkö nuo paikoin läpi päässeet lakat, vai annanko olla. Myös tuo vähäinenkin määrä mäntyä saattaa ehkä häiritä. Jää nähtäväksi.

Hiutalekuviointia on vielä joskus kokeiltava myös töpötellen maalaamalla ja spraylla, oli sen verran hauskaa!

Valkoisessa emalipadassa säilytän tällä hetkellä työn alla olevaa virkkuuta. Aika näppärä jemma onkin, kerät pysyvät siististi sen sisällä eivätkä päädy pyörimään pitkin lattioita kissan tai tytön riepoteltaviksi.

Toisen ison lankasäilön tuunasin pahvilaatikosta. Ensin päällystin laatikon tapetilla (joo, taas tuota samaa, kun sitä sattuu olemaan paljon ja se on nättiäkin) ja sudin ohuen kerroksen kevyesti vedellä ohennettua liimaa tapetin päällekin.

Kiinnitin laatikon toiseen sivuun vetimen ja lopuksi pikapikaompelin tukevasta puuvillakankaasta mittojen mukaisen pussin. Pussi laatikkoon, pussin reuna laatikon reunan yli ja valmista tuli.

Nytpä on sen verran tilaa, että voi halutessaan huoletta hankkia useammankin kerän odottelemaan!

 

 

Oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua teille!

Koti, sauna ja vessa.

Miten voi välillä olla niin kamalan vaikeaa joko aloittaa joku homma tai tehdä loppuun joku jo aikaa sitten aloitettu homma?

Näiden kylttien tekeminen on aloitettu vissiin joskus heinäkuussa, niitä on jatkettu jos ja kun on jaksettu ja jossain viime kuun puolella saatu valmiiksi. Sitten toiminta on taas tyssähtänyt siihen universumin hankalimpaan hommaan, eli kiinnittämiseen. Säälittävää.

Tänään tein sitten oikein urotyön ja ruuvailin viimeisenkin paikalleen. Aikaa meni ehkä minuutti. Aina ei vaan kykene..?

 

Mutta nyt on vihdoin kylttiä kotiovella:

 

 



Pihasaunan seinällä:

 

 

Ja myös vessan ovessa:

Kaikki kyltit on tehty jämälaudoista. Maalasin ne ensin spraylla ja päälle töpöttelin tekstit itse askarreltujen sablonien läpi. Yläreunoissa on pienet silmukkaruuvit, joihin kiinnitin vähän eri tyyleillä narua tai palmikoitua nauhaa. Koristeiksi laitoin erilaisia helmiä.

Tällaisia väsää oikeasti tosi nopsaan, varmasti illassa tai parissa maalien kuivumisajasta riippuen. Syytän omasta saamattomuudestani pimeyttä. Tulis vaikka sitä lunta että jaksais.

Valoa, iloa ja jaksamista loppuviikkoon!

Meidän kennel.

Mainitaan nyt heti alkuun, että meidän kennel ei ole mikään oikea ja virallinen, Kennelliiton hyväksymä kennel, vaan ainoastaan Meidän "Kennel" tai vielä oikeammin Meidän Koiratarha tai Meidän Iso Koirankoppi. Tämä ihan selkeyden vuoksi.

Tarkoitukseni oli alunperin kirjoittaa tänne kenneltilojen valmistumisesta ja laittaa kuvia eri työvaiheista. Se kuitenkin oli ja meni kesän myötä, silloin kun oli niin paljon kaikkea muutakin, mistä halusin täällä kertoa. Kukkia ja muuta. Koirathan ovat jo juhannuksesta lähtien uusissa tiloissaan asuneetkin.

Pakkohan se kuitenkin on kertoa edes vähän enemmän tästä koiratalosta. Ihan jo siksi, että ilman tämän "hankkeen" toteutumista ei olisi sitä perunamaatakaan. Palstan sain siis ikäänkuin kylkiäisenä, kun entistä heinäpeltoa muokkailtiin uudeksi osaksi pihaa ja hyväksi pohjaksi kenneltiloille.

Aiemmin koirat asuivat saman katon alla meidän kanssa: niillä oli oma huone ja huoneessa omat loossinsa, joista oli kulkuluukut ulkohäkkeihin. Muuttamiseen oli useampikin syy. Suurimpana niistä se, että ihmisten asuttavat tilat alkoivat vauvan myötä käydä vähiin ja lisäksi perheeseen oli tulossa myös koiravauva, joka sekin tarvitsi oman häkkinsä (siksikin, että sattuu olemaan tyttö ja muut poikia).

Tässä joitakin kesäisiä ja syksyisiä kuvia koirista ja heidän hienosta talostaan, joka on tonttimme pienempi keltainen tupa!

 

 

 

 

 

  

 

 

Täysin valmiita eivät tilat ole vieläkään. Muutamia viimeistelytöitä miehellä on vielä tekemättä, lähinnä sisätiloissa, mutta eiköhän tuossa kelpaa asustella.

 

Pikkuhavut sekä säleikkö- ja imukärhivilliviinit istutin häkkien "eteisen" seinää vasten. Köynnökset ovat suojana pahimmalta keskikesän paahteelta, kunhan hieman kasvavat. Ja kunhan se kesäkin taas tulisi. Jotain kivaa ja kukatonta aion tuohon vielä keväällä laittaa.

 

Yhden pienen viimeistelyhomman tein minäkin, nimittäin ensimmäisessä kuvassakin näkyvän kyltin kennelin ulko-oveen. Tämä oli ensimmäinen sablonimaalauskokeiluni ikinä ja vähän vinossahan tuo teksti on, mutta kai se toimii.

 

Teksti on töpötelty valkoisella maalattuun laudanpätkään ja kaksinkertaiseksi punottu pellavanaru pujoteltu silmukkaruuveihin. Päihin vielä puuhelmet ja se on siinä! Eipähän kukaan enää erehdy luulemaan tönöä savusaunaksi tai halkovajaksi. Niinkin on päässyt jo käymään.

 

 

 

 

Entinen lehmä ja maustekurkut.

Alesta ostamani, liian maalaishenkinen lehmäruukku koki äskettäin pienen muodonmuutoksen. Maalasin mielestäni hieman tökerön kuvan piiloon näin:

Mustaa maalia, pesusienenpala ja ruukku, johon laitoin teipit rajaamaan maalattavaa aluetta.

Maalin töpöttelin sienellä nippanappa peittäväksi kerrokseksi.

Annoin kuivua.

 

Irrotin rajausteipit ja teippasin tilalle kontaktimuoviin tekemäni sablonin (tulostin paperille, jäljensin vedenkestävällä tussilla kontaktimuoville, leikkasin).

 

Pee niinku Purlina?

Oikeasti pee niinku sukunimi, joka nyt jääköön mainitsematta.

Valkoista maalia ja uusi pesusienenpala.

 

Maalin töpöttelin sienellä nippanappa peittäväksi kerrokseksi.

Annoin kuivua.

Taas.

Irrotin sablonin ja tällainen sen alta paljastui. Paljon parempi!

Vaikka teipit veivätkin pari palaa mustaa mukanaan..

 



Ja ne maustekurkut? Ne on syöty.

Todisteena siitä tyhjä purkki, joka sai uuden elämän.

Vähän maalia, salavanoksan pätkiä, narua ja viitseliäisyyttä..

 

Ihana idea on kähvelletty Pikku-ketun puuhamaa -blogin Pepiltä, joka oli kyllä toteuttanut ruukkunsa huomattavan paljon huolellisemmin! Aika hauska tuunausidea, ja monipuolinenkin! Mitä kaikkea kivaa tähän tyyliin voisikaan koristella!

 

Uudet ruukut pääsivät poseeraamaan ulos kera värinokkosten.

 

Hyvää torstaita ja aurinkoista loppuviikkoa teille!