Näytetään tekstit, joissa on tunniste muut ulkokasvit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muut ulkokasvit. Näytä kaikki tekstit

29.7.2013

Tilasin ja sain, mutta mitä?

Tein viime syksynä tilauksen Viherpeukaloille ja sieltä piti muiden ohessa tulla konnantatarta. Muista kasvoikin ihan tunnistettavasti sitä mitä piti, mutta tattareni ovat erittäin epäilyttävän näköisiä.


 



Erityisesti tämä näky suorastaan pelotti niin, että leikkasin kasvit - mitä ikinä ovatkaan - maan tasalle.




Tutkiskelin asiaa ja tulin siihen päätelmään, että kyseessä on kanadankoiransilmä. Siis yksivuotinen, mahdollisesti kovastikin leviävä rikkaruoho?! Mahdankohan olla oikeassa? Missään nimessä se ei ole ainakaan konnantatar!

19.7.2013

Kukkii kukkii!

Nyt kukkiikin niin kovasti, ettei aina meinaa kameransa kanssa perässä pysyä. Melkein joka päivä on joku uusi söpöläinen ilmestynyt johonkin penkkiin. Kamera, ulos, äkkiä! Vaikka puutarhantekeleeni on tosiaan vielä hyvin kesken, pihalle meno aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä, ihastelevaa huokailua ja harhailevia ajatuksia. Ihan kuin olis rakastunut.

Ensimmäistä kertaa kokeilussa olevan kirjosuvikakkaran kukat ovat varmasti maailman pirteimmän näköisiä.


 



Silkkikukkien meri. Ehdottomasti yksi parhaista kesäkukista!


 
 
Ruiskaunokkia, sinisievikkiä, kesäraunikkia..
 
 
 
 
 



Puhtaanvalkoisen pelakuun ostin jo toukokuussa, jolloin se kukki juuri sen verran, että tiesi mitä väriä hankki. Seurasi kummallinen, pitkä tauko, jonka jälkeen se taas innostui ilahduttamaan kukinnallaan.




Pioniunikot 'Oase' ja 'Ruby Bonanza'. Jälkimmäinen on kyllä tosi komea, mutta oletin sen olevan enemmän punainen ja vähemmän violetti. Oasen terälehdet ovat niin hienot, että kuivatan niitä talteen askartelutarkoituksiin.




Maloppia ja kehäkukkaa..


 



Melko paahteisella paikalla sisäänkäynnin molemmin puolin emalivadeissaan asustelevat, pistokkaista lisäämäni värinokkoset polttivat lehtensä alkukesästä, mutta totuttuaan viihtyvät erinomaisen hyvin.


 



Mahtavimpia yllättäjiä olivat keväällä istutetut 'Flammentanz' -köynnösruusu ja 'Hagley Hybrid' -loistokärhö, jotka salakavalasti tekivät näin. Enpä olisi uskonut, kärhöstä varsinkaan, että jo ekana vuonna! Ihanaa!


 
 


Pahoitteluni heille, joita kiinnostaa enemmän joku muu aihe kuin puutarha! Tällä hetkellä ei kauheasti muuta ehdi, kuin hoitaa ja kuvata kukkalapsiaan.

Iloa viikonloppuun!

10.7.2013

Toivottuja tuloksia ja oppineisuutta.

Joku siellä ehkä muistaakin, kuinka viime kesänä pähkäilin ja ihmettelin, kun en mielestäni ollut keväällä kylvänyt silkkikukkaa ja silti sitä penkistä puski. Päädyin tekemään pienen testin. Tulos on erittäin toivottu, silkkikukka siis kylväytyy itse! Minun silmissäni tuo ominaisuus nostaa kauniin kukkasen arvoa valtavasti. Näin ihania niistä taas tuli:


 

 

 

 
 
Voisinkin samalla kertoa kuulumiset muistakin kasvikokeiluista.
 
Vuorenkilpikylvös (josta viimeksi taidettu mainita täällä) homehtui. Kilpiangervo (täällä) ei näytä elonmerkkejä.
 
Rauniokilkka (myöskin täällä) sen sijaan näyttää erinomaisen hienoja merkkejä, se ihan kukkiikin! Varmasti joka ainoa siemen iti! Jouduin kylläkin tekemään niin, että siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt koulia pikkutaimet omiin potteihinsa, kiireistä johtuen koulin suoraan penkkiin ja ilmoitin taimille että taistelkaahan paikoistanne. Iso osa tietysti menehtyi. Kokeilin toukokuussa suorakylvöäkin ja sekin toimi varsin hyvin, taimet ovat tosin paljon pienempiä eivätkä kuki.




Kenties joku muistaa myös viimekesäisen oppimattomuuteni.. Nyt on edes vähäisissä määrin opittu: zinniat eli oppineittenkukat kukkivat! Opittavaa on vielä, ainakin kärsivällisyydessä. Meinaan sitä, että pitäisi malttaa odottaa kevään kylvöjen kanssa, ettei tule näitä hujoppeja, jotka täytyy tukea terassin kaiteeseen.. Aika nättejä ovat joka tapauksessa, ja jännän vihertäviä.


 

 
 
Sitten seuraa suuri ja sekalainen kuvasatsi joitakin tällä hetkellä kukkivia ihanuuksia.
 
Suloisimpana niistä tänä keväänä kylvetty lemmikki.
 

 
 
Hieman myöhäinen särkynytsydän.
 

 
 
Tuliunikot.
 

 

Krasseja kasvimaan laidalta.


 
 
Ensimmäiset liljat. 


 

Ja ensimmäinen, yksinäinen malva, jonka tarkempi nimi on hakusessa.


 
 
Jalopähkämö.
 
 
 

Kehäkukkia, palstalla hekin. 


 

Punaisena myyty pinkki ruiskaunokki. 


 
 
Sekä hurjan räikeä keltajapaninangervo.


 

Nyt tämä pienesti oppinut toivottaa teille oikein kaunista ja kukkaisaa viikonjatkoa!

1.7.2013

Kukkia ja kehuja.

Tämä mun pihasta puutarhaksi -operaationi on vielä kokonaisuutena niin keskeneräinen, että kukkivaa löytyy harmillisen vähäisesti. En malta perustaa yhtä penkkiä kerrallaan, mutta olen niin pihi tai vaihtoehtoisesti sen verran rahaton, että maltan (tai ainakin yritän) kasvattaa ison osan siemenestä. Mulla on siis monta penkillistä pieniä taimia. Kenties siksikin olen turvautunut yksivuotisiin, jotka kukkivat samana kesänä ja mielellään siementävät kukkiakseen seuraavanakin.


Mielestäni hyvä esimerkki sellaisesta kesäkukasta on silkkiunikko.
Tämä yksilö oli viime syksynä kylvetyistä ensimmäisenä kukassa
ja on kaunis pari ainoana hengissä selvinneelle jaloakileijalle.
Punavalkoisella ei vaan voi mennä mettään.


 

Valkoista on enemmänkin.
Ensi kesänä myös, jollen näitä napsi esimerkiksi maljakkoon tai poista kukinnan jälkeen.
Hento ja herkkä tapaus on nimeltään joko kesäraunikki tai kesäharso, riippuen siitä keneltä kysyy.
Rakastuin häneen viime kesänä, jätin osan kylväytymään, osasta otin siemenet talteen
ja taisinpa myös ostaa pussillisen lisää.


 

Viime kesäisistä siementäneenä kukkii tuliunikkokin.
Se saa kyllä siirtyä, ei nimittäin sovi värinsä puolesta tähän penkkiin.
Tuliunikko on siitä hauska, että kukat ovat auki ainoastaan aurinkoisella säällä, muutoin ne pysyvät tiukasti supussa.
Seurana silkinhohtoinen silkkiunikko.


 
  
Verenpisara ei ole riippamallia, mutta varsin rennosti kuitenkin kasvaa.
Laitoin sen nojailemaan etuoven luokse kaidetta vasten ja ylihän se siitä pyrkii.
Hyvin kaunis on ja ihastuttavan ahkera kukkija.
 

 

 

Kukkaa ovat tehneet myös miinanköynnökset, mustasilmäsusannat ja päivänsinet.
Ahkeruudesta heitä ei kylläkään voi kehaista: kukka siellä toinen täällä.


 

 

 

Kurjenkello päätyi kukkapenkkiin hieman vahingossa:
poimin viime kesänä kukkakimppua pellon reunalta ja tämä tarttui juurineen mukaan.
Iskin sen multaan ja ajattelin, että katsotaan kuinka käy.
Hyvin kävi.


 

Niittyhumala sen sijaan on bongattu ja pelastettu nurtsilta ihan tarkoituksella.
Nyt se kasvaa Ville-koiran muistopenkissä, johon tietysti halusin myös villejä kasveja.


 

Nurmikolta löytyy myös apilaa, jota on paikoin suloisina ryppäinä.
Pörriäisten suosimina valkoisina mattoina.
Mua ei henkilökohtaisesti juurikaan haittaisi, vaikka nurtsin tilalla olisi tätä ja sammalta.
 

 
 
Keväällä ostettu loistojasmike 'Tähtisilmä' yllätti ihanasti ja kukkii sievästi jo ensimmäisenä vuonnaan.
Istutin sen paraatipaikalle pihan "uudelle" alueelle
ja aikomuksena on perustaa sen ympärille oikein komea ja näyttävä perennapenkki.




Yllätti muuten tämäkin:
taisin sittenkin saada yhden hyvin pienen ja hyvin hitaasti kasvavan keijunmekon!


 

Vielä viimeinen yllättäjä.
Osaisikohan joku kertoa, mikä käenkaali on kyseessä..?
Se on ilmestynyt erääseen penkkiin ihan ykskaks,
ja mä olen sitä välillä käynyt ihmettelemässä, mutta en tarkemmin tunnista.
Kiitos jo etukäteen, jos joku jotain tästä tietää!


 

Kiitoksista tulikin mieleeni..

Sain äskettäin kiittelevän, kehuskelevan ja hehkuttavan, siis erittäin ilahduttavan tunnustuksen MehtäPirtistä. Suuresti kiitosta, kehua ja hehkutusta sinnekin! Todella mukava tunnustus!

 
Kirjoita postaukseen kiitos jollekin blogille tai bloggaajalle. Vaihtoehtoisesti voit kehua blogia, johon palaat kerta toisen jälkeen tai hehkuttaa meille muille blogia, joka on inspiroinut sinua. 

Suosittele. Mukaan saa laittaa pienet perustelut tai tarinan. Näin sinä ja minä saatamme myös löytää lukulistallemme jotain uutta ja ihanaa. Haastetta saa jakaa eteenpäin omassa blogissa ja haastekuvan saa napata halutessaan mukaan. Laitetaan hyvä kiertämään.
 
 
 

Tykkään tosi paljon tosi monesta seuraamastani blogista ja varmasti tykkäisin tosi monesta minulle vielä tuntemattomastakin. Tällä kertaa kehuni lähtevät seuraaviin osoitteisiin, joista löytyy mahtavia, tällä hetkellä erityisen ajankohtaisia eli enimmäkseen puutarha-aiheisia blogi-aarteita:
 
 
 
Jollette jo ole näihin blogeihin tehneet tuttavuutta, suosittelen lämpimästi! Ihania ja inspiroivia jokainen, täynnä kesää ja kukkasia ja toinen toistaan upeampia puutarhoja.

Hyvää maanantaita, vielä parempaa viikkoa ja ihan parasta heinäkuuta!

7.6.2013

Palstaremppa.

Kasvimaan uudelleen perustaminen oli kevään suurin pihaprojektini.

Koin, että näin oli pakko tehdä, jotta palstailu olisi jatkossa mukavaa ja rentouttavaa puuhaa, eikä pelkkää rikkaruohon nykimistä ja savessa saapastelua, mitä se siis tuntui koko viime kauden olevan. Kasvimaa päätettiin perustaa reilu vuosi sitten entiselle heinäpellolle pihan laajennuksen yhteydessä ja koko homma tehtiin jokseenkin hätäisesti ja lähes täysin suunnittelematta, mikä sitten tietysti kostautui.

Ihan valmis ei urakka ole vieläkään, pitkähkö pätkä kukkapenkkiä on tekemättä, mutta se on pikkujuttu verraten jo tehtyyn. Ehtiihän sen sitä paitsi kesän aikana hoitaa, yhden pätkän.

Tässä nyt kuitenkin kuvasatsi palstaremontista suunnilleen aikajärjestyksessä.

Suunnitelmahan oli alunperin tämän näköinen (esitelty ensi kertaa täällä).




Kun sain tarkempaa tietoa saatavilla olevista materiaaleista, piirtelin palstan uusiksi.

Mittasuhteet ovat sitten todellakin suurinpiirtein ja sinnepäin, ei kannata välittää.




Muistutukseksi vielä kuvaa kasvimaasta viime keväältä.






Ja kesältä. Ihanan vihreää oli, tosin myös rikoista johtuen.




Tänä keväänä ensimmäisen puuhailutuokion jälkeen. Tavaraa raahailtu kasvimaalle ja sieltä pois, marjapuskat siirretty palstan alueelta betonilaattapolkua reunustamaan.




Siitä alkoi useamman tuokion ottanut operointi. Oli suodatinkangasta ja harkkoa ja sommittelua ja kaariporttia ja kattotiiltä ja soraa ja kasvien siirtelyä ja sanomalehteä ja kiveä ja lisää sommittelua..

Suunnitelmien noudattaminenkin oli sitä suurinpiirtein ja sinnepäin -linjaa, eli soveltelin tehdessäni.

Nyt tulee paljon kuvia ja vähemmän tekstiä:






Raparperi siirtyi keskelle palstaa ja sai komeat kivenmurikat ympärilleen.


 



Kaariportin ostin täältä.
Oli halpa ja tosi helppo koota, vaikuttaa myös ihan kestävältä.
Toiselle puolelle istutettu köynnösruusu 'Flammentanz', toiselle puolelle ei vielä mitään.




 

 

Karkeaa soraa ja maatunutta hepankakkaa.
Huomatkaa, miten käteviä nuo harkot ovat tulevia sadonkorjuita ajatellen!




 

Iso osa tavarasta on kierrätettyä.
Esimerkiksi Leca-harkoista noin puolet on koiriemme vanhoista ulkotiloista,
loput jämiä miehen työmailta.
Kivet kaivettu omalta tontilta (jonka nimi on muuten Kivimäki, hah).








 

Kylvöt tein toukokuun puolivälin paikkeilla.




Kasvikaappi oli supernopea kasattava, mutta sen verran kevyt, että tarvitsi tuentaa.
Kaapin taakse iskin jonkin rautasysteemin kohtalaisen syvälle saveen ja kiinnitin kaapin siihen ketjulla.
Alahyllylle laitoin vielä pari tiiltä.
Nyt pysyy pystyssä kovassakin tuulessa, testattu on!


 





Sitten alkoikin näyttää jo melko hyvältä ja vähää vaille valmiilta.
Tästä tulee kyllä niiiiiin mun palsta!
Kuvitelkaa isoja, rehottavia, vihreitä kasvintupsuja noihin penkkeihin! Ja kukkia reunoille!


 
 






 
 
Tässä siis se pätkä, joka on vielä tekemättä.
Materiaalitkin jo odottelevat, joten lähinnä ehtimisestä ja jaksamisesta on kiinni.


 
 
Tein kaikki penkit suoraan vanhojen päälle. Väliin laitoin vaan suodatinkankaat, joten rikkaruohojen hyökkäykset ovat paljon epätodennäköisempiä. Voikukkaa on kylläkin hankala välttää. Potuilla on noin 50cm korkea penkki, matalemmat penkit ovat noin puolet siitä.
 
Suunnitelmissa ja toiveissa olevia kaivonrenkaita en tähän hätään saanut hankittua, mutta ehkäpä ensi kevääksi sellaiset saan. Ajatuksena on, että niiden avulla voisin vaihtaa ainakin pottumaan paikkaa vuoden välein.
 
Vaikka palsta laajeni, hyötykasveille varattua alaa ei mielestäni juurikaan enempää tullut. Se saattoi jopa vähentyä. En viitsi ruveta ahnehtimaan, ettei ala käydä liian työlääksi. Eikä meillä ole edes kellaria tai vastaavaa paikkaa sadon säilytykseen.
 
Hyötykasvialue on rajattu kukkivalla alueella. Osan pohjalla on suodatinkangas, toisissa reilu kerros sanomalehteä. Ainakin tänä vuonna turvauduin enimmäkseen kesäkukkiin, jotka varmemmin myös kukkivat tänä vuonna, mutta tulevaisuudessa kasvimaan reunoilla kukkii luultavasti paljon perennojakin. Värikoodina on puna-pinkki-kelta-oranssi-valkoinen.
 
Koitan tässä lähipäivinä räpsiä hieman uudempia kuvia kasvimaasta, nythän siellä on jo vaikka mitä pikku viherryksiä.
 
Oikein hyvää viikonloppua teille!