Kantarelli-pekonipasta

Sienikausi pyörähti menneenä kesänä käyntiin tavallista aikaisemmin, ja minäkin löysin kantarelliapajiltani (lähimmät sijaitsevat muuten aivan oman tontin nurkalla) tuota metsien kultaa jo kesäkuun lopulla.

Sillä, että rakastan sieniä ja pekonia, ei taida olla enää mitään uutisarvoa.Tässä pastassa on niitä molempia.

Kantarelli-pekonipasta

puolisen litraa tuoreita, puhdistettuja kantarelleja
n. 150 g pekonia
1 keskikokoinen sipuli
voita
1,5 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
tuoretta kirveliä silputtuna
parmesaaniraastetta

n. 400 g tagliatelle-pastaa tai tuoretta nauhapastaa, esim. fettucine

Aloita laittamalla pastavesi kiehumaan. 

Veden kuumetessa pilko kantarellit karkeasti ja silppua sipuli. Suikaloi pekoni. 

Paista ensin pekoni pannussa rapsakaksi ja nosta pekoninpalat sivuun. Sen jälkeen paista pekoninrasvassa kantarellit ja sipuli - lisää tarvittaessa voita. Kippaa pekoni takaisin pannuun ja lisää kerma. Keittele miedolla lämmöllä kokoon sillä välin kun pasta kypsyy. Mausta suolalla, pippurilla ja tuoreella kirvelillä. Tarjoa lisänä parmesaaniraastetta. 

Sunnuntaiaamiainen

Kokottikananmunat ovat meillä laiskojen sunnuntaiaamujen aamiaista. Niitä voi kätevästi muunnella erilaisia täytteitä lisäämällä. Nämä kokotit saivat innoituksensa Suvi Rüsterin Hesarin Ruoka-palstalla (29.10.15) olleesta Kantarellicocotte-ohjeesta. Vuohenjuustoa minulla ei tosin ollut, joten sovelsin. Kypsensin kokotit myös vesihauteessa niin kuin olen oppinut tekemään. Onnistuivat jokseenkin täydellisesti, vaikka itse sanonkin.

Oeufs en cocotte pekonilla ja kantarelleilla terästettynä (4 annosta)

4 kananmunaa
vaaleaa leipää 
voita
150 g ranskankermaa (tai kombinaatio ranskankermaa ja smetanaa, tai pehmeää tuorejuustoa, tai mitä sattuu olemaan)
muutama viipale pekonia
pari kourallista pieniä kantarelleja
persiljaa
mustapippuria, suolaa

Paista sieniä pannussa kunnes niistä irtoava neste on haihtunut. Lisää suikaloitu pekoni ja käristä. Ota pois tulelta. 

Sekoita ranskankerma (tai vastaavat ainekset), persiljasilppu, pippuri ja suola. 

Voitele neljä uuninkestävää annosvuokaa.

Leikkaa leivästä suunnilleen vuoan pohjan kokoisia viipaleita ja paina ne vuoan pohjalle. 

Lusikoi annosvuokiin leipäpalan päälle kuhunkin pari ruokalusikallista ranskankermaseosta ja lisää osa sienistä ja pekonista päälle. Riko päällimmäiseksi kananmuna, ja ripottele pinnalle vielä muutama pekonisuikale ja sievä pieni sieni.

Täytä iso, laakea uunivuoka suunnilleen puolilleen vedellä ja aseta annosvuoat siihen. Laita uuniin 200 asteeseen  kunnes kananmuna on hieman jähmettynyt mutta kuitenkin vielä ihanan löysää, viitisentoista minuuttia. 

Tarjoa hyvän, vaalean leivän kanssa. Ei haittaa, vaikka leipä olisi vähän kuivahtanutta. Pikemminkin päinvastoin.

Lehtikaali-pekonipasta

Lehtikaali on ehdottomasti viimeisen parin vuoden nousija vihannesten joukossa. Vielä muutamia vuosia sitten en muista koko kasvista kuulleenikaan. Sitten reseptejä alkoi äkkiä pursua joka tuutista ja hieman kiharaisia lehtiä sai ihmeteltäväkseen kauppojen vihannestiskeille. Pakkohan sitä oli kokeilla itsekin kasvattaa.

Lehtikaali ei suotta ole noussut kukoistukseen, se on maukas, satoisa, terveellinen ja monikäyttöinen. Tässä Hesarin reseptissä - joka yllätyksekseni oli jo vuodelta 2006 - lehtikaali ja pekoni solmivat onnistuneen liiton pastassa.

Lehtikaali-pekonipasta

250 g lehtikaalia (noin 7 lehteä)
100-170 g pekonia
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
2-3 dl vettä
(1/2 kasvisliemikuutiota - ei välttämätön)
100 g herneitä*
mustapippuria, suolaa 

* alkuperäisessä ohjeessa pakastettuja, käytimme tuoreita

400 g pastaa - me käytimme tagliatellea, joka sopi tähän tarkoitukseen mielestämme hyvin

Poista lehtikaalista kovat lehtiruodit. Huuhdo ja kuivaa lehdet.Suikaloi kaali, hienonna sipuli sekä valkosipulin kynnet.

Paloittele ja paista pekoni. Valuta ylimääräinen rasva pois (käyttämästämme pekonista ei irronnut kovin paljon rasvaa emmekä valuttaneet sitä minnekään, siitähän vain tulee herkullinen maku).

Kaada pannulle oliiviöljyä ja lisää pekonin sekaan sipulisilppu sekä lehtikaali. Paista hetki sekoitellen. 

Lisää n. 2 dl kiehuvaa vettä (+ puolikas liemikuutio) ja herneet. Anna kiehua miedolla lämmöllä kannen alla, kunnes lehtikaali tuntuu pehmeältä. Lisää tarvittaessa vettä. Mausta pippurilla ja suolalla. 

Valuta pasta ja sekoita siihen kaali-pekoni-sipuliseos. Annoksen päälle sopii raastaa esimerkiksi pecorino romano -juustoa.  

Laiska lauantaiaamu

Siskoni oli meillä viettämässä naistenpäivää leivosten, kuohuviinin ja elokuvan merkeissä, ja jäi yökylään. Siitä saatiinkin hyvä syy laittaa aamiaista hiukan pidemmän kaavan mukaan ja viipyä pöydässä pari tuntia.

Asiaankuuluvien tuoreiden leipien, juustojen, leikkeleiden ja tuoremehujen lisäksi laitoin meille tuorepuuroa (elämäni ihka ensimmäinen kokeilu valmistaa sitä itse). Aamiaisen huipennuksena nautimme tätä mainiota Fanni ja Kanelin vinkkaamaa pekoni-pinaattivuokaa, jonka valmistukseen osallistuivat kaikki.

Pekoni-pinaattivuoka 

8 siivua pekonia
1 rkl oliiviöljyä
1 salottisipuli
100 g pinaattia
5 kananmunaa 
3,5 dl maitoa
ripaus muskottia
suolaa ja pippuria myllystä (huomaa että suolaa tulee myös juustosta)
1,5 dl gruyere-juustoa (muukin juusto soveltuu)
1 litra leipäkuutioita - myös kuivettunut leipä käy (kunhan se ei maistu tunkkaiselta!)

Leikkaa pekonisiivut pieniksi paloiksi ja paista ne rapeiksi pannulle. Siirrä talouspaperin päälle lautaselle odottamaan. 

Kuullota silputtu salottisipuli oliiviöljyssä. Lisää oannulle pinaatti ja kääntele kunnes pinaatti pehmenee. Sekoita joukkoon pekoninpalat.

Vatkaa kulhossa kananmunat ja lisää joukkoon maito. Mausta suolalla, muskotilla ja pippurilla.

Leikkaa leipä reilunkokoisiksi kuutioiksi. Itse käytin kuivaa leipää - olen säästellyt vaalean leivän kannikoita aikomuksena tehdä niistä jossain vaiheessa korppujauhoa, mutta nyt ne pääsivätkin tähän vuokaan. Petkeleellä vain karkeasti paloiksi, kulhoon odottamaan ja hiukan maitoa päälle pehmentämään kuivaa leipää.

Raasta juusto. En löytänyt eilen kaupasta gruyerea, joten sekoitin emmental- ja parmesaaniraasteita, mikä mielestäni toimi oikein hyvin. Pinaattia oli hieman reilummin kuin ohjeessa, 140 g, mutta se ei ainakaan haitannut.

Laita uunivuoan pohjalle kerroksittain leipäkuutioita, pekoni-pinaattiseosta ja juustoraastetta. Alkuperäisessä ohjeessa leipää ja pinaatti-pekoniseosta laitettiin kaksi kerrosta kumpaakin, mutta meidän vuokamme on niin iso että kerroksia tuli vain yksi kumpaakin. 

Kaada päälle munamaito ja painele kevyesti että leipäkuutiot kostuvat. Koska paistoksemme oli litteämpi, aivan kaikkea munamaitoa en sitten vuokaan käyttänyt, etttei paistos aivan uinut munamaidossa. 

Paista 200 asteessa 40-50 min (hieman uunin keskitasoa alempana, jos käytät sähköuunia). Suojaa tarvittaessa pinta loppuvaiheessa foliolla. 

Tämä oli tosi hyvää, ja tuumimme että tuhdin aamiaisen lisäksi vuoka toimisi myös iltasuolapalana.

Pekoniin kiedottu lihamureke

Tykkään lihamurekkeesta, koska se on nopea ja helppo tehdä ja lisäksi siihen saa helposti vaihtelua lisäilemällä murekemassaan eri asioita, esimerkiksi sieniä.

Pekoniin käärittynä ja hyvästä lihasta tehtynä murekkeesta tulee entistä parempi ja sunnuntaipöytäänkin sopiva. Tämä loistoajatus osui silmääni Atrian mainoksesta.

Pihvijauheliha-pekonimureke

2 dl (1 prk) kermaviiliä 
1,5 dl korppujauhoja
350 g (pihvinaudan) jauhelihaa
100 g pekonikuutioita
2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
1-2 kananmunaa
mustapippuria myllystä
1 tl paprikajauhetta
1 tl currya
0,5 dl silputtua tuoretta persiljaa
140 g pekonia

Sekoita kermaviili ja korppujauhot ja anna turvota n. 10 min. Silppua sipulit ja valkosipulin kynnet. 

Lisää kaikki muut ainekset kermaviili-korppujauhoseokseen ja sekoita massa tasaiseksi. Muotoile taikinasta kostutetuin käsin pitkänomainen mureke sopivan kokoiseen voideltun uunivuokaan tai leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Hunnuta mureke pekoniviipaleilla. 

Paista uunissa 200 asteessa n. 30 min (pidennä paistoaikaa jos teet isomman murekkeen, paistoin omaani n. 40 min, mikä oli sopivasti). 

Omassa toteuksessani oli hiukan eri raaka-ainesuhteet kuin alkuperäisessä reseptissä, koska meillä oli highland-naudan jauhelihaa 500 g pakkauksessa. Laitoin sitten pekoniakin hiukan reilummin. Korppujauhojen määrää voisi mielestäni silti vähentää ainakin puolella desillä, kermaviiliseoksesta tuli ohjeen määrillä ja turvotusajalla kovin tankeaa ja sitä oli vaikea saada sekoittumaan jauhelihan kanssa tasaisesti. Ehkä tämä riippuu myös korppujauhojen karkeusasteesta, omani olivat aika hienoja. Alkuperäisessä ohjeessa kehotettiin käyttämään maustepippuria myllystä (?!), mutta laitoin mustapippuria. 

Papuja, pennejä, pekonia

Kilkkeet, jotka nostavat vanhoja bloggauksia esiin, ovat minusta hauskoja. On kivaa nähdä mitä Ketun keittiöstä on viime aikoina haettu - suosiossa ovat viime viikkoina olleet varsinkin mustatorvisienikeitto ja -kastike.

Myös muiden blogeissa silmään voi sattua jotain, mitä ei muuten olisi osannut edes tulla etsineeksi. Tällä tavalla löysin Pastanjauhajilta v. 2006 ilmestyneen ohjeen pavuille, penneille ja pekonille. Pidän pavuista, ja plantaasimme papusato on ollut tänä vuonna ennätysmäinen, joten tuumasta toimeen. Hiukkasen muokkasimme ohjetta mennessämme. Lopputulos oli siinä määrin onnistunut, että ansaitsee postauksen.

Pennejä pekonin ja papujen kera (kahdelle-kolmelle)

pennepastaa

n. 250 g tuoreita kotimaisia vihreitä papuja

oliiviöljyä

2 valkosipulin kynttä
n. 150 g pekonikuutioita (tai viipaloitua amerikanpekonia)
mustapippuria
suolaa

pecorino romano -juustoa raastettuna

Aloita laittamalla pastavesi tulelle. 

Poista pavuista kannat ja pätki ne suupaloiksi. Laita pavut, liiskattu valkosipulin kynsi ja ripaus suolaa isoon paistinpannuun mahdollisimman vähään kiehuvaan veteen. Laita pasta kiehumaan. 

Kun pavut ovat kiehuneet n. 6 minuuttia ja ovat vähän napakoita, poista ne pannusta. Tässä vaiheessa pannulle on jäänyt vielä hieman kiehuvaa vettä. Lisää loraus oliiviöljyä, toinen valkosipulinkynsi ja pekoni. Paista pekonia kunnes se on rapeaa ja rasvaa on irronnut mukavasti. 

Lisää sekaan pavut ja pyörittele hetki. Mausta suolalla ja pippurilla. Lopuksi lisää valutettu pasta ja sekoita huolella. Raasta päälle pecorinojuustoa.

Vastaus ahvenhaasteeseen!

Koska Kesäkodissa tarjoutui tilaisuus kokkailla ahventa useampaankin otteeseen, päätimme tarttua Kivistössä -blogin kesä-heinäkuun ruokahaasteeseen. Siispä, olkaa hyvät, Ketun keittiö sangen ylpeänä esittää:

Pekoniin kiedotut yrttiset grilliahvenet

1 keskikokoinen ahven/syöjä

2 siivua hyvää, ohueksi siivutettua pekonia/ahven

karkeaa merisuolaa 

sitruuna (mielellään luomu)

tuoreita timjamin oksia

Suomusta ja suolista ahvenet ja poista kidukset. Helpomman syömiskokemuksen saavutat jos poistat jo perkuuvaiheessa myös evät leikkaamalla (me emme tätä tosin tehneet). Selkä- ja vatsaevät saa pois leikkaamalla vinot viillot evän molemmin puolin ja vetäisemällä lujasti.

Leikkaa ahventen kylkiin kummallekin puolelle muutama vinoviilto ja hiero kalojen pintaan reilusti karkeaa merisuolaa. Anna ahventen suolautua noin kymmenen minuuttia ja pyyhi ylimääräinen suola pois.

Leikkaa sitruuna viipaleiksi ja puolita viipaleet. Laita kunkin ahvenen vatsaan pari sitruunaviipaletta ja timjaminoksa. Paina lisää pieniä timjaminoksia kalan kyljissä oleviin viiltoihin.

Kiedo kala pekoniin päästä alaspäin, kaksi siivua riittää keskikokoiselle kalalle hyvin. Halutessasi kiinnitä siivut vielä cocktailtikuilla, tosin ne pysyvät muutenkin paikallaan, koska pekoni käristyesään grillissä "kutistuu" kalan ympärille.

Tällä välin grilli on ehtinyt kuumeta. Grillaa ahvenet kuumassa grillissä molemmin puolin muutaman minuutin ajan kunnes pekoni on saanut kauniin värin ja kalan liha on muuttunut valkoiseksi (kylkien viillot aukeavat grillissä kalan kypsyessä, ja niistä kypsyys on helppo todeta).

Pekoni pitää kuivalihaisen ahvenen grillissä mehevänä ja sitruuna ja timjami antavat kaloille ihanan tuoksun ja raikkaan, välimerellisen maun peittämättä kuitenkaan ahvenen omaa makua. Kesäruokaa parhaimmillaan!

Kesäinen kesäkurpitsapasta

Barillan pastapakkausten kyljestä löytyy toisinaan houkuttelevia reseptejä. Bucatinia tomaattien, kesäkurpitsan ja pekonin kanssa - tämäkin on mukava, kesäinen pasta, vaikka tomaattien kalttaaminen ja kaikki pilkkominen vaatiikin hieman vaivannäköä.

Bucatini all'Amatriciana con zucchini

350 g bucatini-pastaa

600 g tuoreita tomaatteja 

6 rkl neitsytoliiviöljyä

pieni kesäkurpitsa kuutioituna (200 g) 

100 g ohuita pekonisiivuja suikaloituna

keskikokoinen keltasipuli silputtuna 

1 pieni chili

30 g pecorino-juustoa raasteena

silputtua persiljaa

suolaa ja mustapippuria

Kalttaa tomaatit ja poista niistä kuoret. Kuutioi tomaatit ja poista myös siemenet. 

Kuullota pieniksi kuutioitu kesäkurpitsa oliiviöljyssä paistokasarissa ja mausta suolalla. Kypsennä vielä viisi minuuttia. 

Ruskista sipuli, ohueksi suikaloitu pekoni ja chili toisessa isossa pannussa. Lisää kaltatut tomaatit ja hauduta tovi, suolaa ja pippuroi. 

Keitä bucatinit pakauksen ohjeen mukaan ja sekoita ne kesäkurpitsan joukkoon. Lisää tomaattikastike, hauduta hetki. Ripottele päälle persiljaa ja raastettua pecorinoa ennen tarjoilua. 

Pekoni aateloi pyttipannun

Pyttipannu on tähderuokien klassikko. Ainoa "pakollinen" ainesosa ovat edellispäivän keitetyt perunat mutta muutoin pyttipannuun voi upottaa käytännössä mitä vain. Tällä kertaa meillä oli muutama tuore ahvenfile ja pari siivua pekonia. Tuloksena tämä keväinen hävikkiherkku!

Pekonilla aateloitu ahvenpyttipannu (2-3:lle)

6-8 keitettyä perunaa

2-3 siivua pekonia

muutama tuore ahvenfile*

pari kevätsipulin vartta

voita ja rypsiöljyä paistamiseen

suolaa, mustapippuria

1 kananmuna/syöjä

Kuori ja kuutioi perunat. Viipaloi pekoni, kala ja kevätsipuli. 

Paista ensin perunakuutioita pannulla voissa tai voin ja rypsiöljyn seoksessa, käännellen niitä välillä kunnes saat niihin kauniin kullanruskean paistopinnan. Lisää sitten pekoniviipaleet ja paistele niitä perunoiden kanssa muutama minuutti. Lisää sitten ahvenet ja paista sen verran, että kala kypsyy. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Aivan lopuksi lisää reilusti silputtua kevätsipulia, jonka pyöräytät nopeasti muiden ainesten sekaan.

Paista toisella pannulla miedolla lämmöllä 1 kananmuna jokaista syöjää kohti. Keltuainen saa jäädä sisältä juoksevaksi, elleivät syöjän mieltymykset muuta vaadi. Muista suola!

* Myös kypsä, esim. paistettu, kala käy. Lisää se silloin pilkottuna pannuun aivan paistamisen päätteeksi. Kokeile myös savukalaa!

Perunamuusin uusi elämä

Toukokuussa joukko ruokablogeja organisoi Hävikistä herkuksi -tempauksen. Mekin halusimme kantaa kortemme kekoon, koska ajatus on meistä erittäin kannatettava. 
 
On hauskaa miettiä, kuinka tähteeksi jääneestä ruuasta saa tehtyä jotakin uutta. Tällä kertaa siihen tarjoutui tilaisuus, kun meillä oli perunamuusia, muutama tähteeksi jäänyt paistettu ahvenfile ja puoli pakettia savupekonia, joka jäi yli carbonarasta. Siispä: perunapihvejä savupekonin/ahvenen kera! (Niin ennakkoluulottomia emme kuitenkaan olleet, että olisimme yhdistäneet pekonit ja kalat samoihin pihveihin.)

Perunapihvit savupekoni- ja ahventäytteellä

yli jäänyttä perunamuusia (tai keitettyjä perunoita, jotka voi kuoria ja muussata)

(1-2 munaa, ei pakollinen)

hieman vehnäjauhoja, jos muusi on löysää

hieman maitoa, kermaa tms. jos muusi on  liian tanakkaa

pippuria

(tarvittaessa suolaa)

Pieni kala ja poista ruodot. Paistetun kalan lisäksi pihveihin sopii yhtä hyvin uuni- tai savukala.

Leikkaa pekoni paloiksi ja halutessasi paista se vielä pannussa.

Jos teet pihvejä useammalla kuin yhdellä täytteellä, jaa muusi kahteen tai useampaan erään, joihin sekoitat täytteet ja mausteet.

Sulata voita paistinpannussa (voit tietysti käyttää myös öljyä). Ota reilu ruokalusikallinen taikinaa ja litistä paistinpannulle. Paista pihvi kullanruskeaksi, käännä ja paista toiseltakin puolelta.

Olisi ollut tietysti kivaa lisätä myös esim. ruohosipulia tai persiljaa, mutta lähdimme liikkeelle sillä johtotähdellä että hävikkiruokaa varten ei tarvitse ostaa mitään lisää. Niinpä lisäsimme pihveihin ryöpättyä nokkosta, joka toimikin oikein mainiosti. Jos muita sopivia yrttejä löytyy, niitä sopii siis lisätä, samoin kuin mausteita mieltymysten mukaan. Täytteetkin ovat esimerkinomaisia, perunapihvitaikinaan voi sekoittaa muutakin - vain mielikuvitus ja kokeilunhalu ovat rajana.

Hauki tykkää pekonista

Viimeisimmässä Ruoka&Viinissä (1/2012) oli Kämp Signén keittiöpäällikkö Sami Tallbergin haukiohjeita. Minuun kolahti erityisesti haukipata, johon tuli mm. savupekonia ja punaviiniä. (Haukea ja pekonia olemme yhdistäneet hyvällä menestyksellä ennenkin.)

Lehdessä ollut ohje tässä alla hiukan lyhenneltynä, suluissa omia huomioitamme.

Haukea ja savupekonia punaviinissä (neljälle)

600 g suomustettua, ruodotonta* haukea

(rypsi-)öljyä ja voita paistamiseen

suolaliemi:

1 dl merisuolaa

9 dl vettä

1 tl hienonnettua, tuoretta timjamia

1 murskattu valkosipulin kynsi

pata:

4 isoa salottisipulia

4 pientä valkosipulin kynttä

2 keskikokoista palsternakkaa

neljännesruukku timjamia

30 g voita

1 laakerinlehti

120 g viipaloitua kylmäsavustettua pekonia

0,5 tl mustapippuria myllystä

1 plo kevyttä punaviiniä (suositukset olivat esim. gamay, pinoit noir tai barbera; me käytimme erittäin sopuhintaista italialaista Pasqua Merlot -viiniä mielestämme onnistuneesti)

0,5 dl hunajaa

7,5 dl kanalientä

Lisäksi:

persiljaa, rakuunaa ja ruohosipulia, puoli ruukkua kutakin

Valmista suolaliemi kiehauttamalla ainekset. Jäähdytä kunnes liemi on kädenlämpöistä tai viileämpää. 

Sillä välin kuori sipulit, valkosipulinkynnet ja palsternakat. Pilko salottisipulit kapeiksi lohkoiksi, murskaa valkosipulin kynnet ja pilko palsternakat sopiviksi suupaloiksi - ei liian pieneksi, etteivät kiehu muhjuksi. (Ohjeessa palsternakan "sitkeä" sisus poistetaan, mutta en ole koskaan huomannut sen olevan erityisen sitkeä, enkä nähnyt mitään järkeä heittää syömäkelpoista ruokaa pois.) Hienonna timjami. 

Kuumenna voi padassa keskilämmöllä. Kuullota sipulit, palsternakka, tmjami ja laakerinlehti pehmeiksi (n. 10 min). Lisää pekoniviipaleet ja kuullota vielä 5 min. Lisää sitten punaviini ja hunaja. Keitä n. 15-20 min kunnes viinistä on jäljellä viidennes (tämä vei kyllä pidempään). Maistele! Jos viiniä ei ole keitetty tarpeeksi kasaan, lopputulos voi maistua väljähtyneeltä viiniltä.

Viinin kiehuessa kokoon laita kala maustumaan suolaliemeen. Leikkaa file tai fileet annospaloiksi ja laita kala 10 minuutiksi jäähtyneeseen suolaliemeen (huom! jos liemi on liian kuumaa, kala kypsyy, ja sehän ei ole tarkoitus!). Valuta ja anna kuivua talouspyyhkeen päällä huoneenlämmössä (ainakin) 5 min jotta pinta rapeutuu paistettaessa. 

Kun viini on kiehunut riittävästi kokoon, lisää kanaliemi ja keitä taas noin 20 min kunnes siitä on jäljellä noin puolet (tähänkin kului enemmän aikaa vaikka pata kiehui kaasuhellalla täydellä höngällä). 

Kun ruoka alkaa näyttä patamaiselta, ruskista kalapalat voi-öljyseoksessa molemmin puolin. Valele samalla paistorasvalla. Lisää ruskistetut  kalapalat pataan ja anna hautua kannen alla midolla lämmöllä noin 5 min tai kunnes kala on juuri kypsää (kypsä hauki on läpikotaisin valkeaa, kun raa'assa on hennon vaaleanpunerva sävy).

Hienonna yrtit ja sekoita ne pataan (sekoitimme osan jo ennen kuin lisäsimme kalapalat, koska kalojen lisäämisen jälkeen sekoittaminen on hankalaa). Tarkista maku.

Padasta tuli aivan älyttömän hyvää. Täyteläinen, tymäkkä maku, kuin burgundinpata kalasta.

Ohjeessa neuvottiin tarjoamaan pata sellaisenaan. Me laitoimme lisäkkeeksi Torinon litistettyä kokojyväohraa ja väitän että vähän nälkä olisi voinut jäädä muuten, varsinkin Pojalle, joka vierasti hunajassa ja punaviinissä ihanasti makeutuneita palsternakkoja.

Ruuan valmistusajaksi luvattiin 1,5 tuntia, mutta meiltä harrastelijoilta siihen kului ainakin puoli tuntia pidempään koska tarvitut kokoonkeittämisajat olivat pidempiä kuin reseptissä annetut.

Hauki pysyi erittäin napakkana ja kiinteälihaisena - tätä suolaliemessä liottamista kokeilemme kyllä vastakin!

* Meidän haukemme painoi kokonaisena n. 1300 g. Pyysin kalakauppiasta (Reitin kala Hakaniemen hallissa) suomustamaan ja fileoimaan hauen valmiiksi, mutta Y-ruotoja en viitsinyt alkaa poistaa. Tallberg neuvoo poistamaan ne leikkaamalla tai pyytämään kalakauppiasta hoitamaan homman. Ravintolassa niitä  ei varmaankaan voi kalaan jättää, mutta perheemme on tottunut syömään kalaa ja poistamaan siitä ruodot tarpeen mukaan. 

Sieni-pekonipiirakka

Tarkoitukseni oli tehdä parsa-pekonipiirakkaa, siis tätä, mutta lähikaupassa ei ollut parsaa. Koska olin tulossa töistä ja olin nälkäinen, en jaksanut lähteä kauemmas parsaa etsimään, vaan päätin tehdä sen sijaan sieni-pekonipiirakan samalla ohjeella - paitsi että jätin sitruunamehun pois, laitoin tuoretta timjamia ja persiljaa ja unohdin täytteestä kananmunat. Viimemainitut olisi kyllä kannattanut muistaa, nyt täyte jäi löysäksi. Oikaisin myös käyttämällä valmista piirakkataikinaa, jota en vaivautunut esipaistamaan. Viitseliäämpi voi tehdä taikinan esimerkiksi alla olevan Soppakellarista nyysimäni ohjeen mukaan. 

Sieni-pekonipiirakka

pohja:
100 g voita
2½ dl vehnäjauhoja
2-3 rkl kylmää vettä

(ripaus suolaa)

Nypi sekaisin pehmeä voi ja jauhot (joihin olet sekoittanut suolan, jos käytät). Lisää varovasti sen verran vettä, että saat aikaan taikinan, josta voi muovata pallon. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja esipaista 10-15 min.

täyte:
200 g pieniä herkkusieniä
1 paketti (170 g) pekonia
1 keskikokoinen sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
3 munaa
150 g ranskankermaa
1 dl kuohukermaa
1 dl parmesania raasteena
reilusti tuoretta, silputtua timjamia ja persiljaa
mustapippuria myllystä
 

Puhdista ja puolita sienet. Viipaloi pekoni. Kuori ja silppua sipuli ja murskaa kuorittu valkosipulin kynsi. Paista ensin pekoni reippaalla lämmöllä, ja sen jälkeen ruskista sienet pekonin rasvassa. Lopuksi hauduta sipuli ja valkosipuli pehmeäksi (lisää tarvittaessa voita/rypsiöljyä). 

Sekoita ranskankerma, kuohukerma, parmesaaniraaste, kananmunat, yrtit ja pippuri kulhossa. 

Jos käytät valmistaikinaa, vuoraa tässä vaiheessa taikinalla pyöreä tai suorakaiteen muotoinen piirakkavuoka. Levitä sipulisilppu ja pekoni taikinapohjalle. Kaada sitten ranskankermaseos päälle, ja lopuksi asettele pinnalle sienenpuolikkaat. Paista uunissa 200 asteessa n. 30 minuuttia tai kunnes reunat ja täytteen pinta ovat saaneet väriä.

 

Maku oli kohdallaan, mutta voisiko mitään muuta ollakaan, kun täytteenä on sieniä ja pekonia? Määrän olisi voinut saman tien kaksinkertaistaa kolmelle aikuiselle ja yhdelle lapselle.

Parsapiirakkaa sitten seuraavalla kerralla.

Hei hoi hauki!

Pekonilla on viime aikoina hunnutettu meillä vaikka mitä.

Haukea on yleensä tavattu ruokapöydässämme joko pannulla paistettuna tai uunissa kypsennettynä pestohaukena. Herkutellaan kalalla -kirjasta löysin kuitenkin kiinnostavan kuuloisen ohjeen pekonihauelle. Haukihan on varsin kuivalihainen kala, jonka takia sitä ei sellaisenaan yleensä uunissa valmisteta. Pekoni puolestaan sopii (melkein) kaikkeen, miksi ei siis kalallekin.

Pekonihauki (kolmelle)

n. 1 kg hauki

6 siivua pekonia (ks. kommentit)

8 salvian lehteä

suolaa, valkopippuria

Perkaa hauki, jos et pyytänyt kalakauppiasta sitä tekemään: poista sisälmykset ja kidukset ja suomusta. 

Huuhtele ja kuivaa hauki. 

Hiero hauen mahaan valkopippuria ja suolaa ja laita sinne salvianlehdet. Hiero hieman suolaa myös hauen kylkiin ja selkään. Leikkaa hauen selkäpuolelle viiltoja, joihin työnnät löysälle rullalle käärityt pekoniviipaleet.  Siirrä hauki isoon uunivuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa n. 30 min (jos laitat isomman hauen, pidennä paistoaikaa). Valele välillä haukea paistoliemellä.

Meidän hauestamme ei lientä irronnut valelemiseen riittävää määrää. Lopputuloksessa ei silti ollut mitään varsinaista vikaa, vaan hauki oli pysynyt mehevänä uunissa. Pekoni ja salvia olisivat kuitenkin saaneet mielestämme maistua enemmän, joten lisäämme niitä ensi kerralla. Uskoisin että jos paistolientä olisi tullut riittävästi hauen valeluun, se olisi tuonut enemmän pekonin aromeita myös itse kalaan. Haukemme oli kuitenkin laiha kevätkala, kenties kesän ajan lihoneesta syyshauesta irtoaisi enemmän nestettä. Pekonin määrän lisäys epäilemättä auttaa myös.

Uusi pata

Ostimme itsellemme joululahjaksi Le Creuset'n erinomaisen emaloidun valurautapadan, jonka ansiosta olen innostunut taas vaihteeksi laittamaan pataruokia - viime aikoina siinä on valmistunut mm. Pastanjauhajien erinomaista burgundinpataa loppiaisen sukupäivälliselle sekä hapankaalipataa evääksi töihin.

Oheisen ohjeen puolestaan olen ottanut talteen Pirkka-lehdestä 10/2005 ja muistaakseni olen sen testannutkin, mutta tämä tapahtui ajalla ennen Ketun keittiön siirtymistä blogiaikaan. Erona alkuperäiseen ohjeeseen jossa ainekset paistettiin pannulla ja siirrettiin pataan, paistoin kaiken suoraan padassa. 

Possu-suppilovahveropata

800 g possun patalihaa (lapaa, kasleria tms.)

vehnäjauhoja

170 g (1 pkt) pekonia

(rypsiöljyä)

puoli litraa tuoreita tai noin neljänneslitra kuivattuja, liotettuja suppilovahveroita*

4 salottisipulia

6 dl vettä

2 rkl lihafondia (tai vastaava määrä liemikuutiota; käytin riistafondia)

2 rkl sinappia

6 maustepippuria

Kuori ja lohko sipuli. Suikaloi pekoni. Kuutioi liha ja pyörittele lihapalat kevyesti vehnäjauhoissa. 

Ruskista pekonia padassa niin että siitä irtoaa rasvaa. Lisää lihapalat vähän kerrassaan ja ruskista ne kevyesti. Lisää tarvittaessa öljyä. Lisää sipuli ja liotetut sienet, joista olet puristanut liian veden pois. Lopuksi lisää vesi ja lihafondi sekä sinappi ja pippurit. Sekoita hyvin ja pane pata uuniin 175 asteeseen n. 1,5 tunniksi. 

Tarjoa esim. perunamuusin kanssa.  

* Jos käytät tuoreita sieniä, paista niitä pannulla kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut.

Raidallista possua

Meillä, kuten ilmeisesti muutamilla muillakin ruokabloggaajilla, on käynnissä operaatio pakastimen tyhjentäminen syömällä. Tällä kertaa pakkasesta putkahti esiin possunfilettä. Hakusanalla possun file Kuukkeli arpoi ensimmäiseksi reseptiksi Soppakellarin raidallisen possunfileen. Kun jääkaapista löytyivät kaikki tykötarpeet pekonia myöten, hakua ei tarvinnut sen pidempään jatkaakaan. Ohjekin on tässä jokseenkin suoraan Soppakellarista kopioituna. 

Pekoniin kääritty possunfile

n. 500g possun sisäfileetä

1 pkt pekonia (150 g)

vihreää pestoa

Dijon-sinappia

suolaa

mustapippuria

Siisti possunfile ja ruskista pinta pannulla. Suolaa ja pippuroi. Sivele file pestolla ja sinapilla ja kiedo se  pekoniin. Paista uunissa 175 asteessa kypsäksi (sisälämpötila n. 75 astetta).

Fileen kanssa laitoimme pitkästä aikaa rosmariiniperunoita, jotka ehti sopivasti valmistella fileen ollessa uunissa. Niiden uunittuessa file sai puolestaan köllötellä vetäytymässä folioon käärittynä.

Lisäksi väänsin alkupaloiksi tapakset-kirjasta valkosipulisia herkkusieniä, kun kauppareissulla en vain voinut vastustaa sievien pienten herkkusienten kutsua. Oheinen ohje on noin puolet kirjan ohjeesta. Öljyn määrää en kuitenkaan puolittanut, alkuperäisessä ohjeessa oli 5 rkl.

Valkosipuliherkkusienet

200 g (pieniä) herkkusieniä

4 rkl oliiviöljyä

2 silputtua valkosipulin kynttä

tilkka sitruunamehua

suolaa, mustapippuria

2 rkl silputtua (sileälehtistä) persiljaa

Puhdista sienet ja leikkaa jalat läheltä lakkia. Lohko isot sienet 2-4 osaan. 

Kuumenna oliiviöljy paksupohjaisessa pannussa. Lisää valkosipuli ja kypsennä hetki, kunnes sipuli on hieman ruskistunut. Lisää sienet ja paista kovalla lämmöllä sekoitellen kunnes öljy on imeytynyt sieniin. 

Vähennä lämpöä ja jatka miedolla lämmöllä sienten paistamista niin että neste irtoaa niistä. Lisää sitten lämpöä ja paista n. 5 minuuttia tai kunnes neste on haihtunut lähes kokonaan. Purista sienten päälle sitruunamehua ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita joukkoon persiljasilppu ja kypsennä vielä hetki. Tarjoa rapeakuorisen leivän kanssa. 

Pekoni-sienikiusaus

Olemme pariin kertaan ostaneet töihin evääksi Kokkikartanon sieni-pekonikiusausta, joka on ehdottomasti parhaasta päästä maistamiani eineksiä. Ei ihme, yhdistyyhän siinä kaksi lempiraaka-ainettani: sienet ja pekoni.

Emme tietenkään voineet vastustaa kiusausta kokeilla panna itse vielä paremmaksi. Urakkaa helpotin käyttämällä pakastettua peruna-sipulisekoitusta, joten helppoudeltaankin tämä sapuska on liki einesluokkaa. Ainoastaan suolasienten liottaminen vaatii hiukan suunnitelmallisuutta, mutta ne voi aamulla huuhdella ja jättää likoamaan työpäivän ajaksi, jolloin ne ovatkin illalla käyttökunnossa.


Ei ehkä mitään kurmeeta, mutta rehellisen hyvää arkiruokaa.

Pekoni-sienikiusaus

250 g savupekonia suikaleina

esikäsiteltyjä metsäsieniä (jos käytät suolasieniä, liota ne ensin)

1 kg peruna-sipulisekoitusta

3,5 dl ruokakermaa

reippaasti meiramia ja kirveliä

suolaa, mustapippuria

Käristä savupekoni pannulla ja silppua sienet. Sekoita pekoni, sienet ja perunasipuli ja kippaa voideltuun uunivuokaan. Lisää mausteet ja sekoita perin pohjin. Kaada kerma päälle.

Paista uunissa 180 asteessa reilun tunnin ajan, kunnes pinta saa hiukan väriä. 

12 kuukautta: lokakuu

eli pyhäinpäivän kurpitsarisotto

Tessan keittokirjassa on lokakuun kohdalla paljon kurpitsareseptejä. Kurpitsarisottoa on meillä tehty ennenkin, mutta tämä oli hiukan erilainen ohje. Mieleeni juolahti kokeilla uutta taginea myös risoton valmistuksessa, ja se palveli tarkoituksessa erittäin hyvin.

Risotto con la zucca gialla (kuudelle)

70 g voita
1 iso sipuli silputtuna
2 valkosipulin kynttä murskattuna
1 pieni porkkana hienonnettuna
(1 pieni sellerinvarsi hienonnettuna - emme käyttäneet)
70 g savustamatonta pancettaa (käytimme pekonikuutioita)
600 g kuorittua kurpitsaa josta on poistettu siemenet, pieninä kuutioina
1,5 l lihalientä tai kanalientä (teimme liemen riistafondista joka toimi mielestämme hyvin)
500 g risottoriisiä (esim. arborio tai vialone)
2,5 dl kuivaa valkoviiniä
suolaa, mustapippuria
kämmenenpohjallinen silputtua tuoretta persiljaa
50 g raastettua parmesaania (lisäksi tarjoiluun)

Pilko ainekset. Valmista lihaliemi ja pidä se kuumana.

Sulata sitten n. 40 g voita laakeassa kasarissa. Kun voi alkaa tiristä, lisää pekoni, sipuli, valkosipuli, porkkana (ja selleri, jos käytät). Hauduta miedolla lämmöllä kunnes ainekset alkavat saada hiukan väriä.

Lisää sitten kurpitsakuutiot ja 2,5 dl lihalientä ja hauduta vielä kymmenkunta minuuttia kunnes kurpitsa on hiukan pehmennyt.

Lisää riisi ja sekoita perusteellisesti. Kypsennä hetki ja lisää sen jälkeen viini. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kun viini on haihtunut, ala lisätä lihalientä kauhallinen kerrallaan, sekoittaen huolellisesti ettei risotto ota pohjaan. Odota että neste imeytyy riisiin ennen kuin lisäät seuraavan kauhallisen. Jatka tällä tavoin kunnes riisi on kypsää - sen pitäisi olla pehmeää mutta vielä napakkaa, ei vetistä. Meillä ohjeessa annettu lihaliemimäärä riitti juuri riisin kypsentämiseen, mutta jos liemi loppuu kesken, voi nestettä jatkaa lisäämällä hiukan kuumaa vettä.

Lopuksi sekoita joukkoon loput voista (n. 30 g) nokareina, parmesaaniraaste ja persiljasilppu. Tarjoa heti. Voit vielä lisätä annosten päälle parmesaaniraastetta ja rouhaista hiukan mustapippuria myllystä.


Kurpitsakuutioiden kannattaa olla melko pieniä, jotta ne eivät jää liian koviksi. Niiden ei kuitenkaan kaiketi ole tarkoituskaan muuttua aivan mössöksi, vaan ne saavat olla al dente. Tessan kirjassa olen jäänyt kaipaamaan enemmän kuvitusta, nytkin olisi ollut kiva nähdä miltä valmiin ruuan on tarkoitus näyttää.

Keittokirjojen annoskoot ovat toisinaan kovin pieniä, mutta Tessan kuuden hengen annos on tosiaankin kuuden hengen annos. Onneksi osoittautui että tämä risotto kestää myös yön yli säilyttämisen ja uudelleenlämmityksen - kaikki risotot eivät siihen sovi.

Summertime and the livin' is easy...

Keittiö Piemonten sydämessä heitti kesä-heinäkuun ruokahaasteen teemaksi jazzin. Mielikuvitukseni karkasi heti syvään etelään: New Orleans, Mississippi...

Jazzin kotiseudulla fuusioituivat kielet ja kulttuurit. Ranskalaiset ja espanjalaiset uudisasukkaat, mustat ja intiaanit sulautuivat kreoliväestöksi. Kaikki nämä toivat vaikutteita tietenkin myös ruokakulttuuriin. Ja kreolikeittiön tuotoksista varmaankin tunnetuin on gumbo.

Gumbo mielletään tavallisesti merenelävistä valmistetuksi keitto- tai pataruuaksi, mutta sukellus gumbon maailmaan osoitti varsin tavallista olevan että gumbossa on myös kanaa, toisinaan makkaraa tai possuakin. Mikä sitten tekee gumbosta gumbon? About Southernfood -sivuston mukaan välttämättömiä perusainesosia on vain kolme: roux, eli ruskistettu rasva-jauhosuurus, okra (afrikkalaisperäiseltä nimeltään gombo, josta tulee ruokalajin nimi) ja mielikuvitus. Selailtuani gumboreseptejä tartuin siis toimeen ja aloin käyttää mielikuvitustani. Yhdistelin ainesosia, joita gumboresepteissä näytti esiintyvän, ja lisäsin niihin omia lempiaineksiani. Eikä siitä tietenkään ilman sieniä selvitty.

Fuusiogumboa Ketturouvan tapaan (4:lle)

600 g possun lapaa (luulla)
5 siivua amerikanpekonia
300 g (2 kpl) mausteista (raaka-)makkaraa
200 g herkkusieniä
1 keskikokoinen bataatti
2 pientä vihreää paprikaa
1 iso sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
1 tlk (400 g) okraa
1 tlk (400 g) kaltattuja tomaatteja omassa liemessään
öljyä paistamiseen (maissi-, rypsi- tms.)

roux:
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja

lisäksi:
n. 0,5 l lihalientä
1 dl punaviiniä
20 tippaa tabascoa
2 laakerinlehteä
1 rkl kuivattua timjamia
suolaa, mustapippuria
1 rkl intiaanisokeria

lopuksi:
n. 50 g tummaa suklaata (70% kaakaota)
loraus rommia

Kuutioi liha, viipaloi makkara ja pekoni. Kuutioi sipuli, paprika ja kuorittu bataatti. Leikkaa sienet lohkoiksi. Pilko kaltatut tomaatit saksilla, pidä mehu tallessa. Valuta okra.

Ruskista pannussa liha, makkara, pekoni ja sienet kukin vuorollaan ja laita ne sivuun odottamaan. Lopuksi kuullota sipulia, paprikaa, bataattia ja murskattua valkosipulia hetki öljyssä.

Valmista roux: sulata voi valurautapadassa tai isossa kasarissa (perinteinen astia on ns. Dutch oven, jalallinen rautapata) ja sirota joukkoon vehnäjauhot. Ruskista seosta ahkerasti sekoitellen, varo polttamasta jauhoja, koska silloin suurus on pilalla! Kun suurus on sileää ja kauniin ruskeaa, lisää siihen lihaliemi ohuena norona samalla koko ajan perusteellisesti sekoittaen paakkuuntumisen välttämiseksi.

Lisää syntyneeseen kastikkeeseen silputut tomaatit liemineen, sipuli ja valkosipuli, paprika, bataatti, pekoni, possukuutiot, sienet ja makkarat. Lorauta sekaan viini ja lisää mausteet. Lisäsin tässä vaiheessa myös okran, mutta tölkkiokraa käytettäessä kannattaisi ehkä lisätä okra vasta kypsennyksen loppupuolella, koska pitkässä haudutuksessa se hajoaa aivan atomeiksi.

Hauduttele reilun tunnin ajan miedolla lämmöllä kannen alla välillä sekoitellen. Lisää sitten Mississipin mutaa symboloiva tumma suklaa, lorauta sekaan rommi ja tarkista maku. Lisäile suolaa, mustapippuria ja tabascoa jos on tarvis. Tarjoa keitetyn riisin kanssa.


En ole koskaan syönyt "aitoa" gumboa, joten en tiedä muistuttaako tämä gumbo esikuvaansa missään määrin, mutta hyvää se oli, paras sävellykseni sitten hobittipiirakan vaikka itse sanonkin. Uskaliaasti koekaniineiksi kutsutut ruokavieraatkin santsasivat, mikä on mielestäni aina paras kiitos kokkaajalle. Reiluksi arvioimani annos katosi neljään pekkaan miltei viimeistä tippaa myöten.

Kokkausmusiikiksi täytyi tietenkin valita jazzia. Vaikka kokkailinkin fuusiogumboa, fuusiojazz ei ole koskaan kolahtanut eivätkä loputtoman pitkät trumpettisoolotkaan hyväile korviani, mutta Billie Holiday sopi hyvin tunnelmointiin vaikka Lady Day ei New Orleansissa vaikuttanutkaan.

Pekonia monessa muodossa

Ei liene kovin yllättävää, että Kettuväen Kesäkodin grillissä kärisevät niin pekoni kuin sienetkin.

Sinihomejuustotäytteiset herkkusienenlakit
(trad.)

3-4 isoa herkkusientä / syöjä
yhtä monta viipaletta amerikanpekonia kuin sieniä
sinihomejuustoa

Olemme aikaisemmin tehneet näitä aurajuustosta ja olleet tyytyväisiä lopputulokseen. Tällä kertaa kuitenkin käytimme Bavaria Blue -juustoa, ja olimme seitsemännessä taivaassa. Selvästi tällainen voimakkaan makuinen, kermainen homejuusto korostaa tämän sienten, juuston ja pekonin jalon liiton onnistuneisuutta.


Peruna-pekonivartaat
(Ruoka & Viini 4/2009)

20 keitettyä uutta perunaa, mielellään pienenlaisia
1 pkt amerikanpekonia

Pujottele kypsät perunat ja pekoniviipaleet grillivartaisiin. Jos käytät puisia varrastikkuja, liota niitä vähintään tunnin ajan ennen grillaamista.

Grillaa vartaita kunnes pekoni ruskistuu (noin 5 min). Tarjoa ne rucolapediltä, johon on lisätty tilkka hyvää oliiviöljyä ja hiukan suolaa ja pippuria.

Ruoka & Viini tarjosi vartaat grillatun lohen lisänä, mutta ne sopivat myös mainiosti kevyeksi lounaaksi sellaisenaan. Pääsimmepä samalla testaamaan puutarhakalusteetkin.


Jälkiruuaksi keitimme kahvit ja laadimme Päivättären kanssa raparperihillokkeella ja mansikkahillolla täytetyn kakun, joka sai kuorrutteekseen vaniljavanukasta ja koristeeksi keto-orvokkeja.

Raparperihilloke

6 raparperin vartta
n. 2 dl vettä
n. 2,5 dl sokeria
(kanelia)

Kuori ja pilko raparperin varret. Sulata sokeri veteen ja lisää raparperi. Hauduttele kunnes raparperi on pehmeää ja lopputulos hillomaista. Mausta halutessasi esim. kanelilla.

Spaghetti alla carbonara

Tämä pastakastike on peräisin Lazion maakunnasta Keski-Italiasta. Sen synnystä ja nimestä on varmaan enemmän teorioita ja legendoja kuin mistään muusta pastakastikkeesta vaikka se lienee melko tuore tulokas. Yhtä kaikki mainio ja ravitseva ruoka talviselle päivälle täällä hankien keskellä Suomessakin.

Resepti on tälläkin kertaa peräisin Maarit Enkovaara-Astraldin Pastatieto-kirjasta, hieman säädettynä.


Spaghetti alla carbonara

4 annosta

400 g spagettia (tai linguineä tahi bucatinia)
100 g amerikanpekonia pieneksi viipaloituna (tai guancialea tahi pancettaa, jos sattuu löytymään)
1 rkl oliiviöljyä
3 huoneenlämpöistä kananmunaa
1 dl raastettua pecorino-juustoa
suolaa
mustapippuria
3-4 rkl ruokakermaa
50 g voita

Ruoan onnistumiselle on erityosen tärkeää, että kaikki ainekset ovat huoneenlämpimiä. Munat erityisesti kannattaa ottaa hyvissä ajoin lämpenemään samoin sekoitusastia kannattaa lämmittää esimerkiksi kuumalla hanavedellä.

Valmistaminen kannattaa aloittaa kiehauttamalla pastavesi ja laittamalla pasta kiehumaan. Muut vaiheet tehdään pastan kiehuessa.

Pekoni ruskistetaan öljyssä ja pidetään lämpimänä. Munat sekoitetaan tarjoiluastiassa kevyesti vatkaten ja niiden joukkoon lisätään juustoraaste, hiukan suolaa, mustapippuria ja kerma. Voi sulatetaan erikseen ja sen annetaan ruskistua kevyesti.

Sekoita keitetty spagetti kananmuniin sekoitusastiassa ja kaada päälle kuuma pekoni ja voisula. sekoita hyvin niin, että kananmunat kypsyvät ja tarjoa heti. Tarkoitus on saada munat kypsiksi mutta ei kokkelimaiseksi. Toisaalta liian viileässä tarjoiluastiassa munat jäävät veteliksi. Pienellä harjotuksella tämäkin alkaa luistaa nopeasti ja se vaiva kyllä kannattaa nähdä. Tämä on oikein hyvä kastike. Myös Poika piti tästä kovasti.