Cumberlandin kastike

Poronmaksapateen kaveriksi suositeltiin Cumberlandin kastiketta, jonka ohje löytyi samaiselta Ruoka.fi -sivustolta kuin itse pateenkin. Hapan kastike tasapainottaa kivasti pateen rasvaisuutta, ja sopisi varmaan hyvin myös rasvaiselle linnulle, kuten ankalle.

Tässä on alkuperäisestä puolikas ohje. Vähentäisin ainakin tähän tarkoitukseen sitruunan määrää, ehkäpä riittäisi yhden sitruunan mehu.

Cumberlandin kastike

2,5 dl (musta-)herukkahyytelöä
60 g sipulia (yksi isohko sipuli)
n. 2 rkl (dijon-) sinappia
1,5 sitruunan mehu ja keltainen kuori
1,5 appelsiinin mehu ja keltainen kuori
2 dl punaviiniä
1 dl madeiraa
sokeria
suolaa
paprikajauhetta tai cayennepippuria

Suikaloi sitruunan ja appelsiinin keltainen kuori, kiehauta vedessä ja valuta. Purista hedelmistä mehu ja siivilöi se kattilaan. Kuori ja kuutioi sipulit ja lisää kattilaan. Lisää myös viinimarjahyytelö ja muut ainekset (sikäli kuin ymmärrän, myös sitrusten kiehautetut kuoret). Keitä hiljalleen kokoon - valmista kastiketta tulee tästä annoksesta n. 2,5 dl. 

Jäähdytä kastike ja mausta se maun mukaan suolalla, sokerilla ja paprikajauheella/cayennepippurilla. Tarjoa kylmänä poronmaksapateen kanssa. 

OivaPari: kekrihampurilaiset ja G.H. Mumm

Kun haasteena on gourmet fast food shampanjan seuraksi, ongelmaksi tuli lähinnä pohtia mitäpä shampanja ei aateloisi?

Kekrin kunniaksi päädyimme toteuttamaan makuparin myöhäissyksyn sadonkorjuun hengessä. Kylmäsavuporohampurilaisissa on kotimaisia makuja metsästä ja puutarhasta. Lisäkkeet voi valmistaa etukäteen vaikkapa jo edellisenä päivänä ja täyttää hampurilaiset juuri ennen tarjoamista.

Shampanjaa ja kylmäsavuporoa (kuudelle)

6 kpl hampurilaissämpylöitä

Täytteeksi: 

suikaloitua leipäjuustoa (lämmitettynä)
100 g kylmäsavuporoa viipaleina
valkosipuliöljyssä freesattuja lehtikaalin lehtiä
karpalohilloketta
pikapikkelöityjä suppilovahveroita
sokerimarinoituja punasipulirenkaita

Hampurilaissämpylät (6 kpl keskikokoisia sämpylöitä)
(Martha Stewartin ohjetta mukaillen)

1,75 dl lämmintä maitoa
n. 50 g sulatettua voita
1 rkl sokeria
1 pussi kuivahiivaa
1 muna
n. 6 dl vehnäjauhoja
3/4 tl suolaa, jos käytät suolatonta voita

voiteluun: 1 muna ja tilkka maitoa 
pinnalle: mustia sipulinsiemeniä 

Sekoita lämmin maito, sokeri ja sulatettu voi ja lisää joukkoon kuivahiiva hyvin sekoittaen. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja suola, ja vaivaa taikinaa kunnes se on kimmoisaa. Laita kohoamaan leivinliinan alle lämpimään, vedottomaan paikkaan noin kolmeksi vartiksi. 

Kumoa taikina jauhotetulle leivinalustalle ja jaa se kuuteen yhtä suureen osaan, jotka pyörittelet sämpylöiksi. Anna kohota toiset kolme varttia pellillä liinan alla. Voitele muna-maito -seoksella ja ripota päälle mustia sipulinsiemeniä. Paista uunissa 200 asteessa 12-15 minuuttia.

Marinoitu punasipuli

pieni punasipuli
hienoa sokeria

Leikkaa punasipuli renkaiksi ja sekoita sokeri joukkoon. Puristele sipulirenkaat ja sokeri sekaisin ja jätä maustumaan.

Karpalohilloke

n. 1,5 dl karpaloita
tilkka vettä
4 rkl sokeria

Keitä karpalot pehmeiksi vesitilkan kanssa. Sekoita joukkoon sokeri ja keittele vielä miedolla lämmöllä ilman kantta kunnes hilloke on sopivan sakeaa. Jäähdytä.

Pikapikkelöidyt suppilovahverot 

2 kourallista kuivattuja suppilovahveroita (tai hieman enemmän tuoreita)

1 dl vettä
0,75 dl väkiviinaetikkaa
0,5 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
nippu tuoreita timjaminoksia

Kiehauta vesi ja etikka. Lisää sokeri, suola, timjaminoksat ja sienet ja hauduta tovi kunnes sienet ovat pehmenneet. Siivilöi liemi pois. Jäähdytä.

Valkosipuliöljyssä freesattu lehtikaali

pienehköjä lehtikaalin lehtiä
1 valkosipulin kynsi
rypsiöljyä

Leikkaa lehtikaalista kovat lehtiruodit pois. Murskaa valkosipulinkynsi. Kuumenna öljy pannussa valkosipulinkynnen kanssa ja freesaa lehtikaalin lehdet nopeasti öljyssä molemmin puolin niin että ne säilyttävät vielä rapeuttaan. Nosta valumaan leivinpaperin päälle. 

Halkaise sämpylät, kokoa hampurilaiset ja tarjoa kuohuvan keralla! Voit koristella annokset karpaloilla, suppilovahveroilla ja tuoreilla timjaminoksilla. 

Ketun keittiö osallistuu porohampurilaisilla OivaPari -kisan G.H. Mumm -osakilpailuun.

Happamia, sanoi Ketturouva pihlajanmarjoista

Keräsimme Pojan kanssa Kesäkodin pihapihlajasta ämpärillisen marjoja. Niitä sitten aikani parvekkeella säilytettyäni ryhdistäydyin lopulta hyytelönvalmistukseen. Ilahdutti kovasti kun löysin (itselleni entuudestaan tuntemattomasta) sauvajyväsen blogista vinkin tehdä hyytelö höyrymehusta. Eläköön, pois vaivalloinen siivilöiminen!

Pihlajanmarjahyytelö mehusta 

Keitä pihlajanmarjoista höyrymehu tavalliseen tapaan.

Siirrä mehu kattilaan ja lisää 100 g hillosokeria/1 dl pihlajanmarjamehua. Keitä kymmenen minuuttia, kuori vaahto. 

Lisää halutessasi 2-3 rkl konjakkia. Jos käytät atamonia, lisää myös se tässä vaiheessa pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita hyvin.

Tölkitä hyytelö puhtaisiin, kuumennettuihin tölkkeihin. 

Pihlajanmarjahyytelöstä voi tehdä esimerkiksi seuraavan jälkiruuan:

Pihlajanmarjalumi
(mukailtu Ruokavuosi-kirjasta) 

4 dl kuohukermaa
2 keltuaista
1-2 dl pihlajanmarjahyytelöä
(tomusokeria)

Vatkaa kerma vaahdoksi. Vaahdota keltuaiset toisessa kulhossa, ja yhdistä vaahdot. Mausta seos maun mukaan pihlajanmarjahyytelöllä. Tarvittaessa lisää tomusokeria. Jaa annosmaljoihin ja jäähdytä jääkaapissa.

Halutessasi voit myös pakastaa seoksen jäädykkeeksi pakastimessa tai pakkassäällä ulkosalla.

Aurinkoa sadepäivään

Kun vettä tulee taivaan täydeltä kolmatta päivää putkeen, voi kesätunnelmiin virittäytyä vetämällä verhot eteen ja syömällä tätä salaattia, joka toimii kyllä jälkkärinäkin.

Mansikka-hunajamelonisalaatti (3-4:lle)

1 hunajameloni (mahdollisimman kypsä)

1 l mansikoita

tuoretta minttua

Aura-juustoa

balsamicosiirappia (ks. ohje)

Kuutioi meloni. Perkaa ja puolita mansikat. Riivi tuoreesta mintusta lehtiä. Kuutioi aurajuusto. Yhdistä ainekset salaatiksi tai rakenna annokset suoraan lautasille. Valuta päälle balsamicosiirappia ja nauti. 

Pakastemarjojen piristys

Nyt jos koskaan on aika käyttää pois pakastimen pohjalle jääneet viime sadon marjat. Tähän nykyaikaiseen versioon pappilan hätävarasta niitä saa loppusijoitettua vähällä vaivalla, ja pakastamisesta selvinneet vitamiinitkin pysyvät tallessa. Kekseistä kaurakeksit ovat tässä mielestäni parhaita, mutta myös piparit tms. sopivat hyvin, jos niitä vielä kaapissa piileskelee (varmista kuitenkin etteivät keksit maistu eltaantuneilta).

tarvitset:

pakastemarjoja, esim. mansikoita, mustikoita ja viinimarjoja (varo laittamasta liikaa kirpeitä marjoja)

keksejä, esim. kaurakeksejä

(vispautuvaa) vaniljakastiketta

Kaada marjat kulhoon, sekoita ne ja anna sulaa niin että ne pehmenevät mutta eivät mene aivan lötköiksi. Lisää marjojen päälle kerroksina murusteltuja keksejä ja vaniljakastiketta ja tarjoa heti.

Karviaischutney

Nyt kun joulupukki on käynyt, voi tämänkin ohjeen julkistaa. Näitä lähti tänä vuonna keittiöstämme pukinkonttiin. Tein puolikkaan annoksen tällä reseptillä, huomioiden kommentissa olevan korjauksen mallasetikan määrään. Koko ohjeesta tulee n. 1,75 l, puolikkaasta siis vajaa litra.

Karviaischutney

1 kg karviaismarjoja (punaisia tai vihreitä ja punaisia sekaisin)

2 keskikokoista sipulia 

300 g rusinoita tai sultana-rusinoita

1 rkl suolaa

0,5 l mallasviinietikkaa

500 g ruskeaa ruokosokeria

2 rkl jauhettua inkivääriä

1 tl ruskeita sinapinsiemeniä

Puhdista karviaiset. Kuori sipuli ja silppua hienoksi.

Sekoita kaikki ainekset isossa kattilassa. Kuumenna hitaasti kiehuvaksi, sekoittaen kunnes sokeri on liuennut. Keitä hiljaisella tulella noin tunnin ajan, kunnes chutney on kiehunut kokoon noin kolmanneksella. 

Tölkitä kuuma chutney puhtaisiin lasipurkkeihin. Itse huuhdon purkit ensin Atamon-liuoksella: 1 tl Atamon-säilöntäainetta + 1 dl kiehuvaa vettä.

Chutney sopii tarjottavaksi lihan, linnun tai vaikka juustojen kaverina.

Karviaishullutus

Etsiskellessäni käyttötapoja karviaisille törmäsin useisiin brittiresepteihin jälkiruualle nimeltä gooseberry fool, vapaasti suomentaen "karviaishullutus". Oheinen Nigel Slaterin resepti on tarkoitettu vihreille karviaisille, ja koska palstallamme on vihreä karviaispensas, käytin niitä, mutta miksipä tätä ei voisi tehdä punaisistakin, kunhan ne ovat kirpeitä. Lopputulos olisi varmaankin silloin vaaleanpunaista. Monissa ohjeissa neuvottiin myös lisäämään kermavaahtoon hiukan seljankukkamehua tuomaan makuun terää, mutta tässä sitä ei ole. Runsaasta kermasta huolimatta lopputulos ei karviaisten kirpeyden ansiosta maistu kuitenkaan lällyltä.

Karviaishullutus (kuudelle)

450 g kirpeitä (vihreitä) karviaisia

3-4 kukkuraista ruokalusikallista sokeria

1-2 rkl vettä

3 dl kuohukermaa

Puhdista karviaiset poistamalla kannat ja kuivat kukanjämät. Laita ne pieneen kattilaan ja lisää pari ruokalusikallista vettä ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia kunnes karviaisten kuoret ovat haljenneet. Jäähdytä. Survo sosetta tarvittaessa haarukalla hienommaksi. 

Vatkaa 3 dl kuohukermaa paksuksi mutta vielä pehmeäksi vaahdoksi (joka saisi olla alkujaan hiukan kovempaa kuin oheisessa kuvassa, koska karviaissose tekee kermavaahdosta uudestaan juoksevampaa) . 

Kääntele sekaan jäähdytetty karviaissose ja tarjoa. 

Karviainen ei ole karvas

Pakastimeen piti saada tilaa tämän vuoden sadolle, joten täytyi äkkiä keksiä käyttöä parille kilolle karviaismarjoja. Olen aikaisemmin keitellyt niistä hilloa tai kiisseliä mansikoiden kanssa, mutta nyt halusin vaihteeksi tehdä jotain ihan muuta.

Onneksi Anna-lehdessä (30/2011) oli karviaisohjeita, muun muassa tämä houkuttelevalta kuulostanut karviaistrifle. Kun kaikki vaadittavat ainekset joko löytyivät kotoa tai olivat helposti hankittavissa, tuumasta toimeen vain.

Karviaistrifle (4-6:lle)

12 cantuccini-mantelikeksiä

Karviaisseos:

250 g punaisia karviaisia

1 dl sokeria

0,5 dl Vin Santoa

Kermaseos:

1 prk (250 g) mascarponejuustoa

1 prk (150 g) ranskankermaa

3 rkl sokeria

0,5 dl Vin Santoa

pinnalle: paahdettuja mantelilastuja

Valmista ensin karviaissose (voi tehdä jo edellisenä päivänä): laita puhdistetut ja huuhdellut karviaiset kattilaan sokerin ja viinin kanssa ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes karviaiset hieman pehmenevät. Jäähdytä. 

Sekoita mascarpone ja ranskankerma, mausta seos sokerilla ja viinillä. 

Nostele tarjoilumaljoihin kerroksittain karviaisseosta, murskattuja keksejä ja kermaseosta. Anna mehustua viileässä vähintään tunnin ajan ennen tarjoilua.

Pakastemarjoista keitetystä karviaisseoksesta tuli aika mehuisaa, joten kokosin jälkiruuan tällä kertaa niin päin, että laitoin karviaissoseen jälkiruokamaljoihin pohjimmaiseksi, sitten mascarponevaahdon ja päälle huhmareessa rouhitut cantuccini-keksit. Mehustumisaikaa ei siis tarvittu.

Poika sai oman (viinittömän) versionsa, mutta hänen makuunsa karviaisseos oli liian kirpeä. Sokeria olisi voinut omastakin mielestäni olla karviaissysteemissä hieman enemmän.

Pullakirous ja sen päättyminen

Vielä viikko sitten olisin sanonut että en osaa leipoa pullaa. Olen epäonnistunut nuoruudessani pari kertaa pullataikinan kanssa liki katastrofaalisesti, ja sen jälkeen luovuttanut taikinan tekemisen muihin käsiin. En siis ole edes yrittänyt leipoa pullaa kohta kahteen vuosikymmeneen.

Kesäkodissa ollessamme päätin paistaa mustikkapiirakan. Mustikkapiirakoissa on kahta koulukuntaa, pulla- ja murotaikinaa. Karhuherra kuuluu ensimmäiseen. Hänellä oli kuitenkin kädet täynnä työtä uuden kompostoivan ja biohajottavan huussimme viime silauksen kanssa.
Ei siis auttanut itku markkinoilla. Lähetin Pojan hakemaan mummolta ohjeen, ja sitten työhön.

En tiedä oliko salaisuus mummon ohjeella tehdyssä taikinassa vai sen nostattamisessa isotädin pellavapyyhkeen alla lämpimän vuolukiviuunin päällä, mutta taikina nousi kauniisti ja leipoutui suosiollisesti sekä piirakanpohjaksi että voisilmäpulliksi. Pullakirous on väistynyt!

Tässä vielä mummon taikataikinan ohje. Taikinasta saa yhden uunipellin kokoisen piirakan tai puolet pienemmän piirakan ja kymmenen pikkupullaa.

Mummon pullataikina 

(kuivahiivalle)

2,5 dl lämmitettyä maitoa (42 astetta, eli hieman kättä lämpöisempää)

n. 1 dl sokeria

0,5 tl suolaa

1 muna

(kardemummaa)

1 pss kuivahiivaa ja 6-7 dl vehnäjauhoja

75 g sulatettua voita

voiteluun: 1 muna

Sekoita lämmitettyyn maitoon sokeri, suola ja muna (ja kardemumma). Sekoita kuivahiiva n. 2-3 dl:aan jauhoja. Sekoita jauhot vähitellen maitoon. Jatka vaivaamista käsin ja lisää jauhoja, kunnes saat aikaan notkean, mutta käsistä helposti irtoavan taikinan. Vaivaa joukkoon sulatettu voi vähitellen, ja lisää vielä hiukan jauhoja tarvittaessa. 

Laita taikina nousemaan lämpimään, vedottomaan paikkaan liinalla peitettynä. Kun taikina on noussut noin kaksinkertaiseksi, voit ryhtyä leipomaan. 

Mustikkapiirakkaa varten kaulitse taikina levyksi. Jos teet uunipellin kokoisen piirakan, helpointa voi olla kaulita taikina suoraan leivinpaperin päälle. Pienempään piirakkaan riittää puolikas taikina. Siirrä taikinalevy voideltuun vuokaan. 

Mustikkatäyte

n. 1 l mustikoita

n. 3 rkl sokeria

2-3 rkl perunajauhoja

Survo noin puolet mustikoista karkeaksi soseeeksi, johon sekoitat muutaman ruokalusikallisen sokeria ja 2-3 rkl perunajauhoja. Levitä sose piirakkapohjalle ja kaada sen päälle kokonaiset marjat. 

Lopuksi voitele piirakan reunat munalla. Paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia tai kunnes reunat ovat saaneet kauniin värin. Anna jäähtyä hyvin ennen syömistä.

Mansikkaista

Lieneekö kesäisempää makua kuin mansikka? Viime päivät olen paitsi syönyt myös juonut mansikoita.

Lemppari-mansikkadrinkkini, mansikkamargaritan, spontaania valmistamista haittasi se että baarikaapissamme ei ollut juomaan vaadittavia tequilaa ja triple seciä, mutta onneksi löytyi Hesarin mansikkadaiquiri, johon sopii myös edellisessä juomapostauksessa käytetty rommi. Poika sai luonnollisesti tästä juomasta oman version ilman rommia, mutta hieman reilummalla sitruunamehulla ja sokerilla, ja mikä ettei sellaista voisi aikuisillekin tarjota. Kun alkoholin jättää pois, juoma onkin melkoinen hyvänmakuinen terveyspommi!

Jäitä on syytä tehdä paljon, meidän vajaat kaksi rasiallistamme oli niukanlaisesti. Jäiden murskaamiseen käytin huhmarta, jonka ongelmana on kuitenkin roiskuminen. Kenties jäätä voisi pakastaa ohueksi levyksi josta sitä olisi helpompi murskata?

Päivätär toi meille näitä suloisia mansikkamuffinsseja:

Puolukkapiirakkaa

Ystäväni tarjosi minulle tätä piirakkaa punaherukasta tehtynä, ja tykkäsin niin paljon että pyysin reseptinkin - jonka tietysti sen jälkeen hajasijoitin. Onneksi jokseenkin samanlainen ohje löytyi Elovenan reseptiarkistosta. Alkuperäisen ohjeen rasva oli nestemäistä margariinia tai leivontamargariinia, mutta leivon niin harvoin, että olkoon sitten edes voilla leivottua.

Puolukkavuosi on tiemmä ollut huono. Täytteeksi käyvät tietysti muutkin marjat, ainakin nuo mainitut punaherukat toimivat mainiosti.

Puolukkapiirakka

100 g voita

1 muna

0,5 dl sokeria

1,5 dl kaurahiutaleita

1,5 dl vehnäjauhoja 

1 tl leivinjauhetta

päälle:

4 dl puolukoita

0,5 dl sokeria

(+ 1,5 rkl perunajauhoja, jos käytät pakastepuolukoita)

+ muruseos:

50 g sulatettua voita

0,75 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1,5 dl kaurahiutaleita

Sulata voi, ja sekoita siihen sokeri ja muna sekä vehnäjauhot, leivinjauhe ja kaurahiutaleet. Voitele pyöreä piirakkavuoka ja painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille jauhotetuin käsin.

Tee muruseos täytettä varten: Sulata voi ja sekoita kaikki ainekset keskenään.

Jos käytät pakastepuolukoita, sekoita niihin perunajauhot. Levitä puolukat taikinapohjan päälle ja ripottele sokeri perään. Levitä sitten puolukoiden päälle muruseos. 

Paista uunissa 200 asteessa noin 30 min. Nauti riittävästi jäähtyneenä vaniljakastikkeen kanssa. 

Ankanrintaa Gordon Ramsayn tapaan

Kun taannoin olimme sunnuntaina syömässä äijäruokaa Arin luona, Karhuherra keksi samaisesta Gordon Ramsayn keittokirjasta reseptin ankanrinnalle karviaiskastikkeessa. Koska resepti vaikutti hyvältä ja karviaisiakin meillä oli vielä pakastimessa, Karhuherra esitti spontaanin päivälliskutsun. Ankka ja varhaiskaali järjestyivät ongelmitta Hakaniemen hallista. Ainoastaan yksi reseptin ainesosa tuotti meille päänvaivaa, nimittäin japaninpippuri. Sen puutteen japanilaisruokaa harrastava Ari pystyi onneksi korjaamaan.

Ankanrintaa karviaiskastikkeessa varhaiskaalin kera

(lähde: Gordon Ramsay, Sunnuntairuokaa ja muita herkullisia reseptejä)

1 ankanrinta / syöjä, n. 175 g kpl (Gordonin ankat ovat pienempiä, nämä kromosomiankanrinnat painoivat 750 g 2 kpl)

3 rkl japaninpippureita (/jauhettua japaninpippuria)

merisuolaa, mustapippuria

kastike:

3 dl sokerilientä (3 dl sokeria, 5 dl vettä, 1/2 sitruunan kuori)

150 g karviaismarjoja

1,5 dl punaviiniä

1,5 dl ruskeaa kanalientä tai ankkalientä (käytimme valmista kanalientä)

3 rkl karviaismarjahilloa / hunajaa

nokare voita

varhaiskaali

pari nokaretta voita

Paahda japaninpippureita kuivassa pannussa kunnes ne alkavat tuoksua. Kaada ne huhmareeseen, lisää hiukan merisuolaa ja mustapippuria ja rouhi. Leikkaa ankanrintoihin rasvapuolelle ristikkäisiä viiltoja ja peitä ne mausteseoksella. Jätä maustumaan tunnin ajaksi. - Koska Arin pippuri oli valmiiksi jauhettua, hyppäsin paahtamisen ylitse, ja maustoin ankanrinnat yksinkertaisesti japaninpippurin, mustapippurin ja merisuolan seoksella.

Valmista sokeriliemi: keitä 3 dl hienoa sokeria ja puolikkaan sitruunan kuori (vain keltainen osa!) 5 dl:ssa vettä n. 5 min ajan. Ota 3 dl lientä erikseen kattilaan, loput voi säästää jääkaapissa myöhempää käyttöä varten. Lisää karviaiset ja keitä hiljalleen 2-3 min. Jätä marjat jäähtymään sokeriliemeen.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Asettele ankanrinnat nahkapuoli alaspäin kuivaan uuninkestävään pataan ja kypsennä hyvin matalalla lämmöllä kunnes suurin osa rasvasta valuu pois (10-15 min).

Ankan tiristessä pannussa keitä punaviiniä kattilassa 7-8 min kunnes sen tilavuus on vähentynyt puoleen. Lisää kanaliemi ja keitä jälleen kunnes nesteen tilavuus on vähentynyt puoleen.

Nosta lämpöä ja ruskista ankanlihaa kunnes nahka muuttuu rapeaksi. Käännä ankanrinnat ja ruskista toiselta puolelsta 1-2 min. Pane pata kuumaan uuniin ja paista 8-10 min jos halaut lihan olevan puolikypsää - sen pitäisi tuntua painettaessa kimmoisalta.

Kun ankka on uunissa, sekoita karviaismarjahillo kastikkeeseen ja lisää nokare voita antamaan kiiltoa. Valuta karviaismarjat, lisää ne kastikkeseen ja lämmitä. Mausta maun mukaan (suolalla ja mustapippurilla, oletan).

Kun ankka on valmis, anna sen tekeytyä vielä 10 min lämpölevyn päällä (vaihtoehtoisesti folion sisällä). Valmista kaalilisuke: Laita kuumaan pannuun pari nokaretta voita ja kypsennä varhaiskaali nopeasti. Mausta reilusti ja jaa varhaiskaali lämmitetyille lautasille. Leikkaa ankanliha vinosti paksuiksi viipaleiksi ja asettele ne viuhukamaisesti varhaiskaalin pälle. Lusikoi kastiketta viipaleiden päälle ja ympärille ennen tarjoilemista.

Jälkkäriksi laitoimme pakastimentyhjennysprojektia, eli pakkasmarjoja kuuman kinuskikastikkeen kanssa. Yhteen aikaan laitoin kinuskikastiketta usein, mutta jostakin käsittämättömästä syystä sitä ei ole tullut laitettua pitkään aikaan (no, totta puhuen se syy on yksi epäonnistunut kinuskikastike...). Yksinkertaisesti hyvää.

Kinuskikastike

(Ruokavuosi)

1 dl sokeria

1 dl siirappia

2 dl kuohukermaa

nokare voita

(inkivääriä, vaniljasokeria tms. maustamiseen jos niin halutaan)

Keitä sokeria, siirappia ja kermaa sekoitellen kunnes kastike sakenee. Lisää nokare voita ja halutessasi mausta inkiväärillä tai vaniljasokerilla, sekoita tasaiseksi. Kaada kuuma kinuskikastike vielä hiukan jäisien marjojen päälle.

Kuvat olivat vähällä jäädä kokonaan ottamatta, kun kameran salama pamahti ensimmäisen kuvan ottamisen yhteydessä. Onneksi on myös ulkoinen salamalaite, ja kuvista tulee sillä kieltämättä parempia. Ikävä kyllä jälkiruuan kohdalla loppui sitten kamerasta akku.

Grillattua parsaa, siikaa ja sitruuna-aiolia

Koska äitienpäivä sattuu keskelle parasta parsakautta ja päivänsankari sattuu olemaan hulluna parsaan, äitienpäivän ateriamme on tavannut sisältää parsaa. Karhuherrasta onkin kehittynyt vuosien varrella varsin vikkelä parsankuorija. Tällä kertaa parsa oli vaihteeksi grillattua. Sen kaverina oli kevyesti vehnäjauhoilla leivitettyä, pannussa paistettua siikaa ja sitruuna-aiolia. Jälkkäriksi nautiskelimme mascarpone-vadelmarahkaa vadelmakastikkeen kera. Tuhdin brunssin päälle lounas oli sopivan kevyt.

Sitruuna-aioli

(Yhteishyvä Ruoka 5/10)

1,5 dl (kevyt-)majoneesia

2 rkl sitruunamehua

1 valkosipulinkynsi murskattuna

Sekoita aiolin ainekset ja anna maustua viileässä jonkin aikaa ennen tarjoamista.

Grillatut parsat

(Yhteishyvä Ruoka 5/10)

500 g vihreää parsaa

oliiviöljyä

ripaus suolaa

Leikkaa parsoista puumaiset tyvet. Ohuet vihreät parsat voi grillata kuorineen, paksummat parsat kannattaa kuoria. Valele parsat ennen grillaamista oliiviöljyllä ja grillaa niitä noin 10 min välillä käännellen. Mausta grillistä otetut parsat ripauksella suolaa. 

Mascarpone-vadelmarahka

n. 150 g mascarpone-juustoa
200 g maitorahkaa
n. 300 g (pakaste-)vadelmia
n. 1 dl tomusokeria

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Jaa annosmaljoihin, koristele kokonaisilla vadelmilla ja nauti vadelmakastikkeen kera.

Vadelmakastike

300 g (pakaste-)vadelmia

0,75 dl hyytelösokeria

Keitä vadelmia kattilassa noin 5 minuuttia, kunnes ne ovat soseutuneet. Siivilöi soseesta siemenet ja kaada se takaisin kattilaan. Lisää hyytelösokeri ja keitä kunnes sokeri on liuennut. Kaada kastike puhtaaseen kulhoon ja jäähdytä.

Suklaan ja vadelman vastustamaton liitto

Paholaisen vadelmakakku löytyi sekin Glorian Ruoka&Viini lehden tuoreimmasta numerosta (3/2010). Kondiittorimme Päivätär laati kakkupohjan edellisenä päivänä ja allekirjoittanut keitteli vadelmakastikkeen valmiiksi. Ennen ateriaa kakku vain täytettiin ja koristeltiin.

Vadelmainen paholaisenkakku

Pohja:

100 g tummaa suklaata

4 dl vehnäjauhoja

2,5 dl kaakaojauhetta

4 dl sokeria

0,25 tl suolaa

2 kananmunaa

200 g ranskankermaa

1 dl rypsiöljyä

1-1,5 tl piparminttuaromia

1 tl valkoviinietikkaa

2 dl kiehuvan kuumaa vettä

+ rypsiöljyä vuoan voiteluun

irtopohjavuoka

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele irtopohjavuoka öljyllä.

Rouhi suklaa. Sekoita se ja kuivat aineet kulhossa. Lisää kananmunat, ranskankerma, öljy, piparminttu ja viinietikka. Sekoita tasaiseksi. Lisää kuuma vesi ja sekoita hyvin.

Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin keskitasolla n. 1 tunti 15 min. Kokeile kypsyys tikulla - kakun on tarkoitus jäädä sisältä kosteaksi! Peitä kypsä kakku foliolla, ettei kosteus pääse haihtumaan, ja anna sen jäähtyä vuoassaan puoli tuntia. Sen jälkeen nosta kakku vuoasta ja anna jäähtyä vielä vähintään 2,5 tuntia ennen täyttämistä. Huom! Tee viimeistään tässä vaiheessa vadelmakastike valmiiksi!

Vadelmakastike:

600 g (1,2 l) (pakaste-)vadelmia

1,5 dl hyytelösokeria

Keitä vadelmia kattilassa noin 5 minuuttia, kunnes ne ovat soseutuneet. Siivilöi soseesta siemenet ja kaada se takaisin kattilaan. Lisää hyytelösokeri ja keitä kunnes sokeri on liuennut. Kaada kastike puhtaaseen kulhoon ja jäähdytä.

Täyte:

400 g rahkaa

250 g mascarponejuustoa

3-4 rkl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

3/4 dl vadelmakastiketta

200 g (4 dl) tuoreita vadelmia

Valmista täyte sekoittamalla rahka, mascarpone, tomusokeri, vaniljasokeri ja vadelmakastike. Sekoita tuoreet vadelmat varovaisesti täytteen joukkoon. 

Kostutukseen:

0,5 dl maitoa

2 tl vaniljasokeria

Leikkaa kakku kolmeen kerrokseen ja ala rakentaa sitä kakkuvadille. Kostuta kerrokset vaniljamaidolla sitä mukaa kun kokoat kakkua. Levitä ensimmäiselle kerrokselle vadelmatäytteestä puolet. Jätä reunoille täyttäessäsi sentin verran tyhjää sillä täyte pursuaa kakun välistä ulospäin. Nosta seuraava suklaakakkukerros päälle ja täytä samalla tavalla. Lopuksi  nosta ylin kerros paikalleen, ja kuorruta kakku.

Kakun koristeeksi:

300 g vadelmia ja karhunvatukoita

2 dl vettä + 1 dl hyytelösokeria tai valmista kakun glaseerausainetta

mintun tai (sitruunamelissan) lehtiä

Valmista kakun glaseerausaine ohjeen mukaan tai tee glaseeraus keittämällä 1 dl hyytelösokeria 2 dl:ssa vettä kunnes sokeri on liuennut. Anna jäähtyä hiukan. Kasaa marjat kakun päälle ja sivele ne glaseerausaineella. Koristele kakku mintun- tai sitruunamelissan lehdillä ja tarjoa vadelmakastikkeen kanssa.

Mansikkasalaatti

Tämä ihana kesäinen salaatti tarttui silmään Jensenin kiusaus -blogista. Sitä oli pakko saada! Esikuvan mukaan laitoin salaattiin kaikkia hyviä aineksia. Tällainen oli meidän versiomme:

Mansikkasalaatti

mansikoita

brie-juustoa

saksanpähkinän puolikkaita

avokadoa

vuonankaalia

viinisuolaheinää

tammenlehväsalaattia

balsamicokastike:

1 osa balsamicoa
1 osa oliiviöljyä

juoksevaa hunajaa maun mukaan

Italialainen ruokavieras

Meillä oli eilen ilo kestitä päivällisvieraana ulkomaista kollegaa. Oli tietenkin alusta asti itsestäänselvää että yritämme tarjota jotakin sellaista mitä ei muualla saa, eli mahdollisimman suomalaisia tai ainakin pohjoisia makuelämyksiä. Koska halusimme aterian varmasti onnistuvan, emme ryhtyneet uusiin keittotaidollisiin kokeiluihin, vaan pysyimme enimmäkseen tutuissa ja toimiviksi todetuissa resepteissä. Alkuruokien ja jälkkärin kanssa sentään uskaltauduimme hiukan kokeilemaan. Meillä oli kiitollinen vieras, hänelle tuntui maistuvan kaikki mitä eteen kannettiin.

Aterian alkajaisiksi laadimme kolmea sorttia alkupaloja: kylmäsavupororullia lapinrieskan päällä, kirjolohenmätiä smetanan kanssa ruisleipäpaloilla ja kylmäsavulohirullia.

Kylmäsavupororullat

100 g kylmäsavuporoleikkelettä

1 rasia (100 g) kantarellituorejuustoa

mustapippuria

jaloviinaa (/konjakkia)

+ lapinrieskoja

Sekoita kantarellituorejuustoon mustapippuria ja jaloviinaa maistellen seos sopivaksi. Levitä kylmäsavuporoleikkeleet tuorekelmun päälle limittäin ja voitele syntynyt levy tuorejuustoseoksella. Pyöritä levy rullalle kelmun avulla ja laita rulla kelmussaan jäähtymään joksikin aikaa (mielellään pakastimeen että rulla jähmettyy). Ota lapinrieskasta pieniä pyörylöitä esim. pienen lasin avulla. Leikkaa terävällä veitsellä rullasta viipaleita ja laita ne tarjolle rieskapalojen päälle.

Kylmäsavulohirullat
(ohje: Valio)

150 g kylmäsavulohta viipaleina

100 g maustamatonta tuorejuustoa

reilusti silputtua tilliä

1,5 tl sinappia

n. 1 rkl sitruunamehua

mustapippuria 

(suolaa)

Sekoita tuorejuustoon tilli, sinappi, mustapippuri, sitruunamehu ja halutessasi suolaa. Levitä kylmäsavulohiviipaleet limittäin tuorekelmulle ja voitele lohilevy juustoseoksella. Rullaa levy kelmun avulla ja laita viileään jähmettymään. Leikkaa jähmettynyt rulla viipaleiksi terävällä veitsellä.

Vinkki rullien leikkelyyn: jäähdytä rullat ensin esim. pakastimessa melko koviksi ja pyyhi veitsi puhtaaksi jokaisen viipaleen jälkeen. Pororulla ei ollut aivan tarpeeksi kylmää ja pyrki hajoamaan leikatessa. 

Smetanamäti

100 g kirjolohenmätiä

100 g smetanaa

pieni silputtu punasipuli

mustapippuria, suolaa

Valuta mäti esim. kahvinsuodattimessa. Sekoita ainekset ja anna maustua jonkin aikaa viileässä. Levitä reilusti smetanamätiä pienille ruisleipäkolmioille (käytä esim. Leivon leipomon varrasleipää).

Pääruokana tarjosimme vehnäjauho-suola-valkopippuriseoksessa leivitettyä ja annospaloina sitruunaöljyn ja voin seoksessa paistettua kuhaa korvasienikastikkeen ja rakuunaporkkanoiden kera (porkkanat tietenkin oman maan satoa).

Väliruokana olivat pienet leipäjuustot ja lakkaliköörillä terästetty lakkahilloke. Lämmitin leipäjuustoja hetken mikrossa, ja vieraamme kehui makua erittäin hyväksi.

Makeaksi jälkiruoaksi nautimme vielä pienet kulholliset mansikka-suklaavaahtoa, joihin innoitus löytyi Valion Ruokavuosi-lehdykästä 4/2005. Kaikki sen ajan tuotekokeilut eivät kaiketi ole kestäneet aikaa, koska niitä ei enää kaupasta löydy, mutta hyvin onnistui mielestäni tämäkin sovellus:

Mansikka-suklaavaahto (n. 6 annosta)

(alkuperäinen ohje: Valio)

2 dl kuohukermaa

1 tlk (2 dl) valio fraichea, 5 % (alkup. valio fraiche vanilla)

2 tlk vaniljasokeria

0,5 dl sokeria

suklaavaahtoon: 

100 g tummaa suklaata (esim. talous- tai leivontasuklaata)

mansikkavaahtoon:

3-4 dl (pakaste-)mansikoita soseena

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Vatkaa fraicheen sokeri ja vaniljasokeri ja lisää seos kermavaahdon joukkoon. 

Soseuta mansikat toisessa kulhossa. Lisää mansikkakulhoon n. kolmannes kermavaahtoseoksesta ja sekoita se mansikkasoseen kanssa. Säästä n. 2/3 kermavaahtoseoksesta suklaavaahtoa varten.

Sulata suklaa mikroaaltouunissa kuumentamalla 30 sek. 350 W kerrallaan ja sekoita välillä. Vatkaa hiukan jäähtynyt sula suklaa loppuun kermavaahtoseokseen. 

Lusikoi vaahdot annosmaljoihin niin että ne pysyvät erillään ja koristele esim. tummasuklaarouheella (70%). Jäähdytä pari tuntia ennen tarjoamista.

Alkuperäisessä ohjeessa mansikkavaahtoon lisättiin vielä 2,5 rkl sokeria, mutta sen jätin pois. Minusta makean suklaan ja mansikan yhdistelmä oli tällaisenaan juuri passeli.

Kiissoppaa

Kun olin lapsi, meillä oli aina viikonloppuisin jälkiruokaa, yleensä äidin keittämää marjakeittoa, kiisseliä tai vispipuuroa. Ylijäämät syötiin sitten alkuviikosta väli- ja iltapaloina. Itse olen aika laiska jälkkäreitä laittelemaan, mutta toisinaan kiissoppaa tulee tehtyä välipalana nautittavaksi.

Nimitys "kiissoppa" johtuu siitä, etten ole oikein oppinut hallitsemaan erilaisten marjojen happamuuden ja perunajauhojen määrän, sen juuri oikean keittoajan sekä täysin mahdollisesti myös auringonpilkkujen määrän ja kiertotähtien asentojen herkkää vuorovaikutusta, joten on aina sattuman kauppaa, kuinka sakeaa keitoksesta tulee. Teoriassa kiissopalle on kuitenkin olemassa seuraava ohje, joka ei ole peräisin kotitaloustunnilta (tiivistemehusta tehty terveellinen mehukiisseli johon pakastemarjat lisätään vasta keittämisen jälkeen jolloin C-vitamiini säilyy) vaan äidiltä (Marjakiisseli). 

Kiissoppa

1 l vettä

4 dl pakastemarjoja

1,5 dl sokeria / litra

3-4 rkl perunajauhoja (keitto) tai 5-6 rkl perunajauhoja (kiisseli)

Ota n. 2/3 nesteestä kattilaan ja kippaa hyiset marjat kylmään veteen ja kuumenna kunnes kiehuu. Vähennä lämpöä, lisää sokeri ja sekoita kunnes se on liuennut. Sekoita perunajauhot loppuun nestemäärään (n. 2,5 - 0,5 l vettä riippuen kiissoppasi tilavuudesta)* ja lisää perunajauho-vesiseos marjakeitokseen ohuena nauhana jatkuvasti pohjia myöten sekoittaen. Kun kiissoppa pulpahtaa kerran, se on valmista, jos tavoitteena on sakeampi lopputulos. Nestemäisemmän kiissopan synnyn kannalta pulpahdusten määrällä ei ole juuri merkitystä.

No, jos ihan totta puhun, niin tuo maaginen pulpahdusten määrä ei tunnu vaikuttavan lopputulokseen ainakaan omalla kohdallani yhtään mitenkään.

*Tämä vinkki on sisareni Päivättären ystävältä, ja se toimii oikeasti paremmin kiissopan kanssa kuin pikkutilkka vettä.

Käytän toisinaan kiissopan liemenä veden sijasta sopivassa suhteessa laimennettua höyrymehua, ja sinäkin voit tehdä niin. Jos mehu on sokeroitua, vähennä sokerin määrää.

Laihan kiissopan voi halutessaan syödä vaikkapa puuron kanssa tai murustella sekaan viimeiset joululta jääneet piparit. Tylsät kaupan kaurakeksit ovat myös ihan parhaimmillaan tässä tarkoituksessa. Paksumpi kiissoppa sopii syötäväksi sellaisenaan, kenties kermavaahdolla koristeltuna, tai sen seuraksi voi laatia vaniljakiisselin ja tarjota sen herraskaisesti kerroskiisselinä.

Jos et viitsi keittää kiisseliä, vielä helpompi jälkiruoka syntyy laittamalla pakastemarjat kulhoon ja antamalla niiden sulaa jonkin aikaa. Lopputuloksen päälle rutkasti paksua vaniljakastiketta ja niitä keksin- tai piparinpaloja. Maistuu todistetusti niin lapsille kuin aikuisillekin.

Makeannälkään

Niin kuin olen aiemminkin kertoillut, olen aina pitänyt leipomista jotenkin työläänä ja vaivalloisena. No, tuli jälleen huomattua, ettei se sitä välttämättä olekaan. Mieleni teki jotakin hyvää työpäivän päälle, mutta enpäs tarttunutkaan kaapissa majailevaan Fazerin siniseen vaan pyöräytin marjapiirakan. Ei tämä varmaankaan Kotilieden reseptikilpailua voittaisi, mutta syntyy kaapissa olevista aineksista kädenkäänteessä ja minun makeannälkäni se sopivasti tyydyttää.

Hirmuhelppo marjapiirakka

150 g voita tai leivontamargariinia (tai n. 1,5 dl nestemäistä rasvaa)
1 dl sokeria
1 kananmuna (ei liene välttämätön)
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
lisäksi esim. 1 tl kanelia tai vaniljasokeria
täytteeksi pakastemarjoja
hiukan sokeria
tarjoiluun vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta

Vatkaa rasva ja sokeri sähkövatkaimella. Lisää joukkoon kananmuna ja vatkaa vaahdoksi. Lisää vaniljasokeri/kaneli jos haluat, ja jauhot vähitellen. Kotitaloustunnilla opetettiin sekoittamaan leivinjauhe jauhojen sekaan, mutta itse laiskana heitän sen viimeisen jauhodesin kanssa kulhoon.

Kaavi taikina nuolijalla piirakkavuokaan ja painele piirakanpohjaksi. Sirottele päälle pakastemarjat ja lisää halutessasi niiden päälle hiukan sokeria. Paista uunissa 200 asteessa n. 25 min ja nauti kuumana vaniljajäätelön tai jäähtyneenä vaniljakastikkeen kanssa.

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki

Ensimmäiseksi tunnustus: en ole eläissäni paistanut joulukinkkua. Olen aina syönyt sitä joko omien vanhempieni tai Karhuherran vanhempien luona - sivumennen, Karhuherran äiti paistaa parhaan kinkun.

Perinteisten jouluherkkujen sijaan laitan mieluumin jotakin epätavallisempaa. Tänä jouluna Ketun keittiössä keskityttiin metsien, vesien ja kasvimaan satoon, joten jouluaaton aterialle valmistui hirvenpaistia Reinin lihan ohjeella, sekä sen seuraksi kasvisröstejä ja suppilovahverokastiketta ja jälkiruuaksi karpalokiisseliä. Röstien ja kastikkeen ohjeen olen ottanut talteen muutamia vuosia sitten jostakin lehdestä, mutta en ole kirjoittanut muistiin mistä...

Kaiketi rangaistuksena herkuttelunhalustani olen tänä jouluna myös potenut elämäni flunssaa, joten en ole pystynyt täysin nauttimaan jouluherkuista (makuaististahan suurin osa on itse asiassa hajuaistia). Karhuherra on kuitenkin vakuuttanut, että herkullista on ollut.

Hirvenpaisti
Reinin lihan ohjeella

marinadi:
2 dl öljyä
1 dl punaviiniä
1 sipuli viipaleina
2 valkosipulinkynttä murskattuna
murskattuja katajanmarjoja
laakerinlehti(ä)
tuoretta rosmariinia silputtuna
1,5 tl hienoa suolaa / kilo lihaa

1 kg hirven ulko- tai kulmapaistia

Sekoita marinadin ainekset ja laita paisti marinadin kanssa muovipussiin, purista pussista ilmat pois ennen sulkemista. Marinoi jääkaapissa tai parvekkeella yksi vuorokausi ja 3-4 tuntia huoneenlämmössä ennen paistamista.

Ota paisti marinadista ja kuivaa se. Ruskista paisti joka puolelta voissa kuumalla pannulla ennen uuniin laittamista.

Pistä paistin paksuimpaan kohtaan paistolämpömittari ja paista uunissa 165-175 asteessa ilman paistopussia kunnes sisälämpötila on 70 astetta (kilon paistille aikaa kului reilu tunti).

Kasvisröstit

Kasvisrösteissä yhdistyvät joulun perinteiset laatikkojuurekset lanttu, porkkana ja peruna.

4 perunaa
4 porkkanaa
vastaava pala lanttua (suunnilleen saman verran kuin porkkanaa)
2 viipaletta paahtoleipää
3 kananmunaa
1,5 dl emmental-juustoraastetta
mustapippuria
pippuri-yrttimausteseosta (laitoimme sen sijasta vain tuoretta, silputtua rakuunaa)

Raasta juurekset ja perunat raastinraudan hienommalla terällä. Murusta paahtoleipä sekaan, lisää juustoraaste, kananmunat ja mausteet. Sekoita perusteellisesti.

Muotoile massasta litteitä pihvejä ja paista ne pannulla molemmin puolin miedolla lämmöllä, jotta ne kypsyvät sisältä.

Suppilovahverokastike

1 l tuoreita suppilovahveroita tai pari desiä kuivattuja ja liotettuja
1 rkl voita
3 dl kuohukermaa
1 dl lihalientä
ripaus suolaa ja valkopippuria
1 dl silputtua persiljaa

Pilko sienet ja kuullota niitä voissa pannulla kunnes ylimääräinen neste on haihtunut (tuoreet sienet vaativat pidemmän käsittelyn kuin kuivatut ja liotetut). Lisää kerma ja lihaliemi ja keitä kokoon matalalla lämmöllä 15 min silloin tällöin sekoittaen. Mausta lopuksi suolalla ja mustapippurilla sekä tuoreella persiljalla.

Kastike oli hyvää, mutta se olisi voinut ilahtua pienestä terästyksestä lorauksella jaloviinaa. Kokeilemme sitä ensi kerralla.



Karpalokiisseli

vettä
3 dl karpaloita
3 dl sokeria
6-7 rkl perunajauhoja sekoitettuna tilkkaan vettä

Laita kattilaan karpalot ja sen verran vettä että ne peittyvät kokonaan. Keitä karpaloita kunnes mehu irtoaa ja marjat vaalenevat. Siivilöi mehu ja mittaa, paljonko sitä on. Lisää mehuun vettä niin paljon, että nestettä on yhteensä 1 l ja laita se takaisin kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää sokeri. Kun sokeri on liuennut, nosta kattila tulelta ja suurusta perunajauhoilla, jotka on sekoitettu vesitilkkaan. Kaada perunajauhosuurus kiisseliin ohuena nauhana, koko ajan perinpohjin sekoittaen. Palauta kattila tulelle ja odota että kiisseli kuplahtaa kerran. Nosta heti pois tulelta, sirota sokeria päälle kuorettumisen estämiseksi ja anna jäähtyä. Vatkaa seuraksi kermavaahtoa, johon voit lisätä teelusikallisen sokeria tai vaniljasokeria.

Etanoita ja eväsretkiä

Karhuherran syntymäpäivälle sattui huono sää, joten jouduimme tekemään poikkeuksen kulttuuripiknikkien perinteestä. Sen sijaan päätimme toteuttaa pitkään puheena olleen ravintolareissun eli piipahtaa Porvooseen testaamaan ravintola Timbaalin etanat ja seisovan saaristolaispöydän. Karhuherra vakuutti Roquefort-etanoiden olevan maukkaita - itse en tämän herkun päälle ole valitettavasti vielä oppinut ymmärtämään.

Saaristolaisherkut (lohta savustettuna, kylmäsavustettuna ja graavattuna sekä erilaisia sillejä ja hiilikalaa joka jäi tunnistamatta, tuoretta ruisleipää, pääruokana lohikeittoa) olivat nekin maukkaita, tosin hieman vähemmän lohta ja sen tilalla jotakin muuta kalaa olisi voinut toivoa. Kokemuksen perusteella päätimme ehdottomasti palata ja nautiskella ensi kerralla listan herkulliselta kuulostavista antimista ajan kanssa.

Juhannuspäivänä sää oli kaunis ja koitti vihdoin tilaisuus pistää kokeeseen Päivättären syntymäpäivälahja sankarillemme, nimittäin tämä Sagaformin piknik-reppu:

Pakkasimme mukaan viinit, leivät, salaatit, saksalaiset olutmakkarat ja jo tutuksi tulleet aura-perunanyytit ja suuntasimme luonnon helmaan. Hyväksi havaitun työnjaon mukaisesti Päivätär oli huolehtinut jälkiruuasta, joka oli tällä kertaa suussasulavaa mansikkatorttua, joka on tämän ohjeen sovellus.

torttuun tarvitaan:

piirakkavuoka, jossa saa olla melko korkeat laidat (minulla halkaisija 28 cm)
2 pkt murotaikinaa, esim. Sunnuntai (taikinaa tosin jäi yli)
n. 1 l kypsiä, tuoreita mansikoita - riippuen vuoan koosta
yhden sitruunan mehu
noin 1 dl sokeria
1-2 rkl perunajauhoja

Pese ja perkaa mansikat ja leikkaa ne kahtia. Kaulitse pohjan taikina ja asettele vuokaan, leikkaa ylimääräinen taikina reunoilta pois. Sekoita mansikoihin muut aineet ja kumoa vuokaan. Kaulitse piiraan kansi. Sivele pohjan reunoja vedellä ennen kuin nostat kannen paikalleen. Leikkaa taas ylimääräinen taikina pois ja painele kansi sormella kiinni vuoan reunoilta. Tee veitsellä kanteen muutama viilto tai haluamiasi kuvioita. Paista 200 asteessa uunin alatasolla 45 minuuttia tai pidempään, kunnes piiras on kauniin ruskea.

Parasta vaniljakastikkeen, kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa seuraavana päivänä.


PS. Ensimmäisen kuvan etana ei päätynyt pannuun, vaan elelee luultavasti edelleen porvoolaisen kiviaidan kolossa. Kaunis kiitos kuvista ja reseptistä Päivättärelle!