Neljä kuvaa vuodesta

Sain Annelilta Pihakuiskaajan puutarhasta ihan ensimmäisen blogihaasteen koskaan! Kun viime kevääna aloin kirjoittaa blogia lähti se halusta kirjoittaa niistä kaikista puutarha-asioista, joita päässäni päivittäin pyörittelin. En ollut ennen edes lukenut yhtään blogia. En kevään ja kesän aikana hirveästi lukenut muita blogeja, touhuilin vain omiani, mutta nyt talven tultua löysin kokonaan uuden maailman täältä blogeista! Miten upeita pihoja ja hauskoja kirjoituksia täältä löytyykään ja kun luettavien blogien lista pitenee päivä päivältä, ilahduttavaa luettavaaa löytyy joka päivälle. Myös kommentit, haasteet ja muut viestit ilahduttavat aina. Minun blogillani on jo lukijoitakin :D Mutta nyt hyvät naiset ja herrat (mikäli niitä täällä on): ensimmäinen blogihaasteeni: Neljä kuvaa vuodesta.

Jotkut lukijat muistavatkin, että kotipihani lisäksi rakennan ja hoidan mökkipuutarhaa saaressa, johon me kesäisin käytännössä muutamme. Olenkin molemmat puutarhani suunnitellut sen mukaan, koska siellä eniten aikaa vietämme. Keväällä työt pitävät vielä kaupungissa, joten olen upottanut pihaani tuhansia sipulikukkia, istuttanut keväällä kukkivia pensaita ja valinnut aikaisin kukkivia perennoja mm. kivikkokasveja. Tässä ensimmäinen kuva keväästä metsäpuutarhastani: atsaleoita, rönsytiarellaa, sipulikukkia..ihanan keväisessä sekamelskassa.

Kesällä asumme saaressa: käymme venellä kaupassa, hoidan kasvimaatani ja kasvihuonetta, harrastan ötököiden, lintujen ja perhosten bongailua. Saaressa olen hyötykasvien lisäksi erikoistunut perhoskasveihin. Minulla on pieni kukkaniitty, paljon yrttejä ja muita perennoja, joista perhoset erityisesti pitävät. Viime kesä oli mahtava perhoskesä. Bongasin lukuisia uusia lajeja ja perhosmäärät olivat jo melkoiset puutarhassa. Kaiken huipennukseksi bongasin harvinaisen isoapollon! Tässä kuvani kesältä: keisarinviitta kukkaniityllä.

Elokuussa on aika palata arkeen ja kaupunkiin. Siellä lohdutuksena minua odottaa pitkälle syksyyn kukkiva ruusutarha ja lukuisat kärhöt. Myös perennat olen valinnut niin, että mahdollisimman moni olisi kukassa elo-lokakuussa. Kuvassa kurjenpolvi Orion ja uudelleen kukkimaan innostunut jaloakileija taustallaan ruusutarha.

Talven tultua siirryn touhuamaan kuistilleni eli talvipuutarhaani. Täällä voin ympäri vuoden puuhastella ja ihastella kaikkea kaunista ja kukkivaa. Kuvassa vieläkin kukkiva jättiverenpisara.  

Tämä haaste on kiertäynyt mielestäni lähes kaikissa blogeissa, joita minä olen lukenut, joten en nyt enää haasta ketään. Oli kiva muistella viime vuotta, vaikka katse on jo vahvasti tulevissa puutarhaunelmissa.

Perhospreeria

Kerta kiellon päälle. Piti istutuspuuhat lopettaa alapihan metsäistutukseen, mutta joskus pakottava inspiraatio iskee arvaamattomissa paikoissa. Olin vähän aikaa sitten lasten kanssa Kaarinan Hovirinnan rantapuistossa. Aivan upea leikkikenttä lapsille ja mitkä istutukset! Valtavia istutusalueita täynnä korkeita perennoja, heiniä ja havuja. Harvinaista herkkua varsinkin leikkipuistoissa, joissa useammin pääsee ihastelemaan lähinnä pensashanhikkeja.

Sitten palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Olin pitkään harmitellut rumaa etupihaani, jonne myös kaipasin näköestettä kadulta. Olin haaveillut perhosten suosimien kasvien istuttamisesta mökin lisäksi myös kaupunkipihaani. Etupihani paikka on aurinkoinen, läpäisevä hiekkamultakumpare...Tällainen istutus siihen on tehtävä!

Kotona kaivoin perennakirjan ja perhospuutarhakirjan esiin ja aloitin suunnittelun: korkeita heiniä, korkeita syksyllä kukkivia perennoja ja koko kesäksi perhosia houkuttelevia kukkia.
Ohjeellinen lista mukanani lähdin taimikaupoille vielä kerran. Onneksi kaikki perennatkin olivat puoleenhintaan. Kärry täyteen vielä viimeisen kerran (nyt oikeasti viimeisen kerran).

Kaivoin vanhat kasvit pois uuden istutuksen tieltä. Pionit pääsivät mökille, kärhö ruusutarhaan. Siankärsämöt, palavarakkaus ja sinikit saivat jäädä. Samoin yksi jo ennen meitä täällä kasvanut pioni. Sitä en yksinkertaisesti saanut kaivettua ylös. Lisäsin 500 litraa turvemultaa saadakseni hieman lisää ravinteita paikalle. Sitten purin ympäriltä kivipolut ja muokkasin maan. Lopuksi istutin taimet uusille paikoilleen.
Heinistä penkkiin pääsivät isonorsunheinä, elefanttiheinä sekä koristekastikka. Keväällä kukkivat kaukaasianpitkäpalko ja kevätvuohenjuuri olivat taimistolta loppuneet, ne on istutettava myöhemmin. Kesällä ja syksyllä pitäisi kukkia mirrinminttu, iisoppi, punatähkä, valkotähkä, auringontähti, kaunopunahatut, värimintut, punalatvat ja syysmaksaruohot.
Myös iso kasa kukkasipuleita täytyy istuttaa tänne ensi kevään iloksi. Toivottavasti ruma etupihani on nyt historiaa!

Parhaat perhoskasvit

Vaikka lähiaikoina olenkin kirjoittanut enemmän epätoivotuista vieraista puutarhassani - kuten peuroista - niin yleisesti ottaen puutarhani yhtenä tarkoituksena on houkutella eläimiä. Etenkin pikkulintuja, hyönteisiä ja perhosia. Tämä vuosi on ylittänyt kaikki odotukseni perhosten suhteen. Alkukesällä täällä vilisi neitoperhosia ja amiraaleja. Tällä hetkellä pihalla ei voi kulkea aurinkoisena päivänä suorastaan törmäämättä perhosiin: nokkosperhosiin, kaaliperhosiin, sinisiipiin, niittyperhosiin ja moniin muihin, joita en vielä edes osaa tunnistaa.

Perhosia houkutellakseni olen tehnyt tiettyjä kasvivalintoja. Ensimmäinen urakka, johon täällä saaressa viisi vuotta sitten ryhdyin, oli niityn perustaminen. Nykyään niitty jo kukkii kauniisti ja houkuttelee osaltaan hyönteisiä pihapiiriin. Eniten siellä viihtyvät heinäsirkat. Siritys on korvia huumaavaa varsinkin aurinkoisina päivinä.
Perhoset eivät kuitenkaan niityllä parveile. Niillä on ihan omat suosikkinsa. Tällä hetkellä kukkiva iisoppi on aivan ehdoton perhosmagneetti. Siinä voi olla kymmeniä perhosia yhtäaikaa. Erityisesti nokkosperhoset rakastavat tätä kasvia.

 Myös kukkiva oregano kelpaa mainiosti siivekkäille. Alkukesästä penkissä kukkinut salvia, timjami sekä sitruunamelissa ovat myös suosiossa. Onneksi yrttipenkissä on kukassa suurimman ajan kesästä jokin kasvi.

 Pieniä sinisiipiä on niin montaa alalajia, että en vielä osaa niitä toisistaan erottaa.

 Muista kuin yrttikasveista perhosten suosikkeja ovat mirrinminttu, laukat sekä lehtosinilatva.

Olen tänä kesänä laajentanut hyötytarhaani ja penkkejen reunaan päätin kasvattaa lisää iisoppia. Se on niin kaunis, perhosten suosikki ja sitä paitsi helppo kasvattaa siemenestä. Olen myös aloittanut maksaruohojen istutuksen puutarhan takana nousevalle kalliolla. Listalla on erityisesti valkomaksaruohoa sekä isomaksaruohoa. Perhoskesäni ehdoton kohokohta on ollut nimittäin pihassa liitelevä Apollo. En ole koskaan ennen Apolloa nähnyt ja nyt se käy aina silloin tällöin pihassa liitelemässä. Luin perhoskirjasta, että se suosii juuri näitä nimenomaisia maksaruohoja ja haluan tarjota sille hyvät eväät, jos se vaikka palaisi taas ensi kesänä.