Kasoittain kirjoja

Tämä muutaman vuoden takainen esikoisromaani on täydellinen kesäkirja. Siinä on huumoria, romantiikka ja maalaismaisemaa. Erityisen herkullinen tämä taitaa olla varsinaissuomalaisille, sillä se kertoo itäsuomalaisen Ainon kulttuurishokista kun tämä muuttaa kuukaudeksi varsinaissuomalaiselle karjatilalle. Aino on puhelias ja eloisa karjalainen, Jussi taas tuleva karjatilallinen Varsinais-Suomesta. Pari rakastuu messuilla päätä pahkaa ja niin tulisesti, että Aino lähtee kuukaudeksi kokeilemaan, selviääkö Jussin kotitilalla. Jussista ja kotitilasta kyllä selviää, mutta Jussin lisäksi tilalla asuvat hänen isänsä, setänsä ja pikkuveljensä. Jussin äiti on kuollut ja jättänyt jälkeensä pysähtyneisyyden. Mitään ei ole emännän kuoltua saanut talossa muuttaa. Kulttuurishokkeja on siis luvassa puolin ja toisin. Ainon näkökulmasta Jussin isä ja setä (Unto ja Erkki) ovat lähestulkoon mykkiä, tai puhuvat ainakin niin outoa kieltä, ettei sitä suomeksi voi laskea. Tästä kaksikosta minulle t...

Kansikuva kustantajan sivuilta Tämä oli täydellinen hömppäkirja tietokirjojen välissä luettavaksi, ja sopii hyvin myös kesälukemiseksi rannalle tai riippumattoon. Kirja voi laittaa pohtimaan myös omaa elämäänsä, vaikka onkin viihdettä. Brett Bohlinger valmistautuu äitinsä testamentinlukutilaisuudessa hieman erilaiseen perintöön kuin mitä saa: listan unelmistaan, jonka hän on itse nuorena kirjoittanut ja heittänyt pois. Äiti on säästänyt tämän unelmalistan ja Brett joutuu kohtaamaan vanhat unelmansa, jotka tuntuvat jonkun ihan toisen ihmisen unelmilta. Kyllä kai jokainen teini-ikäinen jossain vaiheessa haluaa oman hevosen, mutta miten sellaisen sovittaa kolmikymppisen trendikkääseen elämään? Tai miten luodaan uudestaan suhde isään, joka on jo kuollut? Kymmenen unelman saavuttamiselle annetaan vuoden aikaraja, eikä yhtäkään niistä hoideta sormia napsauttamalla. Brett huomaa joutuvansa tarkastelemaan omaa elämäänsä uudella tavalla, ja listan toteuttamisen myötä moni asia tie...

Vaikka blogin puolella on ollut hiljaista, olen ehtinyt lukea ihan mukavasti. Tähän postaukseen ajattelin koota viime aikoina lukemistani kirjoista sekä iloisesti yllättäneet että pettymyksiä tuottaneet. Päivitän säännöllisesti lukemieni kirjojen ja Helmet-haasteen listaa, vaikka en ehdikään kirjoittaa jokaisesta kirjasta omaa postausta. Listat löytyvät täältä . Toivon että ehtisin jatkossa kirjoittaa vähän useammin ja pidemmin, alkuvuodesta vaan on tahti ollut aikamoinen sekä kotona että töissä. Olen kuitenkin ollut iloisesti yllättynyt siitä miten paljon olen ehtinyt lukemaan tämän kaiken härdellin keskellä. Iloisesti yllättäneet Guzel Janiha: Suleika avaa silmänsä Tähän kirjaan tartuin kirjaston asiakkaan suosituksesta. Hän sanoi, että ei yleensä lue paksuhkoja kirjoja, mutta tämä oli pakko ahmia alusta loppuun, tarina on niin vetävä. Ja niin se olikin. Vaikka aihe on vaikea ja vaiettukin, mukautuvaiseen Suleikaan kiintyy ja hänen tietään kulakkien joukkosiirros...

Kansikuva kustantajan sivuilta Kissavieras on kaunis kirja niin ulkoiselta olemukseltaan kuin tekstinsäkin puolesta. Kirja on kertomus siitä, miten yhden kissan ilmestyminen elämään muuttaa oikeastaan kaiken. Pieni kirja kattaa melko pitkän ajanjakson, ja tuo hyvin esiin muutoksen päähenkilöissä. Teksti on kaunista ja kuvailevaa, ja jollain tavalla rauhoittavaa. Tämän lukemisen voisi ottaa vaikka mindfulness-harjoituksena. Erityisesti rakennukset, niiden sijainti, koko ja ulkoasu on kuvattu hyvin tarkkaan. Ihastuin myös päähenkilöiden vuokranantajan kauniiseen puutarhaan ja siihen miten myös sen muuttumista kuvataan. Vaikka tämä kirja on ihastuttanut lukijoita ympäri maailman, sen "juttua" on vaikea pukea sanoiksi. Kustantajan sivuilla onkin kirjaan liittyen oma sivu , jolla lukijat kertovat oman mielipiteensä siitä, mikä tässä kirjassa kiehtoo. Minulle avautui kirjan kautta kauniita maisemia ja ikkuna japanilaiseen kulttuuriin, ja lukemisen jälkeen rauhallinen olo....

Kansikuva kustantajan sivuilta Villijoutsenet ja muita kertomuksia sisältää kymmenen satua, joita on muokattu tavalla tai toisella. Monessa sadussa tapahtuma-aika on muuttunut nykyaikaan ja sadun lumous tavalliseen arkeen. Kaikissa saduissa näkökulmaa on muokattu alkuperäiseen verrattuna paljon. Tähän kirjaan ei välttämättä kannata tarttua, jos haluaa pitää mielessään vain perinteiset versiot tutuista saduista, jotka päättyvät usein "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka". Keskustelunherättäjänä tämä kirja toimii varmasti hyvin, ja uskon että esimerkiksi lukupiireissä tästä saisi herkullisia keskusteluja. Kirjan muokattujen satujen jälkeen minulla oli vähän sellainen hölmistynyt olo. Joku toinen oli ilmaissut asian niin että satujen taika tavallaan hävisi näitä lukiessa. Luulen että näitä satuja (esim. Kaunotar ja hirviö, Lumikki, Jaakko ja pavunvarsi) on kuullut ja lukenut niin monta kertaa lapsuudesta asti, ettei niitä osaa ajatella mistään muusta näkök...

Kansikuva kustantajan sivuilta Kissani Jugoslavia on pitkään ollut lukulistallani, ja useaan kertaan olen pyöritellyt sitä kädessäni. Luulen, että sen saama valtaisa suosio on saanut minut epäröimään sen aloittamista. Jostain syystä paljon kehuttuihin kirjoihin on joskus vaikea tarttua. Varmaan pelkään että petyn, että oma kokemukseni ei olisikaan yhtä hyvä kuin muiden. Tai voi olla että kirjan jatkuvaan esilläoloon vähän kyllästyykin, olen huomannut tarttuvani kovasti kiiteltyihin kirjoihin muutaman vuoden viiveellä, siinä vaiheessa kun kirjan voi jo löytää kirjaston palautushyllystä eikä varausjono ole enää satojen ihmisten pituinen. Statovcin toinen kirja, Tiranan sydän, tarttui jokeri-hyllystä mukaan. Emmin tämänkin kohdalla pitkään, mutta otin kuitenkin mukaan, ja koska jokerissa on niin lyhyt laina-aika, se pitää aloittaakin aika vikkelään. Ensimmäiset neljäkymmentä sivua menivät ihmetellessä ja tutustuessa, ja olin jo jättää kirjan keskenkin. Albania 1990-luvulla on it...

Kuva kustantajan sivuilta Olen lukenut jonkun Heli Laaksosen runokirjoista ja tykännyt. Yhteen aikaan minulla oli seinällä kehyksissä Laaksosen runopostikorttejakin, enää en muista mitä runoja niissä oli. Lähtisiks föli on vuodelta 2015 ja se tarttui mukaani kirjaston palautushyllystä. Kirja ei ole runokirja vaan koostuu lyhyistä luvuista, joista jokainen on otsikoitu "Mitä mää tiärän...". Omat lukunsa on esimerkiksi Salolle, matkustamiselle, Jyväskylälle, Markulle, rekoille, Enontekiölle ja keltuaiselle. Murteeseen tottuminen kestää muutaman sivun verran, vaikka murre on itselle tuttuakin. Kieleen tottumisen jälkeen pystyin keskittymään täysillä ihanaan sisältöön, hyväntuuliseen jutusteluun. Samaistuin tekstiin monessa kohdassa, sillä minäkin haltioituisin jos näkisin sopulin ja minullekin autot ovat inhimillisiä olentoja. Suosikkilukuni käsitteli rekkoja: löytyisipä minusta sen verran rohkeutta että uskaltaisin risteillä Suomen halki tuntemattomien rekkakuskien ky...

Blogi on viettänyt syys- ja talvihorrosta ja myös lukeminen on jäänyt kesän jälkeen vähän vähemmälle, siitä tuo tänään puoli vuotta täyttävä pikkumies on pitänyt huolen. Joulupäivänä ehdin kuitenkin lukea kokonaisen kirjan, ah mitä luksusta! Kirja oli Tess Gerritsenin Joka tulella leikkii, ja se oli ihan sopiva siihen hetkeen. Takakannessa tosin mainostettiin kirjan olevan hyytävä trilleri, ja vaikka jännitystä löytyi en silti ihan hyytäväksi sitä olisi itse kuvaillut. Kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen yhdistelmä musiikkia, psykologiaa, matkailua, juutalaisvainoja ja toista maailmansotaa. Suosittelen tätä jos etsit pientä jännittävää välipalakirjaa. Ensi vuonna aion osallistua aktiivisemmin Helmet-lukuhaasteeseen ja yritän löytää jokaiseen kategoriaan ainakin yhden kirjan. Tänä vuonna olen lähinnä lukenut mitä sattuu ja jälkikäteen katsonut, mihin kategoriaan kirja sopii. Olen myös ilmoittanut blogin mukaan Helmetin lukuhaasteeseen osallistuviin blogeihin. Lista mukana olevista...

Wayward Pinesista kuulin ensimmäisen kerran tv-sarjan trailerissa. Trailerin nähtyäni ajattelin että siinä voisi olla sarja jota voisin joskus katsoa, ja kun ei sitten heti sarjan alettua aloittanut niin unohdin koko jutun. Kirjaston palautushyllyssä törmäsin nimeen uudelleen ja muistin kiinnostuneeni trailerista, ja koska tykkään mieluummin lukea kirjan ennen sarjan tai leffan katsomista niin nappasin kirjan mukaani. Kotona kirja odotteli pari kuukautta ennen sopivaa hetkeä, mutta kun lopulta aloitin sen, olin koukussa. Ensimmäinen kirja meni ahmimalla, ja sitten oli tietysti metsästettävä kirjastoista toinen ja kolmas osa. Trilogia on niitä kirjoja, jotka jäävät kirjan loputtua mieleen pyörimään niin voimakkaasti, että pari päivää menee vähän sumussa eikä uutta kirjaa osaa aloittaa kovin pian, kun mikään ei oikein tunnu sopivalta tämän jälkeen. Aika vaikuttava lukukokemus siis. Wayward Pines -kirjat ovat jännityskirjallisuutta, ehkä trilleriäkin, ja hyvin koukuttavaa se...

Kuva #kirja -sivuilta Brooklyn on hiljattain ilmestynyt elokuvana, ja sen kautta minäkin päädyin lukemaan kirjan. Ja jouduin kohtaamaan ennakkoluuloni Tammen Keltaista kirjastoa kohtaan, sillä kirja on ilmestynyt sarjassa 2011. Olen varmasti ennenkin kertonut tästä ennakkoluulostani ja varmaan todennut silloin ihan samoin kuin nytkin, että kirja ei ollut vaikeaselkoista ja puuduttavaa taidekirjallisuutta vaan päin vastoin erittäin selkeäsanainen ja hyvin etenevä. Tóibín kirjoittaa toteavasti ja ilman hienoja koukeroita, vaikka lauseet venyvätkin välillä melko pitkiksi. Minuun hänen tyylinsä osui ja upposi. Brooklyn kertoo nuoresta Eilis Laceystä, joka muuttaa paremman elämän toivossa Amerikkaan. Tai hänelle paremminkin järjestetään muutto Amerikkaan, ja hänellä on siellä valmiina myös asunto ja työpaikka. Eilisin kotikaupungissa Irlannissa ei ole tarjolla töitä, ja hänen sisarensa haluaa auttaa hänet elämässä alkuun. Järjestelyt hoitaa isä Flood, joka ottaa Eilisin siipiensä s...

Kansikuva kustantajan sivuilta Tämä kirja on herättänyt minussa ristiriitaisia tunteita aina sen ilmestymisestä vuonna 2013 asti. Olen halunnut lukea sen ja olen pitänyt kirjaa kädessäni moneen otteeseen sekä kirjakaupoissa että kirjastoissa. Kannen kuva on kuitenkin ollut suurin syy siihen, että en ole tähän tarttunut, hevosen ilme on viestii minulle halusta paeta. Kansikuva on jakanut mielipiteitä ja sitä on kommentoitu blogeissakin ahkerasti. Kun jälleen kerran näin tämän kirjan kirjaston esittelyhyllyssä, päätin lopulta lukea sen. Ajattelin että se lopettaisi vainoamiseni jos tutustuisin siihen paremmin. Kirjan luettuani olen kuitenkin edelleen hämmentynyt, sisältö ei oikeastaan vastaa takakannen kuvausta kovin hyvin ja lisäksi tyylilaji vaihtuu kesken kirjan. Myös kieleen tottuminen ottaa aikansa, lauserakenteet ovat erikoisia ja usein aika pitkiäkin. Runolliseen, kuvailevaan kieleen piti keskittyä eri tavalla kuin viimeksi lukemieni tietokirjojen tekstiin. Kirjaa on...

Kuva #kirja -sivuilta Karen Joy Fowler kuulosti minusta kovasti tutulta kun aloin lukea tätä kirjaa. En saanut päähäni mistä tuttuus johtui, ennen kuin silmäilin pikaisesti muutamaa blogitekstiä Olimme ihan suunniltamme -kirjasta. Fowler on kirjoittanut mm. Jane Austen -lukupiirin, josta olen kirjoittanut kolme vuotta sitten. Olen sanonut kirjaa "peruskivaksi välipalaksi", toisin sanoen se ei ole ollut mikään kovin ihmeellinen lukukokemus. Olimme ihan suunniltamme on ihan erilainen Jane Austen -lukupiiriin verrattuna. Olimme ihan suunniltamme kertoo Rosemary Cooken tarinan, tai oikeastaan hän kertoo omaa tarinaansa. Hän aloittaa keskeltä, opiskeluvuosistaan ja hyppää välillä lapsuuteensa ja aikuisuuteensa. Kirjan alku tuntuu vähän sekavalta, mutta ennen puoltaväliä tulee hyvin yllättävä juonenkäänne, joka selittää kirjan alun outouden. Rosemaryn perhe ei ole kovin tavallinen. Viisivuotiaana hänen elämänsä muuttui rajusti, kun hän menetti ensin siskonsa ja vähän ...

Kuva #kirja-sivuilta Hippiäinen * kertoo ensimmäistä lastaan odottavista Kreetasta ja Mikosta. Raskaus tulee heille yllätyksenä, vaikka yhdessä oli päätetty että vauva saa tulla jos on tullakseen. Ensimmäisen paniikin aiheuttaa kukkakaupan myyjä, joka kertoo parille iloiset uutiset kun he ovat ostamassa kukkakimppua kaverien tupareille. Seuraava paniikki kehkeytyykin sitten kun raskaustestiin ilmestyy kaksi viivaa, ja sen jälkeen paniikkeja ilmaantuu tasaisen epätasaisesti koko raskauden ajan. Kreetalla ja Mikolla ei juuri ole kokemusta pienistä lapsista, sillä kummankaan lähipiirissä ei sellaisia ole. Ystäväpariskunnan kivikkoinen tie vanhemmiksi sen sijaan aiheuttaa pelkoja myös Kreetalle ja Mikolle, välillä huolestutaan omasta Hippiäisestä, välillä huolettaa samaan aikaan raskaana olevan Lauran vointi. Kreetan raskauden myötä pari havahtuu toiseen todellisuuteen: sellaiseen, jossa pitää osata hankkia vauvalle tärkeitä tarvikkeita valtavista valikoimista, ymmärtää jotain...

Kuva kustantajan sivuilta Tässä taas yksi kirja, jonka lukemista olen miettinyt pitkään. Tämän lainasin Helmetin e-kirjastosta, jota käytän nykyään paljon. On niin helppoa käydä kirjastossa omalta kotisohvalta käsin, eikä tarvitse muistaa eräpäiviä tai uusintoja. Pohjois-Suomi on julistautunut itsenäiseksi kyllästyttyään harvaan asutun Suomen alasajoon. Etelä-Suomi ei hyväksy pohjoisen niskoittelua ja aikoo palauttaa sen ruotuun. Sotahan siitä seuraa. Etelällä on ylivoima, mutta Pohjoisen oveluus tuottaa voittoja voittojen perään, ja pian ollaan Helsingissäkin hätää kärsimässä. Pohjois-Suomen apuna on harvinaisen kova talvi, jonka ansiosta moottorikelkoilla pääsee Helsinkiin asti. Etelä-Suomen rivit hajoilevat jo valmiiksi, tosi-tv:n kasvattamat citykanit eivät juuri rohkeuttaan etulinjassa esittele. Etelä-Suomen aseellisesta ja miesmäärällisestä ylivoimasta huolimatta Pohjoinen etenee. Kirjassa on kolme päähenkilöä: Pohjoisen joukkojen johtaja Oula, Keskisuomalaisen t...

Kuva #kirja-sivulta Muistan nähneeni tätä kirjaa paljon blogeissa viime vuonna. Silloin ei vain tullut tartutuksi kirjaan, vaikka se mielenkiintoisen oloinen olikin. En olisi siihen nytkään tarttunut, ellei se olisi kutsuvasti odottanut kirjaston palautushyllyssä, ja nähdessäni kannen muistin että tämäkin piti lukea. Kirjaston palautushyllystä löydän usein niitä kirjoja, jotka olen joskus ajatellut lukevani, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ilmeisesti muilla lukijoilla on samantapainen kirjamaku kuin minulla. Kirja alkaa jostain 1900-luvun puolivälistä, ajasta sotien jälkeen. Naapureina asuvat kaksi pariskuntaa, Eeva ja Alfred, Sisko ja Reino. Eevalle ja Alfredille on syntynyt jo kolme lasta, Siskolle ja Reinolle ei yhtään. Tarina alkaa Siskon ja Alfredin hetkestä hevostallissa, ruunan suurten silmien alla. Hetken päästä Sisko odottaa esikoistaan, ja Eeva neljättään. Syntyvät Sakari ja Aleksandra. Myöhemmin Aleksandra muuttaa Helsinkiin ja opettelee eläinten täyttämisen ja ...

Kuva kustantajan sivuilta Tämä kirja on saanut paljon huomiota ja sitä markkinoidaan ahkerasti. Se on tullut vastaan jo monissa blogeissa, ja mainosbannerit vilisevät nettisivuilla. Tältä kirjalta ei oikeastaan voi välttyä tällä hetkellä. Rachel istuu joka arkipäivä junassa aamulla ja illalla, matkalla Lontooseen ja taas takaisin kotiin. Matkan varrella on talo, jossa asuvalle pariskunnalle Rachel on kuvitellut elämän. Hän seuraa heitä päivittäin, tarkkailee heidän elämäänsä sen hetken, kun juna pysähtyy talon kohdalle. Yhtenä aamuna hän näkee jotain, josta ei pidä, ja pian hän kuulee että nainen on kateissa. Rachelista tuntuu, että hänen pitää kertoa tietonsa, koska ne voivat olla tärkeitä naisen katoamisen selvittämisessä. Auttamishalustaan huolimatta, tai juuri sen vuoksi, Rachel joutuu mukaan talossa ja kadulla asuvien elämään, eikä se ole kaikkien mielestä hyvä asia. Tämä oli minulle vähän petollinen kirja, sillä odotin sellaista selkäpiitä hyytävää jännitystä, kirjaa...

Kuva #kirja-sivulta Mustat valkeat valheet sijoittuu Pirriweehen, pieneen australialaiseen kaupunkiin meren rannalla. Pirriween alakoulun esikouluryhmän tutustumispäivässä tapahtuu kiusaamistapaus, joka jää hiertämään vanhempien välejä koko alkavaksi lukuvuodeksi. Jane on juuri muuttanut paikkakunnalle Ziggy-poikansa kanssa, ja Madeline ottaa hänet siipiensä suojaan heti ensimmäisenä päivänä. Jane ystävystyy myös Madelinen ystävän, uskomattoman kauniin Celesten kanssa. Kaikkien kolmen lapset aloittavat samalla luokalla esikoulussa. Ziggyä syytetään tutustumispäivänä Amabellan kiusaamisesta, vaikkei poika myönnä kiusaamista. Kiusaamistapauksen takia esikoululaisten vanhemmat jakautuvat kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat Janen puolella ja niihin, jotka ovat Renatan (Amabellan äidin) puolella. Vanhemmat piikittelevät toisiaan pitkin vuotta, eivätkä lapset tietenkään säästy inhottavalta ilmapiiriltä. Kaikki kärjistyy visailuiltana, jonka tarkoituksena on kerätä koululle rahaa...

Kuva kustantajan sivuilta Harmaat enkelit toi mieleeni Essi Kummun Lasteni tarinan . Vaikka kirjat ovat ihan erilaisia keskenään, kummassakin pohditaan silti äitiyden vaikeutta ja sotatraumojen siirtymistä nuoremmille sukupolville. Istanbulissa pitkään asunut Teresa palaa Suomeen, kun hänen isoäitinsä Helvi siirtyy vanhainkotiin. Teresa asettuu asumaan Helvin vanhaan taloon tyttärensä Selman kanssa, ja käy säännöllisesti tapaamassa isoäitiään. Vanha talo on täynnä muistoja Teresan lapsuudesta, jotka palaavat hänen mieleensä pikkuhiljaa. Helvin  koti on myös hänen lapsuudenkotinsa, ja sinne tuntuu jääneen mörköjä sänkyjen alle ja patterien väleihin. Keittiön komerosta Teresa löytää edesmenneen äitinsä ruokaohjevihon, jonka reseptejä hän alkaa kokeilla palaten tuttujen ruokien kautta lapsuuteensa. Ruoan kautta myös Helvi muistelee menneisyyttään, sotavuosia, miestään ja lastaan sekä aikaa jolloin Teresa oli pieni. Minusta tämä oli kaunis kirja. Pidin kirjan ulkonäöst...

Kuva kustantajan sivuilta Ihastuin Don Tillmaniin Simsionin ensimmäisessä kirjassa Vaimotesti. Tuolloin Don etsi itselleen täydellistä vaimoa kehitettyään projektin apuvälineeksi listan ominaisuuksista, jotka vaimon pitäisi täyttää. Vaimo löytyi, vaikka hän ei ihan täydellinen ehdokas ollutkaan, ja häiden jälkeen Don ja Rosie päätyivät asumaan New Yorkiin. Lapsen hankkiminen ei kuulunut pariskunnan lähiaikojen suunnitelmiin, mutta eräänä päivänä Rosie korvaa viinin appelsiinimehulla ja Donille selviää muutaman mutkan kautta että hänestä on tulossa isä. Donin kaltaiselle tiedemiehelle isäksi ei tulla ilman kunnollista valmistautumista, eli riittävää tiedonhankintaa aiheesta. Tiedonhankintamenetelmät eivät tosin ole muiden ihmisten silmissä aina kovin tavallisia, eikä Don välty New Yorkin poliisin tapaamiselta tiedonhankintaa tehdessään. Rosie ei jaksa kovin pitkään kuunnella kärsivällisesti Donin luentoja raskausajan ravinnosta ja liikunnasta, ja parisuhdekriisi nostaa...

Kuva kustantajan sivuilta Britt-Marie on lähtenyt kodistaan ja avioliitostaan ja tarvitsee työpaikan. Työpaikan saantia ei edesauta se, että hänen edellisestä työsuhteestaan on vierähtänyt vuosi tai parikymmentä ja ettei hänellä ole varsinaista pätevyyttä juuri mihinkään. Tai on tietysti, mutta kodin, miehen ja lasten pitäminen edustuskelpoisena on ollut Britt-Marien viime vuosien työtä, eikä siitä ole saanut tutkinto- tai työtodistuksia. Viimein työvoimatoimiston virkailijatyttö löytää Britt-Marielle nuorisotalon talonmiehen työtä pikkukaupunki Borgista, jossa lähes kaikki on huonon taloustilanteen takia suljettu. Britt-Marielle tärkeää on pitää paikat ja ihmiset siisteinä, jotta muut ihmiset eivät ajattele heidän olevan hulttioita. Kaikki, mihin liittyy likaa, inhottaa häntä. Onneksi ruokasooda tepsii useimpiin tahroihin, ja sitä hän Borgissakin kuluttaa purkkitolkulla. Borgissa Britt-Marie tutustuu myös uusiin ihmisiin, vaikka sosiaaliset taidot eivät ole hänen vahva puolen...