Kasoittain kirjoja

Kuva kustantajan sivuilta Helmikuussa 2014 tavoitteenani oli lukea kaikki Donna Leonin Guido Brunetti -dekkarit. Alkuun tahti olikin reipas ja luin monta osaa peräkkäin. Lopulta tuli ähky ja tahti hidastui huomattavasti. Olen kirjoittanut vain kaksi tekstiä, vaikka olen lukenut kaksikymmentä kirjaa. Täältä löydät aiemmat tekstit. Luulen että se on ollut lukijoidenkin kannalta hyvä ratkaisu, olisi todennäköisesti ollut aika puuduttavaa lukea 20 samantapaista tekstiä. :) Nyt olen saanut luettua yhtä lukuun ottamatta kaikki tähän mennessä suomennetut Brunetti-dekkarit, kun lopulta pääsin Pedon palkan loppuun. Kirja on lojunut yöpöydälläni ainakin kuukauden, voi olla että useammankin. Syynä taisivat olla muut (mielenkiintoisemmat) kirjat, jotka tunkivat väliin. Lukukokemusta hieman tietysti haittasi se, että kirjan alku oli jo unohduksissa kun lopulta päätin lukea sen loppuun. Pedon palkassa Brunetti tutkii harvinaista sairautta sairastaneen miehen kuolemaa. Kuolema ei tiety...

Uskon asia on 19. komisario Brunettin tutkimuksista kertova dekkari. Suomeksi Leonilta on julkaistu vielä kaksi Brunetti-dekkaria ja englanniksi vielä kaksi niiden lisäksi. Ihan koko sarjaa en siis ole vielä saanut luettua. Harmillisesti nuo uusimmat suomenkieliset ovat jatkuvasti lainassa kirjastosta, taitavat olla hyvää kesälukemista muidenkin mielestä. Uskon asiassa Brunetti tutkii oikeudenpalvelijan kuolemaa ja selvittää samalla kollegansa Vianellon tädin outoa viehtymystä horoskooppeihin. Venetsia kärvistelee helleaallon kourissa ja elokuun kesälomakausi on alkamassa. Brunettikin yrittää päästä viettämään lomaansa vuoriston viileyteen, mutta ei ehdi edes perille kun Venetsia ja työt kutsuvat hänet takaisin. Aloitin tämän Brunetti-urakan helmikuussa. Ensimmäiset yhdeksän Brunettista kertovaa dekkaria luin peräjälkeen, välissä yhden Agatha Christien ja vielä viisi kirjaa Brunettia. Sitten tuli (yllättäen) ähky ja hetken tauko Venetsian maisemista. Sen jälkeen olen lukenut...

Viime kesänä kirjastoharjoittelussa päätin tutustua Donna Leonin dekkareihin kun niitä jatkuvasti lainattiin ja kyseltiin. Kun kirjasto oli kuukauden suljettuna, kaikki Guido Brunettista kertovat dekkarit taisivat olla lainassa. Kesän lopussa löysin kierrätyskeskuksesta vinon pinon Leonia pokkareina ja hyllyssä ne ovat pölyä keränneet helmikuun loppuun saakka, jolloin lopulta aloitin urakkani. Tavoitteena on lukea kaikki Brunettista kertovat dekkarit järjestyksessä, tänään sain loppuun 11. kirjan eli olen noin puolivälissä urakkaani. Donna Leon ei ole saanut minusta ihan ehdotonta fania, vaikka kirjat viihdyttäviä ovatkin. Kirjoissa on keskenään paljon eroja, joten erilaiset lukijat pitävät varmaan sarjan eri osista. Itse pidän niistä, joissa ratkaisu kerrotaan lopussa suhteellisen selkeästi ja syyllisillä on edes todennäköinen tuomio edessään. Osassa kirjoista syyllinen jää hiukan sumun peittoon tai ei saa mitään rangaistusta teoistaan. Suosikkini tähän asti on ollut ensimmäinen ...