Matkailua
Heinäkuun aloitin nojatuolimatkailemalla ensin Pauli Kohelon, sitten Jane Austenin ja lopuksi Marie NDiayen seurassa. Pauli Kohelon Kassan kautta hyppäsi mukaan kirjaston uutuushyllystä, ja taisin olla ensimmäinen lukija. Lyhyt, reilun sadan sivun mittainen kirja kävi hyvin välipalasta. Kirjassa matkaillaan sisätiloissa ja nojatuolissa, mutta matka suuntautuu kuitenkin moneen maailman kolkkaan eikä ole kilometrien vähyydestä huolimatta helppo. Matkan varrella pohditaan elämää ja sen kulkua monelta kantilta. Kirjan parasta antia olivat mielestäni matkoilla kyhätyt lyhyet runot. Esimerkiksi: Niin on aika ajoin matkakassa tyhjä. Silloin ammennan Paulan lompakosta. Niin on mieli joskus tuulinen kuin Unkarin pusta. Silloin sulkeudun kuin simpukka, helmen kätkien. Niin on huippu joskus metristä kiinni. Silloin ostan alumiiniset jatkotikkaat Bauhausista. Kirja oli ihan hauska, mutta kovin montaa lisäsivua en olisi enää jaksanut lukea. Jane Austenin se...