Kasoittain kirjoja

Jane Greenin kirjat eivät minusta ole kovin hyviä, mutta silti minulla on niitä kirjahyllyssäni, ja silti ostin tämänkin, kun halvalla sain. Olen lukenut aiemmin ainakin Anoppiahdistuksen, ja muutama muu odottaa hyllyssä vielä lukemista. Näillä kirjoilla on tapana päätyä yöpöydälle lojumaan kun niistä on luettu noin 50 sivua, ja loppuun lukemista saa odottaa. Toisaalta, sitten kun kirjaan taas tarttuu, sen lukeekin loppuun nopeasti. Vuosi maalla alkoi samalla tavalla, kirja olisi jäänyt pöydälle lojumaan jos olisi ollut kiire ja paljon muuta tekemistä. Nyt ei ollut, joten luin sinnikkäästi eteenpäin alun vaivaannuttavasta selittelevästä tyylistä huolimatta. Tarina pääsi sitten ihan hyvään vauhtiin ja loppuun luinkin sen puolen välin jälkeen yhdeltä istumalta. Kirjassa on selkeä ydinjoukko, jota seurataan tiiviisti etenkin loppupuolella. Kirjan alussa esitellään kuitenkin valtava määrä henkilöitä, joista suurinta osaa ei mainita sen koommin. Vähän mietin, että oliko heitä tarpeen...

Tämä on ollut yöpöydälläni jo kesästä asti, ja viimein päätin että haluan kirjasta eroon. En kuitenkaan viitsinyt jättää kesken, vaan sinnikkäästi vietin muutaman illan sohvalla kirjan kanssa. Teemoja kirjassa on vaikka muille jakaa: on rakastumista, naimisiinmenoa, ihmissuhdekiemuroita, vanhemmuutta, ystävyyttä, perhesuhteita, pettämistä. Kirja ei siis kuvaa pelkästään päähenkilö Ellien ja tämän anopin, Lindan, välistä kireää suhdetta vaan paljon muutakin. Pääosa kirjasta pyörii Ellien ja Lindan vaikean suhteen ympärillä, mutta etenkin loppupuolella mukaan tulee muitakin kuvioita. Ellie, äitinsä nuorena menettänyt ja isästään vieraantunut lontoolaisnainen löytää Danin, ehjästä perheestä tulevan miehen. Aluksi Ellie on riemuissaan siitä, että vihdoin saa perheen, jota hänellä ei nuorena ollut: vanhemmat ja sisarukset. Ajatus on ihana siihen saakka, kunnes Danin äiti Linda näyttää kyntensä perheen matriarkkana. Linda haluaa maksaa ja järjestää parin häät, auttaa kaikessa mahdollise...