Kasoittain kirjoja

Kuva #kirja-palvelusta Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus on aiemmin julkaisematon pienoisromaani. Tarina on ilmestynyt romaanina (Kuolleen miehen huvimaja) erilaisella juonella. Bongasin tämän kirjaston uutuushyllystä ja poimin mukaan. Kirjassa on itse pienoisromaanin lisäksi esipuhe, johdanto ja jälkisanat. Esipuheen on kirjoittanut Tom Adams, joka on tehnyt Agatha Christien kirjoihin paljon kansikuvia. Esipuhe on Mathew Prichardin (Agatha Christien lapsenlapsen) käsialaa, ja siinä kerrotaan mm. kirjan tapahtumapaikasta. Jälkisanat on kirjoittanut John Curran, ja hän käsittelee pienoisromaanin syntyä ja sen mutkikasta taivalta julkisuuteen. Itse pienoisromaani on melko lyhyt, 150 sivua hyvin väljää tekstiä. Tarina on mielenkiintoinen: salapoliisikirjailija Adriane Oliver kutsuu Hercule Poirotin Greenshore House -kartanoon, koska hänestä ilmapiirissä on jotain kummallista. Oliver on laatinut kuvitteellisen murhamysteerin kyläjuhlien ohjelmanumeroksi, ja hänestä on alkan...

Viime kesänä kirjastoharjoittelussa päätin tutustua Donna Leonin dekkareihin kun niitä jatkuvasti lainattiin ja kyseltiin. Kun kirjasto oli kuukauden suljettuna, kaikki Guido Brunettista kertovat dekkarit taisivat olla lainassa. Kesän lopussa löysin kierrätyskeskuksesta vinon pinon Leonia pokkareina ja hyllyssä ne ovat pölyä keränneet helmikuun loppuun saakka, jolloin lopulta aloitin urakkani. Tavoitteena on lukea kaikki Brunettista kertovat dekkarit järjestyksessä, tänään sain loppuun 11. kirjan eli olen noin puolivälissä urakkaani. Donna Leon ei ole saanut minusta ihan ehdotonta fania, vaikka kirjat viihdyttäviä ovatkin. Kirjoissa on keskenään paljon eroja, joten erilaiset lukijat pitävät varmaan sarjan eri osista. Itse pidän niistä, joissa ratkaisu kerrotaan lopussa suhteellisen selkeästi ja syyllisillä on edes todennäköinen tuomio edessään. Osassa kirjoista syyllinen jää hiukan sumun peittoon tai ei saa mitään rangaistusta teoistaan. Suosikkini tähän asti on ollut ensimmäinen ...

Tämä kirja kulkee vanhemmissa ja uudemmissa suomennoksissa nimellä Eikä yksikään pelastunut . Itse kuuntelin tämän äänikirjana käytöstä poistuneella nimellä, kaseteissa oli vuosiluku 1984. Olen lukenut kirjan joskus monta vuotta sitten, enkä oikeastaan muistanut siitä juuri mitään. Paitsi sen että tämä oli niitä kirjoja joita ei vain voinut laskea kädestään. Kirja on siis rakennettu siten, että kymmenen hengen joukosta yksi on murhaaja, sillä saarella ei ole muita. Yksi toisensa jälkeen vieraiksi kutsutut kuolevat ja jäljelle jääneitä alkaa tietysti kalvaa kasvava epäluulo kaikkia muita kohtaan. Kun saareen lopulta tulee ulkopuolisia, he löytävät vain kymmenen ruumista, eikä yhtään elävää ihmistä koko saarelta. Tarinan pohjana on lastenloru, joka kertoo kymmenestä pienestä neekeripojasta, jotka yksi kerrallaan kuolivat kunnes jäljelle ei jäänyt yhtään. Loru löytyy esim. Wikipediasta . Saaren tapahtumat noudattelevat jokaisen vieraan makuuhuoneen seinältä löytyvää lo...

Tämä oli ensimmäinen lukemani dekkari, jossa neiti Marple esiintyy. Ja odotin kyllä että hän on hyvin kiinteästi mukana koko kirjan ajan mutta eihän se niin mennyt. Kirjan viimeisellä kolmanneksella neiti suvaitsi esiintyä ja silloinkin vain sivuhenkilönä, papin vaimon vieraana. Tähän seikkaan olin pettynyt, mutta muuten tarina oli hyvä. Lento-onnettomuudesta toipuva Jerry ja hänen sisarensa Joanna vuokraavat rauhalliselta pikkupaikkakunnalta talon, sillä Jerryn lääkäri on sitä mieltä, että mies tarvitsee toipuakseen maaseudun rauhaa. Ensimmäiset päivät alkavatkin sillä tavallisella englantilaisen maaseudun elämällä: vierailuilla ja juoruilla. Sisarusten paikkakunnalle sopeutumista häiritsee hieman kuitenkin nimetön kirje, joka on kirjoitettu irtileikatuista kirjaimista kirjoittamalla. Nimetön kirje sisältää solvauksia ja epäilyjä sisarusten sukulaisuussuhteesta. Nimettömiä kirjeitä ovat saaneet myös useimmat muut paikkakunnan asukkaat, ja niiden lähettäjää arvaillaan joka t...

Tutustumiseni Agatha Christien dekkareihin jatkuu. Tämäkään ei ole miss Marple tai Hercule Poirot -kirja, vaan murhaa tutkivat kaksi kylän omaa asukasta. Kirjaa kuvataan takakannessa "Christien hauskimpiin" kuuluvaksi, ja todetaan, että "kahdesta murhasta huolimatta kirjasta tuskin löytyykään synkkää hetkeä". Itse en ollut ihan vakuuttunut kirjan varsinaisesta hauskuudesta, mutta mielenkiintoista luettavaa se kyllä oli. Tarina alkaa siitä, kun paikallinen papinpoika Bobby on tohtoriystävänsä kanssa pelaamassa golfia, ja sattumalta löytää rotkoon pudonneen miehen, joka tekee kuolemaa. Tohtorin rientäessä hakemaan apua Bobby jää kuolevan miehen seuraksi. Hetkeä ennen kuolemaansa mies kysyy "miksi he eivät pyytäneet Evansia?".  Kysymys on tietysti merkityksetön Bobbylle, samoin kuin miehen taskussa ollut valokuvakin. Myöhemmin kuolinsyytutkimuksessa vainajaa tunnistamaan tullut nainen ei vastaa lainkaan valokuvan naista, vaikka hänen väitetään olev...

Agatha Christien tietävät varmasti kaikki, olivatpa hänen tuotantoaan lukeneet tai eivät. Itselleni tämä oli toinen Christien kirja, ensimmäisen luin hyvinkin kymmenen vuotta sitten. Tämänkertaisen opuksen haalin itselleni alennusmyynnistä yhdessä muutaman muunkin Christien kirjan kanssa. Ja kyllä pidin. Oli virkistävää välillä lukea sellaista kirjaa, jota ei oikeastaan olisi halunnut laskea kädestään ennen loppua. Tarina tietysti oli melkoisen mukaansatempaava ja dekkareissa on aina pakko arvailla syyllistä loppuun saakka, mutta pidin myös kirjan tyylistä. Yleensäkin pidän historiallisista romaaneista ja 1900-luvun alusta puoliväliin kirjoitetuista kirjoista, sillä pidän erityisesti tuon ajan maailmanmenon kuvaamisesta. Kielikin on silloin ollut mielestäni niin kaunista. Kirjassa Mark Easterbrook alkaa selvittää kuolemantapausten sarjaa, jotka tuntuvat liittyvän toisiinsa. Uhrit ovat kaikki kuolleet näennäisesti luonnollisen kuoleman, mutta jotain hämärää tapauksiin tuntuu si...