Laura Friman: Etenee- JVG:n tarina

JVG on Jaren ja VilleGallen muodostama rap-duo, joka on varmasti jokaiselle jollakin muotoa tuttu, vähintään nimenä.

Siltala 2016
192s.
Arvostelukappale

Kirjassa käydään läpi JVG:n jäsenten, Jaren ja Villen, lapsuus- ja nuoruusvuosia sekä vaiheita bändiuralta aina tämän vuoden Blockfest-keikkaan asti.

Jaren ja Villen nuoruus käydään nopeasti läpi, eikä se sisällä mitään maatamullistavaa tietoa kummastakaan jäsenestä. Siitä siirrytään bändin perustamiseen ja siitä seuranneisiin vaiheisiin, jotka ovat kirjan mielenkiintoisinta luettavaa.

Bändin suosio nousi huippuunsa jo debyyttialbumilla Mustaa kultaa, jonka suosiota avitti samana keväänä tullut Suomen maailmanmestaruus jääkiekosta. Bändi kuvailee kirjassa, että kuvittelivat olevansa niin suosittuja, ettei ylemmäksi enää voi päästä. Tämä kuitenkin osoittautui varsin vääräksi luuloksi.

Tämän jälkeen, heikommin menestyneen, jvg.fi-albumin jälkeen JVG päätti perustaa oman levy-yhtiön. Kirjassa kuvataan avoimesti kasvukipuja ja stressiä uuden projektin ympärillä, joka lopulta osoittautui todelliseksi kultakaivokseksi. Nykyisellään yhtiöllä on lukuisia eri artisteja JVG:n lisäksi, joiden joukossa mm. Sini Sabotage ja Reino Nordin.

Lopullisen läpimurron yhtye koki, kun duon toinen jäsen VilleGalle osallistui kaikille tuttuun Vain Elämää-ohjelmaan. Ohjelman ansiosta JVG nousi suositummaksi kuin kertaakaan aiemmin urallaan.

Lopputeos keskittyy lähinnä JVG:n loputtomaan rundaamiseen suosion huipulla, viikonloppu toisensa perään paikasta toiseen. Keikkakertomukset eivät sisällä juuri mitään yllättävää, vaan keskittyvät lähinnä ylistämään kaksikkoa.

Kokonaisuutena teos on melko pintapuolinen raapaisu, joskin nuorille faneille varmasti varsin mielenkiintoinen lukukokemus. Kirjan lukuisat kuvat bändistä ovat tyylikkäitä ja tuovat mukavasti lisäarvoa kirjan lukemiseen. Tämä on varmasti hyvä idea joululahjaksi JVG:n faneille, varsinkin kannustimena lukemiseen. Itsekin viihdyin kirjan parissa mukavasti, vaikka JVG itselle hieman etäisempi yhtye onkin.

Tommi

Riikka Hedman: Sämpy - Kissan vuosi

Voih, tässä kirjassa lepää niin silmä kuin mielikin.

Sämpy on kolmevuotias maatiaiskissa, jonka elämää kirjassa seurataan hienoin kuvin. Vaikka Sämpy on maatiaiskissa, todella paljon on kyllä norjalaisen metsäkissan näköä, joka jo takakannessa mainitaankin. Sämpy perheineen ja kissakavereineen asuu Oulun seudulla, joka näkyy kirjassa murteena. Lyhyet kuvatekstit toimivat hauskoina tilannekatsauksina, Sämpyn näkökulmasta tietenkin. Kirjassa edetään Sämpyn vuotta keväästä kesään, syksyyn ja viimein kylmään talveen. Keväällä herää mielenkiinto tutkimusmatkoille, Sämpy kieriskelee hietikolla ja talviturkki ohenee ohenemistaan. Kesän tullessa on turkki ohentunut sopivasti ja Sämpy tekee pitkiä retkiä sekä jakaa hienoja kissakokemuksiaan kaverinsa Elmerin kanssa. Syksyllä tuodaan karvojen mukana neulasia kotiin ja talvella vastaavasti paksuuntuneeseen turkkiin tarttuneita lumipalloja.

Kuvassa Sämpy ylittää valaanluut leikiten ♥

Sämpy-kissa on valloittanut sydämiä netissä. Hyväntuuliset kuvat ja ilmeikkään Sämpyn mietteet ovatkin keränneet jo 20 000 tykkäystä Facebookissa. Tähän kirjaan on koottu Riikka Hedmanin upeita kuvia painettuna hyvälaatuiselle paperille. Kirjassa esiintyy useeaan otteeseen myös yllä mainittu Elmeri, jonka kanssa pidetään pesutuokioita ja painitaan niin kesällä, kuin talvellakin. Kirjassa nähdään myös perheen kolmas kissa, Nelli, josta Sämpy ei niinkään pidä. Tähän asetelmaan pystyn samaistumaan, meilläkin kolme kissaa, kaksi poikaa ja yksi neitokainen. Pojat leikkivät ja painivat keskenään runsaasti, sekä jokapäiväisesti söpöilevät yhdessä - Bertta-tyttö taas jää täysin ilman poikien huomiota.

Sämpy on kaunis valokuvakirja, jossa on hyvänlaatuiset kuvat, joista suorastaan aistii vuodenajat hyvin vahvasti. Kirja takaa hyvän mielen ja kuvia ja tekstejä palaa jälkikäteenkin tutkailemaan, niin sympaattisia ne ovat. Vastedes jatketaan Sämpyn seuraamista Facebookissa, niin saadaan jatkossakin osamme näistä ihanista kuvista ja Sämpyn hauskoista ajatuksista. Murre sopii kirjaan mainiosti. Riikka Hedman on toteuttanut hienon työn.

♥♥♥♥

Mahtava lahja kissaihmisille, vaikkapa pukinkonttiin! Niihä ne mainoksissaki tuppaa sannoo.

Vaikka hieman päälle 160-sivuinen kirja onkin nopealla selauksella selattu läpi, se kestää kyllä useammankin lukukerran. Itse olen kuviin jo palannut muutamaankin otteeseen. Sämpy-faneille ehdoton suositus.

Kustantamo S&S 2016
Arvostelukappale

Tiia

Justin Thomas: Hanoi Rocks '82-'84

Like 2016
Mistä: Arvostelukappale

Hanoi Rocks '82-'84 on brittivalokuvaaja Justin Thomasin valokuvista koostettu kirja Hanoi Rocksin kultavuosista. Kirjassa on kuvia mm. yhtyeen Intian ja Israelin reissuilta, sekä lukuisista kuvaussessioista eri puolilta Englantia. Kirja julkaistiin Hanoi Rocksin juhlavuoden kunniaksi, tänä vuonna tuli kuluneeksi 35 vuotta siitä; kun ensimmäinen Hanoi Rocksin levy Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks julkaistiin.

Kirjan julkaisun aikoihin järjestettiin Turun Logomossa ja Helsingin Kaapelitehtaalla myös Thomasin valokuvanäyttely Hanoi Rocksista.

Kirjan valokuvista suurin osa on todella hienoja ja vaikuttavia. Thomasin anekdootit lisäävät runsaasti mielenkiintoa kuvien selaamiseen, sillä useiden kuvien taustalla on jokin mielenkiintoinen tarina.

Kirja on paitsi valokuvakirja, myös mainio minihistoriikki Hanoi Rocksista Justin Thomasin näkökulmasta. Thomasin muisteluissa on esillä muutamia hauskoja kommelluksia bändin kultavuosilta.

★★★★

Tommin mielestä loppua kohden Thomasin jatkuva musiikkikirjoille tyypillinen ylistäminen, tässä tapauksessa Hanoi Rocksia kohtaan, alkaa puuduttaa. Kerta toisensa jälkeen Hanoi Rocks soitti yhden parhaista keikoistaan, mutta ikinä yleisö ei tajunnut setin hienoutta, koska kuuntelivat vain huonoa musiikkia. Tommin mielestä myös mustavalkoisia kuvia oli hieman turhan paljon suhteessa värillisiin, mutta se ei juuri hienoa katselukokemusta latistanut.

Tiian mielestä taas kirjassa ei liikaa korostunut kehuminen, vaan se nimenomaan tietysti kuuluu tällaisille kirjoille. Tässä asiassa siis täysin eriävät mielipiteet. Tiiaa ei myöskään mustavalkoiset kuvat häirinneet millään tapaa, päinvastoin niistä oli aistittavissa jotain tietynlaista tunnelmaa ja useat mustavalkokuvat näyttivätkin paremmilta.


Eriävistä mielipiteistä huolimatta kumpikin pidimme kirjasta.

Tiia & Tommi