Hohto on jokaiselle varmasti tuttu vähintäänkin Stanley Kubrickin elokuvasovituksena, joka on yksi kaikkien aikojen kauhuelokuvaklassikoista. Elokuva kuitenkin poikkeaa hyvin paljon kirjan tapahtumista, ja King itse oli aikoinaan pettynyt elokuvaan.
Lähtökohdat kirjassa ovat kuitenkin hyvin samanlaiset. Jack Torrance on saanut pestin talveksi hotellin talonmiehenä ja muuttaa perheineen muutaman kuukauden ajaksi Overlook-hotelliin pitämään kiinteistöstä huolta tämän ollessa suljettuna. Torrancien pojalla, Dannylla, on erikoinen kyky, hohto, jonka avulla poika näkee tulevia, sekä menneitä tapahtumia.
Hotellin historia onkin hyvin synkkä ja lähes samantien Danny alkaa nähdä erilaisia pelottavia näkyjä, jotka kirjan edetessä ottavat otettaan myös Jackista. Lopulta hotellin pahat voimat saavat Jackin lopullisesti valtaansa, lopputulemana miehen totaalinen sekoaminen.
Kirja oli hyvin erikoinen. Erikoinen sillä tavalla, että suorastaan ahmin kirjan läpi päästyäni vauhtiin ja nautin lukemastani kokoajan enemmän ja enemmän. Kingin tyyli kirjoittaa ja kuvailla hahmoja, sekä tapahtumia, on erittäin vetävää. Tarina on loistavasti alustettu ja odotin loppuratkaisua suurella jännityksellä.
Loppuratkaisun kanssa kävi kuitenkin täysin samalla tavalla kuin Mersumiehessä. Viimeiset 50 sivua olivat totaalinen pettymys ja lopetus tuntui todella hätäisesti tehdyltä. 600 sivun nautinnollisen lukemisen jälkeen kirjan lopetettuani oli fiilis lopulta lähinnä: höh, olipas surkea kirja. Harvoin, jos koskaan, olen todennut elokuvan olleen kirjaa parempi, mutta tämän teoksen kohdalla se on todettava. Leffa on jopa selkeästi parempi kuin kirja.
Näiden kahden lukemani kirjan perusteella en todellakaan osaa sanoa pidänkö Kingistä vai en. Olen ahminut kummatkin kirjat itselleni epätyypillisen nopealla tahdilla ja ollut täysin hurmioitunut lukiessani, mutta kuten ylempänä totesin, kirjat ovat kuitenkin lopulta jättäneet täysin kylmäksi. Olenkin miettinyt, saisiko King kirjoistaan hiottua parempia, jos käyttäisi loppuratkaisuihin hieman enemmän aikaa, eikä tykittäisi tuolla kaksi kirjaa vuodessa -tahdillaan.
Meinasin heti Hohdon luettuani tarttua tämän jatko-osaan, Tohtori Uneen, mutta päätin kuitenkin lykätä kirjan lukemista tuonnemmaksi. Sen verran tyhjä olo Hohdon lukemisesta jäi. Aion varmasti palata Kingin pariin vielä myöhemmin, mutta toivon, että tulevat kirjat eivät herättäisi yhtä ristiriitaisia tunteita.
Muut Kingiä lukeneet, mitä kirjoja mieheltä suosittelisitte? Olenko ainoa jonka mielestä hänen kirjojen loppuratkaisut ovat tönkköjä?
Tämä on meidän joulukalenterin luukku numero 6. Kuittaan tällä myös ensimmäisen kirjan luetuksi meidän Paperilta ruutuun -haasteeseen, sillä kirjasta on tehty minisarja vuonna 1997.
Oma ostos
651s.
WSOY 2013