Syyskuun kooste

Päätimme alkaa tekemään kuukausittain koostepostauksen jokaisesta kuusta, ainakin jos on jotain kirjoja, joista ei ole tehty erillistä postausta. Syyskuussa Tiia luki 14 kirjaa ja Tommi 5. Kirjoista 7 oli uutuuksia ja 8 vanhempia teoksia. Suomalaisia 5 ja käännöskirjallisuutta 10. Luimme 3 kirjaa yhdessä. Naiskirjailijoilta 7 ja mieskirjailijoilta 9.

Postauksesta tulikin hieman pidempi, kuin alunperin ajateltiin, joten sieltä voi jokainen poimia sitten mitä itse haluaakaan lukea.

Syyskuu oli kirjakuukautena oikein hyvä, kirjoja tuli luettua ihan kiitettävä määrä, vaikka muutakin puuhaa on tässä kuussa ollut.

Tiian kirjat:

Stephen King: Tervetuloa Joylandiin 288s. Tammi 2015. E-kirja.
Kesällä 1973 Devin Jones, 21-vuotias nuori mies pääsee kesätöihin Joylandiin ja lähtee kesälomaksi North-Carolinaan. Taakse jää ex-tyttöystävä Wendy Keegan ja sydän jää surkuttelemaan petollisen Wendyn perään.
Kirja ei ole kauhua, vaan pikemminkin nuoren miehen kasvutarina. Pieniä jännityselementtejä kirjassa on ja ratkeaahan siinä rikoskin. Ihan mukava ja nopea lukupaketti. Kun tartuin kirjaan odotin kauhua, mutta pian päädyinkin googlettelemaan ja selvisikin, ettei kirja sitä olekaan. Ei se silti ollut pettymys, vaan Tervetuloa Joylandiin on ihan pätevä kasvutarina ja mukana on kyllä pieni annos yliluonnollisuutta.
Kirjan tarina ei varsinaisesti ole mitään uutta, mutta se on kuitenkin viehättävä ja itselläni kutkutti ihan vatsanpohjassa, kun seurasin Devinin ja Annie Rossin välien lähentymistä. Rauhallinen tarina veti mukaansa ja aionkin palata lukemaan Kingin tuotantoa enemmän, olen lukenut vain tämän ja muutaman Kingin varhaistuotannon kirjan joitakin vuosia sitten.

Veikko Huovinen: Rasvamaksa 142s. WSOY 1973. E-kirja.
Hetken olen jo halunnut lukea jonkun Veikko Huovisen kirjan ja päädyin tähän, koska kyseessä on novellikokoelma ja pidän novelleista (useimmiten). Lisätään tähän vielä satiiri, niin ei tarvinnut kauaa miettiä, tartunko tähän vai en.
Kirjassa selkeästi piikitellään aikansa poliittista tilannetta, mutta joissakin novelleissa ei ole poliittista näkökantaa ja aiheina on mm. ihmissyönti, kulkutaudit. Lukukokemus oli kepeä, nopea ja positiivinen. Huovisenkin kohdalla totean, että hänen tuotantoonsa aion perehtyä paremmin.

Sara Shepard: Uskomaton (Valehtelevat viettelijät #4) 350s. Gummerus 2013. Oma hylly.
Valehtelevat viettelijät-sarjan neljäs osa. Kyseessä on nuortenkirjasarja, joka on poikinut myös Pretty Little Liars-televisiosarjan. Sarjassa on pääosissa neljä teini-ikäistä noin 16-vuotiasta tyttöä, joiden yhteinen paras ystävä Alison on kadonnut. Tytöt alkavat saamaan outoja viestejä lähettäjältä, joka käyttää nimimerkkinään vain kirjainta A. Ohjelmassa ja kirjoissa on pitkälti sama idea, mutta juoni on jokseenkin erilainen. Ensimmäinen kirja Kaivattu ei vielä ihan onnistunut vakuuttamaan, pitkälti sen takia, että siirryin sarjan katsomisesta kirjojen pariin ja ensimmäisessä kirjassa on vielä pitkälti samat tapahtumat kuin tv-sarjassakin. Toinen osa, Virheetön ja kolmas osa Täydellinen taas nostivat kiinnostukseni tätä kirjasarjaa kohtaan. Olen viihtynyt sen parissa nyt neljän kirjan ajan ja lisääkin tulee luettua, koska hyllyyn on jo keritty haalia lisää.

Rosa Liksom: Yhden yön pysäkki 141s. WSOY 2012 (1. painos 1985) E-kirja
Innostuin kovasti luettuani Täysien sivujen nautinto - blogista Maiskun mielipiteen Rosa Liksomin vuonna 1985 julkaistusta esikoisteoksesta, joka on paketti novelleja. Kiitos vielä Maiskulle bloggauksesta, joka johti siihen tämän kirjan hankintaan. Yhden yön pysäkki on voittanut J.H. Erkon palkinnon vuonna 1985, näinollen vuoden paras esikoisteos.
Novellit ovat rajuja ja roiseja. Alkuun tapahtumapaikkana on Helsinki, Stadi. Millon sekoillaan, milloin joku lykkii sua kun oot ite jo ihan taju kankaalla. Novelleissa pyörähdetään Moskovassakin ja viimeiset novellit sijoittuvat Lappiin.
Pidin ensimmäisistä novelleista todella paljon ja olin jo aivan innoissani, mutta kirjaa lukiessa eteenpäin tunne latistui. Kun siirryttiin kertomuksiin Lapista, tuntui kuin olisi lukenut eri kirjaa. Tunnelma oli täysin erilainen ja tietysti murre myös. Olisin toivonut kirjan jatkuvan samanlaisena, mutta olisihan se varmaan ollutkin aika suppea sisällöltään jos kaikki novellit olisi ollut Stadilaisten nuorten sekoiluja milloin liimaa hönkien, milloin viinaa pää täyteen vetäen. Olen iloinen, että kirja tuli luettua, vaikka loppupään novellit eivät miellyttäneetkään.
Ilahdutti miten kieli toimi nykypäivänäkin parikymppiselle tosi hyvin. Stadin slangi virkisti. Eläinrakkaille varoitus tästä kirjasta.

Yhteiset kirjat:

Tove Jansson: Muumit - Parhaat sarjakuvat väreissä 120s. WSOY 2016 (kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta)

Sarjakuvakirja pitää sisällään kolme Tove Janssonin piirtämää sarjakuvaa, jotka on nyt julkaistu väreissä. Kukin sarjakuvista on aiemmin julkaistu Muumipeikko -albumeissa.

Kolmen sarjakuvan aikana on luvassa satiirista ja vauhdikasta seikkailua. Kertomuksessa Yksinäinen saari muumit tutustuvat esi-isiinsä ja merirosvoihin. Muumit myös päätyvät valvomaan Vaarallisen talven ja tapaavat voitontahtoisen urheiluintoilijan herra Virkkusen. Talonrakennuksessa taas nimensä mukaisesti rakennetaan talo. Muumipeikolla menee vähän joka asia hutiin, mutta hän saa lopulta talon kuitenkin pystyyn kovin mielenkiintoisen näköisenä.

Sarjakuvat olivat viihdyttäviä sisältäen erittäin onnistunutta satiiria. Erityisesti kaksi ensimmäistä tarinaa hauskuuttivat vitseillään. Sarjakuvien huumori oli sellaista, että se sopi erittäin hyvin myös aikuiselle lukijalle. Itse asiassa tarinat toimivat varmaankin jopa paremmin aikuisille kuin lapsille.

Lisäksi Tommi aloitti Riku Korhosen Emme enää usko pahaan 392s. WSOY 2016 (kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta), joka ei kuitenkaan edistynyt, ainakaan vielä, sataa sivua pidemmälle. Korhosen kirjoitustyyli oli tökkivää, eikä tarinasta saanut kunnollista otetta missään vaiheessa. Jossain vaiheessa täytyy yrittää jatkaa kirja loppuun, mutta jos tyyli pysyy samanlaisena ympäripyöreänä jaaritteluna ja ajassa hypitään miten sattuu, tulee loppu olemaan tuskaista luettavaa.

Lokakuussa tulossa mm.

Kullervon tarina 

Tiia & Tommi

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia pitää sisällään yhdeksän toisiinsa liittymätöntä kertomusta Muumilaakson asukeista. Vilijonkka odottaa onnettomuutta tapahtuvaksi, Hemuli haikailee eläkkeen perään ja toivoo saavansa elää yksin hiljaisuudessa. Muumipeikko löytää maailman ainoan lohikäärmeen, Muumipappa seikkailee hattivattien kanssa tajuaa heidän synkeän salaisuutensa.

Vilijonkan neuroosit, Nuuskamuikkusen epäsosiaalisuus, Homssun vainoharhat, Ninnin pelkotilat. Mielenterveysongelmaisia muumihahmoja siis!

WSOY 1994

★★★★★

Aikuiselle lukijalle tarinat maistuivat hyvin, mukavan lyhyitä pikkupurtavia, joista jäi hyvä fiilis. Tarinoissa on paljon ajatuksia, filosofiaa ja moniulotteista kerrontaa. Niillä on tarkoituksensa ja opetuksensa. En ole ennen lukenut Toven novelleja ja nämä olivat kyllä positiivinen yllätys. En olisi lisännyt tai jättänyt pois mitään. Kuvitus on taattua Tovea. Oivaltava ja virkistävä kerronta, oikean tunnelman luominen onnistuu.

Tarinoissa toistuu yhteisenä teemana pelko ja niistä on aistittavissa paljon melankoliaa. Kirjassa on paljon nykypäiväänkin sopivia teemoja, esimerkiksi tavaran hamstraaminen ei tuo onnellisuutta. Tavarat eivät voi lohduttaa murheen keskellä.

Suosikkini muumikirjoista on vaihdellut tiuhaan tahtiin sitä mukaa kun olen uusia muumikirjoja lukenut ja taisinkin taas saada uuden suosikin. Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia nousi suosikikseni teemansa ansiosta. Näistä voi nähdä yhtäläisyyksiä omaan elämäänsä ja se tuntui mielestäni mukavalta ja lohduttavalta. Olen pitänyt kaikista muumikirjoista, jotka olen lukenut, mutta vaikka niissäkin on useissa ollut oma filosofiansa, tämä kuitenkin oikeasti kosketti.

Muumiromaaneista lukematta enää Muumipappa ja meri. Kaikki muut olen tämän vuoden puolella lukenut.

Muumikirjoja lukiessa on ollut hauskaa huomata lukevansa repliikit ikäänkuin ääneen päässään muumien äänillä, joihin tottunut pienenä katsoessaan televisiosarjaa. Mites, onko teillä muilla samaa?

Tiia

Lastenkirjoja (Paddington, Pekka Töpöhäntä, Muumit ja Nalle Puh)

Viime aikoina tullut luettua monia lastenkirjoja ja ajattelin koostaa näistä jonkinlaista yhteispostausta.  Olen hyvin huono arvioimaan kirjoja arvosanoilla, varsinkin lastenkirjat saattavat tuottaa päänvaivaa. Tykkään aina silloin tällöin (ja vähän useamminkin) palata lastenkirjojen pariin, usein sellaisten joita olen itse lapsuudessani lukenut. Kirjoista löytyy usein tärkeitä opetuksia ja niitä lukiessa saa hymyn huulille.

Michael Bond: Karhu nimeltä Paddington 

 

 

Herra ja rouva Brown ovat hakemassa tytärtään juna-asemalta. Siellä he kohtaavat karhun, jolla on kaulassaan kyltti, jossa pyydetään huolehtimaan karhusta. He päättävät pitää huolta hänestä ja nimeävät hänet Paddingtonin rautatieaseman mukaan. Perheen lapset Jonathan ja Judy innostuvat uudesta karvaisesta kaveristaan. Kirja kertoo Paddingtonin kommelluksista. Paddington on hyväntahtoinen, hieman hajamielinen karhu, joten hänelle sattuu ja tapahtuu.

Kirjassa on kahdeksan tarinaa. Kirja on klassikko ja vaikka se onkin julkaistu jo vuonna 1958, on se kestänyt hyvin aikaa. Muistan lapsena katsoneeni Paddingtonista kertonutta TV-sarjaa, mutta kirjaa en ole lapsena lukenut, jonka tähden se nyt päätyikin luettavaksi. Sympaattinen kirja, pidin.

Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä koulussa

 

 

Isäntäperheen poika Olli ottaa Pekan kouluun mukaan, mutta se ei mene ihan putkeen.  Pekka kertoo koulusta Monni-kissalle, joka päättää perustaa kissakoulun, nolatakseen Pekan. Kouluun tulee opettajaksi Monnin sukulainen Konrad, joka kyselee Pekalta vaikeimmat kysymykset ja Monni tapansa mukaan koittaa saada Pekan näyttämään tyhmältä.

Lapsena on hyllystä löytynyt useampikin äidin vanha Pekka Töpöhäntä-kirja. Nyt olen niiden pariin palannut uudestaan. Pekka Töpöhäntä-kirjat ovat helppoa ja rentoa luettavaa. Pekka Töpöhäntä koulussa ei jotenkin niin paljon minuun iskenyt kuin muut mitä olen lukenut. Monni kumppaneineen juonii muissakin kirjoissa Pekkaa vastaan, mutta tässä kirjassa se on ehkä eniten mukana. 

Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä ja Maija Maitoparta

 

 

Pekka matkustaa Monnin, Pillin ja Pullan kanssa Helsinkiin. Monni, Pilli ja Pulla juonivat taas Pekkaa vastaan ja Pekka päätyy laivalle hurmaavan Maija Maitoparran kanssa. He joutuvat erilleen toisistansa ja ajautuvat seikkailuihin.

Ehdottomasti suosikkini näistä muutamista tämän sarjan kirjoista, joita olen kerennyt lukemaan. Ihana rakkaustarina, jota lukiessa oikein odotti, että Pekka ja Maija päätyvät yhteen.

Tove Jansson: Kuinkas sitten kävikään?

 

Tove Janssonin kuvittama klassikkokuvakirja, joka tunnetaan rei'istään. Joka sivulla on aukko mistä näkee vähän seuraavalle aukeamalle. Kirjassa seikkailevat Muumipeikko, Pikku Myy ja Mymmeli.

Oli ihana saada tämä käsiini, rakastan kirjan kaunista kuvitusta. Luin kirjan ihaillen sitä suuresti. Aivan mahtava ja kaunis.

A.A. Milne: Nalle Puh

Kaikkien tuntema karhu ei paljon esittelyjä kaipaa. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 90 vuotta ensimmäisen Nalle Puh-kirjan julkaisusta. Kirjassa on ihania Nalle Puhista ja muista metsän asukkaista kertovia tarinoita. Valloittavan ihana kirja.

Tiia