Ferdinand von Schirach: Collinin tapaus

Voisin myöntää 2017 vuoden alkaneen lukemisien suhteen todella hyvällä tolalla, sillä olen lukenut jo 12 kirjaa tämän vuoden puolella ja lähes kaikista olen pitänyt kovasti. Muutama on ollut sellainen ihan jees, ja yksi sellainen ihan luettava.

Dekkarin määrite on mulle yksi kysymysmerkki, esim onko tämä kirja dekkari? Miestä on myös siunattu helposti kirjoitettavalla nimellä, jonka jouduin tarkistamaan useaan otteeseen. Hei Ferdinand, ei Ferninand jne. Sukunimikin muistuttaa sriracha-nimistä kastiketta, jota ei yksikään ihminen tunnu osaavan kirjoittaa oikein, meni varmaan mullakin väärin. Lausuakaan sitä ei kukaan osaa. Nyt ajauduin väärille urille. Tämä on Goodreadsissa luokiteltu parikymmentä kertaa kategoriaan mystery>crime eli kyllähän tämän siis täysiverinen dekkari on oltava! Tuulta purjeisiin ja kohti uusia tuntemattomia seikkailuja.

Atena 2013
168s.
Oma ostos

Italialainen Fabrizio Collini on työskennellyt ikänsä moitteetta ja noudattanut lakeja. Collini on jo vanha mies ja yllättäen murhaa itseään vieläkin vanhemman miehen hotellissa, pyytää henkilökuntaa soittamaan poliisit ja jää itse odottamaan heitä aulaan. Oikeus määrää nuoren, aloittelevan Caspar Leinenin puolustamaan Collinia. Kaikkia kiinnostaa teon motiivi, mutta siitä Collini ei puhua putkahda. Tapaus vaikuttaa siltä, että Leninillä ei ole mitään toivoa puolustuksessaan ja juttu on jo valmiiksi hävitty.

                                                                                             

Juttua mutkistaa sekin, että kuollut mies on asianajaja Leninin perhetuttu, jo kuolleen parhaan ystävän isoisä, jonka Lenin tuntee oikein mukavana herttaisena miehenä.

Mikä siis oikeasti sai moitteettomasti käyttäytyneen miehen murhaamaan toisen todella julmalla tavalla, ampumalla ensin monta luotia päähän ja sitten vielä perään potkimalla naamaa muhjuksi? Sitä Leinen yrittää pohtia ja selvittää. Collini kyllä tunnustaa murhan, muttei suostu kertomaan motiivia. 

Collinin tapaus oli ensimmäinen rikosaiheinen kirjani tänä vuonna ja toivon että niitä mahtuu vuoteen vielä muutama lisää. Tämä ainakin oli nopea, mukaansatempaava ja vielä oikein hyväkin. Schirachin kieli on mukavan simppeliä ja vaikka stoori on lyhyt, se rakentuu sivumäärässään yllättävän hyvin. Kirjailija on ammatiltaan puolustusasianajaja, joten termit ainakin varmaan ovat kohdallaan ja kuvaus realistista. Laitan sen Helmet-lukuhaasteen kohtaan 35. Kirjan nimessä on erisnimi.

Tommi on aiemmin lukenut Schirachin novellikokoelman Syyllisyys, joka myös painottuu rikoksiin ja moraaliin.

Ferdinand von Schirach: Syyllisyys

Meidän piti Tiian kanssa mennä maanantaina kirpparireissulle etsimään uusia kirjoja, mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun kirppis olikin sulkenut ovensa ennen aikojaan. Niinpä päädyimme vähän aikaa sitten Lahteen avattuun uuteen Tiimariin. Tiimarista löytyi kummankin suureksi yllätykseksi alelaari, jossa oli suuri valikoima Atenan kirjoja 2e/kpl. Tämä kyseinen teos lähti mukaan mielenkiintoisen takakansitekstinsä perusteella.

Kirja sisältää yhteensä 15 novellia, joissa kaikissa kantavana teemana ovat rikokset ja moraali. Novellien pituus vaihtelee aina parista sivusta yli pariinkymmeneen. Kirjailija toimii ammatiltaan puolustusasianajajana ja on ottanut suurimpaan osaan novelleistaan vaikutteita oikeista rikoksista, joita on ollut oikeudessa puolustamassa. Huolimatta samasta kantavasta teemasta novellista toiseen, en ainakaan itse kokenut minkäänlaista toistoa novelleissa, sillä kaikki tapaukset joita kirjassa kuvailtiin, olivat hyvin erilaisia.

Novelleista suosikeiksini nousivat mm. tarina, jossa kotonaan huumelaboratoriota pyörittänyt hampaaton mies saikin linnatuomion sijaan joululahjaksi uudet hampaat, sekä kertomus mystisestä puolalaismiehestä, joka kuljetti peräkontissaan valokuvia useista ruumiista. Viidentoista novellin joukkoon mahtui yhteensä vain kaksi omasta mielestäni heikompaa tarinaa, jotka nekään eivät kehnoja olleet. Muiden taso vain oli niin paljon kovempi.

Vaikka novellit ovat pääosin aihepiiriltään melko rankkoja, on teksti silti erittäin kevyttä luettavaa. Von Schirachin kerrontatyyli todella ampaisee mukaansa ja olinkin pakotettu lukemaan koko novellikokoelman saman päivän aikana, vaikka kuinka yritin säästellä niitä myös myöhemmäksi. Useisiin novelleihin on vakavien aiheiden keskelle saatu myös mukavasti huumoria mukaan. Välillä ironian kohteeksi joutuu oikeuslaitos, välillä rikolliset.

Kävin heti keskiviikkona katsomassa löytyykö alelaarista lisää kirjailijan tuotantoa, sen verran vakuuttunut tästä novellikokoelmasta olin. Pettymyksekseni, ensimmäistä novellikokoelmaa Rikoksia ei ollut tarjolla, mutta onneksi sentään löytyi miehen romaani, Collinin tapaus.

Suosittelen tätä lämpimästi kaikille novellien ja rikoskirjallisuuden ystäville. Osallistus tällä myös Ompun luotsaamaan novellihaasteeseen. Nyt meidän luettujen novellien yhteismäärä on 54.

Oma ostos

161s.

Atena 2014