Näytetään tekstit, joissa on tunniste Emma Puikkonen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Emma Puikkonen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 19. joulukuuta 2016

Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet

Olin jotenkin jättänyt Emma Puikkosen teoksen täysin huomiotta, vaikka toki sen Finlandia-ehdokkuudesta olin tietoinen. Luettuani joitain blogipostauksia kirjasta, mielenkiintoni heräsi ja päätin itsekin sen lukea, kun teos kerran BookBeatista löytyi.

Eurooppalaiset unet on episodiromani, joka tuo nokkelalla tavalla erilaisia ihmiskohtaloita yhteen. Tšekkiläinen rekkakuski Toma ottaa kyytiinsä ruotsalaisen liftarin Johanneksen, jonka kanssa hän suuntaa Espanjaan. Vuosia myöhemmin Johannes halvaantuu helsinkiläisessä maauimalassa ja saa hoitajakseen somalialaispakolaisen, jolla on myös oma värikäs historiansa. Myöhemmin myös kummankin lapset, Johanneksen poika Joel ja hoitajan (en nyt muista nimeä kirveelläkään) tytär Immi pääsevät kirjan loppupuolella ääneen omissa kappaleissaan. Muualla maailmalla tarinoissa esiintyvät mm. hollantilainen laulajatar ja Unkarin pääministeri.

Eurooppalaiset unet on kerrassaan onnistunut episodiromaani, jossa eri episodien päähenkilöt liitetään sulavasti yhteen. Vaikka kirja on alle 200-sivuinen, on siihen saatu mahdutettua mukavan paljon erilaisia episodeja. Oikeastaan juuri sopivasti, sillä enempi olisi voinut olla jo liikaa.

Puikkonen hyödyntää puhekieltä tekstissään runsaasti ja se myös on erittäin toimivaa, eikä tuo minkäänlaista vaivautumisen tunnetta, kuten usein helposti käy (vertailukohtana esimerkikiksi Katri Lipsonin Detroit). Kirjan teksti on muutenkin eläväistä ja useista tarinoista saa todella vahvan tarttumapinnan, aivan kuin olisi itse paikalla seuraamassa tapahtumia.

Viimeinen ja pisin kappale tulevaisuudesta oli kuitenkin pienehkö pettymys. Immin työstä todellisuuden vääristäjänä ei saa oikein minkäänlaista otetta ja kappaleen tapahtumat tuntuvat turhan korneilta, vaikka muuten nautinkin läpi kirjan mainioista maagisen realismin elementeistä.

Hieman ihmettelen ettei kirjaa huomioitu isommin Finlandia-palkintoja pohtiessa. Toisaalta, enpä itsekään ollut kärryillä sen hienoudesta kuin vasta nyt.

WSOY 2016
173s.
Luettu e-kirjana