Anneli Auer: Murhalesken muistelmat

Luin kirjan Bookbeatista ja jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt kuunnella se äänikirjana – tajusin vasta jälkikäteen, että äänikirjan lukee Auer itse. Se olisi varmasti tuonut tähän vähän lisäpotkua.

Anneli Auer ei esittelyjä kaipaa. Murhalesken naama ja nimi lienee kaikille tuttu. Syksyllä ilmestynyt kirja Murhalesken muistelmat valottaa Auerin viimeistä kymmentä vuotta, alkaen vuodelta 2006, hieman ennen hänen miehensä Jukka Lahden murhaa. Juttu on saanut niin paljon palstatilaa mediassa, joten oletan lukijalla olevan jonkinlaista taustatietoa tapauksesta jo valmiiksi.

Auerin mukaan murhailtana ulkopuolinen tunkeutui asuntoon sisään ja puukotti hänen miestään, sekä Aueria kerran. Auer pakeni soittamaan hätäpuhelua ja sillä aikaa murhaaja sai ”työnsä” tehtyä ja ehti poistua asunnosta ennen poliisien saapumista paikalle. Pariskunnan neljästä lapsesta vanhin näki murhamiehen poistuvan rikotusta ikkunasta.

Tapahtumia on tutkittu poliisin toimesta vuodesta toiseen, pyöritelty mediassa ja oikeudessa useaan otteeseen. Auer on ollu syytettyjen penkillä jo vuosikaudet. Lopulta Auer on kuitenkin todettu syyttömäksi miehensä murhaan ja vapautetty syytteistä.

Se harmittaa e-kirjaa lukiessa, kun en pysty millään tavalla hakemaan siitä jotain tiettyä kohtaa, jonka olisin halunnut ottaa ylös tai tarkistaa. En siis muista tarkkaan sanasta sanaan mutta huomasin kerran hymähteleväni sille mielikuvalle, miten Anneli Auer juoksisi miesystävänsä Jens Kukan kanssa ulkona alasti dildot päässä pirunsarvina veitset kädessä lintujen perässä. Vaikka eihän tällaisten väitösten pitäisi huvittaa, mutta se on jotenkin absurdia. Vaikea kuvitella jonkun eläneen näiden syytöksien keskellä jo vuosikausia.

Vaikka Auer on todettu syyttömäksi miehensä murhaan, on hänet kuitenkin tuomittu lasten törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeistä raiskauksista, kuten myös hänen ex-miehensä Jens Kukka. Oikeudessa käsitellyt asiat on määrätty salassapidettäviksi. Kirjassaan Auer kuitenkin vetoaa syyttömyteensä ja onkin toukokuussa 2016 jättänyt tuomiosta purkupyynnön korkeimmalle oikeudelle, perustaen sen ulkomailta hankittuihin asiantuntija-arvioihin. Kieltämättä kirjaa lukiessa alkaa kyseenalaistamaan näitä seksuaalirikosväitteitä, kun ilmenee, että samaan aikaan niiden kanssa on ollut ties mitä väitöksiä dildot päässä juoksemisesta ja saatananpalvonnasta yhdessä vanhimman tyttären kanssa uhraten eläimiä. Jokatapauksessa, oli Auer syytön tai ei, on tämän tapauksen tutkiminen ja hutkiminen ollut täysi farssi.

Katsoin Anneli Auerin haastattelun, jossa häntä haastattelee Maria Veitola todeten kirjan luettuaan ajatelleen Auerin olleen syytön. Itse en tiedä mikä on totuus, mutta muut tutkintalinjat olisi mielestäni hyvä tutkia loppuun viimein, jos sitä kautta selviäisi vielä jotain.

Auerille toivon hyvää jatkoa ja tapaukselle viimein selvyyttä. En voi kuvitella Auerin viimeistä kymmentä vuotta omalle kohdalleni, aviomiehen surma, poliisitutkinnat, pitkät ajat tutkintavankeudessa, omista lapsista eroon joutuminen, seksuaalirikosten tuomiot, vankila ja nyt vapaus. Auer itse totesi haastattelussaan, ettei se oikein vapaudelta tunnu. Enkä ihmettele. Hänen nimensä ja naamansa on piirtynyt jokaisen verkkokalvoille, jokaisella on hänestä mielipide. 

Tiia

Into 2016
280s.
luettu e-kirjana