Kalteva torni

Tapahtuipa eräänä päivänä viime viikolla... 

Sen piti olla aivan normaali siivouspäivä, mutta sillä erotuksella, että päätin imuroida isoimman kissatelineen yläpetiä myöten eikä sinne asti millään ylety, ellei kaada telinettä kallelleen. Ja sen kun tein, niin eikös siinä heti ollut Dalton tunkemassa olomuotoaan suoraan tapahtumien keskipisteeseen. Sehän ei tosiaan imuria pelkää, vaan on tässäkin asiassa Caron kaltainen: imuri lähinnä kiinnostaa ja ihastuttaa. Jo me ollaan ehditty Daltonin turkkia vähän imuroidakin ja tyyppi piti sitä hassuna leikkinä. Kohta se varmaan jonottaa yhdessä turkkinsa imurointia rakastavan Caron kanssa imuroitavaksi pääsemistä aina noina siivouspäivinä, katsotaanpas vaan!

Siitä kallelleen kaadetusta kissatelineestä vielä. Se ihmetytti kissaporukkaa siinä määrin, etten millään raaskinut nostaa telinettä takaisin pystyyn heti imurointihomman jälkeen, joten varmaan ne sen pari tuntia telineen luona ja lähistöllä haahuilivat. Nähtiin kiipeilyä, loikoilua, nuuskintaa, vaanimista ja kissatappeluita. Jälkimmäisistä seuraa kuvia toiste, kaikkea kun en tähän samaan juttuun viitsi laittaa. Keskitytään nyt siihen kiipeilyyn ja muuhun haahuiluun, niissäkin kun on aivan tarpeeksi actionia yhdelle päivälle.

Ruuhkaa orrella.

Nyt on muuten ihan tosissaan jännää.

Miksei tää vois olla aina näin, hä?

Ei niin mitään ongelmaa ottaa tuossa pienet torkut. Ja se otti myös.

Oman elämänsä orava.

No MÄÄ en kyl oravoi. EN. En ees kato sinnepäin.

MINÄ ORAVOIN!!!111

Makoisa käärme saapui myös paikalle.

Ja öh, häipyi myös.

Jaaaaa-ha! Että TONNE se meni.

Mä sulle katoamistemput näytän!

Ja sulle näytän tassua.

Kas näin!

Vähän poseerausta vielä...

...ja se jännyys oli sitten siinä. :)

Urpo-Pertti ulkoilee ja etsii

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin on Carollakin. Yksi useimmin käytetyistä heti Caron, Ein ja Perkeleen jälkeen, on Urpo-Pertti. Älkääkä hyvät ihmiset kysykö miksi. Jotkut asiat vain ovat niin kuin ne ovat, eikä tule ihmisen niitä asioita sorkkiman. 

Etsijä ja etsittävä. :)

Urpo-Pertti kävi tänään kanssani metsäpiipahduksella ja leikittiin siellä samalla pientä aarteenetsintää. Niin, on unohtunut tyystin kertoa millaisen urotyön tuo kaveri vajaa kuukausi takaperin teki. Instagramissa muistin asiasta mainita, mutta täällä blogissa se unohtui. Kävi tosiaan niin, että erään perhelenkkimme yhteydessä isäntä hukkasi metsään toisen käsineistään ja ihan vitsillä päätettiin sitä muutaman päivän kuluttua etsiskellä, kun lähdettiin lenkille samaan paikkaan. Pahaksi onneksi siinä välissä oli satanut uutta lunta, joka hankaloitti etsintää: musta multainen maasto sen muutaman sentin paksuisen lumipeitteen alla näytti suorastaan piileskelevien käsineiden hautausmaalta. x) 

Noh, mukanamme oli parittomaksi jäänyt identtinen käsine, jota Caro sai haistella. Haistelun jälkeen käskin Caron sivulle ja huijasin poikaa 100-0 mukamas viskaamalla käsineen horisonttiin, vaikkei se koskaan kädestäni minnekään lentänytkään. Eihän tuo pöljä sitä tietenkään huomannut, katse kun keskittyi etsimään käsineen laskeutumispaikkaa. :D Sitten käskin innolla etsimään ja menikös siinä nyt lopulta se vajaa pari minuuttia, kun poika alkoi kiertää pientä kehää ja kas, sieltähän se käsine löytyi! Hyvä ettei tarvinnut leukaa maasta keräillä, kun tämä höntti kokeilu toimi ja onnistui. :p Tokihan me ollaan kotona sisällä leikitty kaikenlaista namin ja tuttujen lelujen etsintää, muttei koskaan ennen maastossa ja oikeasti hukassa olevaa esinettä etsien. Mutta niin vaan sai poika tutunhajuisen käsineen löydettyä ja isäntäväen niiiiiiin ylpeäksi! Tänään etsittiin vaihteeksi meikäläisen käsinettä ja löytyihän sekin, kahteen eri otteeseen, vaikkakaan ei yhtä nopeasti kuin ekalla kerralla, koska allekirjoittanut hieman sössi, mutta ei siitä sen enempää, kröhöm. Hauska ja hyödyllinen harrastus ja jälleen kerran yksi niistä, joita voi harrastella lempityyliimme, omaksi iloksi.

Ja sitten lisää noita kuvia tältä päivältä, kun kyytiä saivat hanskan lisäksi myös kepit ja jäätyneet lammikot.

PS. Eilen illalla nähtiin muuten ekaa kertaa tällaista toimintaa. Caro taisi viimein saada sen kauan kaipaamansa (kissa)kaverin. ;)

Pentupaketti

Tänään me saatiin tooooosi kivaa postia: Daltonin kasvattajan lähettämä pentupaketti, eli Mustin & Mirrin kautta hommattu reppu, jonka uumenista paljastui erilaisia ruokia, muutama hauska höyhenlelu, ruokakuppi sekä kaikenlaisia lippulappusia & Kamu-lehti. Lämpimät kiitokset kasvattajalle! :) (Menevät varmasti perille tätäkin kautta, näin arvelisin. ;) )

Reppu sisältöineen (ja tietysti myös sen repun sisältänyt pahvilaatikko, haha!) aiheutti varsin ansaittua kuhinaa niin ite lahjan saajassa Daltonissa kuin talouden muussakin eläinkunnassa. Yllättäen se oli se ruoka, johon ahmatti-Dalton iski - aivan kirjaimellisesti -  hampaansa ja kyntensä kiinni. :D Kohta oli yhdessä sun toisessa eväspaketissa ilmanottoaukkoja, mutta eivätköhän ne ehdi parempiin suihin ennen kuin menevät huonoksi. Pikkupoika on nimittäin niin kova syömään ihan mitä vaan haltuunsa saa, että tällä menolla se on hyvin pian aivan kaikkea muuta kuin PIKKUpoika. Edes jääkaapin ovea ei voi Karvahelvetissä enää avata ilman, että pikkukissa on samantien siellä alimmalla hyllyllä ruokavalikoimaa tutkimassa. Mahdoton kaveri!

Ja ahmattihan se on Pätkiskin, mikä taas tänään kostautui hyvin tuttuun tyyliin: riemulla pureskelematta ahmitut ja niellyt, Daltonin jäljiltä jääneet Pure Naturalin pentunaksut, lensivät pian iloisessa kaaressa pitkin lattiaa, josta Caro - myöskin niin kovin tuttuun tyyliin - kävi imaisemassa maukkaan valmiiksi kostutetun välipalan huiviinsa. Mutta hei, paljon oli iloa niistä naksuista, kun yksi kupillinen riitti peräti kolmelle syöjälle. :D

Tällaista sieltä paketista paljastui. :)

Ei saa unohtaa reppua!

Vai petikö tää olikin?

Maukas pakkaus!

Ja yhtä hyvää tuntuu olevan tästä kulmasta kans.

Niin hyvää, ettei kielikään pysy suussa. Myös ilman pakkausta maistui, siis.

Sinni tutustuu höyhenleluun.

Ja vähän muuhunkin.

Eipä tarvinnut tutustua yksinään.

Nuuh!

Sinni ei ollut kestää kaikkea tätä suunnatonta jännyyttä!

Ahmatti päätti saalistaa välipalaksi pätkän sormea.

Välikuolema uusien ihanien lelujen keskellä.

Tapittaja.

Pätkis saapuu areenalle. Dalton seinäruusuilee, kerrankin!

Pentunaksut kulkevat ääntä kohti. Pureskelu on tässä kohtaa TÄYSIN yliarvostettua.

Ja Caro kiittää!

Kauheeta haaskausta tollanen puklailu ja ruoan antaminen muille!

Pahvilaatikko, aina ihana. Ja on se Daltonkin välillä ihan söpö. ;)

Pyh, jaa VÄLILLÄ vaan!?

Kostan kuulemani vääryyden viattomalle höyhenlelulle.