Joskus se tuuri loppuu näköjään meiltäkin. Nimittäin tuohon Caroon iski yllättäen joku himputin kutka. Vähän väliä on pitänyt nypyttää ja rapsuttaa itteään vähän sieltä ja täältä eikä moinen totisesti ole normaalia toimintaa meilläpäin ollut. Noin viikon verran sitä touhua tuossa katseltiin ja keskellä yötäkin sitä raivostuttavaa "...nypy nypy nypy..." -ääntä kuunneltiin, kunnes eilen totesin, että ei hittolainen, pakko kai tässä on itteään viisaampia vaivata, jotta kutina saadaan loppumaan ennen kuin alkaa iho rikkoutua. Ei muuta kuin soittoa eläinlääkärille ja aikaa varaamaan. Saatiin aika Lahteen heti samaksi päiväksi.
Ja kun kerran jo valmiiksi menossa oltiin, napattiin mukaan myös tuo Sinni, jolla on oma surullisen kuuluisa historiansa tuon ittensä nirhimisen kanssa. Ainakin
tässä postauksessa on ollut turhia toiveita täynnä ollut juttu aiheesta, eli en nyt suotta kertaile tässä noita vanhoja tämän tarkemmin. Sinniähän on käytetty lekurissa kerran aiemminkin (Oulussa) tuosta syystä, mutta eipä saatu tuolloin kotiinviemisiksi muuta kuin pelkkiä arvailuja (
"se on varmaan stressiä") ja saatuun apuun suhteutettuna varsin hinnakas lasku. Sinni ei sinällään tunnu tuosta vaivastaan sanan varsinaisessa merkityksessä
kärsivän - syö, leikkii, nukkuu ja ylipäätään elelee kuin ihan täysin terve katti - mutta onhan se riesa kummiskin, kun pitää omaa ihoaan välillä rikki asti nuoleskella ja rapsutella.
Vilautteleva potilas.
Tämänkertaisen lekurireissun diagnoosisaldo oli sellainen, että Sinnin kutinat arvioitiin allergiaperäiseksi oireiluksi. Kuulemma erityisesti pään ja korvien raapiminen viittaa allergiaan. Tästä syystä aloitettiin kahden kuukauden mittainen eliminaatiodieetti, jonka aikana Sinnin kitusiin saapi lasketella ainoastaan vettä sekä Royal Canin Feline Hypoallergenic -raksuja. Jos dieetti ei auta, on allergian aiheuttaja jossain muualla kuin ruokavaliossa, ja sittenpä se touhu meneekin huomattavasti monimutkaisemmaksi, jos meinataan lisätutkimuksia tehdä. Noh, katsellaan miten homma tästä nyt etenee.
Rankka reissu oli, huh!
Niskalitkun kuivattelu mökötyttää.
Caron kutinoiden aiheuttaja ei selvinnyt (karva- ja raapenäytteet eivät paljastaneet mitään poikkeavaa), mutta koska todennäköisin syyllinen naps vaan yhtäkkiä alkaneeseen kutinaan voisi olla jonkinlainen loistartunta, määrättiin sekä koiruus että talouden kissat - viaton Pätkis-parkakin joutuu kärsimään :p - Stronghold-kuurille. Kyseessä on siis liuos, joka valutetaan elikon iholle, tarkemmin sanottuna lapaluiden yläpuolelle niskan tuntumaan. Liuosta laitetaan kahteen otteeseen eli seuraava litkunvalutteluoperaatio suoritetaan kuukauden kuluttua. Operaation voi tehdä kotona.
Toivotaan, että kutina hoituu nyt tuolla eikä uutta reissua lääkärin pakeille tarvita. Ainakaan pariin viikkoon emme saisi toisia koiria tapailla, joten hei hei vaan vinttien treffailullekin sitten, pöh. Toisaalta me ollaan kyllä treffattu vintit kertaalleen kutinan alkamisen jälkeen, joten jos tämä meidän "kuppamme" on ärhäkästi tarttuvaa sorttia, on se aika suurella todennäköisyydellä ehtinyt tarttua jo. Oh well, aika näyttää, että kuinka kovaa omaa otsaa on syytä seinää vasten hakata. ;)