Yli-Marolan 4H-kotieläinpihan avajaiset & 20-vuotissynttärit

Terve taas! :)

Kiirettä tuntuu pitävän siihen malliin, ettei blogille jää edelleenkään millään aikaa. Kerrottavien juttujen määrä se senkun vaan pelottavasti kasvaa eikä loppua näy, hui... Tänään tuli huideltua vaihteeksi tuolla Lahden (eli täkäläisittäin Lahen, heh!) suunnalla ja tarkemmin sanottuna Yli-Marolan kotieläinpihan kesäkauden avajaisissa. Samalla siellä juhlittiin myös samaisen paikan 20-vuotissynttäreitä eli pitkään on toiminta jatkunut ja oikein hyvä niin! :) Pidemmittä pulinoitta jokunen kuva kotieläinpihan tämän kesän asukeista - osa vanhoja tuttuja ja osa aivan uusia söpöläisiä.

Täällä huhuilemme me!

Pssst! Onks täällä enää ketään..?

Moro pitkästä aikaa! :)

Kyllä vain, tässä sitä taas ollaan, vaikka hippusen on meinannut hiljaista täällä blogin puolella pitää. Olisi helppo syyttää hiljaisuudesta kiireitä sun muuta höpöä, vaan eiköhän se oikea syy ole ihan tuo puhdas motivaation puute ollut. Kun ei huvita sen enempää kirjoitella kuin valokuvaillakaan, niin paha siinä on mitään postauksiakaan värkkäillä. Nyt kuitenkin tuntuu pitkästä aikaa siltä, että jonkinlainen ylösnousemus voisi olla paikallaan, joten ihan sen kunniaksi räpsyttelin tänään ison liudan uusia kuvia täällä julkaistaviksi. En tiedä korvaako määrä laadun, mutta paljon niitä tuli ja saapi kelvata. :p

Yleisesti ottaen arjessamme ei oe tapahtunut yhtikäs mitään mullistavaa, mutta tokihan tässä hissuttelukauden aikana on kaikenlaista pientä kertomisen arvoista nähty ja koettu. Kesällä tietysti tuttuun tapaan veneiltiin ja uida pärskyteltiin sen mitä kelit ja muut menot sallivat, ja kun isäntäväki hieman reissasi, pääsi Carokin ekaa kertaa elämässään kokeilemaan, millaista on elämä oikeassa koirahoitolassa maaseudun rauhassa. Siitä kokemuksesta ei sen kummempaa kerrottavaa taida ollakaan kuin että poika selvisi kokemuksesta kuin vanha tekijä ja taisi suorastaan nauttia, kun sai mölytä kilpaa muiden hoitoon tuotujen häkkieläinten kanssa. :p Kivahan se nyt on oikein luvan kanssa mielipiteitään maailmanmenosta kailottaa!

Ja mitäs muuta, hmm... Pätkis ja Sinni ovat ehtineet nyt kumpikin kymmenen vuoden kunnioitettavaan ikään Sinnin täytettyä pyöreitä syyskuun aikana. Kovasti koitin niille jotain kivaa yhteislahjaa mietiskellä, vaan kun talo on jo ennestään täynnä kissatelineitä ja leluja (joilla ei leikitä...), niin melkoisen turhaahan sitä rojua on nurkkiin lojumaan hankkia. Jotain kuitenkin piti ihan oman mielenrauhan vuoksi keksiä, joten ostin sitten sellaisen pienehkön S-kirjaimen muotoisen raapimislaudan, jollainen kissoilla on ollut eri värisenä ennenkin ja josta tuntuivat tykkäävän. Arvata saattaa, että oikeasti kivoinhan oli tietysti se pahvilaatikko, jonka sisällä uusi raapimislauta kotiovelle toimitettiin. ;)

Jotta sellaista tänne. Yritän nyt tosissaan ryhdistäytyä ja päivitellä kuulumisiamme viime aikoja ahkerammin, joten eiköhän tässä piakkoin taas jostain tikusta asiaa tehdä. Tikusta tai kepistä. Molempi parempi, jos Carolta kysyy.

Yli-Marolan 4H-kotieläinpiha

Lahessa, hämmentävästi aivan siinä keskustan ja rautatieaseman kupeessa, sijaitsee pieni pala maaseutua: Yli-Marolan 4H-kotieläinpiha. Ihan hävettää näin syntyjään lahtelaisena, kuinka paikka saattoikin iteltä vuosikausiksi vähän kuin unohtua, mutta onneksi toiminta jatkuu edelleen ja vierailu alueella on mahdollista aina tuonne elokuun puoleenväliin saakka. Kannattaa piipahtaa, jos on asiaa Lahteen tai hengailee siellä jo valmiiksi! :) Pääsymaksu alueelle on vapaaehtoinen.

Kotieläinpihalla asustaa yllättävän moninainen joukko erilaisia kotieläimiä, lintuja sekä pieneläimiä, erikoisimpina ehkäpä hassut alpakat Ben ja Caramello, tuhahtelevat minipossut Terttu ja Pekko, sekä aivan tässä lähiaikoina varsova muhkea Mari-aasi. Vierailin kotieläinpihalla toukokuun loppupuolella, jolloin aivan kaikki eläimet eivät olleet vielä Yli-Marolaan muuttaneet, joten on ehdottomasti suunnattava pian uudelle päiväretkelle napsimaan kuvia myös lopuista asukeista. Tässäpä kuitenkin kuvafiilistelyä sieltä toukokuun puolelta.

Onpas muuten harvinaisen makoisaa ponia!

Mari-aasi tankkaa. :)

Terttu ei turhia ressaa.

Pekko pitää linjoistaan huolta.

Ikää yksi kuukausi ja jo osataan aurinkoa arvostaa. :)

Äiti huusi syömään ja hoppuhan siinä tuli!

Nom nom nom... Kyllä kannatti totella!

Mansikki maiskuttaa.

Äitilammas huomaa kaiken, joten kiltisti pitää olla.

Iso näläkä!

Ota sää-äää-ääki aurinkoa. Nii mää-äää-ääki meinaan!

Hymy se on vinokin hymy, hei!

Mmmmmmaistuu.

Ben ja Caramello lounaalla.

Tämä puputtaja on Nopsa, luulisin?

Mainio Mari.

Hän syö edelleen.

Tervetuloa pian uudelleen! :p