Tästähän alkaa tulla tapa, että yön pimeinä tunteina postaillaan kuulumiset. Noh, mitäpä se haittaa, kunhan joskus ehtii.
Tuossa tiistaina me otettiin tuon Caroluksen kanssa ilo irti jokaisesta 17 lämpöasteesta paikallisessa mätsärissä (tuttuun tapaan sivustaseuraajina tietenkin eli ns. puhtaasti sosiaalistamismielessä), jonka järkkäsi Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistys RY. Paikkana toimi Jokimaan raviradan suuri ellei jopa valtava hiekkaparkkipaikka. PHESY järkkää mätsäreitä aika usein, tai siltä ainakin tuntuu, kun Oulussa noita mätsäripaikkoja tylsistyneenä metsästää huomaten kerta toisensa jälkeen, että "Oulussa ei mittään, Jokimaalla taas jottain". :D
Mätsäri-maisemia.
Koska oltiin liikenteessä ihan kahdestaan eikä täysipainoista huomiota voi millään jakaa kameran ja koiran kesken, sai Caro jäädä purkamaan verbaalista raivoaan autoon siksi aikaa, kun leikin paparazzia mätsärifiiliksiä valokuviksi tallennellen ja paikalle ehtineitä koiria ihastellen. Kun kuvia oli passeli määrä, pääsi Carokin pois autosta (oli jo aikoja sitten väsähtänyt huutamaan, hih!) ja alkoi koirahässäkän lähestyminen kera nakkien ja naksuttimen. Yllättävän hyvin meni taas kerran eli ei se viime kuun Rusko-reissu mitään turhaa haihattelua ollut: eteenpäin ollaan sen muiden koirien kyttäämisen suhteen menty - ja muutenkin. Homma sujui Jokimaalla jopa niinkin hienosti, että kaikki muille koirille haukkumisetkin jäivät tyystin pois ihan ensiminuutteja lukuun ottamatta, mikä on oikein iso "jee jee!" :) Ite asiassa eräs mätsäriin osallistunut sakemanni haukkui paikanpäällä enemmän kuin tuo meidän oma tampiomme ja sehän luonnollisesti aina piristää, kun huomaa, että muillakin on siinä käytöksessä vähän viilaamista... ;) Katseltiin lopulta sitä viimeistä kehää ehkä maksimissaan 15 metrin päässä koirista eikä meillä ollut asian suhteen mitään ongelmaa, mitä nyt allekirjoittaneen jalat meinasivat puutua karvapersuksen kuvitellessa meikäläisen olevan joku nojatuoli, jonka (jalkojen) päällä voi noin vain polleasti istuskella ihan kuin jo pelkkä kyykyssä kyhjöttäminen ei olisi kaltaiselleni rapakuntoiselle elämää suurempi urheilusuoritus...
Mutta niin, niitä kuvia. Niitä on tarjolla taas suorastaan aivoton määrä, mutta luulenpa, että jos ette koirakuvista tykkäisi, olisitte häippässeet tämän blogin ääreltä jo aikoja sitten muille sivustoille, haha! Eli kuvia satunnaisista koirista, olkaas hyvät!
Sakemanneja oli paikalla ainakin kolme, ooh!
Nätti kuin sika pienenä!
Sama väri, eri koostumus. ;)
Ummetusta?
Yksi suuri suosikkini, joka mölisi aivan koko ajan. Varmasti
olisi siis hyvää pataa meidän mölytoosamme kanssa. :D
Tyypillistä: muut hengaavat ja saku säheltää. x)
Irliksiä, aah!
Snakuja ja vähän muitakin.
Mää en ala.
Määkään en ala.
Tämä söpö tyyppi (bretoni? EDIT: Kyseessä ilmeisesti stabyhound) tapitti mua koko ajan. Varsinainen linssilude! (Tai sitten se tahtoi syödä mut iltapalaksi...)
Ai että, kun täti näistä nopeista niin tykkää.
Jalostuksen tuloksia. Ja pyllynreikä, joka tuijottaa.
Valtataistelua laukunvahtijalaumassa. :D
Tuo pieni. :D
PS. Tuttuun tapaan tagitettuina vain osa kuvissa esiintyvistä roduista, koska tagimerkkejä on postausta kohti rajallinen määrä.