On jäänyt kertomatta teille yksi pikkuinen juttu. Kävi nimittäin niin, että Niilon ja Jalon emäntä houkutteli meidät katsomaan treenejään suunnilleen tuossa kuukausi takaperin ja tokihan se oli mentävä, kun kerta täällä Hollolassa asti treenailivat. Sinnehän sitä sitten mentiin, kentän laidalle kaikenkarvaisia suloisia sakemanneja ihmettelemään.
Pallo-Niilo.
Jalo.
Caro ja puhtain narupallo maailmassa.
Ja sitten ykskaks siellä kentällä oltiinkin me. ME! Voitteko kuvitella? Caro ja meikäläinen, "ihan-vaan-lenkkikaveri" ja sen omistaja, joka on kyllä aina miettinyt, että "kai sitä pitäisi, mutkun mutkun mutku..." Yhtäkkiä oltiinkin keskellä mukavan oloista porukkaa, joka antoi ymmärtää, että voisimme ilmaantua paikalle toistekin ja ettei tuo meidän puskassa kasvanut riiviömme ole ollenkaan toivoton tapaus. Että se kuulemma osaa jo valmiiksi kaikenlaista ja sen kanssa on tehty ihan oikeitakin asioita vastoin allekirjoittaneen omia olettamuksia. Nopea oppimaan ja hirmuisen innokaskin vielä. Huh!
Hei, sehän on kentällä!
Joten niin siinä sitten kävi, että me löydettiin kaikkien näiden kahdenkeskisten hömpöttelyvuosiemme jälkeen se oma treeniporukka (hups ja oho). Se meille juuri sopivan kaltainen eli hyvinkin vapaamuotoinen ja rento ilman turhaa pingottamista.
Ja mitä me sitten Caron kanssa treenailemme? Yleisiä käytöstapoja, kai. :p Tällä hetkellä ohjelmassa on lähinnä seuraamista, luoksetuloa ja oikea-aikaista ja muutenkin tehokasta palkkaamista. Jos ihan tarkkoja ollaan, treeneissä on kouluteltu kyllä enemmän emäntää kuin sitä koiraa, emäntä kun tuppaa olemaan sellainen "vähän sinnepäin on ihan tarpeeksi" -tyyppinen henkilö eikä se ole noissa koirankoulutushommissa kovinkaan hedelmällinen näkökulma. ;) Tarkoitus olisi myös päästä viiiiimein eroon tyhjänpäiväisestä muille räyhäämisestä, mutta sen operaation kanssa me ollaan vasta alkutekijöissään. Aiemmin tällä viikolla meni kyllä ihan yllättävän hyvin, kun kyettiin hengailemaan pitkiä aikoja ihan hissuksiin, vaikka alle kuuden metrin päässä meistä hengaili palloillaan leikiskellyt Niilo. :)
Hauva, jonka nimeä en nyt millään muista.
Niilo. Ja se pallo, tietty.
Tarkkana ensilumilla eli aiemmin tällä viikolla.
Millos ois taas mun vuoro?
Että semmoisia uutisia tällä kertaa. :p Huolimatta siitä, että olemme nyt löytäneet itellemme uuden ajanvietteen, ei tästä ole tulossa jatkossakaan mitään treeniblogia. Ehkä postauksia silloin tällöin, juu, mutta jos oikein kovasti innostun aiheesta kirjoittelemaan, aloitan sitä varten ihan oman treeniblogin. Siitä ilmoittelen toki täällä sitten, jos niin käy, mutta eipä tässä toistaiseksi kummoisia kerrottavia ole.