Viiden kysymyksen haaste x 2

Haasteista nyt jostain syystä innostuneena kaivelin tuota luonnosarkistoni ja bongailin sieltä tällaisen Viiden kysymyksen haasteen, johon meidät oli (helmikuussa... :D) haastettu ainakin kahdessa eri blogissa. Vastailen näihin kahteen haasteeseen tässä samalla kertaa, niin saan purettua edes hieman tuota meidän suhteellisen mittavaa rästihaastepinoamme. :)

Kattimanian kysymykset 

(kissoille)

1. Mikä olisi unelmiesi saalis?

Pätkis

Ruoka, ruoka, ruoka.

Sinni

Ihan mikä vaan syötävä. Mun maharöllykkä on 

vetoisuudeltaan pohjaton, vaikka pieni kooltani oonkin.

2. Millainen on täydellinen, kissaystävällinen olohuone?

Pätkis

Se on täynnä helposti painimisen tiimellyksessä myttääntyviä räsymattoja ja lattiaan 

saakka laskeutuvia verhoja, joiden uumenissa voi hepuloida ja möykätä kuin 

järkensä menettänyt.

Sinni

Siellä ois takka, jonka päälle vois kiivetä nukkumaan.

3. Oletko koskaan hajottanut mitään? Jos olet, niin mitä (kaikkea)?

Pätkis

Joskus parivuotiaana tykkäsin raapia yhden joustinpatjasängyn päätykulmaa. Viherkasveja on tullut maisteltua myös toisinaan ja kynsilläni oon kans saattanu jotain verhoja ja muita kankaita vähän kutkutella, mutten mitenkään usein ja aktiivisesti.

Sinni

Joo se vanha sängynkulma oli kyl aika kiva ja viherkasvitkin silloin tällöin. Leivillä, leivonnaisilla ja muilla sellasilla täytettyjä muovipusseja on tullu rapisteltua, revittyä ja viskeltyä pitkin lattioita jonkin verran tän vuoden kuluessa. Mitäs pitävät aina nälässä eivätkä tarjoile naksuja aina esillä olevasta kupista, niin kuin vanhaan hyvään aikaan. Itepä kerjäävät, ihmisperhanat...

4. Mitä ihmisten sisustusjuttua et ymmärrä?

Pätkis

Kasveja, joita ei saa ikinä yhtään maistaa. YHTÄÄN! Voitteko kuvitella?

Sinni

Joo, sama! Ihan outoa on tollanen.

5. Millaisista ihmisistä tykkäät?

Pätkis

Sellasista, jotka ei tykkää musta. Ja jos joku allerginen sattuu paikalle, 

nii aivan varmasti tungen siihen iholle kehräämään.

Sinni

Kaikista, joilla on lämmin syli ja jotka ei möykkää, riehu ja metelöi.

Tassutoverien kysymykset 

(kaikille eläimille)

1. Mikä on lempi nukkumapaikkasi?

Pätkis

Ei semmosta voi valita, hei! Kaikki kissatelineet käy. Ja sohva. Ja rahit. Ja tuolit. Ja matot.

Sinni

Joku lämmin! Syli se varmaan on, jos sinne vaan päästetään. 

Väittävät, ettei se muka koko aikaa käy... Omituista.

Caro

Ihan mikä vaan viileä kohta lattialla tai pihalla on paras. En oo niin nirso ton homman kanssa. Poikkeuksena on tosin pakko mainita ihmisten sänky. Erityisen mukava paikka silloin, jos ne ovat jättäneet päiväpeiton levittämättä ja voin kylvää karvaani petivaatteisiin ihan just niin paljon kuin mieli tekee.

2. Mikä on lempiruokasi?

Pätkis

Tonnikala!

Sinni

Kaikki. Tai en ainakaan näin äkkiseltään muista, mikä ei nykyään maistuis.

Caro

Lihapulla! Tyhmää kyllä, saan niitä pelkästään nameina enkä pääruokana. 

Voikohan tosta valittaa jonnekin? Eläinsuojeluun, esim.?

3. Mikä on lempilelusi?

Pätkis

Tällä hetkellä semmonen oranssi kissanminttua sisältävä porkkana (tosi yllättävää muuten, että se porkkana on just oranssi!), jonka emäntä osti kuultuaan, että jotkut toisetkin kissat oli hullaantunu vastaavista. Jaaaaaa, emäntä huutelee tuolta taustalta, että sen ois tarkoitus kertoa siitä porkkanasta lisää myöhemmin, joten se siitä ny sitte tällä erää.

Sinni

Joku hyönteinen. Siis elävä ja mielellään lentävä kans. Ne nimittäin muuttuu ihan pirun tylsiksi, jos lakkaavat liikkumasta.

Caro

HEPPAPALLO!!!!!!

4. Mitä et voi sietää?

Pätkis

MITÄÄN! No okei, joskus siedän, jos siltä tuntuu. Jos jotain tiettyä pitäis ny valita, niin mm. suihkuun joutuminen, liian pitkään (yli puoli minuuttia) kestävä kynsien leikkaus ja Caro on aina vahvoilla tässä.

Sinni

Ulkoilua valjaissa, kylmää ja sitä, ettei päästetä syliin.

Caro

Ärrrrr, tää on NIIIN helppo: naapurin sakemanniurosta! Se pääs kerran käytävässä mun kimppuun ja vaikkei mitään karvojen pölinää vakavampaa käynykään, nii en ikinä unoha sen rumaa uhoavaa naamaa enkä varsinkaan ääntä. Se nimittäin huutaa mulle törkeyksiään aivan raivona joka kerta, ku me lähetään ulos tai tullaan takas kotiin. Oon oppinu esittämään, etten kuule mitä se huutelee, mut aina toisinaan se pääsee ihon alle ja mun on ihan pakko huutaa sille takaisin. Emännän mielestä mä oon silloin yhtä tyhmä ku se toinen, mut hei, ei kai munkaan tartte aina ihan kaikkea kestää?!

Emäntä huutelee taustalta, että kyllä mun vähän niin ku tarttis. Emäntä on ihan pöljä.

5. Kuka on paras kaverisi?

Pätkis

Minä ite! Nyt, aina, ikuisesti: MINÄ ITE.

Sinni

Varmaan se toi emäntä on, ku sen sylissä mä saan nukkua enemmän ku kenenkään muun ja 

yleensä se vaan tykkää, ku oon siinä. Se on sanonu, että lämmitän kivasti, ku sekin palelee 

aina niin herkästi.

Caro

Saako tähän vastata "heppapallo"? Ai ei. No hitto. En mä sitte oikein osaa sanoa. Ei mulla oo sellasia ihan parhaita kavereita ollenkaan. Oli mulla siellä Oulussa Nita ja erityisesti Nana, joka jakso leikkiä mun kanssa tosi usein, mut ne jäi sinne, ku me muutettiin eikä me olla löydetty täältä etelästä mulle uusia samanhenkisiä kavereita. Tai löydettiin me se yks tosi söpö Mila, mut sille kävi pahasti karkumatkallaan ja meiän leikit loppu siihen. Että kai mun parhaat kaverit on sitte isäntä ja emäntä ja Sinni, joka aina joskus jopa puskee mua. Se taitaa olla tommoselta kissalta aika iso kiintymyksen ele, joten vissiin se mun hyvä kaveri sitten on. Ois sellanen samanhenkinen koirakaveri silti aivan mahtava, ku tykkään kummiskin painia ja leikkiä hippaa ihan tosi paljon. Pitää toivoa, että me bongataan sellanen vielä joskus jostain. Todistetusti vaikeaa, muttei mahotonta!

Meidän kesä 2013

Nyt, kun tuo syksyn perhana on edennyt kaltaiseni kesäihmisen näkökulmasta katsottuna aivan liian (kamalan!!!) pitkälle, lienee sopivan katkeransuloinen hetki hoitaa pois alta Johannalta saatu haaste nimeltä "Meidän kesä 2013". Eli luvassa seitsemän kuvaa menneestä kesästä, yhden sanan mittaisin kuvatekstein varustettuina. Nyyh, ihana kuuma hellekesä, tulepas heti takaisin! Okei, ei sitten...

Olipahan muuten tosi vaikeaa tiivistää kolmen kuukauden ajanjakso vain seitsemään kuvaan, niin paljon kaikkea kun erityisesti juuri tämän vuoden kesänä ehti tapahtua. No, tässä nyt tällainen setti. :)

Kesään 2013 kuului...

Nita

Helle

Vesileikit

Nana

Hölmöily

Muuttohulinat

Vinttipojat

Jäähyväistanssit

Juhannustaukomme "vähän" venähti, mutta väliäkös tuolla. Pätevä selityskin löytyy kyllä. Niin mukavaa kuin meillä Nanan ja tämän emännän kanssa jokseenkin harmahtavana sunnuntaina olikin, sävytti juhannustanssejamme suuren suuri haikeus ja harmistus. Vaikka kovasti toisin toivomme ja kaikki toki aina mahdollista on, oli kyseessä kuitenkin viimeinen tapaamisemme vähintäänkin pitkiin aikoihin. Toivottavasti ei kuitenkaan lopullisesti, niin kivaa meillä on viime vuosina treffaillessa ollut. Ensitreffien aikaisista vähän päälle puolivuotiaista hörökorvista kasvoi noin vain tuossa yhdessä silmänräpäyksessä aikuisia haukkuja!

Eroomme ei suureksi onneksemme liity mitään suurta dramatiikkaa, sillä tilanne on täysin vapaaehtoinen. Suurempi uutinen lienee se, että Oulu on nyt laumamme osalta taaksejäänyttä elämää. Toteutimme nimittäin pitkäaikaisen haaveemme ja muuttaa hujautimme tuossa viime viikolla mahtavan upeaan Hollolaan. :p Oulun päästä on vielä jokunen juttu kerrottavana, mutta varmasti kirjoittelen tässä lähiaikoina lisää myös "uudesta elämästämme melkein-maaseudulla". Jo nyt voin kuitenkin paljastaa, että olemme enemmän kuin haltioissamme näistä uusvanhoista lenkkimaisemista (allekirjoittanuthan on ns. "osa-aika-asunut" Hollolassa omina pentuaikoinaan vallan ahkerasti) ja siitä, että voimme käydä moikkaamassa Onnia, Leoa ja Leeviä aivan milloin vain. :)

Palailkaamme kuitenkin vielä hetkeksi juhannuksen koiratreffeihin ja kuviin, joiden kanssa ei nyt ymmärrettävistä syistä pihtailla, näitä kun ei ainakaan ihan heti ole lisää tuloillaan... Todella toivon, että kohtaamme vielä, suloinen Nana, ja sama koskee kaunista kämppistäsi Nitaa, luonnollisesti. Teitä tulee kyllä tosi tosi TOSI iso ikävä!

Naisten haku

Naisten haku: nainen vie ja mies vikisee. Jos uskaltaa.

Mennyttä kuvaa, tulevaa ohjelmaa

Sen verran lahjakkaasti sössin sen viime perjantain kuvausreissun, että pitkään piti miettiä kehtaako näin tunkkaisia ja auringon kärtsäämiä otoksia edes julkaista. Noh, julkaistaan nyt kummiskin, kun ei muutakaan tarjolla ole. On niitä kamalampiakin räpsitty, tuhansia ja taas tuhansia. :p Parempia kuvia Nanan ja Caron keskinäisestä ajanvietosta ei aivan heti kohta ole tulossakaan, sillä tällä viikolla treffaamme Nanan sijaan sijaan juoksunsa juossutta Nitaa ja ensi viikolla suuntaamme pitkästä aikaa etelään moikkailemaan sekä hömelöitä vinttieläimiä että sitä erästä komeaa punaista kissapoikaa. Varmaa siis on, että ensi viikon kohokohdiksi voidaan jo etukäteen luokitella Sinnin ja Pätkiksen ensimmäinen ulkoilusessio, ja melko varmasti myöskin Caron kesäuimakauden korkkaus. Alkuvuodesta hankkimamme pelastusliivit pääsevät siis viimeinkin koeajoon myös luonnonvesissä, jännää! :) Luvassa on siis kovasti toivottua vaihtelua arkeen kuin myös piristystä näihin aika paikallaan junnaaviin postausteemoihin. Junnataan nyt kuitenkin tämä viikko vielä näissä pohjoishenkisissä kuulumisissa.

Masokistit maastossa

Torstai. Suunnitelmissa mukava parituntinen koirien peuhu- ja valokuvailuhetki luonnon helmassa puolipilvisessä säässä. Todellisuus: lähes vaakasuoraan taivaalta satanut veden ja valkean jalkarättiarmeijan hyökkäys armottoman tuulen säestäessä näytöstä. Että eipä sitten lähdetty Nanan ja tämän emännän kanssa pystyyn jäätymään, sillä onnistuu tuo tänäänkin, tuuli on nimittäin edelleen aika, hmm, "virkistävä". Noh, eiköhän tuota muutaman kuvan ehdi ottaa ennen kuin kohmeiset nakkisormet sanovat työsopimuksensa irti.

Äkkiä kotiin!

Sorsaherroja horisontissa.

Palataas kuitenkin vielä eiliseen. Koska pieni masokismi piristää kummasti päivää, hokasin maailmanlopun kelin olevan oiva aika reipastahtiseen canicrossailuun. Olin ilmeisesti aika yksin ajatukseni kanssa, sillä sen verran hiljainen oli lenkkipolku sen jälkeen, kun kaikki ne happaman näköisesti silmiään siristelleet vastaantulijat olivat ohitsemme heti siinä alkumatkasta pyyhältäneet. Vaan mikäpäs sen parempi kirittäjä kuin jo alle puolessa välissä lenkkiä (8,4 kilsaa mentiin) läpimäriksi kastuneet vaatteet? :D Ei vissiin mikään, koska RunKeeperin mukaan tehtiin oma tahti/vauhtiennätys. Kiire takaisin kotiin, nääs... Eipä tosiaan tehnyt mieli jäädä maisemia ihastelemaan saati pissatauollaan mutaojassa valjaat päällä kuperkeikkaa tehnyttä läpimärkää piskiä kuvailemaan, räntää ja vettä kun tuli niskaan tauotta. 

Mutta kylläpä se kannatti! Tänään voidaan pitää hyvillä mielin se rento metsälenkkipäivä, joskin Carollehan reissumme tuskin tulee kovin rento olemaan, Nanan päätavoite kun tuntuu monesti olevan tuon vässykän poikamme totaalinen tantereeseen survominen. On se rankkaa tuo ystävyys, tietyissä piireissä.

Tämän myötä toivottelen teille hyvää viikonloppua! Olkoon se mahdollisimman vähäräntäinen, ellette sitten tarvitse lenkille sitä tehokkainta mahdollista kirittäjää. Toimii kyllä, todistettu on. :p

Liikaa kuvia, osa 2

Miksi? No ihan vain siksi, koska niitä otettu on! Nämä ovat siis edelleen niitä eilisen päivän juttuja, joten tarjolla olisi vauhtia ja vaarallisia tilanteita, noin niin kuin puolittain ainakin. Kyllä ne vähän pönöttivätkin, vauhdin ja vaarallisten tilanteiden erätauoilla.