Sivun näyttöjä yhteensä

Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kuumekouristus

Seuraavana päivänä OYSsissa

Kävimme neuvolassa päivällä ja kaksoset saivat rokotteet. Kolme piikkiä ja mukana siis MPR
Pojalla oli alkava nuha, mutta koska kuumetta ei ollut, niin sai rokottaa.

Iltapäivällä kaikki oli normaalisti ja lähdimme saunaan.
Poika heitteli löylyä kuten ennenkin mutta väsähti yhtäkkiä. Ihmettelin väsymystä ja lähdin suihkuun, että lopetellaan saunominen.
Siinä vaiheessa poika jäi alalauteelle ammeeseen esikoispojan kanssa.

Yhtäkkiä poika oli nyykähtänyt eteenpäin ammeessa, esikoiseni reagoi siihen heti, koska se oli niin outoa ja nosti pojan ylös ja alkoi ihmetellä vauvan käytöstä.
Siinä vaiheessa kun sain vauvan syliini huulet olivat jo sinertävät.

Kuumekouristus!!?? Olen lukenut siitä, olen kuullut siitä.
Tiesin, että se on pelottavaa, vaikkakin yleensä vaaratonta.

MUTTA joko minä en ollut ymmärtänyt tai kukaan ei ole oikeasti kertonut, että lapsi oikeasti lakkaa hengittämästä sen aikana.
Myöskään sitä en ollut ymmärtänyt, että aina et tiedä, että kyseessä on kuumekouristus.
Olin kuvitellut mielessäni, että lapsi sairastaa ja että hän sairastaa rankemmin kuin yleensä ja siksi saa kouristuksen.
Olin olettanut, että kun kouristus tulee, on ilmiselvää, että se johtuu kuumeesta.

Kun minä sain sinihuulisen pojan syliin, en osannut kuvitella, että kyse on lämmön nopeasta noususta. Poikahan oli terve, mitä nyt vähän nokka vuoti.

En tiennyt onko hän hörpännyt vettä keuhkoon vai tukehtumassa leluun. Vai muuten vain kuolemassa käsiini.

Otin pojan syliini ja juoksin terassille, mielessä oli silti kuumekopuristuksenkin mahdollisuus ja oletin viilennyksen auttavan, mutta ajattelin myös raitista ilmaa ja viileyttä jos sauna onkin aiheuttanut jonkinlaisen lämpöhalvauksen.

Poika taivutti sylissäni voimakkaasti päätä taaksepäin, nytkyi vaimeasti koko keholtaan ja silmät "pyörähtivät nurin" silmät sojottivat vasemmalle ylös eivätkä liikkuneet, näkyi lähinnä valkoista.

Koska en tiennyt mitä on tapahtunut, yritin tutkia onko suussa tai nielussa jotain. Suun avaaminen oli mahdotonta, poika puri niin lujasti hampaita yhteen.
Silloin roikotin vauvaa jaloista ja löin kuppimaisella kämmenellä lujasti selkään.

Mitään ei tietenkään tapahtunut, poika sinistyi vain enemmän ja enemmän.
Tässä vaiheessa oli jo soitettu ambulanssi.

Löin uudelleen selkään ja taivutin päätä taaksepäin ja yritin puhaltaa sievästi ilmaa keuhkoihin.
Kuului vain pientä korinaa ja kuplintaa, ei ollut mitään hajua menikö ilmaa perille.

Sitten kouristelu alkoi hieman lieventyä ja poika yritti selkeästi hengittää, mutta ei onnistunut siinä.

Tässä vaiheessa oli jo nyrkitkin sinisenä ja silloin ja huusin 112:lle  että poika kuolee.

Koska poika jo yritti hengitysliikkeitä, laitoin hänet kylkiasentoon ja pään hyvin taaksepäin, hän yritti yhä nykien hengittää ja sai pieniä haukkauksia ilmaa keuhkoihin.

Silloin otin ja yritin uudelleen puhaltaa keuhkoon. Mutta poika laittoi selkeästi vastaan joten laitoin taas nopeasti kylkiasentoon.

Sitten hän yhtäkkiä veti pitkään ilmaa kehkoihin!!

Väri palasi samoin tein ja kouristelu lakkasi. Silmät alkoivat vaeltamaan edes takaisin ja poika näytti kuin aikoisi pyörtyä.

Tässä vaiheessa ambulanssi oli pihalla.

Kun kannoin poikaa ambulanssiin, hän käyttäyti muutaman sekunnin normaalisti, tarkkaili ympäristöä, mutta sitten iski kuin järkyttävä väsymys. Poika vaipui väkisin uneen.

Ambulanssissa oli happisaturaatio kuitenkin jo normaali ja lämpö oli 36,5.
Tämäkin hämäsi, ei tiedetty oliko kyseessä kuumekouristus, koska siinä lämpö olikin niin alhainen.

Jouduimme tietenkin tarkkailuun ja verikokeisiin jne.
Mutta diagnoosi oli kuumekouristus.

6-7% lapsista saa MPR rokotteen jälkeen niin nopean lämmönnousun, että voi alkaa kouristella. Pojalla oli myös flunssa tulossa, että joko tai erikseen tai yhdessä, nämä aiheuttivat kouristuksen.

Sain ohjeen, että jos tämä uusii,
lapsi laitetaan kylkiasentoon ja huolehditaan että hengitystiet ovat avoinna.
Vain jos kouristus kestää yli 4 minuuttia laitetaan peräruiske jonka sain reseptillä. Se rentouttaa ja lopettaa kouristukset.


Mitä opin tästä,

lasta ei saa koskaan jättää veteen vahtimatta
lapsi lopettaa hengittämisen kuumekouristuksessa ja se on todellakin pelottavaa, älä hätäänny
opettele kylkiasento, opettele toimimaan, käy EA kurssi, se auttaa toiminnan aloittamisessa
pidä kelloa aina kädessä
pidä puhelin löydettävissä
itke säikähdys pois kun kaikki on hyvin, muuten se möykky kummittelee päiviä ja viikkoja
soita 112

pidä hoitokassi aina valmiina ja itselle myös 24h kassi, lähtö voi olla nopea!
varaa kassiin, parkkirahaa, käteistä, puhelimen laturi ja muutama säilyketölkki, juomapullo, hygieniatarvikkeita ja vaikka vaihtosukat ja alkkarit
ja särkylääkettä



Olin käynyt ystäväni houkuttelemana EA kurssin muutama kuukausi sitten.
Olen paljon ajatellut asiaa jälkikäteen.
Minusta se kurssi oli todella tärkeä.
Kyseessähän olisi voinut olla muutakin, esim. vieras esine jne.
EA kurssi antoi minulle työkaluja yrittää jotain, tehdä ja toimia pojan pelastamiseksi.

Minulla oli onneksi hoitokassi valmiina, poikahan oli alasti kun pääsi ambulanssiin.
Ajoin omalla autolla perässä ja onneksi autossa oli pieni varakassi itselleni jota ruukaan pitää siellä hätätapauksia varten.
Kassissa oli oikeastaan kaikki tarvittava paitsi parkkiraha ja puhelimen laturi.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Kaksoset

Vastasyntyneenä
Kuvien laatu on heikkoa, koska kamerani on rikki :(

Kun minä sain kuulla odottavani kaksosia en ollutkaan onnesta ymmyrkäisenä, vaan hyvin järkyttynyt.
Olen monessa asiassa realisti ja jopa inhorealisti ja sekunneissa vilisi silmissäni kaikki kauhuskenariot vaikeasta raskaudesta ja mahdollisista keskosista ja hoitamisen raskaus, imetyksen vaikeudet ja kuinka joutuisin ostamaan toiset sitterit, turvakaukalot ja kaksosvaununkin...

Ultraaja oli ymmärtäväinen ja tarkisti mahdollisimman hyvin ja vakuutti kaiken olevan hienosti. Kyseessä on erimunaiset kaksoset omilla istukoilla.

Minun valmistautuminen kaksosiin alkoi etsimällä kirppareilta ja tori.fi palvelusta kaikki tarpeellinen valmiiksi.
Tämän jälkeen teurastin lampaat pakastimeen, ylimääräiset kanat ja ankat.

Valmistauduin varalle jos joudun osastolle.


Hyvä olikin, sillä vaikka mieheni mielestä olenkin kone synnyttämään, niin kaksosraskaus on oikeasti todella riski. Ja nimenomaan vauvoille.

Minun vointini oli mainio ja raskaus aika tavallinen, paitsi että maha kasvoi hurjaa vauhtia.
MUTTA toinen vauvoista ei saanut VIP paikkaa istukalle. Se on yleensä varattu yhdelle.
Joten huonomman istukkapaikan saanut istukka joutui tekemään enemmän töitä ja siten myös väsyi nopeammin ja istukan virtauksissa alkoi olla ongelmia.
Jouduin tarkkaan syyniin ja lopuksi viikolla 34 osastolle.


Osastolla tarkkailtiin sydänkäyriä ja ultrassa kaksi kertaa viikossa istukan virtauksia. Pelko käynnistämisestä oli kokoajan läsnä.
Lopuksi viikolla 37 alkoi tyttövauva, jonka istukka siis toimi huonosti, tekemään kompensoivia toimia, eli istukasta tuli jo sen verran huonosti, että sikiö ohjasi verta tärkeisiin elimiin ja muu jäi siis varjoon.

Tällöin päätettiin käynnistää.


A-vauva eli tyttö syntyi normaalisti alakautta ja painoi 2400g, oli todella laiha ja pikkuinen verrattuna edellisiin lapsiini.
Kun A-vauva oli synnytetty alkoi sitten toimenpiteet mitä kaksossynnytyksissä tehdään!

Minulle oli kerrottu, että joku tulee pitämään B-vauvaa paikoillaan, ettei se vain käänny perätilaan.
Mutta eihän sitä tajunnut mitä se oli käytännössä :D

Olin romanttisesti ajatellut imettäväni ensimmäistä vauvaa, kun toista odotellaan syntyväksi..
Kuvittelin kohtuni supistuvan ja kuin itsestään B-vauvan solahtavan kanavaan.

Kuinka väärässä olinkaan :D


Synnytyssalihan oli täynnä porukkaa, lääkäreitä ja kätilöitä jokaiselle, vauvoilla ja minulle.
Nyt ryntäsi yksi lääkäri siis pitämään vauvaa mahassani oikein päin.
Hän piti käsillään erittäin hankalassa asennossa vauvaa paikoillaan ja aika kului...
Lääkäri välillä ähkii ja koittaa vaihtaa asentoa ja lisää oksitosiinia :D
Minä siinä katselen toisen vaikeaa asentoa ja hikikarpaloita otsalla ja alan potea erittäin huonoa omaa tuntoa, kun näin vaivaan mukavaa tätiä ja häpeän kun synnytys ei edisty :D

Sain pitää hetken tyttöä sylissäni ja sitten se minulta vietiinkin, koska minun piti alkaa Töihin!!

Mitä?? Pitääkö minun ponnistaa??
Kyllä, minun piti PONNISTAA poika synnytys kanavaan.
Ja se ei ollut helppoa :D

B- vauva tulee ponnistaa alas kanavaan kalvot ehjänä. Jos kalvot puhkeavat liian aikaisin, napanuora voi luiskahtaa ulos ja silloin olisin joutunut leikkaukseen.

Ponnistaminen vauva alas oli ihan yhtä rankaa kuin synnyttäminen, oikeastaan rankenpaa, koska mitään ponnistus tarvetta ei ollut.
Kun poika vihdoin ja viimein suostui alas, kalvot puhkesivat roiskahtaen, kastellen kolme valkotakkista auttajaani totaalisesti :D
Heille ilmeisesti tuttua, koska laskivat vain leikkiä kuika saappaat unohtuivat taas kotiin :D


Ja sitten aloitettiin taas synnyttäminen.
Tulihan se poikakin sieltä :D
Poika painoi 3400g

Ensimmäiset tunnit menivät ihan hyvin.
Vauvat tekivät kuitenkin sellaista niin sanottua naristelua.
Ne voihkivat hengittäessään.
Se oli todella inhottavaa kuunneltavaa, kuulosti siltä kuin vauvalla olisi kovat kivut. Se siis johtuu keuhkojen kypsymättömyydestä tai ns. märistä keuhkoista. 

Sain kuitenkin osastolle molemmat mukaan.

Mutta sitten alkoivat pienellä rääpäle tytöllä sokerit heitellä, ne laskivat hyvin alas ja tyttö kiidätettiin teholle sokeritippaan.
Jäin kahdestaan yhä narisevan pojan kanssa osastolle.


Sokereiden laskuun vaikuttaa äidin raskausdiabetes, aikaiset viikot, sekä pienipaino.
Pienellä vauvalla ei ole tarpeeksi glukoosia varastossa. Se on joutunut käyttämään kaiken varaston synnytyksessä ja sitten sitä ei riitä enempää ja sokerit pääsevät liian alas.


Vaikka kyse ei sairaala oloissa ole kovin vakavasta, niin vauvan joutuminen tippaan on kamalaa!!
Joten jos vain sinulla diagnosoidaan RD kannattaa noudattaa ruokavaliota ja hoitaa itseään, ettei vain käy näin.

Tyttö vietti vuorokauden teholla ja sitten 7 päivää tarkkailussa, sokeritipassa oli muistaakseni 4 päivää ja sitten joutuikin bilirubiinin takia valohoitoon ja kun verikokeet oli ok, pääsi kotiin.
Minä ajelin siis kotoa päivittäin vauvaa hoitamaan koska poika pääsi kotiin 3vrk iässä.

Kaikenkaikkiaan sairaala aika meni kuitenkin hyvin!!


Harjoittelija sai pestä tyttöni



UV-valossa
OYSissa oli tällaiset mahtavat uudet valohoitovälineet. Vauva asetetaan matolle joka hohtaa valoa.
Vauvan voi siis peitellä, ja maton voi nostaa syliin ja vaikka imettää samalla.
Tärkeintä on kuitenkin se peittely. Koska jos valo tulee ylhäältä vauva makaa alastomana valossa ja on silloin huomattavasti turvattomampi ja tekee helposti morottaja refleksiä, hätkähtelee ja heräilee.
Tämän ihmeellisen keksinnön keksijälle tulisi antaa palkinto :)



Tyttö oli todella laiha ja pieni
VIHDOIN molemmat kotona
Paapan sylissä



Kun vihdoin oli molemmat kotona saattoi normali arki alkaa.
Siihen asti tuntui jatkuvasti, että olin unohtanut jotain. Kuin jotain puuttuisi.
Hoito OYSIN osastolla 54 oli MAHTAVAA, siellä oli hiirenhiljaista ja vauvat eivät koskaan itkeneet.
Jos joku vauva yrittikin itkeä, hoitajat tekivät kaikkensa että vauva olisi tyytyväinen.
Vaikka kävelivät ja hyssyttelivät läpi yön.

Minua ei siis huolettanut tytön puolesta kun olin kotona, mutta se tyhjä tunne oli kalvava.


Liinassa ja kengurussa


Mutta ei se ihan normaali arkea ollutkaan.
Sitten olikin kotona todellakin KAKSI vauvaa.
Se oli kamalaa :D


Minä siis imetin molempia vauvoja, vuorotellen, yhtäaikaa, jatkuvasti ja aina ja kokoajan ja sitten vielä lisää..
Tältä se ainakin tuntui. Imetystä ja vaipanvaihtoa ja taas imetystä ja sitten vielä kanniskelua ja kanniskelua.

Tyttövauva oli siis pienipainoinen. Jos sinulla on pienipainoinen vauva kannattaa lukea esim. tämä opas 

Se auttaa ymmärtämään monia asioita ja vahvistaa sen, että ÄIDINMAITO on tässäkin tapauksessa paras ja sitä suositellaan täysimetyksenä 6kk asti.

Eli pienipainoisuus tekee vauvasta esimerkiksi aistiherkemmän ja vaativamman.
Meidän tyttö ei ollut ilmeisesti valmis syntymään niin aikaisin, koska ensimmäiset viikot hän ei viihtynyt yksin sekunttiakaan. Ei kapalot ei kiikutukset, mikään ei auttanut.

Ainostaan SYLI.

Se oli välillä raskasta, mutta luetuani oppaan ja tiedostettuani lapsen vaativuuden ja sen kuinka se voi äidillekkin olla todella raskasta ja lisää äitin riskiä sairastua masennukseen ja kuinka pienipainoisia lapsia ravistellaan useammin kuin normaaleja, osasin paremmin suhtautua asiaan.
Me siis sylitimme tyttöä vuorotellen jatkuvasti.

Pahin aika oli 4 viikkoa, sen jälkeen alkoi helpottaa ja 6 viikon kohdalla pystyin jo alkaa nauttia vauvoista.
6 ensimmäistä viikkoa vain ruokin ja hoidin ja nukuin ja väliaikoina koitin hoitaa taloa, mutta lähinnä siis vaan nukuin istualtani molemmat lapset rinnalla :D


vauvat jo 3kk






Arki on aika erilaista :D, niitä kun on aina se kaksi.
Yksi kun on tyytyväinen, niin vielä on se toinenkin hoidettavana.
Saunakin on aika täynnä vauvaa nykyään.
Ainut lohdutukseni on, että huh huh niitä ei ole kolme!!
Nostan hattua kaikille kaksosäideille, mutta komos ja nelos??? Superäitejä!!!!!!


Onneksi nämä eivät myöskään olleet ensimmäisiä! Minulla on kuitenkin helppoa, koska vanhemmista sisaruksista on oikeasti apua. Varsinkin esikoispoikani hoitaa kuin luonnonlahjakkuus vauvoja.











No mitenkäs tähän liittyy karppaus :D
Siten, että sain raskauskiloja 14!! Nyyyyyyhhhhhh
Eli entisten päälle taas 14 lisää.
Eka kuukausi olin niin väsynyt, että söin mitä suuhuni sain ja imetys muutenkin saa minut himoitsemaan lähinnä sokeria.
Kun pahimmat viikot olivat ohi sain ruokavalion taas kuntoon ja painoa on pudonnut noin 5,5kg

Minä en ole karppauksen ihmelapsi, joten minulle on joka kilo vaikea laihduttaa, mutta karppaamalla sentään laihdun maha täynnä.
Muuten ei onnistuisi mitenkään. Kun imetän syön paaaaljon :D



Täällä Oulun korkeudella on lumet kohta poissa, päivät jo pidentyneet ja odotamme kevättä niin, että kipeää käy.
Kaksi kesäpossuakin jo varattu, joten ehkä tässä tulevaisuudessa riittää taas jotain päivitystä blogiin myös.
Mukavaa ja ihanaa kesän odotusta lukijoille!!!

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Sunnuntai; Televisio kiinni!!


Mies valvoi myöhään yöllä unettomana ja nyt sitten uni sohvalla maistuukin?
Tilaisuus käytetty ja televisio pysynyt kiinni!

Lapset ovat kiljuneet ja juosseet koko aamun batman-leikeissä ja muissa.



Aamiaisen jälkeen rauhoitin tilanteen. Hain lypsyliinat kaapistani ja lankaa. Nyt istuvat hiljaa pujotellen lankoja vohvelikankaaseen.

Möykky sohvalla on RM. Rakas Mieheni :D

Keskimmäinen tyttö kysyy kymmenenen kerran neuvoa ja isosisko neuvoo erittäin kärsimättömästi, kuten kuvasta näkyy :D



Tämä resupyrstö on Alho-kukkoni.
Kevät auringon alettua paistamaan se ilmestyy joka aamu tähän kohtaan. Takapihan terassin viereen.
Siihen paistaa ensimmäiseksi aamuaurinko.
Ei edes lempikanat viitsi vielä seurata perässä hangelle näin varhain. Herra nauttii yksin rauhasta auringon paisteessa.
Jotenkin samaistun häneen ja päätin juoda hiljaa terassilla kukon vieressä huomisen aamukahvin.
Jätän kälättävän lauman sisälle ja isahdan hetkeksi hiljaiseen aamuaurinkoon!
Kukkoni on viisas. Varmasti tämän paistattelun jälkeen jaksaa reilun kymmenen kanan metelin ja vaatimukset.





Myös Myskiankat ovat huomanneet kevään.
Kukko lempi vaimon kanssa aamuauriongossa soitimella :)


Kohta koko lapsilauma ulos!!

perjantai 25. marraskuuta 2011

Lukemisleikki, koko sana menetelmä!!

Jo kolmivuotias voi oppia lukemaan???
Minä sain kuulla karppilassa tästä ohjelmasta.
Olin todella kiinnostunut ja tilasin "pelin" itselle.

Idea on, että lapsi ymmärtää ensin kokonaisuuden ja sitten vasta osat.
Lapselle näytetään isokokoisella tekstillä kirjoitettuja sanoja.
Sanotaan "tässä lukee kissa" jne.
Sanoja lisätään ohjelman mukaan ja teksti pikkuhiljaa pienenee.

Minä kerkesin jo aloittaa 2 ja 5 vuotiaan kanssa ohjelman, mutta nämä sossu asiat saivat rutiinit niin sekaisin kolmeksi päiväksi, että kaikki jäi kesken.

Tänään aloitin uudelleen.
Vielä ei ole siis mitään uutisia oppimisesta, mutta lapset ainakin ovat aivan onnessaan! Paapo tykkää ihan hirveesti lyhyestä hetkestä. Sanaa ei nimittäin näytetä kuin yhden sekunnin ajan :D
Joten tuokiot ovat todella lyhyitä.
Mutta sitäkin antoisempia!! Se on aika hassua, koska minä vain näytän sanan ja kerron mitä siinä lukee.
Paapo oppi äkkiä idean ja nyt leikkiessään välillä näyttää jotain tekstiä ja sanoo "tässä lukee" ja keksii sitten itse mitä milloinkin.

Ymmärrän kyllä ohjelman idean. Eihän me lapsia opeteta puhumaankaan tavu kerrallaan, vaan sana kerrallaan :)




perjantai 19. elokuuta 2011

Avokado huijaus



Edullinen verkkopussillinen Avokadoja. Pilalla kaikki. Harmaita ja ruskeita, jopa homeisia. Tämä oli jo kolmas kerta, kun suurin osa huonoja.
Ostin eilen sitten kalliimman yksittäisen kappaleen. Ja se oli tietenkin kivikova. Vaikka yritin valita pehmeimmän.
Erittäin vaikea löytää hyvää avokadoa :(

Sadepäivän tekemisiä



Pojillekkin vain mahdollisuus ompelemaan :)


Annoin pojan touhuta ihan rauhassa sekaantumatta ja niin alkoi ilmestyä pikku hämähäkkisankareita!




maanantai 1. elokuuta 2011

Koulu ja uudet listat kotitöihin


Kesän ruutupaperille rustatut säännöt joutaa roskiin ja uudet työlistat esiin :D
Tässä on 7v ja 8v työlistat.
Listatut työt on pakollisia ja peliaikaa ja satunnaista palkkaa saa sitten isommista projekteista ja pianon soitosta. Ne kerätään perjantaille.
Näiden lisäksi osallistutaan arkipuuhiin, jos eivät ole leikkimässä.



Poika teki siksakkia talousrätteihin ja muutamaan uuteen imuun vauvan vaippaan.


Tytöt lueskeli luontokirjoja. Olivat nähneet uuden perhosen.


Ja minä tein listoja! Niitä on niin mukava tehdä :D



keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Mäkiauto lakeuksilla




Ensin 2v hajotti nukenvaunun.
Sitten 6v ja 8v olivat koko iltapäivän tallissa. Sieltä kuului sahauksen ja naulaamisen ääniä.
Otin riskin, enkä edes mennyt katsomaan. Viihtyivät niin hyvin ilman riittaa joten annoin olla.
Silläkin riskillä, että siellä naulattiin jotain perintö pöytää :D

No tällainen hieno mäkiautohan siellä syntyi!!!

Olen ylpeä, kun saivat yhdessä tehtyä ja autosta tuli heti Paapon lempilelu sad smileys
Mäkeähän täällä ei siis ole, mutta onneksi innokkaita työntäjiä riittää!

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Lapset valokuvaamassa


6v ja 5v saivat kamerani ja käydä kuvaamassa.
Perhosia yrittivät, mutta kun ei ne pysynyt paikallaan :D




































tiistai 23. marraskuuta 2010

Pianokonsertti

Tämän vuoden joulukonsertti.
Se onkin kahdessa pätkässä, koska poika jännitti niin että lähti pois ennenkuin oli soittanut kaikkia kappaleita :D
Piti taputtaa takaisin :)

Pieni kissanpoika

Tuiki tuiki tähtönen


2009

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Käytetty Piano


Harrastuksena pianon soitto.
Meillä on pimputettu sähköpianoa tähän asti, mutta nyt laitoimme käytetyn pianon täältä
Haapajärven soitinpisteestä.
Kahden vuoden takuu ja toimitettiin olohuoneeseen asti :) Ja seuraavana päivänä :)
You tubesta harjoitellaan Deep purplen Highway starsin Komppia!!??

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...