Kärhöt. Klematis.
Kärhöjen kasvattamisessa olen vielä ns. oppimiskäyrällä. Tohtori Ruppel kärhö yllä ihastutti yhden kesän mutta ei noussut enää toisena vuonna. Opin että kärhöjen juuret istutetaan V-vyöhykkeellä jopa 50cm syvyyteen jotta ne kestää talven. Ja koska pihamme on hiekkapohjaa, ei ole tarvinut mitään sora pohjaa kaivaa enää sen alemmas. Huomasin myös että muuratussa istutus-altaassa ei ole onnistunut kärhöjen kasvatus...
Ville de Lyon, on tilattu juurakkona virosta Kivistikin taimistolta. Se tuli voipaperiin käärittynä pienessä postipaketissa ja esikasvatin sen kevään aikana itse. Istutin juuren niin syvälle että hyvä kun ensimmäisenä kesänä jäi 10cm pinnalle. Seuraava kesänä se kasvoi jo pitkin köynnöstukea ja kukki. Se sijaan muutama muu kärhö kasvatti vartta mutta jäi arvoitukseksi, millainen kukka sieltä tulee... ?
Puutarhurin elämään jännitystä kun aloittaa kasvattamisen aivan alusta.
Mitkä kukat onnistuivat?
Ja se riemunhetki kun kukat aukeavat toisena... Tai kolmantena kesänä?
Ville de Lyon kärhönkukka avautuneena.
Kasmu, myös esikasvattu Kivistikiltä tilattu kärhö.
Kärhötilauksesta voi lukea täältä!
Voin lämpimästi suositella Kivistikin taimistoa ja yhteistilausta kannattee toki tehdä, vaikka eipähän nuo kalliita ole vaikka ihan itellenkin tilaisi. Valikoima on huikea. Haaveissa on päästä joskus käymään kyseisellä Puutarhalla.
Kärhöjen istutusohjeet V-vyöhykkeelle löytyy myös vanhasta postauksesta täältä! Ohjeista saa kiittää Oulun Puutarha yhdistyksen väkeä joka kokoontui meillä kun tehtiin yhteistilausta, löytyi monta konkaria joilta saatiin parhaimmat vinkit ja ohjeet.
Puutarha rakentuu pikkuhiljaa, kesä ja vuosi kerrallaan. Sinne haaveilen lukuisiä kärhöjä kauniissa köynnöksissä, kärhö-köynnös seinää. Haaveilen ruusutarhaa jossa kasvaa Suomalaisia omajuurisia ruusuja. Pionipuutarhaa. Metsäpuutarhaa rhodopensaineen. Talven ja syksyn iloksi havupuita ja pensaita istutusten lomaan tuomaan vihreyttä. . . Luin lehdestä juttua jossa kerrottiin että ihmiset haaveilevat liian vähän. Tai se ainakin loppuu kun aikuistuu. Minulla näitä haaveita riittää. Ja näin talvella olen onnellinen jo pelkistä suunnitelmista ja mielikuvista.
Ihania talvisia haaveiluhetkiä...