Äitienpäivää vesisateessa

Äitienpäivä valkeni kylmänä ja kalseana. Maestro keitti aamukaffit, ja muuten äitienpäivää vietetään etänä. Ehdittiin kuitenkin heittää lenkki koiran kanssa ennen sadetta.

Valkovuokot ehtivät kukkaan äitienpäiväksi, kuten yleensä aina.

Mukavia ja mielenkiintoisia juttuja on kuitenkin kehissä. Saksasta tilaamani ryhmäruusut saapuivat hyvässä vireessä. Osa on Tantop-taimia ja osa paljasjuurisia. Ruusumaassa en ole vielä purkanut talvisuojauksia, kun ruusut on viimeisiä, joilta talvinutut riisutaan. Kandalaiset ovat talvehtineet hyvin, mutta ryhmäruusuista ei tiedä vielä.

Tulevaisuuden toivoja!

Toinen hyvin mielenkiintoinen juttu on melkoinen laatikollinen iiriksen jakotaimia. Siellä on tulevaisuuden kotimaisia jalosteita kokeilemaan kestävyyttä V-vyöhykkeellä. Niistä sitten myöhemmin lisää... jotain uutta on kuitenkin tiedossa!

'Hiisi' on oikein nätti kotimainen jaloste myös.

Suurimmat toiveet ja odotukset ovat töissä tehtävissä istutuksissa. Uusia lajeja on tulossa useita mielenkiintoisia! Osa on hyvinkin rohkean toiveikkaita - kuten vaikka toive Merenrantakaupungin hanamista. Kolme ekaa Prunus sargentiita, eli rusokirsikkaa pääsee kasvamaan yhteen hyvin suojaisaan ja lämpimään puistoon. Itselläni rusokirsikka on ollut täysin kestävä yli 10 vuotta. Myös muita kukkivia pikkupuita ja uudenlaisia havuja on tilauksessani. Erityisen iloinen olen saatuani kultasurukuusi 'Haapasten kulta'a.

Viime kesänä rusokirisikka kukki jo nätisti pihallani.

Kesä tulee olemaan täyttä tohinaa jälleen. Entisiä juttuja korjataan ja uusia rakennellaan. Ensimmäiset 10 kanadanruusua (Henry Kelsey) näyttivät talvehtineen oikein hyvin. Jänikset olivat käyneet vähän leikkomassa niitä, mutta ne tuuhistuvat vain siitä.

'Henry Kelsey' heinäkuun alun kukinnassa. Kukkia piisaa syksyyn asti.

Iloa ja Valoa toukouuhun - pian on ihan hirmuinen vauhti kasvukauden alkaessa!

Sade - keväällä lahja taivaasta

Toukokuussa sade on täällä Merenrantakaupungissa usein aika harvinainen vieras.  Toivottu tosin, sillä se tuo kevään vihreyden. Taannoinen lumisade sulaessaan tarjosi vihreydelle voimaa, jolloin ruoho ja ruohovartiset alkoivat kasvaa.

Valkoinen näsiä (Daphne metzereum) kukkii nyt täyttä häkää.

Perjantaina alkoi sataa illasta viheliäisen tuulen kanssa, eikä lämmötkään hellineet yhtään. Silti sade laittoi vauhtia kasveihin. Melkein kuulin silmujen neuvonpitoa: "Voi veljet - nyt tulee sadetta! Joko raotetaan silmuja?"

Tavallinen punakukkainen näsiä ei arkaile kevään kylmiä.

Kai silmuja ja versoja jo pakottaa, joten kylmän kosteasta säästä huolimatta elämän voima pakottaa kevään eturintaman kasvit rohkeuteen. Usko tulevaisuuteen on suloista, vaikka riskejä täynnä. Kuvat on eilen aamulla otettuja, kosteassa sumussa puutarhaa läpi kävelleen ja vanhoja tuttuja ilolla moikaten.

Punainen sinivuokko (Hepatica nobilis) leviää jo iloisesti pitkin puutarhaa.

Kevät on ihmisen parasta aikaa. Varsinkin puutarhureilla siis. Tuskin mikään tuottaa niin suuria ilon läikähdyksiä sydämessä, kuin vanhojen tuttujen kasvien jokakeväinen ylösnousemus. Talvi on ollut jälleen armollinen, mikä ei ole ollenkaan itsestään selvä juttu. Talvi on puutarhurille aina hillitön jännitysmomentti, jonka loppusaldo selviää keväällä.

Esikkojen aika alkaa. Suikeroesikko 'John Mo' aloittaa niin matalalta!

Täällä pohjoisessa kahlataan hitosti eteläisempää Suomea jäljessä, mutta ei vertailla. Perässähiihtäjiä olemme. Kesä menee kuitenkin niin pikakelauksella ohi, että ehditään tässä rattaille mukaan vaikka jälkijättöisesti. Kaikki kiva on kuitenkin edessä!

Kiurunkannukset (Corydalis) ovat kevään ihanimpia kukkijoita! Hamstrasin näitä
aikoinaan useita sortteja, josta aina keväisin olen kiitollinen. Näistä lisää myöhemmin.

Sipulikukat on aivan ehdottomia kevään tuojia. Niissähän riittää valikoimaa, mutta ei ole keväistä puutarhaa ilman kevätsipuleita. Krookukset ovat suurin osa jo ohi, mutta lumikellot kukkivat vielä. Nyt narsissit alkavat näyttää väriään aurinkoisissa paikoissa. Ne ovat kuin pieniä aurinkoja!

Minipieni syklaaminarsissi avasi ensimmäisenä. 

Vanha kunnon 'Carlton' on perusnarsissi, joka kestää ihan mitä vain.

Jotenkin on niin liikuttavaa nähdä keväisen kasvun hirmuinen voima. Kevätkukkijat tulevat heti nuput ojossa, ja välittömästi olosuhteiden salliessa levittävät ne auki. Useinkaan lämötilat täällä hyisen meren rannalla ei ole lupaavaa, mutta ne päättävät yrittää. Sisukkaita sissejä!

Varjonäkki (Jeffersonia dubia) on ihan piukassa nuppuja!
Lehdet ovat punakuparisen värisiä, joita vasten vaalena siniset kukat on hassuja.

Äitienpäivääkin täällä vietettiin. Onnea kaikille äideille! Pöydän ympärillä täällä oli kaksi isoäitiä, kolme äitiä, kaksi tytärtä, yksi poika ja isä. Yhteensä viisi henkilöä. Oli ilo kokoontua yhteen <3

Minusta valkovuokko on äitienpäiväkukka.

Äitienpäiväruusuni oli tänä vuonna kotimainen uutuus alppiruusu
'Kristiina'. Toiveeni mukan äitienpäiväkukilla on monivuotiset juuret.

Meillä on pitkä perinne äitienpäivän muistamisista. Ne tulevat aina puutarhaan. Viimevuotinen lahja ruusuorapihlaja 'Paul's Scarlet' talvehti oikein hyvin. Monen monta äitienpäivän muistoa kasvaa ja komistuu puutarhassani. Ne ovat ihan parhaita muistoja monia vuosia!

Suohaisuhupun kukinto. Lupasin tämän näyttää aiemmassa postauksessani.
Tuokusu on hmmm... raatoa muistuttava. Onneksi ei lemua kauas.

Uusi työviikko kutsuu taas. Iloa ja valoa viikkoosi. Täällä sataa ja tuulee viheliäisen kylmästi. Mikään lämpöaalto ei yllä tänne asti, mutta kevättä kohti mennään pienin askelin.

Pentue koolla ja äitienpäivän iloja

Aamulla avattuani silmät laitoin ne lujasti takaisin kiinni. Ulkona satoi räntää taivaan täydeltä. Monta senttiä oli jo maassakin. Tosin olin varautunut säätiedotuksen vinkattua asiasta, mutta ei se kovin juhlavalta tuntunut.

Eilen muistettiin mummoja, ja käytiin kylästelemässä koko pentueen voimin. Esikoinenkin oli saapunut taas kotiin, joten onpas mukavaa olla koolla. Untuvikot alkavat olla lentoikäisiä, joten yhteen kokoontumisessa on tosi rakkaat fiilikset.

Mummolle viety mansikkakääretorttu maistui kesältä!

Tämän vuoden äitienpäiväruusuni oli oivallinen lahja - sain parimetrisen ruusuorapihlajan! En perusta äitienpäiväruusuista tai -hortensioista, atsaleoista tai mistään muistakaan "perinteisistä" muistamisista. Sen sijaan Särkän Perennataimiston annista voi ammentaa vuosien ilon, joka ilahduttaa pitkään!

'Paul's Scarlet' on ollut vuosia toivelistallani! Sille on paikkakin valmiina.
Maestro oli koristanut taimen silkkikukilla :)

Räntäsateen keskellä lapiolla koittelin istutuspaikkaa - sula se on. Mutta en alkanut vielä istutushommiin, sillä räntäsateen keskellä se ei tuntunut kivalta ajatukselta. Josko keskiviikkona, jolloin yöpakkaset mahdollisesti jättävät rauhaan? Arkahan tuo ruusuorapihlaja on, mutta yrittänyttä ei laiteta. Paikka on paras mahdollinen, mitä tontti tarjoaa herkkähipiäiselle erikoisuudelle.

Poikkesin sitten Särkän perennataimistollakin multaa hakemassa. Kasvihuoneen kasvualustan sentään voisi kunnostaa, vaikka ei ulkona viitsisikään hirveitä puuhata. Tapaan nakata muutaman multasäkillisen, hevosen lantakompostia ja tuhkaa. Taimia sinne voi haaveilla myös pikapuolin pahimpien pakkasten jälkeen. Tarvittaessa sinne saa lämmityksen irtopatterilla.

We are the Family! Näitä taas odotellessa...

Mahdottoman mukavaa äitienpäivän jatkoa kaikille! Täälläkin räntä alkaa hiljalleen sulaa, joten ehkä päästään vielä grillin äärelle iltapäivän kuluessa.

Äitienpäivän ruusuni

Olipa ihana viettää päivää perheen kanssa. Esikoinen kun on nuorena aikuisena muuttanut pois kotoa, niin oli antoisaa istua taas saman pöydän äärelle grilliherkkujen kanssa. Anoppia lähdettiin tervehtimään myös. Monien äitien päivä.

Maestro oli hankkinut vallan oivallisen äitienpäiväruusun:

Pinus pumila ''Callicarpa'

Niitä järkyn ylihinnoiteltuja äitienpäiväruusuja en halua alkaa teloittamaan vuosi toisensa jälkeen. Haluan kasvin juurilla ja puutarhaani. Maestro osaa nämä hommat!

Kääpiöivä pensassembran pystykasvuinen lajike on tämä. Toivottavasti viihtyy jokirannassa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kevään siivillä!

Ruusut ja äidit

Äitienpäiväruusut on ihan legenda. Ruusu on rakkauden osoitus, pitkä historia tuollekin - Ruusumuorin blogi kertoo taas ihanaa tarinaa ruusun historiaa. Rakastan tarinoita! Mutta äitienpäivänä monille äideille tuodaan rakkauden siteen osoituksena ruusuja. Ruusut kuvaavat monin tavoin rakkautta.

Juhannusruusu - ihan ihanan pakollinen vanhan maatalon pihaan.

Minä inhoan leikkokukkia. Ne on hetkessä vainaita ja jo lähtöjään kuolleeksi tuomittuja. Rakastan juurellisia kasveja. Niillä on mahdollisuus elää ja kukoistaa vuodesta toiseen. Omalle Maestrolleni olen esittänyt pyynnön saada kasveja juurilla. Näinpäs minulla on vuosikertamuistoja tiluksilla. Ei niinkään ruusuja, vaan kaikkea mahdollista muuta. Tykkään jatkuvuudesta ja mahdollisuuksista.

Nyt tänä kesänä minulla on mahdollisuus ja ihana tilaisuus Ruusutarhaan. Maestro ei luvannut aikoinaan ruusutarhaa, enkä sellaista edes toivonutkaan. Tilaisuus tekee mahdollisuuden, ja tänä vuonna saan upottaa sieluni ruusutarhaan. Se tuntuu niin hyvältä. Paljon arkielämä tuottaa raskasta taakkaa, ja mikäs hienompi ja terapeuttisempi vastapaino kuin tunkea kädet syvälle maahan muokaten tulevaisuuden taimille otollinen olosija ja toivoa parasta! Taimet ovat kuin pieniä lapsia - mahdollisuuksia ja tulevaisuutta.

Rosa tornendal

Jatkuva kuoleman varjossa elämisessä ruusut tulevat aina vain kauniimmin esille. Itse olen terve, mutta olen turhan tiiviiseen tahtiin haudannut läheisinäni ja lisää on vain valitettavasti tiedossa. Olen aina istuttanut muistopuita ja -pensaita menetyksilleni. Se on yksi surun käsittelyn muoto. Minulla on paljon tärkeitä muistokasveja, joiden hyvinvointiin on hyvinkin henkilökohtainen panos. Tämä kanadanruusujen testaus on osaltaan minun surutyötäni. Paljosta olen joutunut luopumaan, paljosta toipumaan. Puutarhan merkitys on ollut suunnattoman tärkeä oman toipumisen kannalta. Se pitää minut elossa. Ruusut on ihan parhaita siinä. Ihanaa, että tällainen tilaisuus osuikin niin hienosti kohdillen!

Äitienpäivä on edessä, asia pohdituttaa minua etukäteenkin. Se tuottaa paljon tunteita kaikille äideille ja lapsillekin. Itse heräsin tänä aamuna siihen, että itkin. Ihan outo kokemus. Ehkä oman äidin vakava sairaus tulee esiin tuolla tavoin. Muutoin koitan olla hänelle vahvana tukena vaikeuksissa. Äitini on haudannut jo toisen lapsensa eli sisareni. Ihan surullisin mahdollinen kohtalo vanhemmalle haudata oma lapsi. Nyt hänellä on oma vakava sairaus uusiutuneena jälleen.

Ruusuja hänellekin - ne parantavat sielua, toivottavasti myös kehoa

Puutarha on niin parantava kaikkiin mahdollisiin vaivoihin. Liike on lääkettä niin keholle kuin sielullekin. Kasvavat kasvit tuovat aina iloa ja toivoa tulevasta. Silmuissa on tulevaisuus, lehdet ja nuput pakattuna tiiviin optimistiseen pakkaukseen. Siksi puutarha parantaa ja kevät on parasta mahdollista aikaa nauttia elämästä. Toivotaan tämän hienon kevään säiden jatkumoa - olemme etuajassa kesän suhteen. Josko kompensaationa viime kesän surkeudelle saisimme ihan OIKEAN kesän tällä kertaa :D